maanantai 20. helmikuuta 2017

Populismia pintaan!


Populismia pintaan! (kolumni Länsi-Uusimaassa 17.2.2017)

Olen seurannut mielenkiinnolla reagointia Brexit- ja Trump-vaalituloksiin. Valtaan tottuneelle vakioeliitille tuntuu olevan vaikea sietää demokratiaa silloin, kun se tuottaa sille epämieluisia tuloksia. 

Jopa vaalien säännöistä ruikutetaan, koska Trump sai kokonaisuutena vähemmän ääniä. Hän tosin sai ne ratkaisevissa paikoissa. Tulee mieleen ne Suomen lätkäjoukkueen matsit, joissa ”Suomi kyllä hallitsi kiekkoa, mutta ei tehnyt maaleja”. Maalit lasketaan, ei kiekonhallintaa.

Populismi tarkoittaa kansan suosioon tähtäävää poliittista toimintaa. Kaiken poliittisen toiminnan tähtäimen soisi olevan kansan tilanteen parantamisessa. Kansan vääräksi ja haitalliseksi kokemako politiikka on jotenkin ylevämpää?

Väitetään, etteivät populistit edusta kansaa ja ettei yhtenäistä kansaa edes ole. Samaan aikaan viimeaikaisista vaalituloksista pöyristyneet möykkäävät, etteivät nämä vaalitulokset edusta kansan mielipidettä. Oliko sitä kansaa siis vai ei? Ja milläs mittarilla he ovat kansan mielipiteen selvittäneet? Eivät ainakaan vaaleilla.

Kansan syvinä riveinä on yleisessä kielenkäytössä pidetty eliitin ulkopuolista, tavallista porukkaa. Samaan aikaan, kun väitetään, etteivät Brexit- ja Trump-tulokset edustaisi kansan mielipidettä, leimataan kuitenkin Brexitin ja Trumpin kannattajat B-luokan kansalaisiksi esittelemällä kiivaasti todisteita siitä, että vaalitulosten takana on vähemmän koulutettu, tavallista työtä tekevä – tai työtön – kansanosa. Koettaisivat jo päättää, oliko heidän mielestä vaalitulosten takana tavallinen kansa vai ei! 

Tavallisuus kelpaa näemmä lyömäaseeksi, mutta äänivaltaa tavan kansan ei ilmeisesti haluttaisi käyttävän.

Populisteja moitiskellaan myös siitä, että populismiin liittyisi halu muuttaa koko vallitseva järjestelmä, eikä ainoastaan vallitseva poliittinen linja. Suomessa oltiin siis näin ajatellen populisteja jo reilu sata vuotta sitten. Sen ponnistuksen seurauksena Suomi itsenäistyi. 

Poliittinen järjestelmä tarvitsee populisminsa, järkeviä kapuloita rattaisiinsa.

PIRITTA POIKONEN
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (PS)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti