maanantai 7. heinäkuuta 2014

Nämä kadut kaupungin

...huvilat ja puutarhat. Joo-o, lohjalainen tykkää Nummela-biisistä ;)

Ohessa tuorein Länsi-Uusimaan (5.7.2014) kolumnini. Aiheena on liikkumisen esteettömyys. Tämä on TÄRKEÄÄ! Teimme aiheesta Inkeri Kankaan (Kesk.) kanssa pari valtuustoaloitettakin kesäkuun valtuustossa. Ideat niihin saimme "Päivä vammaisena" -tempauksen reitin varrella.


Nämä kadut kaupungin
  
Harvoin ovat silmäni auenneet niin lyhyessä ajassa niin paljoa kuin osallistuessani Lohjan vammaisneuvoston ”Päivä vammaisena” -tempaukseen. Tempauksessa tutustuttiin konkreettisesti liikkumiseen esteisiin Lohjalla kulkemalla kierros Apuomenalta torin kautta kaupungintalolle. Osallistujille oli tarjolla mm. korvatulppia kuuloaistia vaimentamaan sekä pyörätuoli sillä liikkumisen kokeilemista varten. En itse osannut arvata, miten paljon esteitä kaupunkimme kaduilla onkaan. Eteneminen on monin paikoin hankalaa, jos on jotain rajoitteita liikkumisen, kuulemisen tai näön kanssa tai jos tarvitsee jotain apuvälinettä.

Liikennevalojen ohjausääni oli useimmissa kohdissa liian vaimea ja sitä oli vaikea kuulla liikenteen melun takia ennen kuin aivan tolpan juurella. Äänen havaitseminen vasta valotolpan juurella on kuitenkin jo vaarallisen myöhäistä. Ohjausäänen pitäisi kuulua kauemmas, jotta kadun ylitykseen voisi valmistautua opaskoiran kanssa turvallisesti.

Osa kaupunkimme suojateistä on tehty asfaltin sijaan epätasaisista katukivistä. Tällä tavoitellaan kuulemma kaupunkikuvan kohennusta. Itse en ollut aiemmin kiinnittänyt mitään huomiota moisiin kaupunkikuvan kauneuspilkkuihin. Kun selvisi, minkälaisia liikkumisen haittoja epätasaiset kiveykset aiheuttavat, muuttuivat nuo kivetyt suojatiet silmissäni suorastaan rumistuksiksi. Vähänkin matalampi askel tökkää epätasaiseen kiveykseen erittäin helposti.

Lisää muhkuraista kiveystä oli edessä torilla koko torin laajuudelta. Kivaltahan se kivetty tori näyttää, mutta ajaminen sen läpi pyörätuolilla on melkoista rytyyttämistä. Eikä torin alalaidalta niin vain pääse pois jalkakäytävälle manuaalisella pyörätuolilla tai ns. sähkömopolla. Kiveyksen reuna on hurjan korkea, minkä takia pitää kiertää muuta kautta torilta pois, ettei mene nurin tai ettei mopo hajoa. Laurinkatua ylöspäin lykkiessä olivat voimat loppua käsistä, joten apuri auttoi minua eteenpäin luotettavin ottein. Silti suojatieltä jalkakäytävälle nousu tuntui välillä hurjalta, koska apurin piti kallistaa pyörätuolia niin paljon.
  
Matkamme jatkui. Veroviraston ovella oli vuorossa ihan erityyppinen suunnittelun kukkanen: liikuntarajoitteisia varten oli kyllä pääovella summeri, jota soittamalla pääsee esteettömästi sivuoven kautta sisälle, mutta summeri oli siten asennettu, että siihen oli vaikea ylettyä pyörätuolista käsin. Jos jo asennusvaiheessa asia olisi hoksattu, olisi tarvittu vain hiukan lisää sähköpiuhaa sen korjaamiseksi.

Hyviäkin kohtia reittimme varrelle osui. Jotkut suojateiden ja katukiveysten reunat olivat matalia ja sopivasti viistettyjä. Lohjantähden takaoven rampit ovat riittävät loivia ja levähdystasanteet nousujen välillä kuten pitääkin. Sokokselle pääsee hyvin suunniteltua ramppia pitkin. Uusi Prismakeskus katualueineen toimii kaikkien kulkijoiden kannalta hyvin.

Kuvani Lohjasta muuttui parissa tunnissa. Nykyään näen esteitä joka paikassa: kynnyksiä siellä, puuttuvia kaiteita täällä. Helppo olisi sortua ajattelemaan, että esteettömyys koskee vain pientä osaa väestöstä ja että paikat ovat siihen nähden jo ihan riittävän helppokulkuisia. Mutta kun ajattelee asiaa liikuntarajoitteisen kannalta, tajuaa, että hänelle nämä ”pienet”, mutta todelliset esteet tulevat eteen monta kertaa päivässä ja päivästä toiseen. Joka kerta, kun kaupungilla liikkuu. 

Piritta Poikonen
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps)

www.pirittapoikonen.com
 
Lue lisää...