keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Vaalien jälkipuintia

LU 29.4.2015
Tiedän hyvin, että Lohjan Perussuomalaisissa on tällä hetkellä paljon tyytymättömyyttä eräiden henkilöiden omituiseen toimintaan vaalikampanjan aikana. Jopa niin paljon, että osa siitä pirskahti tänään päivän Länskärin mielipidepalstalle. Kiitos tuntemattomaksi jäävälle kirjoittajalle minua kohtaan osoitetusta suojeluhengestä. Ymmärrän kyllä tunnelmasi.

On kuitenkin korjattava kirjoituksessa oleva virhe: Heikki Linnavirta antoi kyllä oman myönteisen panoksensa kampanjaan niin julkisesti kuin taustallakin. Suuret kiitokset hänelle.

Ja korostetaan vielä kerran sitä, että ehdokas itse on erittäin onnelllinen aktiiviemme tekemästä työstä ja heiltä saadusta tuesta. Se tehtiin, mitä tällä nuppiluvulla, rahalla ja kokemuksella osattiin tehdä. Muita apuja ei ollut saatavilla kuin me itse. Ja tuloshan oli huiman hyvä! Kiitos, kiitos! Asenteesta se lähtee, sekä hyvä että paha.  


Vastakampanjointi hämmästytti

Lohjan PS:n tukiporukka antoi ihanat
kukat (tarkkaan valitut sävyt)
ja tekivät kortin. Kiitos.
Paljon olen saanut palautetta monelta suunnalta siitä, että me persut emme saaneet kaikkia lohjalaisvoimiamme liikkeelle. Emme saaneetkaan, vaikka halusimme ja yritimme. 

Ikävää on ollut kuulla ja nähdä ennen ja jälkeen vaalipäivän todisteita myös suoranaisesta vastakampanjoinnista. Ihmisten tuohtumus tästä asiasta toki lämmittää, olette aivan ihania myötätunnossanne. 

Kenttäväen valtaosa oli kuitenkin takanani ja vain pari-kolme jäädytti tilannetta koko ajan eri tavoin. En todellakaan olettanutkaan kaikkien minua tukevan, mutta vastakampanjointia en hyväksy. Se ei ollut viisasta. Minulle olisi riittänyt neutraali kohtelu, kuten itsekin vähintään annoin kaikille muille.


Miksi en ollut Lohjan lukion paneelissa?

Yhdestä ihan yksityiskohdasta eli Lohjan lukion paneelista on tullut myös kyselyitä. Kerrotaan siitä nyt tässä vielä jotain, koska tapaus oli niin räikeä ja herätti huomiota. 

En ollut siinä tilaisuudessa mukana, vaikka se onkin Lohjan oikeastaan ainoa ja suurin vaalipaneeli, koska en saanut kutsua sinne. Siihen liittyy inhottavaa kähmintää myös lukion suunnalta, mutta jääköön nyt tonkimatta se tunkio. Menettelylle oli kuitenkin paikallisten ps-johtohahmojen hyväksyntä, joten olkoon se asia siinä. Vieraspaikkakuntalainen haluttiin edustamaan Lohjan paneeliin Lohjan oman ehdokkaan sijasta, koska on "ihan sama, kuka siellä on". Selvä... ;)


Se tehtiin, mihin kyettiin

Sellaisissa, varmaankin ihan tavanomaisissa vaalitunnelmissa me tätä työtä teimme kenttäväen kanssa ja väkisin kaikesta tunnelman jäädyttämisestä huolimatta puskimme hienon tuloksen! Rahaakaan ei ollut kuin se 5000 €, mutta se käytettiin viisaasti. Pitääpä jossain vaiheessa vielä kurkata lohjalaisten kilpakumppaneideni budjetit. Käsittääkseni siellä on todella huimia summia käytetty. Me teimme kampanjaa ennen kaikkea sisällöllä emmekä rahalla. Niukkuus tuo luovuuden pintaan ja olen aikaansaannokseemme tyytyväinen! Itse vastaan siitä, että läpimeno ei toteutunut

Mitään en tekisi tai sanoisi toisin ja enempään ei vaan ollut aikaa, verkostoja eikä rahaa käytettävissä.  
Lue lisää...

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Vaalit paketissa

Äiteellä on mun entisessä huoneessa tämmönen vaalikokoelma viime kevään EU-vaaleista ja tämän kevään eduskuntavaaleista :) Tuosta puuttuu virallinen rintamerkki ja joku omatekoinen ihana viritys näyttää olevan. Äiti aina jaksaa askarrella!



Olen tyytyväinen siihen, että vaalit ovat ohi. Rakastan vapaa-aikaa ja nyt olen saanut sen takaisin myös henkisesti. Enää ei odota jokin suuri kilpailu tulevaisuudessa.

Olen onnellinen siitä, että olen saanut olla mukana. Se harmittaisi, jos ei olisi saanut edes kokeilla, että kelpaako äänestäjille. Ja todella monelle kelpasin, se tuntuu ihmeelliseltä.

Alkuperäinen haaveenihan oli kelvata persuille EU-vaaliehdokkaaksi ja siinä onnistuin! Ehdokkaita valittiin kuitenkin vain 20 ja olin silloin vasta ihan uusi naama koko klubissa.

Eduskuntavaalit eivät olleet koskaan tähtäimessäni, koska jo pelkkä ehdokasasettelu vaikutti niin tukkoiselta. Halusin kokeilla EU-vaaleja. Mutta niin vaan sinne eduskuntavaaleihinkin etenin ja sykähdyttävintä oli sijoittuminen  puolueen sisäisessä jäsenäänestyksessä Uudellamaalla kolmannelle sijalle ja naisista ykköseksi.

Huomaatteko: omien arvostus lämmittää eniten mieltä. Suurta yleisöä on niin mahdoton miellyttää. Vastaavasti sitten muutamien omien suunnalta Lohjalla ilmennyt jäätävä asenne satuttaa sitäkin enemmän :( Mutta olen onnekas, kun sain olla mukana viime keväänä ja nyt! Eipä tartte jossitella!

Kuntavaaleista ja muusta tulevasta en osaa sanoa vielä mitään. Työelämässä on houkutusta ja sen ohella on aika raskasta silloin, kun kohdalle osuu valtuustoviikko, lautakuntailta tai jokin muu valtuustomeno. En tiedä, jaksanko ja haluanko revitellä itseäni monta vuotta eri suuntiin, mutta sen aika näyttää. Nyt hoidetaan kunnialla nämä jutut mitä käsissä on.

Terkuin Pirre-täti
Lue lisää...

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Mielipide mielenkiintoisista vaaleista

Vielä piti yksi mielipidekirjoitus vaaleista lehteen kirjoittaa. Tuli vaan semmonen tunne ja tällainen teksti pusertui viidessä minuutissa vielä:

LU 22.4.2015

Mielenkiintoiset vaalit


Pakko oli vielä tarttua ”kynään”, kun tästä mielipidepalstalla paasaamisesta tuli jo melkein rutiinia vaalien alla. Sitä jäin tosin ihmettelemään, miksi muut paikalliset ehdokkaat olivat kovin hiljaa näkemyksistään tällä palstalla.

Itse koin velvollisuudekseni tuoda ajatuksiani julki ja kiitän Länsi-Uusimaata hyvästä yhteistyöstä. Sammutetut lyhdyt on toki yksi turvallinen vaalitaktiikka. On kai parempi olla sanomatta vaikkapa indekseistä yhtään mitään silloin kun on juuri ollut hallituksessa niitä jäädyttämässä.

Kiitän lohjalaisia monin eri tavoin saamastani runsaasta tuesta. Suuret onnittelut Joona Räsäselle valinnasta ja Lohjan SDP:lle linjakkaasta vaalityöstä! Valtakunnallisesta SDP:n tuloksen romahduksesta huolimatta Lohjalla onnistumisenne on kadehdittavan hyvä.

Hallituksen muodostamisesta tullee taas mielenkiintoista, mutta ei toivottavasti samanlaista sekavaa näytöstä kuin neljä vuotta sitten. Uusi jytky yllätti taas, mutta sen shokkivaikutus ei ollut nyt niin raju. Oma vaatimukseni on, että Perussuomalaiset pääsevät ja menevät hallitukseen. 

Mielestäni vaalitulos oikeuttaa ja velvoittaa tarttumaan kakkossalkkuun eli valtiovarainministerin vaikeaan, mutta tärkeään tehtävään. Itse en ainakaan osallistunut näihin vaaleihin sillä mielellä, että tuloksen kanssa alettaisiin yhtään ”nössöilemään”. Nyt meidän persujen on näytettävä, että uskallamme ja osaamme. Härkää sarvista.

Piritta Poikonen
Kaupunginvaltuutettu (ps) ja entinen ehdokas
Lohja
Lue lisää...

maanantai 20. huhtikuuta 2015

1966 kertaa KIITOS!

Kiitos kaikki te ihanat ihmiset, jotka äänestitte minua! 1966 ääntä on kelpo tulos niukalla, mutta tarkkaan mietityllä budjetillani ja täältä "syrjäkyliltä" käsin ponnistaen! Kiitos!



Onpas nyt hyvä mieli, kun vaalit on ohi! Kaksi kevättä on mennyt vaalihulinoissa. EU-vaaleista loikattiin suoraan jäsenäänestykseen ja siitä eduskuntavaaliehdokkaaksi ja nyt vihdoin tämä vaalijuna pysähtyy ainakin pitkäksi aikaa. Keskityn nyt töihin, jossa tosin vaalihuuma jatkuu, koska työpaikkani elää ja hengittää poliittisten merkkipaalujen mukana. Keskityn myös harrastuksiini ja kaikkeen hauskaan. Saattaapa Pirre-täti alkaa tehdä taas pöpejä videoitaankin YouTubeen...


Vaalitunnustus

Tässä vielä VAALITUNNUSTUS...! ;) Tämä on ainoa juttu, jota en jotenkin tohtinut julkaista ennen vaaleja. Eli Ylen ryhmäkoneen tulos. Parhaaksi ryhmäksi sain Perussuomalaiset, mutta senkin vain 57 %. Mutta sitten seuraa se kummallisuus: toiseksi sain Vihreät 51 % sopivuudella. Siis kuka on näin sekaisin, että parhaat puolueet ovat PS ja Vihreät...?

Olen itse asiassa hyvin ylpeä tästä ryhmäkoneen tuloksesta.  Olen sanonut olevani viherpersu ja sitä minä olen. Tyytyväisenä.



Ja jos hallitusneuvotteluissa tulee jotain kinaa PS:n ja Vihreiden välillä, minut saa hälyttää heti apuun Säätytalolle. Lupaan rakentaa sillan ja sovinnon.
Lue lisää...

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Kyllä rauhalle, ei Natolle

LU 18.4.2015

Jos Nato-jäsenyys etenee, tahdon asiasta kansanäänestyksen. Itse äänestäisin ”ei”.

Suomen kannattaa pysyä liittoutumattomana. Suomi ei ole enää suomettunut, mutta maantieteellinen sijaintimme ei ole muuksi muuttunut. Jaamme yli 1300 kilometriä rajaa ison ja omapäisen naapurimme kanssa. Natoon liittyminen toimisi yhtä diplomaattisena eleenä kuin pystyyn nostettu keskisormi. Osaamme toimia tuota viisaammin ja itsenäisemmin.

Venäjä ei määrää Suomen ratkaisuja ja halutessamme saamme liittyä ihan mihin meitä huvittaa. Tai olla liittymättä. Kannattaa punnita liittymisen hyödyt ja haitat tarkasti. Itse en pidä riidanhaluista Natoa ja sen jäsenyysvelvoitteita houkuttelevina.

Sotauutisten ja uhkakuvien lietsomisen keskellä pitää muistaa vaatia rauhaa. On käsittämätöntä, että vaikka keskuudessamme elää vielä viime suursotien kauhuista kärsineitä, olemme jo kokeneet Euroopassa sodan Balkanilla ja nytkin Euroopan reunoilla räjähtelee.

Välillä kaiken uhon keskellä meinaa unohtua, että koko EU on perustettu rauhan ylläpitämiseksi. Etenkin kun EU:n silmäterän eli euron pitkittämä talouskriisi ja kriisin aiheuttama ahdistus ovat Euroopan riesana. EU:lta on sen perustehtävä unohtunut byrokratian syövereihin ja jäljet näkyvät nyt ympäri Eurooppaa.

Edes korkeaksi kohonnut elintaso ei näytä taltuttaneen ihmisen intoa sotia, valloittaa ja tappaa. Kehittyneiden yhteiskuntien on pystyttävä parempaan. On muistettava ja uskallettava puhua rauhasta ja tulevaisuudesta, vaikka sotaintoilijoilla onkin tällä hetkellä kiihko päällä ja kovat puheet ovat kovaa valuuttaa.

Piritta Poikonen
Kaupunginvaltuutettu (ps), eduskuntavaaliehdokas
Lohja
Lue lisää...

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Jokaiselta jotakin

LU 16.4.2015

Ilma on sakeanaan vaateita veronalennuksista ja etuuksien korottamisista. Itse en pysty näitä kaikkia samaan yhtälöön tasapainoisesti asettamaan.

Euroalue laahustaa edelleen muun maailman perässä. Epäonnistunut euro on Suomelle erityisen kallis: valuuttamme ei pääse asettumaan oikeaan arvoonsa itsenäisesti, vaan kellumme ylivahvan Saksan määräämään tahtiin ja hoidamme Kreikan velkoja omilla verovaroillamme, jotta tämä euroeliitin ylläpitämä hulluus voisi jatkua.

Lääkkeeksi EU tarjoaa sisäistä devalvaatiota eli palkka-alea ja miljardileikkauksia eli olojen kurjistamista sekä kolmatta Kreikan tukipakettia ensi kesäkuussa. Että vielä kehtaavatkin jotkut muistella euron ”hyviä” alkuaikoja, jotka perustuivat pelkkään harhaan!

Suomella riittäisi talousongelmia ilman euroakin. Huoltosuhde on keikahtamassa ennätyksellisen hyvästä 1980-luvun tilanteesta ennätyksellisen huonoon. Meille tärkeät tietoliikenne- ja paperiteollisuus ovat kyykänneet ja vetäneet koko talouttamme alas. Onneksi muut toimialat ovat jo toipumassa. Ja onneksi metsästä saadaan jalostettua muutakin kuin paperia, kuten esimerkiksi biokomposiitteja ja tulevaisuuden tekstiilikuituja.

Edessämme eivät juuri nyt ole veronalennusten, etuuksien korotusten tai valtion velan takaisinmaksun ajat. Päinvastoin joudumme haalimaan kasaan jokaiselta jotakin.

Kun verrataan Suomen veroastetta muun Euroopan vastaaviin lukuihin (eli otetaan esim. Saksaltakin eläkemaksut veroasteeseen mukaan), ei Suomi edes ole mikään poikkeuksellisen korkean verotuksen maa. Etuuksien korottajilta puolestaan vaadin tietoa siitä, miten korotukset rahoitetaan. Miten kovan palkan sivukulujen korotuksen he kuvittelevat yrityksiemme kestävän ilman konkurssiaaltoa?

Sen aallon jälkeen huonotkin indeksit olisivat pelkkä muisto vain ja joutuisimme miettimään etuuksien tasojen leikkauksia. Silloin ei riittäisi palkkoihin nollalinja tai indeksiin taitos, vaan menisimme niissä miinukselle. Se miinus on muuten juuri sitä sisäistä devalvaatiota eli EU-eliitin meille keksimää ja käskemää lääkettä.

PIRITTA POIKONEN
Kaupunginvaltuutettu (ps) ja eduskuntavaaliehdokas
Lohja
Lue lisää...

torstai 16. huhtikuuta 2015

Kel' onni on...

Viimeisin Länsi-Uusiman kolumnini (10.4.2015) käsitteli yhtä suosikkiteemaani eli sitä miten hyvä maa Suomi on. Kun vaan malttaa hetken olla valittamatta ja pysähtyä katselemaan ympärilleen, näkee paljon hyvää. Kuva vain paranee, kun vertaa Suomea muihin maailman maihin. Rakastan tätä maata ja uskon, että me selviämme, vaikka kipeää välillä tekeekin. Rakastan jopa sitä, että olemme niin vaatimattomia emmekä paukuttele henkseleitämme, vaikka syytä välillä olisi :)

Länsi-Uusimaa 10.4.2015

Kel' onni on...

Kun seuraa keskustelua, saa sen kuvan, että Suomessa mikään ei toimi eikä kannata - eikä ole ikinä kannattanutkaan. Ja jos jotain erehtyy yrittämään, byrokratia ja kateus tekevät siitä äkkiä lopun.

Kun tarkastellaan kansainvälistä vertailutietoa, Suomi on oikeasti aivan huippuluokan maa. Vaikka byrokratiassa riittää meillä karsittavaa, on Suomi viimeisimmän mittauksen mukaan maailman 9. paras maa liiketoiminnalle. Verotuskaan ei kaikkea vie, vaikka osan tuotosta kylläkin. Verojen vastineeksi saamme mm. koulutusta, terveydenhuoltoa ja rauhallisen yhteiskunnan.

Hyvä maa –indeksissä sijoitumme kakkossijalle, samoin maailman onnellisuustilastossa. Paras maa –tittelin voitimme vuonna 2010 ja viime vuonna olimme toisella sijalla. Kilpailukykyvertailussa olemme kivunneet viime vuosina sijalle kolme.

Haluamme lapsillemme valoisan tulevaisuuden. Lasten tutkittu arvio hyvinvoinnistaan on Suomessa Pohjoismaiden paras ja maailman kärkiluokkaa. Lapsistamme noin 90 prosenttia kokee elämänsä hyvänä. Tuon kymmenen prosentin hyvinvoinnin parantamiseen on tietenkin suhtauduttava vakavasti.

On uskottava, että Suomessa on paljon hyvää. Näitä hyviä asioita pitää vaalia ja jos mahdollista, on panostettava niihin vielä lisää. Heikkouksiamme tulee vahvistaa, mutta ei kannata hukata aikaa ja energiaa ylivoimaisten tavoitteiden murehtimiseen. Joissain asioissa keskinkertainenkin tulos on aivan riittävä.

Kestävyysvajeen ja kansainvälisen kovenevan kilpailun edessä ei pidä vajota synkkyyteen. Päinvastoin: on terästäydyttävä ja etsittävä jopa rämäpäisyyttä itsestämme. On kokeiltava uusia uria. Tämän takia sosiaaliturvamme on muutettava sellaiseksi, että sen varassa uskaltaa kokeilla yrittämistä ja tehdä pätkätyökeikkaa ilman pelkoa siitä, että perusturva katkeaa juuri silloin, kun työkeikkakin päättyy ja että etuus peritään vieläpä takaisin muutaman kuukauden viiveellä.

Äänekkäimmät oman pesän likaajat voisivat olla hiljaa ja suoda tekemisen rauhan niille, jotka ovat valmiita tarttumaan toimeen.


PIRITTA POIKONEN

Kaupunginvaltuutettu (ps) ja eduskuntavaaliehdokas
Uusimaa, Lohja
Lue lisää...

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Poikosen säästölista

LU 11.4.2015
Paikallislehtemme Länsi-Uusimaan tekstaripalstalla kyseltiin mun ja lohjalaisen demariehdokkaan säästölistoja. Minäpä tartuin heti haasteeseen ja listasin omani 11.4.2015 lehdessä tähän malliin:

Poikosen säästölista

Tässä kysyttyjä Poikosen säästösuunnitelmia lainsäätäjän roolissa:

Järkevästi hinnoitellut palvelusetelit käyttöön.
Euron tukipaketit jäihin! 
Pakkoruotsivaatimuksia vähennettävä. 
Hallinnollista ylimääräistä pois vaikka juustohöylällä kaikkialta.
Kuntaliitosten viiden vuoden irtisanomissuoja pois. 
Lastensuojelutapausten vähentäminen lapsiperheiden kotiavulla. 
Toimimaton kehitysapu karsittava. 
Kannattamattomien energiamuotojen ja suuryritysten tuet tarkasteluun. 
Ylisääntelyn purkaminen. 
Puoluetukien leikkaaminen. 
EU-jäsenmaksujen tasapuolistamisen vaatiminen.

Lisäksi kuuluu vielä mainita aikamme muodikkain säästökeino eli ”rakenteelliset uudistukset”, jollaiseksi en lue esim. pelkkää sote-hallinnon uudistamista. Mutta sen rajan etsiminen, mikä kuuluu yksilön omalle vastuulle ja mikä verovaroin kustannettavalle yhteisvastuulle esim. terveyden, hoivan ja työttömyyden osalta, on sitä rakenteiden uudistamista.

Piritta Poikonen
Kaupunginvaltuutettu, eduskuntavaaliehdokas (ps)
Lohja

Lue lisää...

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Pakkoruotsi aiheuttaa pikkukoulujen joukkokuoleman

Tässä jatkoa aiheeseen pakkoruotsi ja pikkukoulut. Viime torstaina 9.4.2015 julkaistiin mielipidekirjoitukseni aiheesta, johon RKP:n edustaja kirjoitti vääristelevän ja jokseenkin sekavan vastineen lauantain 11.4. lehdessä. Vastineesta tuli paljon RKP:hen ärtynyttä ja minua tukevaa palautetta Lohjan torilla heti lauantaina ja lupasin kirjoittaa vielä oman vastaukseni.

Tässä alla siis vastaukseni tuohon outoon vastineeseen (otsikko oli toimituksessa lyhnnetty muotoon Pakkoruotsi - pikkukoulujen kuolema):



Pakkoruotsi aiheuttaa pikkukoulujen joukkokuoleman

Björn Heir sortuu vääristelyyn väittäessään (LU 11.4.2015) minun vastustavan kielten opiskelua. Alkuperäisessä kirjoituksessani (LU 9.4.2015) päinvastoin totean, että opiskelemansa kielet pitäisi saada valita vapaasti kansainvälisen kanssakäymisen edellytysten mukaisesti. Joillakin tämä valikoima rajoittuu pakkoruotsiin, mutta kansamme suuren enemmistön maailma on onneksi avarampi ja monipuolisempi.

Pakkoruotsin opetus on päätetty syyslukukaudesta 2016 alkaen varhentaa alkamaan jo kuudennelta luokalta, eli alakoulussa. Tämä tarkoittaa, että pienimpiä kouluja varten pitää järjestää jälleen yksi kiertävä erikoisaineen opettaja. Tällaisen opettajan järjestäminen on sellainen uusi lisäkulu, joka kaataa monia pikkukouluja. Olettaisin Heirin kasvatus- ja opetuslautakunnan jäsenenä tuntevan tämän logiikan.

Pikkukoulujen pakkoruotsiongelma ei rajoitu vain Lohjalle. Tulemme näkemään aikaistetun pakkoruotsin aiheuttaman pikkukoulujen joukkokuoleman myös pitkin Keski-, Itä- ja Pohjois-Suomea.

Piritta Poikonen

                                                                             * * *

LISÄYS 18.4.2015. Tarina jatkuikin:

LU 18.4.2015
Eihän se RKP voinut hillitä itseään vieläkään, vaan seuraavassa törkeän vääristelevässä kirjoituksessa minun väitettiin sitten vastustavan ruotsin kielen opiskelua. Ei, ei, ei....! Ja sitten käskettiin olla puhumatta samaan aikaan pakkoruotsista ja pikkukoulujen lakkautuksista. Huh huh. Pitihän tuollainen puppu vielä oikoa:


Pakkoruotsi on koulukeskustelun ytimessä

Björn Heir jatkaa vääristelyään (LU 17.4.). En vastusta minkään kielen opiskelua – en edes ruotsin! Mutta ruotsin pakko-opetus pitää muuttaa vapaaehtoiseksi. Luulisi sen kiinnostavan sellaisenakin oppilaita.

Pakkoruotsin opetuksen aikaistaminen väkisin alakoulun puolelle tulee olemaan suuri syy pikkukoulujen lakkauttamiselle kustannussyistä esim. Ikkalan ja Pullin koulujen kokoluokassa. Heirin pitäisi lautakunnan jäsenenä tämä selkeä syy-seuraussuhde käsittää tai kysyä viranhaltijoilta lisätietoja.

Piritta Poikonen

Kaupunginvaltuutettu (ps), eduskuntavaaliehdokas
Lohja
Lue lisää...

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Perusterveydenhuollon jonot on mahdollista purkaa

Lääkäreiden määrä on kasvanut Suomessa noin viidellä tuhannella viimeisen 15 vuoden aikana. Tämä lisäys on mennyt pääasiassa sairaaloihin, työterveyshuoltoon ja yksityisvastaanotoille. Terveyskeskuksiin ei ole tullut juurikaan lisää lääkäriresursseja. Tämä selittää pitkälti perusterveydenhuollon huonoa jonotilannetta, kun taas erikoissairaanhoidon jonotilanne on kohtuullisessa jamassa.

Myös johtamisella ja toiminnan organisoinnilla on merkitystä. Itselleni hätkähdyttävin esimerkki [1] tästä liittyy muutamien vuosien takaiseen hoitajalakon uhkaan ja siihen varautumiseen. HUS:n alueella terveyskeskuspäivystyksiin suunniteltiin lakon ajaksi järjestelyä, jossa potilaita vastaanottamaan olisi laitettu paras mahdollinen asiantuntijalääkäri. Hän olisi pystynyt ohjaamaan potilaat välittömästi oikeaan hoitoon ja aikaa olisi säästynyt runsaasti. Mutta lakkoa ei sitten ikinä tullut eikä tätä menettelyä tarvinnut edes testata. Jokohan aika olisi kypsä kokeilla tällaisia uudistuksia ja ihan ilman poikkeustilanteen uhkaakin?

Lääkärin työstä noin 20 % menee hukkaan vääriin kirjaamisiin ja vastaaviin ylimääräisiin toimiin. Liika kirjaaminen johtuu osittain lääkäreiden ja hoitajien epävarmuudesta ja lisäksi järjestelmät tukevat ylikirjaamista. Tietojärjestelmäuudistuksilla voidaan siis saada tuottavuushyppy, joka voi enimmillään olla tuon 20 %.

Terveyskeskuksissamme on varsin vähän pysyviä lääkäreitä ja moni terveyskeskuslääkäri on vasta koulutusvaiheessa. Esimerkiksi Tanskassa perusterveydenhuollossa saa olla vain valmiita lääkäreitä ja siellä nämä virat ovat haluttuja ja niitä jonotetaan vuosikausia. Voi sanoa, että terveyskeskuksissamme vallitsee osaamisvajaus. Tämä selittää myös sitä, miksi erikoissairaanhoidon puolelta on vaikea lähettää potilaita terveyskeskuksen puolelle jatkohoitoon.


Rahakin ratkaisee

Yksi ilmiselvä osaratkaisu jono-ongelmaan on tietenkin raha. Suomen terveyskeskuksissa käytetään 48 miljoonaa opetukseen. Tämän maksavat kunnat, vaikka se lasku ei kuuluisi kuntien maksettavaksi. Toisaalta veronmaksajan näkökulmasta vero on vero, otetaanpa se häneltä minkä nimisenä tai minkä tahon pussiin tahansa eli valtionkin kautta lisälasku lankeaisi samalle taholle lopulta. Joka tapauksessa tuolla summalla, joka käytetään terveyskeskuksissa tapahtuvaan opetukseen, kunnat voisivat kuulemma purkaa lääkärijonot. Perusterveydenhuollon jonojen purussa ei siis olisi kyse suurista summista. Lääkäriresurssejakin olisi yksityispuolella ja työterveyshuollossa tarjolla varauskirjat vajaina.

Tärkeäksi kysymykseksi nouseekin lopulta se, halutaanko asia korjata. Ihmisten pitäisi päästä perusterveydenhuollon lääkäriin nopeasti. Mutta tätä ei ole Suomessa edes haluttu. Meillä lääkäriin pääsee, "kun tarvitsee", eikä meillä ole samanlaisia nopeita aikarajoja kuin esim. Tanskassa, jossa lääkäriin pääsee kahdessa päivässä ja Ranskassa yhdessä. Koko suomalaisen julkisen terveydenhuollon saaminen ”ruotsalaiselle tasolle” edellyttäisi kuitenkin noin 1,2 miljardin lisäpanostusta julkiseen terveydenhuoltoon.


Valinnanvapaus on suuri eteenpäin työntävä voima
Nouseva voima terveyskeskusten toiminnan tehostamiseen tulee potilaan valinnanvapaudesta. Tarkoitan tässä nyt nimenomaan vapautta valita julkisen puolen palveluntarjoaja vapaasti vaikka naapurisairaanhoitopiirin puolelta ilman nykyisiä kankeita aikarajoja. Kun potilaat saavat oikeasti vapaasti valita terveyskeskuksen aina tilanteen mukaan, tämä johtaa vääjäämättä huonoiksi koettujen yksiköiden karsiutumiseen ja parhaimpien kehittymiseen.

Mielestäni olisi tämän lisäksi syytä harkita terveyskeskusten työntekijöille tulospalkkiointimallia, joka sidottaisiin esimerkiksi potilasmääriin, jonotusaikojen lyhyyteen, kustannustehokkuuteen, potilastyytyväisyyteen ja hoidon vaikuttavuuteen. Tämä voisi saada toiminnan terveyskeskuksissa rullaamaan aivan uusilla tavoilla ja hyvä kokonaissuoritus näkyisi myös työntekijöiden palkassa bonuksena. 
 

Hei me integroidaan!
Lopuksi vielä sote-kaaoksen keskellä itseäni mietityttänyt lainaus The Guardianista: Public sector management goes through waves of mania for particular buzzwords and concepts. In health and social care, "integration" is the latest mantra for improving care.[2] Eli julkinen hallinto käy läpi erilaisten isku-/taikasanojen ja muotikäsitteiden voimakkaita aaltoja. Sosiaali- ja terveydenhuollossa viimeisin hoidon parantamisen taikasana on ”integraatio”. 





[1] Esimerkki Osku Pajamäen kirjasta Perintö vai perintä (2011)

[2] http://www.theguardian.com/healthcare-network/2013/sep/18/health-social-care-integration-success

Lähteinä tässä kirjoituksessa olen käyttänyt sekalaista kokoelmaani muistiinpanoja tilaisuuksista, joihin olen päässyt HUS:n valtuutettuna ja HUS:n tarkastuslautakunnan varajäsenenä sekä työssäni Finanssialan Keskusliiton asiantuntijana.
Lue lisää...

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Pakkoruotsi on pikkukoulujen kuolinisku

Torstain 9.4.2015 Länskärissä oli kirjoitukseni siitä miten pakkoruotsin varhentaminen alakoulujen puolelle tulee olemaan pikkukoulujen kuolinisku. Tekstini perustuu ihan viranhaltijoilta saatuun tietoon. Tänään sitten RKP:n ehdokas "vastineessaan" vääristelee sanomisiani ja väittää minun vastustavan kielten opiskelua! Törkeää, mutta ah niin RKP: kun ei pystytä faktoilla väittelemään, siirrytään leimaamiseen ja vääristelyyn. Vastine tästä toki tulee minulta. Jatkuu siis seuraavassa numerossa... ;)


Pakkoruotsi on pikkukoulujen kuolinisku

LU 9.4.2015
Eduskunta päätti aikaistaa pakollisen kouluruotsin opetusta yhdellä vuodella eli opetus alkaa jo kuudennelta luokalta. Tämä tarkoittaa pakkoruotsin opetuksen järjestämisen taakkaa myös alakouluille. Erityisen raskaasti tämä velvoite koettelee pienimpiä koulujamme, jotka ovat sinnitelleet lakkautusuhan alla jo muutoinkin.

Olen itse käynyt alakoulua sekä suuressa helsinkiläiskoulussa että pienessä maalaiskoulussa. Pidän isoja kouluja erinomaisina opinahjoina enkä allekirjoita kaikkea sitä hyvää, mitä pikkukouluissa väitetään olevan - enkä sitä pahaa, mitä suuriin kouluihin leimataan liittyvän.

Pienten koulujen erityinen valttikortti on niiden sijainti, jolloin koulumatkat pysyvät kohtuullisina myös maaseudulla. Sillä on merkitystä, kestääkö pienen koululaisen koulumatka 20 minuuttia vai yli tunnin aamuin ja illoin. Paljonko sallimme aikaa kuluvan koulutaksin kyydissä viikossa ja vuodessa? Jos haluamme järjestää kohtuulliset koulukyydit, hupenevatko lakkautusten väitetyt säästöt niihin?

Nyt pakkoruotsin aikaistamisen myötä taloudellinen vaaka kallistuu yhä herkemmin pienten koulujen lakkautuksen puolelle. Mielestäni tämä on väärin. Pakkoruotsi syö opetuksen raharesursseja ja oppilaiden tunteja ennestäänkin jo kohtuuttoman paljon. Sama raha ja tuntimäärä tulisivat paremmin sekä yksittäisen oppilaan että koko yhteiskunnan hyödyksi, jos opiskelemansa kielet saisi valita vapaasti nykymaailman kansainvälisen kanssakäymisen edellytysten mukaisesti.

Piritta Poikonen
Kaupunginvaltuutettu (ps), eduskuntavaaliehdokas
Lohja
Lue lisää...

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Heka ja Seppo: Piritta Poikonen on Lohjan tähti

LU 7.4.2015
Lohjan suurimmassa paikallislehdessä Länsi-Uusimaassa oli pääsiäisnumerossa demareiden mielestäni jopa hiukan omituinen keskinäisen kehumisen kirjoitus oman ehdokkaansa puolesta. En osannut kuvitellakaan, että tuollaisia lehdet julkaisevat, mutta mikäs siinä.

Meidän leiristä haluttiin toki myös tarttua aiheeseen ja taakseni asettuivat valtuustopulpetin vieruskaverini ja valtuustoryhmämme pj Heka sekä toimittajaystäväni ja Espoon Perussuomalaisten valtuustoryhmän pj Seppo.

Tekstissä tuodaan ilmi toimintaani valtuustossa unohtamatta sitä, että on sitä tullut työelämässäkin veivattua hyvällä menestyksellä jo varsin kauan. Ja se leipälajini kestävyysvaje... se on aina vastassa.

Ja tuo "Lohjan tähti" tulee kaupunkimme keskustassa olevan kauppakeskuksen + virastotalon nimestä ;)

                                                          * * *

Piritta Poikonen on Lohjan tähti

Eduskunta tarvitsee uusia lainsäätäjiä. Kansantaloutemme on vaikeuksissa eikä sitä pelasteta kaunaisella politikoinnilla tai yltiöpäisillä lupauksilla. Ikääntymisestä johtuva kestävyysvaje on ratkaistava ja siihen tehtävään Perussuomalaisilla on Lohjalla ehdolla tämän kysymyksen asiantuntija Piritta Poikonen.

Valtuutettu Poikonen on tehnyt valtuustossa vaikuttavaa jälkeä. Hän mm. toi ensimmäisenä esille kuuden miljoonan euron Elämyskaivoksen epäkohdat ja kävi rohkeasti julkista taistelua elämyskaivosasiassa median ja virkakoneiston ylivoimaista vyörytystä vastaan.

Lohjan kasvun kannalta junaradan saaminen on keskeistä. Rata ei pelkillä julistuksilla tule, vaan se edellyttää Lohjalta toimenpiteitä asumisen tiivistämiseksi. Poikonen on kaupunkisuunnittelu-lautakunnan varapuheenjohtajana aktiivisesti ohjannut maankäytön suunnittelua tulevien asemanseutujen tiiviin asutuksen suuntaan, vaikka houkutus uusrakentamisen hajasijoittamiseen romanttisesti pitkin Lohjan maaseutua on olemassa.

Ehdokkaamme edustaa Perussuomalaisten sovittelevinta ja liberaaleinta laitaa, mutta etenkään euron tukipakettiasiassa häntä ei kannata ärsyttää. Saattaa muutoin niin mukava ihminen vaikka hermostua.

Te lohjalaiset voitte tehdä koko Uudellemaalle ja Suomelle palveluksen keskittämällä äänenne Poikosen taakse. Politiikan lisäksi hän on näyttänyt kykynsä myös työelämässä. Tämän aikaansaavan ja osaavan juristin valinta eduskuntaan on ensisijaisesti lohjalaisten käsissä.

Heikki Linnavirta
Rovasti, Lohja (PS)
Seppo Huhta
Toimittaja, Espoo (PS)
Lue lisää...

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Saako perussuomalainen suojella luontoa?

Hiukan kummeksuin, kun Ylen toimittaja kysyi minulta, saako perussuomalainen olla ympäristönsuojelija. No totta kai saa olla. Ei minua ainakaan ole velvoitettu puolueeseen liittymisen tai ehdokkaaksi ryhtymisen yhteydessä miksikään ympäristötuholaiseksikaan.

Päinvastoin tunnen monia perussuomalaisia, jotka eivät roskaa ympäristöä, eivät tuhlaa energiaa ja raaka-aineita, eivät heitä ruokaa suotta pois, suhtautuvat eläinrääkkäykseen todella ankarasti, arvostavat luomutuotantoa ja joille puhdas suomalainen luonto sekä puhtaat kala- ja uimavedet ovat tärkeitä. Perussuomalaiseenkaan mökkirantaan ei kaivata sinilevää lillumaan! Tai jos kysytään Talvivaaran ympäristön perussuomalaisilta mielipidettä kevätlumien nopean sulamisen myötä uhkaavasta ympäristökatastrofista, vastaus sieltä on tiukka ja selvä: ympäristöä ei saa tuhota! Akuutin ja valtavan ympäristökatastrofin estäminen on nyt Talvivaaran osalta tärkeintä. Kaivoksen kannattavuutta ehditään miettiä myöhemmin.

Perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokkaista suuri enemmistö asettaa kilpailukyvyn ilmastonmuutoksen edelle. Itse kuitenkin kuulun siihen ehdokkaidemme 14 %:n vähemmistönä olevaan sakkiin, joka panee painoa myös ilmastonäkökohdille edes ”jokseenkin samaa mieltä” verran. Pidän ilmastonmuutoksen seurauksia vakavana uhkana ympäristöllemme ja ennen kaikkea pidän sen seurauksia ennalta arvaamattomina. Jos kerran olemme kovin huolissamme valtion velasta tulevien sukupolvien takia, ja se on sentään ”vain bittejä meklareiden tietojärjestelmissä”, tulee meidän olla yhtä lailla huolissamme siitä, pilaammeko tulevien sukupolvien elinympäristön peruuttamattomalla tavalla. Se on kuitenkin konkreettista ja korjauskelvotonta tuhoa. Sitä ei voi sopia enää sitten toisin eikä antaa anteeksi.

Suomen pitää tehdä oma osuutensa ja mennä muiden maiden mukana, mutta ei meidän kaikista tiukkapipoisin hikipinko tai esimerkin näyttäjä tarvitse olla. Mutta hereillä kuitenkin. Onhan se Kiinakin nyt tekemässä energiamuutostaan ja herännyt ilmastokysymykseen – tosin enemmän hengitysilman saastumisen takia. Kun tietoisuus ympäristönäkökohdista kuluttajien keskuudessa jatkuvasti kasvaa, miten käy suomalaisten vientituotteiden menekin, jos kuluttajat alkavat vaatia vain ympäristökriteerit täyttävällä tavalla tuotettua paperia tai muita tuotteita?

Uskon luonnontieteisiin ja tieteelliseen näyttöön ilmaston lämpenemisestä. Vaihtoehto- ja salaliittoteoriat ovat aina kiehtovia, mutta luonnontieteiden osalta en niiden houkutukseen taivu. Toisin on jo taloustieteiden osalta, joita en ihan niin tieteenä pidäkään, vaan enempi makuasioina. Talous”tieteen” puolella muodissa olevista teorioista poikkeavat näkemykset vaikuttavat minusta monesti järkeenkäyviltä. Mutta luonnontieteiden eli oikeiden kovien tieteiden puolella uskon tiedeyhteisön todella suuren enemmistön (lähes 90%) oikeana pitämään näyttöön.

Monet ilmastonmuutosta hidastavista toimista ovat lisäksi sellaisia, että niitä kannattaa tehdä, vaikkei ilmastonmuutokseen uskoisikaan. Esimerkiksi energiatehokkuuden parantaminen tulee kansalaiselle suoraan halvemmaksi, kun koneet ja rakennukset kuluttavat vähemmän polttoainetta tai sähköä. Lisäksi öljyn kulutuksen vähentäminen tekee meistä vähemmän riippuvaisia öljyntuottajamaista.
"Entä jos ilmastonmuutos onkin huijausta ja rakennamme parempaa
maailmaa turhan takia....?" Aivan huikea kuva :D
Tästä vielä lyhyt video, jossa eräs suomalainen mies tuo julki syvän tunnelatauksensa kalastamisen tärkeyden puolesta…


Lue lisää...

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Digitalisaatiota ei saa jarruttaa ylisääntelyllä


Digitalisaatio väijyy joka paikassa, mutta emme silti osaa oikein sanoa, mitä kaikkea se on. Olen varma, että uuden hallitusohjelman yksi taikasanoja tulee olemaan "digi". Kaikki sitä haluavat ja kaikki sitä kannattavat. Se onkin samanlainen poliitikkojen turvasana kuin vaikkapa "ennaltaehkäisy", "varhainen puuttuminen" ja "rakenteellinen uudistus". Kun ei keksitä muuta sanottavaa, paikalle kutsutaan joku noista aikamme sankareista.

Vähimmillään digitalisaatio on vain nykyisten toimintatapojen siirtämistä sähköiseen muotoon. Samat lomakkeet, jotka ennen olivat saatavilla paperisina, voi nyt täyttää netissä. Mutta hyvä, jos edes sen verran tehdään digitalisointia.

Parhaimmillaan digitalisaatio tehostaa niin yksityisen kuin julkisen sektorinkin toimintaa paljon. Tästä hyvänä esimerkkinä on Verohallinnon digitalisointihanke, joka tuo suuret säästöt samalla kun palvelun laatu paranee, tarkentuu ja nopeutuu. Seuraavaksi tarvitsemme sähköisen asunto-osakerekisterin nykyisen paperisirkuksen sijaan. Myös potilaslaskujen ja vakuutuskorvausten tiedot on saatava välittymään sähköisesti ilman ylibyrokraattisia koukeroita.

Kehityksen myötä jotkut nykyiset toimenkuvat käyvät tarpeettomiksi ja menetämme ne työpaikat. Teknistä kehitystä ei kuitenkaan pidä väkivalloin vastustella. Aikanaan hevosmiehet vastustivat rautatien tuloa, kun eivät nähneet, mitä kaikkia uusia mahdollisuuksia rautatie tuo tullessaan myös heille.

Todellisia digitalisaation syviä uudistuksia ovat Facebookin kaltaiset keksinnöt, jotka kokonaan muuttuvat tapaamme toimia. Facebook on luonut aivan uudenlaisen tavan olla yhteyksissä kavereiden ja sukulaisten kanssa. Puhumattakaan koko internetistä, joka vielä minun ylioppilaskeväänä 1994 oli hyvin uusi ja outo juttu ja jonka pääsin näkemään ensimmäisen kerran sen vuoden syksyllä Helsingin yliopistolla. Nyt tuntuu, ettei mene puolta tuntia elämästä ilman nettiä.

Digitalisaatio voi ravistella kokonaisia toimialoja. Näin kävi esimerkiksi pankkialalle, joka nousi 1990-luvun kriisistä uudistaen palvelumallinsa ja toimintatapansa perusteellisesti. Emme todellakaan kaipaa jonottamista lounastauolla pankin konttorissa, mikä oli 1980-luvulla tavallista, vaan mieluummin hoidamme pankkiasiamme nettipankissa, vaikka se itsepalvelua onkin. Silti niin kovin paljon kätevämpää. Suomalainen pankkiala oli maailman edelläkävijä nettipankkipalveluissa ja korttimaksamisessa. Kehitystä ei rajoittanut liika sääntely, sillä sitä ei juurikaan ollut etukäteen olemassa, vaan se luotiin siinä samalla kun itse toimintaa kehitettiin. Samoin sähköisessä tunnistautumisessa yksityinen pankkiala loi ne välineet, joiden käyttö levisi laajalle, kun samaan aikaan viranomaisten kehittelemä vaihtoehto ei kiinnostanut kansalaisia.

Emme saa hukata tätä kehittämisotetta. Vaarana kuitenkin Suomessa ja EU:ssa on, että liialla sääntelyllä luomme niin tiukan kehikon, että se estää kehitystä nopeasti muuttuvilla toimialoilla. Näin käy etenkin silloin, jos EU-tason kompromissiratkaisut sääntelyssä tehdään aina keskiverron mukaan. Esimerkiksi maksamisen SEPA-uudistuksessa Suomi joutui ottamaan teknisesti askelia taaksepäin, koska muu Eurooppa ei kyennyt loikkaamaan meidän vauhtiimme mukaan. Mitä kehityksen tärväämistä!

Itse odotan autoliikenteen robotisaatiolta paljon. Vielä muutama kuukausi sitten pidin robottiautoja lähinnä tieteisfantasiana, kunnes minulle selvisi, että eurooppalainen vakuutusala valmistautuu jo täyttä päätä robottiliikenteen tuloon ja pykäliä vastuukysymyksistä kirjoitetaan jo! Suomen kaltaiselle harvaan asutulle ja ikääntyvälle maalle automatisoitu tieliikenne olisi merkittävä helpotus. Moni haja-asutusalueen käytännön arkinen ongelma tiivistyy kulkemisen vaikeuteen silloin, kun oman auton käyttömahdollisuutta ei ole. Kutsuperusteinen robottiliikenne mullistaisi tämän tilanteen. Itse asun Lohjalla, jonne junaradan saaminen olisi äärimmäisen tärkeää ja asia on edennyt pikkuhiljaa maakuntakaavoihin asti ja EU-tukien anomuksia kohti. Tällä hetkellä näyttää siltä, että maanteillämme liikkuvat robottiautot paljon ennen kuin Lohja-radalla liikkuu henkilöliikenne. Tällä hetkellähän metroratakin lähestyy Lohjaa kovempaa vauhtia kuin junarata…

Lue lisää...

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Suomi elää edelleen myös metsästä


Suomen pinta-alasta 75 % on metsää. Meillä metsää on siis kaikkialla, toisin kuin Keski-Euroopassa. Brysselissä tiedetään metsistä vähän ja tämä tietämättömyys saattaa olla suurempi haitta Suomen metsätaloudelle kuin puhtaan ideologiset seikat.

EU on ryhtynyt maailman metsäpoliisiksi, jonka tekemistä ohjaa ongelmalähtöinen näkökulma, vaikka oikeasti Euroopassa ja etenkään Suomessa ei ole mitään metsäkriisiä. Metsävarat eivät vähene. Metsämme ovat lisäksi hiilinielu.

Suuri kysymys onkin, hyväksyykö EU metsien taloudellisen hyödyntämisen myös tulevaisuudessa.

Suomen viime vuosien heikentynyttä bruttokansantuotteen kehitystä selittävät tietoliikennesektorin ja paperiteollisuuden vaikeudet. Vaikka näiden toimialojen ongelmat ovat muissa maissa samantapaisia, on niiden merkitys Suomessa suhteellisesti suurempi. Elektroniikkateollisuus ja paperiteollisuus ovat kumpikin vastanneet noin 20 prosenttiyksiköstä teollisuuden jalostusarvosta. Talouskriisin myötä nämä luvut ovat puolittuneet, eikä ole vahvoja merkkejä tämän kehityksen kääntymisestä. On kuitenkin hyvä huomata, että jos tarkastelusta putsataan pois tietoliikennesektori ja paperiteollisuus, Suomen muu vienti on kehittynyt kohtalaisen hyvin: samaa tahtia tai jopa paremmin kuin Ruotsin.

Julkaisusta "Strategia Suomelle", VNK 5/2015, Vartiainen & Borg


Onneksi metsästä saa jalostettua muutakin kuin paperia. Puupohjaisesta biomassasta voidaan jalostaa kestävällä tavalla tulevaisuuden tuotteita. Perinteisten puu-, paperi- ja kartonkituotteiden lisäksi energia, uudet innovatiiviset tuotteet (esim. biokomposiitit, pinnoitteet, tekstiilikuidut) sekä tuotantoresursseja säästävät teknologiat ovat metsäteollisuutemme tulevaisuutta. Suomen metsillä voi olla suuri rooli EU:n biotalouden rakentamisessa. Biomassan työllisyysvaikutukset ovat maaseudulla suuria.

Viime aikojen hyvät uutiset Äänekoskelta ja Varkaudesta kertovat siitä, että Suomi elää edelleen vahvasti myös metsästä.

Vielä ei siis kannata heittää moottorisahaa lepikkoon… Katso lyhyt videoni aiheesta:


Lue lisää...

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Kallisarvoiset eläkkeet

Kirjoittelin Länsi-Uusimaahan tulenarasta aiheesta eli eläkeindeksistä. Minulla ei ole asenteellisesti mitään indeksikorotuksia vastaan, mutta tahtoisinpa vaan tietää, millä se korotus rahoitettaisiin.

Tai tiedänhän minä eläkeasioiden asiantuntijana sen tietenkin: korotukset rahoitettaisiin korottamalla eläkemaksuja eli palkan sivukuluja. Sitä ei yrityskenttämme taitaisi kestää. Ja jos työpaikat vähenevät, alkaa meillä olla pahoja vaikeuksia maksaa edes nykyisen suuruiset eläkkeet. Eläkkeitähän on leikattu jo esimerkiki Ruotsissa ja Irlannissa, Suomessa on vasta jäädytetty indeksiä. Asia on siis vaikea ja maksaa paljon rahaa.

Se minuakin kyllä tässä indeksiasiassa nyppii, että kun kerrankin taitettu indeksi olisi ollut normi-indeksiä parempi, se mentiinkin sitten jäädyttämään 0,4 %:n tasoon. Tämä jäädytys oli pelisääntöjen muuttamista kesken kaiken. Kansantaloudellisesti varmasti tarpeellista, mutta rikkoi niitä sääntöjä, mitkä jo ennestään koettiin kireiksi.

                                                                              * * *
Länsi-Uusimaa 28.3.2015

Kallisarvoiset eläkkeet

Moni ehdokas lupailee näinä päivinä eläkkeiden indeksiin parannuksia. Häijyimmät valehtelevat tietoisesti, tietämättömät lupailevat tajuamattaan liikoja. Eläkkeiden lisäksi moni muukin asia kaipaisi korotusta, kuten vaikkapa lapsilisät ja omaishoidon tuki. Vain raha puuttuu. Tässä kohdin nämä korotuksia lupailevat ehdokkaatkin yleensä hämmentyvät.

Työeläkejärjestelmä rahoitetaan työstä perittävillä eläkemaksuilla. Jos eläkeindeksiä korotettaisiin, pitäisi näitä eläkemaksuja korottaa. Eläkemaksut taas ovat niitä palkan sivukuluja ja vieläpä jättiläisosa niistä. Mitähän mahtaisi miettiä palkan sivukulujen korottamisesta aloitteleva pienyrittäjä tai suomalainen vientiyritys?

Eläkerahastoissakaan ei ole tällaisia korotuksia varten varattuna yhtään ylimääräistä, vaan rahastot tuottoineen tarvitaan ihan jo nykyisiin eläkelupauksiin.

Eläkkeiden ”raippaverostakin” on täällä kirjoiteltu. Se koskee henkilöitä, joiden eläke on yli 45 000 euroa vuodessa eli 3750 euroa kuukaudessa. Melko hulppeiden eläkkeiden erikoisvero siis. Asia saattaa olla juridisesti kiistanalainen, minkä EU-tuomioistuin aikanaan ratkaisee, mutta ”raippaveron” reiluutta tai epäreiluutta voi pohtia sitä tietoa vasten, että keskimäärin eläkkeet ovat Suomessa noin 1550 euroa kuukaudessa.


Piritta Poikonen
Kaupunginvaltuutettu (ps), eduskuntavaaliehdokas
Lohja
Lue lisää...