Yhtiöittämällä Elämys?

Länsi-Uusimaa 23.2.2018

Kirjoittelin Länskäriin Elämyskaivoksen yhtiöittämisestä. Jännä juttu taas kerran, että kun olin lähettänyt tekstini toimitukseen, ilmestyi aiheesta selittelevä pikku-uutinen seuraavan päivän lehteen - ja sitten sitä seuraavana päivänä julkaisivat minun tekstini.


Ei ole eka kerta.... Mistähän keksivät moisen uutisaiheen juuri nyt? Mikä tarve paikallislehdellä on selitellä Lohjan virkakoneiston ja poliittisen johtomme rahantuhlailua? Niinpä... :) Piiri pieni pyörii.


Eikä tämä yhtiöittäminen "vapauta resursseja muuhun", kuten Länskärin eilisessä uutisessa väitettiin, vaan resurssejahan palkataan verovaroin lisää! Siinä sitä "vapauttamista": väkisin veronmaksajan taskusta vievät sen resurssin siihen mihin he tahtovat. Aika kaukana vapautumisesta...


Yhtiöittämällä Elämys?

Elämyskaivoksen yhtiöittäminen on vireillä. Elämysyhtiölle on silloin pakko palkata toimitusjohtaja. Palkaksi on kaavailtu n. 6000 €/kk.


Veronmaksajien maksettavaksi ollaan siis tosiasiassa perustamassa uutta johtajan pestiä, mutta kuntakonsernin uumenista tätä on vaikeampi havaita suoraan.

Elämyskaivoksen lipputulot eivät meinaa riittää nykyistenkään kulujen kattamiseen. Hissin vuokra on noussut alun perin kerrotusta 5000 €/kk jo 5800 euroon eli 69 600 euroon vuodessa. Lisäksi on tila- ja maanvuokra ym. kulut. Nyt jos tähän lisätään vielä johtajan palkka sivukuluineen n. 95 000 €/vuosi, saa lippuluukulla käydä melkoinen lisävilske, että sekin summa katettaisiin.

Matkailualan yrityksen täytyy toimia normaalin konkurssiriskin mukaan, vaikka se olisi kunnan omistama. Elämyskaivos Oy olisi pääosin Lohjan kaupungin omistama. Matkailussa tyypillisesti tavoitellaan paikkakunnan ulkopuolisia vierailijoita, joten ei voida lähteä siitä, että vuodesta toiseen lohjalaiset veronmaksajat kustantaisivat ulkopaikkakuntalaisten vapaa-ajan viettoa. Ei edes sillä verukkeella, että ”matkailu hyödyttää joitain muita Lohjan yrityksiä”.


Ei ole oikein, että Lohjan marketteihin houkutellaan asiakkaita verovaroin muiden toimialojen maksaessa nämä verotuet. Tällaisessa ajattelussa on liiketoiminnan perusperiaatteet pahasti pielessä.

Elämyskaivoksen ns. kehittämistä on pitkään vaivannut epäolennaisuuksiin keskittyminen. Ensin maanalainen menestys piti luoda kuuden miljoonan euron maanpäällisellä kahvilalla, nyt reseptinä on yhtiöittäminen. Aina siis jotain muuta kuin itse elämyksen sisältö.

Elämyskaivoksen osalta pitäisi kaikki henkinen ja rahallinen resurssi kohdistaa vihdoinkin varsinaisen elämyksen ideointiin. On luotava uskottavia houkuttelevia konsepteja.

Mahdollisen yhtiön on toimittava alusta saakka normaalilla konkurssiriskillä eikä yhtiön toiminta saa perustua verotukeen. Näillä edellytyksillä yhtiöittämisessä olisi järkeä. Julkisen sektorin on kuitenkin tunnetusti vaikea toimia omistajana taitavasti.

PIRITTA POIKONEN
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (PS)


*********
Päivitys 26.2.2018.
Hyvää palautetta, kiitos!

 

Lue lisää...

Digikompurointia

Länsi-Uusimaa 27.10.2017

Digikompurointia

Olen teknologiafani. Otan innoissani uusia vempaimia kokeiluun ja tuskin maltan odottaa liikenteen automatisointia. En kaipaa pankkikonttoreita, vaan pidän nettipankkia monin verroin parempana. Kännykkä on lankapuhelinta paljon hyödyllisempi laite. Facebook tuo kaukaisemmatkin sukulaiset ja tuttavat lähelleni.

Paljon kuitenkin myös tuskastelen teknologian kanssa. Buuttailen koneita ja kiroan VR:n nettisivuja. Elämään tunkee mikro-odottelu eli ne usein toistuvat hetket kellottavan tietokoneen äärellä.

Työn tuottavuus kasvaa nykyään hitaasti. Yhdeksi syyksi veikkaan toimimatonta tietotekniikkaa. Toimistotyössä niinkin selkeä asia kuin papereiden arkistointi onkin digiaikana ”asiakirjanhallintaa” - eikä kukaan enää tiedä, mitä piti minnekin tallentaa! Lääkäreiden työaika menee toimenpiteiden sijaan niiden kirjaamiseen.

Äänestimme taannoin valtuustossa peräti kolme kertaa siitä, onko kokousaineistot oikeus saada myös paperisena. Onneksi on edelleen. Sähköinen kokousjärjestelmä ei nimittäin ole vakuuttanut. Säästöjäkään ei valtuuston digiloikasta ihan äkkiä synny, kun nykyään esim. normaali valtuuston kokous edellyttää kahden ylimääräisen teknisen avustajan läsnäoloa, jotta äänentoisto ja salin näytöt toimivat. Heidän ammattitaitoaan todella tarvitaankin, koska upouudet kalliit laitteet ovat niin oikukkaita.

Valtuustoaloitteet pitää nykyään jättää sihteerille jo kauan ennen kokousta, vain jotta ne saadaan heijastettua kokoustilan seinälle. Digitalisointi on siis merkinnyt uusien tarpeettomien sääntöjen luomista ilman mitään järkevää hyötyä. Vaikka digitalisoinnin pitäisi oikeasti nopeuttaa ja helpottaa tekemistä, on noinkin yksinkertaisessa asiassa vain sähläyksen määrä moninkertaistettu.

Silti rakastan teknologiaa ja siedän digikompurointia. Kaiken digihehkutuksen keskellä on kuitenkin syytä tarkkailla, onko mitään oikeasti järkevää murtautumassa esiin. Varmasti lopulta on, mutta tällä hetkellä ”digi” on enemmän vain yleistä hössötystä ilman käänteentekeviä ideoita. 

PIRITTA POIKONEN

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (PS)

Lue lisää...

Lohjan kaupunki rakentuu

Länsi-Uusimaa 19.8.2017

Kaupunki rakentuu

Olen osallistunut Lohjan kaavoitukseen neljä vuotta ja sama työ jatkuu nyt uudella kaudella. On hyvä hetki vertailla omaa nykyistä, paremman tietämyksen pohjalle rakentuvaa asennettaan neljän vuoden takaiseen uuden päättäjän alkuintoon. Eihän vain kyynisyys ole alkanut vaivata?  

On tietenkin tuskastuttavaa, ettei kaupungin koko kasvoja voi kaunistaa yhdellä taikasauvan heilautuksella. Asiat kuitenkin etenevät, vaikkakin nurkka kerrallaan. Sokoksen hiekkaparkin tontille on noussut hyvännäköisiä asuinrakennuksia ja nyt myös itse Sokoksen paikalle rakentuu uutta kauppatilaa. Myös Nahkurintorin kauppakeskuksen suunnitelmat etenevät. Shell:n tontin kaavoitus vietiin läpi sukkelaan, vaikka markkinatekijöiden takia itse rakentaminen onkin viivästynyt. Jos katsoo vielä taaemmas lähihistoriaan, on keskustan ilme muuttunut parempaan suuntaan myös Prisman korttelin rakentumisen myötä. 

On turha murehtia nykyisiä tyhjiä liiketiloja ja odottaa niiden täyttymistä ennen uusien rakentamista. Kunhan Lohjasta muodostuu kokonaisuutena riittävän vilkas kauppapaikka, myös nykyiset tyhjät liiketilat täyttyvät. Epäonnistuneen kävelykatukokeilunkin kanssa olisi pitänyt odottaa ensin uusien liiketilojen valmistumista. Tulevaisuuden automatisoidun liikenteen aikana kävelykadut ja pysäköintikään eivät onneksi ole enää ongelma. 

On virheellistä väittää Lohjalta puuttuvan muka riskinottohalua, vaikkei esimerkiksi hotelli-, ravintola- ja saunayrittäjiä olekaan vielä ilmaantunut Aurlahden rantaan. Lohjalle investoidaan aivan normaalien järkevän investoimisen kriteerien mukaisesti. Toistaiseksi on vain ollut niin, että monia sinänsä kivalta kuulostavia hankkeita ei ole ollut kannattavaa toteuttaa. 

Eivätkä kannattamattomat hankkeet muutu kannattaviksi sillä, että niitä alettaisiin toteuttaa poliitikkojen ja virkamiesten antamalla tekohengityksellä käsi veronmaksajan kukkarolla. Varoittavana esimerkkinä tästä on Yrittäjätalo. 

PIRITTA POIKONEN
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (PS)

 

Lue lisää...

Verovarat tärkeisiin asioihin

Lohjan veroprosentti on korkea 20,5 %. Meillä on 47 000 asukasta ja mm. kaupunginorkesteri, jossa on 51 jäsentä. Mielestäni taloudenpitomme on lähtenyt lapasesta jo aikoja sitten. Sain tästä yllättävän paljon yhteydenottoja äänestäjiltä ennen äskettäin pidettyjä kuntavaaleja. Moni turhautunut veronmaksaja totesi, että Lohjalla ei kukaan muu poliitikko aja veronmaksajan asiaa. Muut vain jakavat rahaa. Kiva oli kuulla, että linjani on noteerattu ja se myös ääninä palkittiin: 300 ääntä on yli tuplaten edellisten vaalien äänimääräni ja tuo 300 tuli olemattomalla vaalityöllä. Tinkimätön linjani siis jatkukoon. Kiitos tuesta.


En tietenkään vaadi kaikkien vapaaehtoisten kunnan menojen karsimista, mutta niistä pitäisi kuitenkin aloittaa ja valita niistäkin sitten kevyimpiä viihde- ja harrastuspalveluja ensin pois. Sivistys (kuten kirjastot) ja koulutus (kuten lukiot) ovat järkeviä rahoittaa yhteisin varoin. Mutta miten Lohjalla toimitaan: lakkautetaan lukioita ja kouluja. Esimerkiksi olosuhteisiinsa nähden erittäin tehokas Nummi-Pusulan lukio lakkautettiin lähes yksimielisesti. Minä ja pari muuta vain puolustimme lukiota. Se äänestys onneksi näkyi myös vaaleissa. Äänestäjät palkitsivat ja rankaisivat niin että osa taisi ihan yllättyä...


Tämä on siis lohjalaisen sivistyksen suunta: lukioita lopetetaan, kunhan vaan pienen piirin älyttömän kallis orkesteri saa porskuttaa. Erittäin lyhytnäköistä ja itsekästä politiikkaa Lohjalla.


Kirjoitin aiheesta kolumnin ja se näytti kiihottaneen raivokasta sanailua Facebookin Lohjalaiset-palstalla. Kaverini houkutteli katsomaan "keskustelua". Vilkaisin kerran ja mitä heti näinkään...tällaista älyn ilotulitusta:

Eipä haittaisi pieni annos sivistystä tuota Jan Henrikssoniakaan... åijåi. FB Lohjalaiset 22.4.2017.

Tässä alla se kolumnini verovarojen kohdentamisesta Länsi-Uusimaasta 21.4.2017. Odotan lisää raivokasta huutelua. Se on niin ennalta-arvattavaa.  

LU 21.4.2017

Verovarat tärkeisiin asioihin

Kunnilla on yli 500 pakollista tehtävää. Näiden lisäksi kunnat käyttävät virkamiesten työaikaa ja veronmaksajien rahaa ylimääräisiin asioihin. On orkesteria, teatteria, urheilulajeja ja matkailukohteita rahoitettavana. Kunnat tekevät liikaa ja osin vääriä asioita.

Tällä hetkellä Lohjan virkamiesten työaikaa kuluu jopa sen miettimiseen, mitä ensi kesän kävelykadun pätkälle pitäisi väkisin vääntää. Oikeastihan kävelykadun palvelujen pitäisi syntyä yrityksistä käsin. Ei markkinaehtoisten palvelujen kehittäminen ole poliitikkojen eikä virkamiesten tehtävä muualla kuin suunnitelmatalouksissa. 

Poliitikkoja ja virkamiehiä vaivaa harhaluulo itsestään joinain kehittämisguruina. Mielenkiintoa ei riitä tärkeisiin perusasioihin, mutta muodikas puhe kasvusta ja kunnan tulojen lisäämisestä pulppuaa vailla oikeaa sisältöä. Uusia verovarojen käyttökohteita kyllä keksitään kilpaa asioissa, joihin julkishallinnon ei pitäisi sekaantua.

Terveessä kunnassa perusasiat hoidetaan huolella ja minimitasoa paremmin. Koulutus-, terveys- ja vanhuspalvelut sekä infra on pidettävä kunnossa. Kunnan tulee tehdä vain tarpeellisia asioita, jotka jäisivät muutoin tekemättä tai jotka on järkevämpää rahoittaa verovaroin, kuten koulutus.

Ylimääräisiin, vain joidenkin makumieltymyksiä tyydyttäviin harrastus- ja viihdepalveluihin ei tule käyttää yhteistä rahaa. Ne saavat aivan vapaasti kukoistaa, mutta niitä ei tule rahoittaa työntämällä kättä yhä syvemmälle veronmaksajan taskuun.

Lohjalla tulee ottaa tavoitteeksi talouden saneeraus ja selkeä veroprosentin laskeminen. Suurta eroa pk-seudun verotasoon ei saisi olla. Kun veroprosenttia saadaan laskettua, jokainen voi käyttää rahojansa enemmän niihin asioihin, mitkä itseä miellyttää. 

On väärin, että kaikki joutuvat verojen kautta avustamaan mm. jokaista kaupunginorkesterin kuulijaa. Se taas olisi oikein, että sairauden sattuessa hoitoon pääsy on nopeaa ja että koulut toimivat asiallisissa tiloissa, välineet ovat tarkoituksenmukaisia ja koulumatka on ajallisesti kohtuullinen. 

PIRITTA POIKONEN
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (PS)

Lue lisää...

Populismia pintaan!

Populismia pintaan! (kolumni Länsi-Uusimaassa 17.2.2017)

Olen seurannut mielenkiinnolla reagointia Brexit- ja Trump-vaalituloksiin. Valtaan tottuneelle vakioeliitille tuntuu olevan vaikea sietää demokratiaa silloin, kun se tuottaa sille epämieluisia tuloksia. 

Jopa vaalien säännöistä ruikutetaan, koska Trump sai kokonaisuutena vähemmän ääniä. Hän tosin sai ne ratkaisevissa paikoissa. Tulee mieleen ne Suomen lätkäjoukkueen matsit, joissa ”Suomi kyllä hallitsi kiekkoa, mutta ei tehnyt maaleja”. Maalit lasketaan, ei kiekonhallintaa.

Populismi tarkoittaa kansan suosioon tähtäävää poliittista toimintaa. Kaiken poliittisen toiminnan tähtäimen soisi olevan kansan tilanteen parantamisessa. Kansan vääräksi ja haitalliseksi kokemako politiikka on jotenkin ylevämpää?

Väitetään, etteivät populistit edusta kansaa ja ettei yhtenäistä kansaa edes ole. Samaan aikaan viimeaikaisista vaalituloksista pöyristyneet möykkäävät, etteivät nämä vaalitulokset edusta kansan mielipidettä. Oliko sitä kansaa siis vai ei? Ja milläs mittarilla he ovat kansan mielipiteen selvittäneet? Eivät ainakaan vaaleilla.

Kansan syvinä riveinä on yleisessä kielenkäytössä pidetty eliitin ulkopuolista, tavallista porukkaa. Samaan aikaan, kun väitetään, etteivät Brexit- ja Trump-tulokset edustaisi kansan mielipidettä, leimataan kuitenkin Brexitin ja Trumpin kannattajat B-luokan kansalaisiksi esittelemällä kiivaasti todisteita siitä, että vaalitulosten takana on vähemmän koulutettu, tavallista työtä tekevä – tai työtön – kansanosa. Koettaisivat jo päättää, oliko heidän mielestä vaalitulosten takana tavallinen kansa vai ei! 

Tavallisuus kelpaa näemmä lyömäaseeksi, mutta äänivaltaa tavan kansan ei ilmeisesti haluttaisi käyttävän.

Populisteja moitiskellaan myös siitä, että populismiin liittyisi halu muuttaa koko vallitseva järjestelmä, eikä ainoastaan vallitseva poliittinen linja. Suomessa oltiin siis näin ajatellen populisteja jo reilu sata vuotta sitten. Sen ponnistuksen seurauksena Suomi itsenäistyi. 

Poliittinen järjestelmä tarvitsee populisminsa, järkeviä kapuloita rattaisiinsa.

PIRITTA POIKONEN
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (PS)

Lue lisää...

Robotit muuttavat Lohjaakin

Tässä robottiaiheinen kolumnini Länsi-Uusimaasta 13.12.2016:

Robotit muuttavat Lohjaakin

Vuosia sitten robottiherätyksen saaneena ja aiheesta jatkuvasti paasanneena olen nyt pannut ilolla merkille, että asia on otettu todesta myös Lohjan kaupungin johdossa. Etenkin liikenteen osalta voi jo nyt kuvitella, minkälaisia muutoksia automatisoitu liikenne tuo.

Robottiliikenne nostaa moottoritien kapasiteettia hurjasti. Voi jopa olla, että Lohjalle tärkeä Helsinki-Turku ”Tunnin juna” ei olekaan enää tarpeen, kun koko Suomen maantieliikenne automatisoituu ja tehostuu.

Automatisoitu liikenne on kunnan palvelujen näkökulmasta erinomainen asia. Nykyisin niin kovin hankalat koulukyydit on helppo toteuttaa, samoin muiden ajokortittomien palvelukyydit. Tämä mahdollistaa runsaamman haja-asutusalueille rakentamisen ja Lohja pääsee hyödyntämään täysillä parasta valttikorttiaan: maaseutua Helsingin lähistöllä.

Automaattiliikenne vaikuttaa kaavoitukseen muutoinkin. Kaupunkien keskustakaavojen kipupiste on parkkipaikkamitoitus ja sen laatuvaatimukset. Tulevaisuudessa keskustoissa ei tarvitse varata pihoja autoille tai tehdä halleja. Osaa nykyisistä parkkihalleista tarvittaneen edelleen robottiautojen latauspisteinä, joista autot kutsun saatuaan huristelevat keikalle.

Robottiliikenne muuttaa myös autojen omistamisen: tulevaisuudessa ei kannata omistaa autoa, vaan halvempaa on ostaa vain kyytejä. Autot tulevat paljon tehokkaampaan käyttöön, kun samalla autolla ajetaan paljon matkoja. Nykyisinhän monet autot seisovat pääosan ajasta parkissa.

Kyytejä on lisäksi helppo yhdistellä, kun vaikkapa Pusulasta Helsinkiin lähtevä robottiauto poimii kyytinsä useamman matkalaisen. Älykkäät matkajärjestelmät osaavat niputtaa useamman henkilön säännöllisiä matkoja järkeviksi kokonaisuuksiksi.

Robottien ohjastama liikenne ei ole enää tieteisfantasiaa, vaan maailman autotehtaat kilvan kehittelevät tekniikkaa. Jokainen niistä haluaa olla luotettavin ja suurin robottiautojen valmistaja. Myös lainsäädäntöä viritellään robottiliikenteeseen sopivaksi. Esimerkiksi Suomen uusi liikennevakuutuslaki ei estä robottiliikenteen kehitystä.

PIRITTA POIKONEN
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps)

Lue lisää...

Määrä vai laatu?

Tässä kolumnini Länsi-Uusimaasta 17.10.2016.

LU 17.10.2016

Määrä vai laatu?

Hoivan tarpeet vaihtelevat suuresti yksilöiden ja hoivapaikkojen välillä. Yhdellä hoitajamitoituksella ei osuta oikeaan kuin keskimäärin.

Joissain paikoissa tarvitaan enemmän hoitajia kuin mitoitukseen on kirjattu. Kuitenkin sekä virkamiehet että poliitikot voivat pahimmillaan pestä kätensä hoivan laadun suhteen vetoamalla siihen, että asiat ovat kunnossa, jos hoitajien minimimäärä on täytetty. Minimistä tulee tällöin maksimi eikä laatua tutkita.

Jossain toisessa hoivapaikassa taas voitaisiin pärjätä kirjattua hoitajamäärää vähemmällä henkilöstöllä, jos esimerkiksi rakennuksen tekniikka sujuvoittaa hoivatyötä vanhanaikaiseen rakennukseen verrattuna. Minimistä tuleekin tällöin määrän ylimitoitusta. 

Jos on investoitu järkeviin teknisiin apuvälineisiin ja hyviin tiloihin, ihmistyön tarve on vähäisempi. Esimerkiksi älylattia hälyttää, jos asukas tuupertuu huoneistonsa lattialle tai jos hänen liikkumiseensa tulee poikkeuksellinen katko. Tällainen tekninen apuvälineistö ei pelkästään säästä työvoimaresurssia, vaan se myös parantaa hoivan laatua. Älylattia hälyttää heti ja varmasti.

Hoivatyövoimasta on pula ja hoivan rahoittamisen kanssa tuskaillaan. Teknologia voi helpottaa näitäkin ongelmia. Tekniset investoinnit eivät kuitenkaan kannata, jos joudutaan noudattamaan kaavamaisia hoitajamitoituksia investoinneista huolimatta. 

Hoitajamitoitusta tärkeämpää olisi päättää se, mitä hoiva tarkoittaa. Montako ateriaa vuorokaudessa? Ulkoillaanko koskaan? Se, selviääkö hoivapaikka riittäväksi hoivaksi määritellystä tehtäväkokonaisuudesta pienellä vai isolla henkilöstömäärällä, on ammattitaito-, olosuhde- ja johtamiskysymys. 

Nykyään hoitajamitoitus on vain ministeriön suosituksissa eikä laissa, mikä jättää kuntatason päättäjille suuren vastuun. Mielestäni hoitajamitoituksen sijaan uusiin sote-lakeihin tulee vaatia kirjattavaksi hoivan palvelulupaus, jossa kerrottaisiin, minkälaista hoivaa yhteiskunnassamme pidetään asiallisena. Hoitajien määrän sijaan pitäisi siis säätää hoivan laadusta tarkasti. 

PIRITTA POIKONEN
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps)

Lue lisää...

Koti kuntoon!

Meillä tehtiin tänä kesänä KonMari-järjestely. Projekti oli mahtava, väsyttävä, innostava ja jopa meditatiivinen. 

Oheisessä Länsi-Uusimaan kolumnissa olen puristanut meidän näkemyksen ja kokemuksen KonMari-metodista vaadittuun 2100 merkkiin eli paljon jää tässä sanomatta ja mutkat suoristetaan. Saatan kirjoitella tästä aiheesta tuonne toisen blogin puolelle (www.kynsilakkablogi.fi) myöhemmin laajemmin ja kuvien kanssa...jos jaksan :) Mutta tässä nyt ensin tämä tiivistetty versio:

LU 19.8.2016

Koti kuntoon!

Alkukesästä kuulin kodinraivausbuumista: monet karsivat ylimääräistä tavaraa kodeistaan rankalla kädellä ja jättävät jäljelle vain miellyttävät ja aidosti tarpeelliset tavarat. Kaikki kaapeissa käyttämättömänä lojuva roina poistetaan ja kierrätetään.

Tutustuin aiheeseen lukemalla KonMari-kirjan. Se oli tajunnan räjäyttävä. Havahduin huomaamaan, kuinka paljon tarpeetonta kotiimme oli päässyt kertymään. Ennen kaikkea oivalsin, että tavaroista voi luopua. Mitään ei kannata säilyttää vain siksi, että ”jospa joskus tarvitsen”.

Ylimääräistä tavaraa kertyy pikku hiljaa aivan tavallisiin suomalaisiin koteihin. Kyseessä ei ole mikään varakkaiden tai sekopäisten hamstraajien ongelma. Tavaraa tulee myös lahjaksi ja perintönä.

Ajan oloon vaatteet nuhjaantuvat, menevät pois muodista ja ”kutistuvat”. Tavarat osoittautuvat epäkäytännöllisiksi tai jäävät uusien parempien keksintöjen jalkoihin. Alun perin hyödyllinenkin ikään kuin hiipuu hyödyttömäksi, siirtyy kaapin perukoille, vaatepinon pohjalle… 

Suuressa raivausprojektissa kaikki kodissa oleva käydään läpi kerralla muutaman kuukauden aikana. Silloin on helppo havaita käytöstä vähitellen pois hiipuneet asiat ja luopua niistä.

Kodistamme löytyi monenlaista hassuakin, kuten vaikkapa lukioaikaiset matematiikan ja vieraiden kielten oppikirjat yli 20 vuoden takaa. Remonttivaatteiksi siirrettyjä kuluneita verkkareita oli niin paljon, että ne riittäisivät kolmen uuden talon rakentamiseen!

Myös monista muistorikkaista tavaroista olimme valmiita luopumaan. Näin 16 vuotta häidemme jälkeen eivät häätilpehöörien muistokappaleet enää tuntuneet tarpeellisilta säilyttää. Valokuvat riittävät mainiosti muistoksi.

Tempauduimme projektiin kolmeksi viikoksi kesälomastamme. Touhua voi verrata remonttiin. Tätä kirjoittaessa rempan loppusiivous on juuri tehty ja lomaa on vielä jäljellä. Päältä puhtaan kodin viehätystä lisää tieto siitä, että myös kaappien ovien takana on kaikki järjestyksessä. Lisäksi uuden tavaran ostokynnys on korkealla.

PIRITTA POIKONEN
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (PS)

Lue lisää...

Turhaa kuntamarkkinointia

Olinkin unohtanut laittaa tänne blogin puolelle kesäkuun Länskärin kolumnini. Kirjoittelin kuntien mielikuvamarkkinoinnista, johon Lohjalla tunnutaan takertuvan kuin hukkuva oljenkorteen.

Ymmärrän sen, että yritysten pitää tietenkin markkinoida tuotteitaan ja palveluitaan muita yrityksiä "vastaan".

Ymmärrän sen, että Suomi maana markkinoi itseään maailman muita maita "vastaan".

Mutta sitä en ymmärrä, että esim. Uudenmaan kunnat kilpailevat toisiaan vastaan veronmaksajien rahoilla mielikuvamarkkinoimalla sitä, missä se unelmapaikka asua ja yrittää muka on. Veronmaksajien rahoilla kilpaillaan samojen veronmaksajien suosiosta...

Kuntamarkkinointiin riittää mielestäni se, että tiedot myytävistä tonteista ja asunnoista ovat ajan tasalla ja muutenkin faktat kunnan palvelutasosta ovat saatavilla. Sijainti on keskeisen tärkeä ja sopiva asunto on seuraavaksi tärkein seikka asuinpaikkaa valittaessa. Veroprosentti vaikuttaa myös, ainakin realisoituessaan muuton jälkeisen ensimmäisen vuodenvaihteen jälkeen tilinauhassa... Nämä faktat on helppo täräyttää tietoisuuteen. Siihen on turha enää sönköttää päälle mitään "Lohja on kaupunki ja maaseutu yhdessä" tyylisiä höpöhöpöfraaseja.

Lohjalla pitäisi herätä realiteetteihin ja lopettaa turhanpäiväinen markkinointilässytys. Kaikissa kunnissa pitäisi lopettaa verovarojen tuhlaaminen markkinointihöttöön. Rahat valuvat taisteluun toisten kuntien verovaroista revittyjä markkinointikampanjoita vastaan. Ei siinä ole mitään järkeä Suomen kannalta. Kilpaillaan siis kuntien paremmuudesta ennemmin oikeilla asioilla, ei markkinointihötöllä.

Tässä kolumini Länsi-Uusimaasta 27.6.2016:

Turhaa kuntamarkkinointia

Lohjan kaupunki oli teettänyt n. 5000 eurolla vetovoimatekijöitään selvittäneen tutkimuksen. Tulosten mukaan asuinpaikkaa valitessaan ihmiset arvostavat eniten – yllätys, yllätys – sijaintia ja liikenneyhteyksiä. Alueen turvallisuus ja viihtyisyys ovat myös tärkeitä. Lohjan kohdalla korostui myös asuntojen halpa hinta. Kunnallisverokin oli yllättävän tärkeä tekijä - ainakin siihen nähden, miten paljon virkamiehet tätä kriteeriä aina koettavat vähätellä.

Lohjan itselleen kehittelemistä mainoslauseista maaseudun ja kaupungin yhdistelmä sekä väite vain 30 minuutin etäisyydestä pääkaupunkiseudulle olivat selkeästi suosituimpia, kun taas kulttuurin ja iloisten tapahtumien hehkuttaminen ei tehnyt vastaajiin vaikutusta.

Tuo 30 minuutin etäisyyttä mainostava väittämä on kuitenkin vain viehättävää toiveunta eikä totta, kuten jokainen työmatkaansa ruuhkaisella moottoritiellä arjessaan tekevä tietää. Lohjalta ei pääse pääkaupunkiseudun työpaikka-alueille arkiaamuna 30 minuutissa ja omat lisähidasteensa tuovat tie- ja siltatyöt, jotka ovat muuttuneet pysyväksi ilmiöksi. Joskus matkaa tehdään parikin tuntia onnettomuuksien takia.

Kaupungin virallisen markkinoinnin tulisi olla rehellistä. Ei saa liioitella eikä vähätellä. Ei saisi myöskään jättää kertomatta esim. sellaisia matkailukohteen toimintaan liittyviä tärkeitä seikkoja, joita on juuri puitu peräti Lohjan käräjillä. Tätä ohjenuoraa ei Lohjalla valitettavasti aina seurata, mikä pistääkin miettimään koko markkinoinnin olemassaoloa.

Se, että kaikissa Uudenmaan kunnissa laaditaan kilpaa veronmaksajien rahoilla neliväriesitteitä ja taistellaan toisia kuntia vastaan mielikuvilla, ei ole tuottavaa työtä. Julkishallinnon oman imagon markkinointi on koko yhteiskunnan tasolla tarkasteltuna resurssien haaskaamista. Sen sijaan kuntien tulisi kilpailla aidoilla asioilla: toimivilla palveluilla, tehokkuudella ja sitä myöten matalammalla kuntaveron tasolla. Nyt kuitenkin kilpaillaan veronmaksajien rahoilla veronmaksajien suosiosta hokkuspokkustempuilla.

PIRITTA POIKONEN

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps)

Lue lisää...

Johtajien asuinkunnan merkitys

Länsi-Uusimaa 7.5.2016

Viimeisimmässä Länskärin kolumnissa käsittelen virkamiesjohdon asuinkunnan merkitystä. Tästähän on ollut paljon porua lehden palstoilla. Minua ei huoleta muutaman yksilön palkasta muualle menevän kuntaveron määrä, vaan se, jos johtajat virassaan touhuavat älyttömyyksiä ja sössivät tavalliset asiat. SE on oikeasti haitallista ja sitä vaaraa pitää valtuuston "kytätä".

Johtajien asuinkunnan merkitys

Lohjalle valittiin uusia virkamiesjohtajia, joista harva kuitenkaan asuu Lohjalla. Mielestäni on ihan hyvä, että kaikki johtajat eivät asu täällä. Silloin ei ehkä ole liian kiinni ennakkoasetelmissa, vaan ulkopaikkakuntalaiset saattavat pystyä suhtautumaan asioihin objektiivisemmin. Tämä etu koskee tosin vain tuoreita kasvoja: ajan oloon omat leirit löytynevät myös ulkopuolelta tulleille.

Muutama vaara ulkopaikkakuntalaisiin johtajiin kuitenkin liittyy. Ensinnäkään käsitys kovasta kuntaveroprosentista ei ole omakohtainen, jos itse maksaa kotikuntaansa veroa 18 % ja samaan aikaan lohjalaisille mätkäistään kuitenkin 20,5 % veroa.

Jokaisella johtajalla on muutoinkin korkea kynnys etsiä omalta hallinnonalaltaan säästöjä. Omista budjeteista on tapana käyttää kaikki, mitä on myönnetty. Kun vielä kuntaveron korotus ei osukaan omaan lompakkoon, ei säästäminen ehkä houkuttele niin paljoa. On helpompi vyöryttää kustannuksia lohjalaisille veronmaksajille kuin arvioida kriittisesti omien alaistensa työpäivien sisältöä.

Toinen vaara on se, jos Lohjaa pidetään ponnahduslautana suurempien kaupunkien virkoihin. Tällöin fokus voi kohdistua liiaksi suuriin hankkeisiin, jotka olisivat komea lisä ansioluettelossa. Näyttäviä sulkia hattuun voi saada puskemalla läpi kalliita projekteja.

On Lohjan kannalta haitallista, jos johtajien into kohdistuu liiaksi vain uusiin ja kalliisiin asioihin. Miljoonien elämyskaivokset tai kalliit asuntomessut tuntuvat sytyttävän, mutta vastaavaa sielun paloa on vaikeampi havaita arkisiin koulukyyteihin tai raskaisiin eläinsuojeluasioihin liittyen. Arki on kuitenkin se, mitä kuntalaiset pääasiassa elävät.

On lisäksi aivan turha kuvitella, että Lohjan hallinnon uusi organisaatio korjaisi ongelmia mitenkään. Jos jo nykyään saman johtajan alla asiat tökkivät, ei asetelma edelleen saman johtajan alaisuudessa muuksi muutu pelkällä hallintomallin laatikkoleikillä. Samat henkiset ”siilot” jatkavat elämäänsä uudessa organisaatiossa kuten aina ennenkin.

PIRITTA POIKONEN

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps)

Lue lisää...

Verovaroja valuu turhuuksiin

Pirre-täti oli vähän vihainen, kun koitti aika kirjoittaa joulukuun Länskärin kolumni... Ottaa rankasti aivoon taloudenpito Lohjalla. Rivivaltuutettuna on aivan mahdoton päästä käsiksi suuriin linjoihin. Koneisto jauhaa suurin piirtein entiseen malliin vuodesta toiseen virkamiesten ja poliittisen eliittimme junaillessa asiat kuten aina ennenkin on junailtu. Ei meillä käydä rajanvetoa pakollisen ja vapaaehtoisen rahankäytön välillä, vaan vapaaehtoiset huvihommat saavat porskuttaa, mutta pakollisista asioista kuten kouluopetuksesta, vanhustenhoidosta ja rakennusten kunnosta tingitään.

Tässä kolumnini Länsi-Uusimaasta 8.12.2015:


Verovaroja valuu turhuuksiin

LU 8.12.2015

Välillä Lohjan valtuusto onnistuu yllättämään ja demokraattisen enemmistön tuella saadaan parempia ratkaisuja kuin mitä virkavalmistelun ja poliittisen eliittimme ylivalta muuten jyräisi läpi. Valtuustossa ei kuitenkaan juuri koskaan päästä tekemään selkeitä valintoja sen suhteen, mitä Lohjalla tehdään verovaroin ja mitä ei.

Poliittiset kiistat liittyvät yleensä vain pakollisiin tehtäviin ja niistä säästämiseen. Oman säästölistani kärjessä olisivat kuitenkin kaupunginorkesterin ja Elämyskaivoksen tapaiset kalliit viihdepalvelut sekä matkailun ja markkinoinnin tapaiset ei-pakolliset tehtävät.

Mutta orkesteristahan ei suostuta edes puhumaan, sen on itse kaupunginhallituksen puheenjohtaja minulle julistanut. Matkailun saralla taas luodaan epärealistisia kuvitelmia. Lohjan markkinointi on puolestaan ollut tehotonta sanahelinää. Esimerkiksi taannoisessa tonttiarvonnassa kävi niin, ettei ilmainen tontti Lohjalta kiinnostanutkaan kuin vasta neljättä arvonnan ”voittajaa”.

Asuntomessuhanke ei ole sen varmemmalla pohjalla. On aivan toissijaista pohtia, olisiko messujen teema vesi vai maa. Eihän kukaan muista viime kesänkään messuteemaa! Messujen todellinen pähkinä purtavaksi onkin se, miten saada 30 rakentajaa liikkeelle samanaikaisesti. Tänä vuonna kun kaupungin tontteja on myyty vain kolme.

Lohjalla ei haluta säästää kunnan ylimääräisistä tehtävistä, vaan säästöjä vyörytetään koululaisten arkeen. Tämä näkyy mm. pitkinä koulumatkoina. Säästöpotentiaalia Lohjalla olisi kuitenkin kymmeniä miljoonia, jos toimisimme joka asiassa kuten tehokkaimmat kunnat toimivat. Kaupungin palkkaama konsultti, joka näitä oli laskeskellut, ei kuitenkaan osannut nimetä yhtäkään konkreettista tehostamiskeinoa. Säästäkäämme siis konsulteistakin…

Valtuustossa sivistyksen kuvaksi muodostuu elitistinen orkesterin puolustaminen ja samanaikainen hyökkäys peruskoulutuksen kimppuun. Pienemmät koulut halutaan lakkauttaa ja suurempien on annettu homehtua. Seuraavana lakkautuslistalla on Nummi-Pusulan lukio, koska jotain sivistyksellisesti arvokasta on näemmä saatava tuhottua, kun kaikkia pikkukouluja eivät saaneet nurin.

PIRITTA POIKONEN
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps)

Lue lisää...

Ne vie meidän työt!

Viimeisin Länsi-Uusimaan (24.10.2015) kolumnini käsitteli robotisaatiota. Olen viime viikkoina osunut useisiin aihetta käsitteleviin tilaisuuksiin. Teknologian uudet saavutukset ovat aina kiinnostaneet minua ja erinäisiä härveleitä on tullut hankittua ihan kokeilumielessä. Into ei ole laantunut, vaikka osa laitteista on ollut täysiä susia.

Robotti-imurikin meidän huushollissa oli ja meni. Annoin sille lopputilin jo nelisen vuotta sitten, kun eihän se pienen säiliönsä kanssa pärjännyt kahden pitkätukkaisen ihmisen ja kahden normikarvaisen kissan taloudessa.

Ne vie meidän työt!

Länsi-Uusima 24.10.2015

Koneiden ja robottien on pelätty vievän ihmisiltä työt. Pelon takia työläiset jopa rikkoivat tehtaiden kehruu-Jennyjä 1800-luvulla.

Jos voisimme katsoa tähän päivään sadan vuoden takaisesta maatalousyhteiskunnasta käsin, nykymaailma vaikuttaisi täysin automatisoidulta. Lähes kaikki työt näyttäisivät kadonneen! Paitsi että… maailmaan on tullut paljon aivan uudenlaisia töitä.

Yrityssektorin työpaikoista tuhoutuu Suomessa joka vuosi n. 12 %. Työpaikkojen syntymisaste on kuitenkin myös n. 12 %. Tätä myllerrystä on ollut työmarkkinoilla aina. Uusien työpaikkojen syntymistä ei vain uutisoida yhtä isoin otsikoin kuin kipeitä tehtaiden sulkemisia.

Talouden alamäessä työpaikkojen tuhoutuminen dominoi ja siirtymä uuteen ottaa aikaa. Murrosvaiheen aikana olisi tärkeää pitää huolta työttömäksi joutuneiden koulutuksesta ja toimeentulosta. Satsaaminen ihmisiin on investointi tulevaisuuteen, kun taas näköalattomalla ja kurjistavalla säästämisellä supistamme taloutta entisestään.

Työ ei maailmasta lopu edes automatisaation myötä. Mutta se muuttuu. Toimisto- sekä teollisuustyöntekijöiden osuus työntekijöistä on pienentynyt. Automatisaation vaikutus osuu siis tällä hetkellä palkkajakauman keskivaiheille. Tulevaisuudessa kuitenkin myös monimutkaisemmat asiantuntijatehtävät vähenevät, kun koneäly kehittyy.

Hoiva-alalla ja lääkärin työssä teknologialta on odotettavissa paljon. Lohjallakin suunniteltiin jo lääkärin etävastaanottoa, jolloin esimerkiksi korva- ja ihokameroilla olisi voitu tutkia potilaan tilaa pitkienkin matkojen päästä. Parhaita tuloksia teknologisesta kehityksestä saadaankin juuri silloin, kun voidaan yhdistää ihmisen ylivoimaiset ominaisuudet koneiden tehokkuuteen.

Robotit voivat tarjota myös viihdettä. Itse olen jo jumpannut robotin tahtiin ja hauskaa oli. Tanskassa taas eräässä hoivakodissa omaiset vaativat hoivarobotit poistettaviksi. Mutta pian asukkaat itse vaativat saada hauskat apurit takaisin! Teknologian tuominen hoiva-alalle ei olekaan vain tehokkuuskysymys, vaan se antaa myös ikäihmisille mahdollisuuden elää mukana teknologian kehityksessä.

PIRITTA POIKONEN
Kirjoittaja on lohjalainen teknologiaintoilija ja kaupunginvaltuutettu

Lue lisää...

Porlan hetki on nyt

Tässäpä tuorein kolumnini Länsi-Uusimaasta. Olivat toimituksessa tuhrineet taiton kanssa muutamassa kohdassa, mutta tässä teksti siinä muodossa kuin minä sen kirjoitin:

Porlan hetki on nyt

Porlan kaavoittamisen virallinen vaihe on alkanut. Aloitusvaiheen suunnitelmat ovat kommentoitavissa 6.10.2015 saakka. Valmistelumateriaalia on kertynyt paljon ja se on tutkittavissa myös netissä.

Vaikka Porlaan on alustavasti hahmoteltu asuinrakentamista ja hotellia, lopullinen kaava voi olla aivan erilainen. Tosin viitasammakoille ja muille harvinaisuuksille, joita luontoselvityksellä todennettiin, pitää turvata riittävä elintila. Suojeltavia kohtia ei saa enää tonkia edes puiston rakentamisen verran, koska eliöt häiriintyisivät siitäkin myllerryksestä. Rauha siis viitasammakoille kavereineen.

Muilta osin kaupunkimme keskustan rannassa voisi kuitenkin olla iloa, ihmisiä ja mukavia tapahtumia. Rikkumattoman luonnonrauhan rannat ovat muualla kuin keskustassa.  Kannatan siksi Porlan rakentamista. Kaupunki voisi lisäksi saada tonttimaan myymisestä sievoisen summan. Suojeluvaatimukset kuitenkin pienentävät sallittua rakennusaluetta merkittävästi.

On hyvä, että rantaraitin on tarkoitus säilyä kaikkien kulkea ja että asuinrakentaminen on kerrostaloja eikä vain pari superkallista omakotitaloa. Yhden kerrostalotonteista voisi mielestäni varata Lohjan kaupungin vuokra-asuntotuotantoa varten. Vuokra-asuminen kuuluu myös paraatipaikoille.

Rantaraitin ja kauniin asuinrakentamisen lisäksi tulevaisuuden Porla-Aurlahti -alueella olisi hyvä olla rantaravintola, estradi kesätapahtumille, uimaranta ja palvelut veneilijöille. Kaikkia näitä on tuloillaan, mutta ei yhdellä kertaa. Siksi on uskallettava edetä vaiheittain.

Porlan suunnitelmien omituisuus on hotelli, jota nimenomaan kaupunki jostain syystä vaatii rakennettavaksi. Yksikään yritys ei ole kuitenkaan vielä aidosti pitänyt hotellin paikkaa riittävän kiinnostavana.

On taloudellisesti uhkarohkeaa, kun me poliitikot alamme virkamiesten kanssa visioida liiketoimintaa. Näin etenkin matkailun saralla. Hotellin tapaan hallintovetoisesti ideoitu toinen epävarma matkailuhanke muhii Elämyskaivoksen uumenissa. Jonkun pitäisi uskoa näihin matkailuhankkeisiin myös omalla rahalla ja omalla riskillä.

PIRITTA POIKONEN

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu

Lue lisää...

Liioiteltu torituska

Olen nyt muutaman vuoden seurannut jopa hiukan huvittuneena lohjalaisten poliitikkojen kipuilua Lohjan torin takia. Se kun on muka liian vaisu. Ovat istuneet jos jonkinlaisissa torityöryhmissä miettimässä tätä valtavaa ongelmaa. Milloin sitä toria on sitten oltu siirtämässä pois keskustasta rantaan, milloin taas ratkaisuksi on esitetetty muutamaa kukkaruukkua. Kirjoittelinpa siten aiheesta minäkin, kun Länskärin kolumnivuoro osui kohdalle:


Liioiteltu torituska

Länsi-Uusimaa 15.8.2015

Torielämä kitkuttelee niinkin perinteikkäässä torikaupungissa kuin Mikkelissä. Syynä on kuluttajien tapojen muutos: torilta ei enää haeta esimerkiksi halpoja kalsareita, vaan nyt ostetaan marketista tekniset housut. Myös ruoka-ainekset sesongin tuoreherkkuja myöten löytyvät marketista tai niiden ovensuissa olevista kojuista.

Tori on kauppapaikkana sopeutunut kuluttajien muuttuneeseen käytökseen. Kauppaa tehdään siellä missä kauppa käy, ja torilla se ei enää käy entiseen malliin. Itse en pode torituskaa, vaan hyväksyn tosiasiat. Minä pidän marketeista - vaikka ei minulla olisi mitään vilkasta torielämääkään vastaan.

Toriperinnettä ei voi väkisin vääntää kaupungin hallinnosta käsin. Monilla paikkakunnilla tietty toripäivä elää sitkeästi. Esimerkiksi Karkkilan perjantaitori kokoaa yhteen kaupunkilaisia ja myyjiä. Samoin Keuruun torstaitori, vaikka tämän kesän sateet ovat koetelleet sitäkin. Lohjalla sen sijaan on toripäiviä monta viikossa, mutta ei juuri koskaan mitään vilskettä.

Torimme houkuttelevuus ei ole parista kukkaruukusta tai niiden puutteesta kiinni. Teknisesti torimme on kunnossa ja sijaintikin on keskeinen. Sen mitä kaupunki voi vielä tehdä, on miettiä torin sääntöjen järkevyyttä. On esimerkiksi ihan turhaa niuhottamista rajoittaa ilta- ja päivätoreilla kirpputorimyyjien lukumäärää. Etenkin kun asiakkaat tuntuvat kirppiksiä kaipaavan.

Ohjelmakin houkuttelisi väkeä torille. Pelkkä esiintymisen ilo toriestradilla voi riittää korvaukseksi

Kivaa palautetta tekstaripalstalla.
LU 17.8.2015

harrastelijoille. Mutta mistä palkka sille, jolle esiintyminen on oikea työ? Seurasimme taannoin Lontoossa torilla akrobaatin näytöstä, mutta ei hänkään saanut loistavasta esityksestään kummoistakaan summaa yleisöltä kerättyä, vaikka katsojia kertyi kolmisen sataa! 

Kunnan päätehtävä ei ole järjestää sirkushuveja, mutta miljoonaluokan kaupunginorkesterimme sijasta verovaroja voisi käyttää edes hitusen toriviihteeseen. Tämä palvelisi nykyistä laajempia kansanjoukkoja ja elävöittäisi keskustaa. Loput säästyvistä orkesterirahoista pitäisi ohjata terveyspalveluihin.

PIRITTA POIKONEN
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu

Lue lisää...

Paljon melua arvoista

Kolumnini Länsi-Uusimaassa käsitteli tällä kertaa arvoja. Olen tutustunut kansainväliseen kulttuurisia arvo-orientaatioita koskevaan tutkimukseen. Se on ollut todella mielenkiintoista ja teoria tuntuu omien kokemusten perusteella pitävän paikkansa. Tunnistan itsessäni vahvana ne arvot, jotka tutkimuksessa korostuvat Suomessa: tasa-arvo, harmonia ja älyllinen autonomia.

 

Paljon melua arvoista

Länsi-Uusimaa 1.2.2014

Julkisessa keskustelussa korostetaan omia arvoja. Arvoiksi julistetaan milloin mitäkin sinänsä tärkeitä ja arvostettavia asioita. Yle julkaisi juuri suuren arvotutkimuksensa, joka oikeasti oli pelkkä pikakysely, jossa selvitettiin ihmisten suhtautumista tiettyihin väittämiin. Sitä saatiin, mitä kysyttiin. Sosiaaliturva julistettiin passivoivaksi ja Suomi pirstaloituneeksi. Sosiaaliturvan varassa elävät eivät tosin itse kokeneet sen passivoivan. He varmasti tietävät arjen kovat realiteetit paremmin. Ja harvapa sen vähimmäisturvan varaan työelämästä vapaaehtoisesti siirtyy – niin epähoukuttelevaa se todellisuudessa on.

Oikean kansainvälisen arvotutkimuksen perusteella suomalaisten yhteisiä kulttuurisia arvoja ovat tasa-arvo, harmonia ja älyllinen autonomia. Tasa-arvo ilmenee moraalisena tasavertaisuutena, samoina perusintresseinä, yhteistyöhön sitoutumisena ja huolena muista. Harmonia tarkoittaa sopeutumista vallitsevaan ympäristöön sen muuttamisen sijaan. Älylliseen autonomiaan liittyviä piirteitä ovat laajakatseisuus, uteliaisuus, luovuus ja ihmisten näkeminen itsenäisinä yksilöinä. 

Suomen kaltaisissa tasa-arvon ja älyllisen autonomian kulttuureissa yhteiskunnan rooli korostuu. Niissä investoidaan julkisia varoja kansalaisten terveyteen ja koulutukseen. Tavoitteena on yksilön riippumattomuus suvusta, yksilön ainutlaatuisten ominaisuuksien kehittäminen ja tasa-arvoisten mahdollisuuksien tarjoaminen kaikille. Meillä esimerkiksi suku ei sanele lapsen tulevaa ammattia eikä valitse hänelle puolisoa. Suomalaisen yhteiskunnan voi nähdä olevan hyvin yksilölähtöinen. Hyvinvointimallimme ei suinkaan passivoi ja tasapäistä, vaan se antaa yksilöille mahdollisuuden toimia vapaasti ja rohkeasti eikä epäonnistuminen tuhoa kaikkea.

Arvopohjat ovat erilaisia eri puolilla maailmaa, eikä toinen ole parempi toista. Suomalaisten arvojen vastaiset järjestelyt, jotka ovat esimerkiksi voimakkaan epätasa-arvoisia ja joissa roolit, valta ja resurssit jakaantuvat räikeän epätasaisesti, aiheuttavat Suomessa ärtymystä. Vastaavasti meidän tasa-arvoinen kanssakäymisemme voi tuntua epäselvältä ja hämmentävältä sellaisesta, joka on kasvanut tuntemaan olonsa turvalliseksi selkeän hierarkian vallitessa. ”Maassa maan tavalla” -odotus on mielestäni looginen harmoniaa korostavan suomalaisen perusarvon ilmentymä: pyrimme itse vieraassa ympäristössä liikkuessamme sopeutumaan emmekä suinkaan muuttamaan vallitsevaa ympäristöä. Samaa odotamme muilta. 

Perusarvomme voivat muuttua, mutta hyvin hitaasti. Esimerkiksi homoseksuaalien tasa-arvoisten oikeuksien laajenemista ei ole syytä kiirehtiä julistamaan ”arvojen rappioksi”, etenkin kun kyseessä on päinvastoin yhden perusarvomme eli tasa-arvon hidas eteneminen yhä laajemmalle. Tasa-arvon ja harmonian murenemisesta on kuitenkin jo merkkejä havaittavissa: keskimäärin Suomessa menee vielä hyvin, mutta väestöryhmien väliset erot kasvavat. Kaksi kolmasosaa suomalaisista kokee jo, ettemme ole enää samassa veneessä. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään vääjäämätön kehitys. Voimme tietoisilla valinnoilla huoltaa arvopohjaamme. Esimerkiksi yhteiskunnallinen tasa-arvo on helppo leimata ”luonnottomaksi vaatimukseksi” silloin, kun itsellä menee hyvin tai on muuten vain erityisen ns. kova luu. Tuollaisen kovan luun edessä on vain uskallettava puolustaa niitä ”pehmeitä” arvoja, joiden toteutuminen on tuonut meille hyvinvointia.
 

Piritta Poikonen
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps)
www.pirittapoikonen.com

Lue lisää...

Tutkittuja asenteita

Uusin kolumnini Länsi-Uusimaassa käsitteli VATT:n uutta mielenkiintoista tutkimusta. Seurasin työni puolesta prosessia läheltä. Tutkimusraportti löytyy tästä linkistä. YLEn verkkotoimitus haastatteli minua aiheesta, se juttu löytyy tästä linkistä. Tässä kirjoitukseni:


Tutkittuja asenteita

Pääsin maallikkona seuraamaan tieteellisen tutkimuksen tekemistä. Tässä VATT:n juuri julkistetussa tutkimuksessa selvitettiin kansalaisten hoivapalveluja koskevia mieltymyksiä ja näiden palvelujen rahoittamista koskevia asenteita. Kysely tehtiin tulevaisuuden vanhuksille eli tämän päivän 55–70-vuotiaille. Siinä luotiin sadoille koehenkilöille mahdollisimman todenmukainen tulevaisuuden hoivaa koskeva valintatilanne hintoja myöten. Vastaajat eivät siis voineet vain luetella mielihalujaan, vaan tieto palvelujen hintatasosta teki valinnat todellisemmiksi.

Selkeä tulos on, että mieltymykset hoivan sisällön suhteen vaihtelevat suuresti. Suurin osa haluaa asua kotona, vaikka palveluasuminen olisi hyvin edullista. On kuitenkin myös paljon heitä, jotka haluavat muuttaa palveluasuntoon, vaikka se maksaisi heille tuntuvastikin. Tarvitaan vielä lisätutkimuksia sen selvittämiseksi, mikä selittää nämä suuret erot. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun ihmiset ovat selvästi muita halukkaampia muuttamaan palvelutaloon. Tulevaisuudessa onkin oltava tarjolla erilaisia asumismuotojen ja hoivapalvelujen yhdistelmiä. 

Vanhuspalvelujen julkisella tuella on suuri vaikutus siihen, millaista hoivaa ihmiset pystyvät lopulta valitsemaan. Järkevä tukipolitiikka suuntaa varat siten, että ikäihmisten valinnat tukevat heidän hyvinvointiaan. Kansantalouden kestävyys asettaa tukipolitiikalle tietenkin rahalliset rajat. 

Tutkimuksessa selvitettiin myös kansalaisten halukkuutta maksaa hoivapalveluista. Kodin arkiaskareissa auttamisesta ja ateriapalveluista ollaan valmiita maksamaan varsin paljon. Samoin turvaranneke ja päivittäinen viriketoiminta nähdään korkeahkon maksun arvoisiksi. Tuloksista näkyy, että vanhuspalveluista ollaan valmiita maksamaan eläketuloihin nähden merkittäviä summia. Tutkijoiden mukaan tämä osoittaa valmiutta käyttää myös varallisuutta hoivan rahoittamiseksi. Tällaiset signaalit kansalaisilta ovat tärkeitä, koska hoivan rahoittaminen entiseen tapaan vain veroja korottamalla olisikin vaikeaa, ellei peräti mahdotonta. 

Tutkimuksessa tehtiin erillinen kysely vastaajien aikuisille lapsille, koska he ovat usein mukana päätöksentekotilanteissa. Lasten mielestä vanhushoivaan voi käyttää vanhusten omia varoja enemmän kuin vanhusten itsensä mielestä. Lapset ovat vanhempia huomattavasti valmiimpia myös siihen, että oma vanhempi asuu maksullisessa palvelutalossa tai että hoiva-ammattilainen käy kotona auttamassa vanhempaa, vaikka palvelu maksaisikin. 

Omaishoivaa koskevissa valinnoissa havaittiin todella suuria eroja. Osa lapsista ei valitse ensisijaisesti omaishoivaa, vaan he ovat valmiimpia siihen, että vanhempi käyttää suuriakin summia rahaa ammattihoivaan. Toisaalta jotkut lapset eivät odota mitään korvausta omaishoivan antamisesta. He saattavat nähdä hoivan antamisen myös omaa hyvinvointia lisäävänä tekijänä. Keskimäärin lapset halusivat kuitenkin melko suuren taloudellisen kannusteen ainakin virallisen omaishoitosopimuksen tekemiseen. Tulos ei kerro haluttomuudesta hoivaamiseen, vaan muista arjen rajoitteista, jotka käytännössä estävät omaishoivan antamisen.   

Helppo olisi lohkaista, että lapsilla näyttäisi ”laiskuus voittavan ahneuden”, mutta tämä olisi ilkeää ja perusteetonta. Lapset arvostavat vanhempiensa hoivaa paljon, myös rahallisesti. Heille omien vanhempien hyvinvointi on tulevan perintöosuuden suuruutta paljon tärkeämpää.

Piritta Poikonen
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps)
www.pirittapoikonen.com

Lue lisää...

HINKU säästää luontoa ja rahaa

Uusin Kirjoittajavieras-palstan kolumnini oli Länsi-Uusimaassa 11.7.2013. Se käsitteli ympäristönsuojelua ja HINKU-hanketta:

HINKU säästää luontoa ja rahaa

Lohja liittyi hiilipäästöjä vähentävien HINKU-kuntien joukkoon tänä vuonna. Myönnän suhtautuneeni koko juttuun hieman väsähtäneesti ja ajatelleeni, että siinäpä taas yksi turha maailmanparannuksen ”hankekomiteaprojekti”. 

Mieleni kuitenkin muuttui, kun pääsin työmatkallani tutustumaan Mynämäen kuntaan, joka oli Suomen ensimmäisten HINKU-kuntien joukossa heti hankkeen alkaessa vuonna 2008. Näitä kuntia on nyt 14, Lohja uusimpien joukossa. Kyseessä ei ole vain sinänsä arvokas ympäristön suojelu, vaan HINKUmalla voi myös säästää energiakuluissa merkittävästi. Tämän luulisi kiinnostavan karskeintakin fossiilisten polttoaineiden suosijaa.  

Elämäntapamme suurimmat hiilipäästäjät ovat asuminen, liikkuminen ja ruoka. HINKU-hankkeessa pyritään siksi alentamaan etenkin niiden päästöjä. HINKU-kunnat toimivat edelläkävijöinä ja ikään kuin pienoislaboratorioina. Uusissa ratkaisuissa otetaan huomioon niin ympäristö kuin taloudelliset ja sosiaaliset tekijät. Kunta, elinkeinoelämä, kuntalaiset ja asiantuntijat ideoivat yhdessä kustannustehokkaita ratkaisuja. Samalla vahvistetaan kuntien elinvoimaisuutta ja lisätään kysyntää ilmastomyönteiselle teknologialle.

HaNi-halli, jossa aurinkokeräimet

HINKU oli otettu Mynämäellä huomioon monissa suurissa kohteissa. Uuden liikuntahallin katolla on aurinkokeräimet, joilla täytetään koko hallin lämpimän käyttöveden tarve maalis-lokakuussa.

Lasse Keskitalo

 Paikallinen tomaatinviljelijä oli vaihtanut kasvihuoneiden öljylämmityksen kierrätyspuun biolämpöön. Polttoaine on esimerkiksi käytettyjen kuormalavojen puuta. Näin saadaan suomalaisen tomaatin
hiilijalanjälki espanjalaista   pienemmäksi. Kotimaisen tomaatin kilohinta ei tälläkään tipu alle ulkomaisen, mutta energialähteen vaihto on ollut taloudellisesti kannattavaa. 

Laitoskeittiöissä Mynämäellä on puuroriisi vaihtunut ohraksi ja puuromaito kasvispohjaiseksi, jolloin on saatu puuron hiilipäästöt tippumaan 30 % ja samalla on saatu rahallisiakin säästöjä. Etätyön edistämiseksi Mynämäellä oli meneillään kokeilu yhteisötyötilan mahdollisuuksista. Työmatkojen kimppakyytejä varten oli nettipalvelu. Katujen LED-valaistus oli kokeilussa.

Aurinkokeräimet omakotitalossa

Suurimman vaikutuksen Mynämäellä teki kuitenkin kuntalaisten aito into ruohonjuuritason HINKU-toimintaan. Moni asukas on vaihtanut esimerkiksi öljylämmityksen maalämpöön. Uutena juttuna oli nousussa aurinkokeräinten asentaminen käyttöveden lämmitystä varten. Erinomainen idea oli kuntalaisten vuosittain järjestämä ”energiakävely”, jonka suosio on suuri. Kävelyllä kierretään muutaman kilometrin reitti, jonka varrella eri asuintalojen ja muiden kohteiden edustajat esittelevät energiapihejä ratkaisujaan, kertovat kokemuksistaan ja antavat asennusvinkkejä. Kuunnellessani erään kohteen pihalla tietoa aurinkokeräimistä, jotka ovat siis eri asia kuin sähköä tuottavat aurinkopaneelit, alkoi kummasti tehdä mieli asentaa sellaiset vedenlämmittimet omaan kotiin Lohjalle… Niin tarttuvaa oli kuntalaisten HINKU-into! 

Ympäristön varjeleminen kuuluu meille kaikille. Pienillä arkisillakin teoilla on merkitystä, vaikkei siltä ehkä tunnukaan maailman isoista ympäristötuhoista kuullessa. Silti on yritettävä ja tehtävä jatkuvasti viisaita valintoja. Asian voi ajatella näinkin: säästämällä omissa energialaskuissani voin samalla tulla suojelleeksi yhteistä luontoamme. Haitanneeko tuo mitään.

Piritta Poikonen
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps)
www.pirittapoikonen.com

***********

Ravean tilalla matkamme isännän maatalousopissa

YLEn Alueuutiset teki vierailustamme jutun TV-uutisiin, mutta lähetyksen nettikatseluaika on jo valitettavasti päättynyt:

Lue lisää...

Palveluseteli on mahdollisuus

Tämän viikonlopun Länsi-Uusimaassa oli kautta aikojen toinen Kirjoittajavieras-palstan kirjoitukseni. Väänsin palvelusetelistä, yhdestä suosikkiaiheistani. Tästähän teimme valtuustoaloitteenkin juuri muutama päivä sitten.

Palveluseteli on mahdollisuus

Kestävyysvaje johtuu väestömme ikääntymisestä. Hoivaan tullaan tarvitsemaan ennennäkemättömän paljon rahaa. Kaikkea sitä ei voida saada kasaan veroina. Siksi rahoitusvajeeseen on etsittävä muita ratkaisuja. Yksi sellainen on hoivan palveluseteli. 

Palvelusetelin voi saada kunnan tarjoaman hoivapalvelun vaihtoehtona. Tällöin kunta antaa konkreettisen palvelun sijaan rahanarvoisen setelin. Setelin saa samoilla kriteereillä kuin varsinaisen palvelunkin saisi. Seteliä ei siis ole tarkoitettu palveluiden saamisen ohituskaistaksi tai lisäpalveluksi. Tulosidonnaisena palveluseteli olisi myös sosiaalisesti oikeudenmukainen. 

Hinnoittelemalla setelin järkevästi kunta voi säästää. Palvelusetelin arvon ei tulisi yleensä olla kunnan oman tuotannon kustannuksia korkeampi. Säästöä syntyy, kun setelin arvo on kustannuksia matalampi. Lohjalla esimerkiksi asumispalvelun kustannus on kaupungille n. 40 000 €/asukas vuodessa.

Kuka sitten on valmis ottamaan vastaan vajaahintaisen palvelusetelin kunnan tarjoaman normaalin hoivapalvelun sijaan? Väitän, että tulevaisuudessa yhä useampi.

Ensinnäkin pääosa hoivan kustannuksista aiheutuu asumisesta, jonka maksamme ennen hoivaan joutumistakin itse. Toiseksi mieltymyksemme asumisen suhteen vaihtelevat suuresti verrattuna vaikkapa mielipiteeseemme siitä, minkälaisen sydänkirurgin haluaisimme itseämme operoivan. Kirurgiksi halutaan paras, mutta asumisesta on monta makua. Laittamalla likoon omaa rahaa palvelusetelin lisäksi hoivan voisi hankkia mieleisestään paikasta.

Kolmanneksi asuminen kunnan tarjoamassa hoivapaikassa ei sekään ole halpaa. Vanhainkodissa tuloista viedään 85 % asiakasmaksuihin, mutta omaisuuteen ei kosketa. Palveluasumisessa taas asukas maksaa kaiken (asumisen, ateriat, palvelut, lääkkeet) itse. Tällöin menot helposti ylittävät tulot, jolloin on turvauduttava omiin säästöihin tai jopa myytävä omaisuutta.

Koska vanhainkotien asukkaiden omaisuuteen ei ole päästy käsiksi, vanhainkoteja on muutettu tehostetun palveluasumisen paikoiksi kautta maan. Tällöin vanhukselta perittävä hinta kasvaa, vaikka palvelu pysyy suunnilleen samana. Tähän ollaan puuttumassa ja nämä palvelumuodot yhdistettäneen. Tapahtuupa niiden maksujen yhtenäistäminen kumman logiikan mukaan tahansa, palveluseteli kannattaa. Kansalaiset voivat täydentää setelin arvoa omalla rahalla vapaaehtoisesti ja he pääsevät silloin itse valitsemaan mieleisensä hoivapaikan. 

Mutta mistä rahat palvelusetelin lisäksi? Suomalaisten taloudellinen hyvinvointi on lähes kymmenkertaistunut 1950-luvun alusta. Julkisen talouden alijäämän vastapainona meillä on useimmissa yksityistalouksissa ylijäämäinen tilanne. Tämä ylijäämä kannattaa hyödyntää, mutta hyödyntämisen pitää tapahtua suomalaista hyvinvointimallia tukevalla eikä sitä repivällä tavalla. Perintöjenkin merkitys vähenee, kun perilliset ovat yhä iäkkäämpiä ja varakkaampia. Perilliset ovatkin avainasemassa: heille oman vanhemman hyvinvointi on tärkeämpää kuin perintöosuuden vaaliminen. He auttavat senioria huomaamaan, ettei siinä ole mitään järkeä, jos omaisuus on suurimmillaan kuolinpäivän aamuna.

Ratkaisu kestävyysvajeeseen ei piile julkisen sektorin alasajossa eikä ihmisten oman vastuun väkivaltaisessa lisäämisessä. Ratkaisu löytyy julkisen ja yksityisen vastuun mielekkäästi yhdistävästä mallista. Hoivan palvelusetelin käyttöönottoa on syytä edistää Lohjallakin.

Piritta Poikonen
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps)
www.pirittapoikonen.com
**************************************************************************
LISÄYS:

Hoivasta oli tällä viikolla mediassa parikin isoa juttua: Yle uutisoi siitä, miten "vanhukset heivattiin hoitopaikasta toiseen" ja Hesari kertoi Saksan mallista, jossa lapset voivat joutua maksamaan vanhempansa hoivakulut ja mitä siitä on seurannut. Googlessa HS:n juttu näkyy vielä otsikolla "Mummo muutti Puolaan".

Lue lisää...

Lohjalainen hoivalupaus?

Ensimmäinen Kirjoittajavieras-palstan kirjoitukseni oli tänään Länsi-Uusimaassa. Ihan jännittää, että tykätäänkö jutusta! Tältä se näytti lehdessä ja tuossa alla on koko teksti:

Lohjalainen hoivalupaus?


Omat isoäitini saivat hyvää hoivaa kunnallisissa vanhainkodeissa Pohjois-Karjalassa 1990-luvulla. Toinen nautti päästyään turvalliseksi kokemaansa kirkonkylän hoitopaikkaan. Toinen taas muutti hyvin vastentahtoisesti pois kotoaan.

Seurasin isoäitieni eloa vanhainkodeissa kymmenisen vuotta. Vaikka vanhainkotien maine oli jo silloin huono, todistin itse niissä paljon hyvääkin. Elävästi on jäänyt mieleeni hoitaja, joka silitti isoäitini hiuksia ja totesi, että he hoitavat niin hellästi kuin suinkin osaavat. Noilla sanoillaan hoitaja tuli hoitaneeksi meitä läheisiäkin. 

Näin senkin, että kun toimintakyky on todella heikentynyt, mikään määrä hoivaa ei tilannetta enää muuksi muuta. Se ei ole yhteiskunnan, vanhainkotien tai henkilökunnan syy. Tilanne vain on silloin sellainen. 

Perustuslaki turvaa kaikille oikeuden välttämättömään huolenpitoon. Uudella vanhuspalvelulailla halutaan puolestaan tukea ikääntyneen väestön hyvinvointia ja itsenäistä suoriutumista.

Oli järkevää, että uudessa laissa ei lyöty lukkoon hoitajamäärän minimiä. Se kun ei olisi taannut hoivan laatua. 

Tärkeämpää olisi kertoa kansalaisille se, mitä uuden vanhuspalvelulain mukaiset ”laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut” oikeasti tarkoittavat. Konkreettisiin laatuvaatimuksiin verrattuna on sivuseikka, kuinka monta käsiparia laki kaavamaisesti määräisi. 

Hyvin organisoidut hoivapaikat saavuttavat hyvän laadun vähemmällä henkilöstöllä. Tämä on kustannuksia ajatellen hyvä asia. 

Joissain tapauksissa taas olisi aivan pakko olla enemmän henkilökuntaa kuin mitä pykälät asettaisivat minimiksi. Tämän minimin ylittäminen voisi olla budjettikurin takia kuitenkin mahdotonta, jolloin minimistä tulisikin käytännössä maksimi. Tästä kärsisivät hoivan tarpeessa olevat. 

Vanhuspalvelulain mukaan palveluihin on oikeus ”riittävän ajoissa” silloin, kun ”heikentynyt toimintakyky sitä edellyttää”. Mitä tämä tarkoittaa Lohjalla? Voiko tulkinta vaihdella eri kunnissa?

Lohjalla pitäisi määritellä ja kertoa julki lohjalaisen hoivalupauksen sisältö. Lupauksen tulisi sisältää konkreettisia asioita kuten esimerkiksi se, kuinka montaa ateriaa päivässä, minkälaista siivouksen tasoa ja kuinka usein tapahtuvaa avustettua ulkoilua hoiva Lohjalla tarkoittaa. Juankosken kunnassa on jo kokeiltu hoivalupauksen tekemistä.

Hyvää hoivaa määriteltäessä on syytä muistaa yksilöllisyys. Kaikki eivät esimerkiksi pidä terveellisestä ruuasta. Pakkoa tähän ei pitäisi olla elämän ehtoopuolellakaan. Yksilöllisten toiveiden kunnioittamisen tulisi olla yksi laatuvaatimus. 

Jotta palvelujen laatua ja riittävyyttä voidaan arvioida, kunnan on kerättävä säännöllisesti palautetta palveluja käyttäviltä, heidän läheisiltään sekä henkilöstöltä. Laadun arviointia varten tarvitaan järkeviä työkaluja. 

Hoivan vaikuttavuuden arviointiin on valmisteilla suomalainen versio mielenkiintoisesta brittiläisestä Ascot-mittarista. Suomalaiset tutkijat ovat tehneet kovasti töitä, jotta mittaristo tulisi käyttöön Suomessakin. 

Lohjan tulevien vuosien taloutta ajatellen olisi tärkeää arvioida se, kuinka paljon säällinen lohjalainen hoivalupaus tulee nykyisillä väestöennusteilla maksamaan esimerkiksi 10 vuoden päästä. 

Vaikka summa on huikean suuri, se täytyisi silti uskaltaa arvioida. Siihen tulevaisuuden kuvaan tulisi sovittaa investointiemme laatu ja velkaantumisemme taso.

Piritta Poikonen          
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps)
www.pirittapoikonen.com

Lue lisää...