lauantai 27. huhtikuuta 2013

Työvoimapula, jota ei tullutkaan

VATT:n ylijohtaja Juhana Vartiainen se sitten osaa hämmentää suomalaista talouspoliittista keskustelua. Olipa Vartiaisen kannanotoista mitä mieltä tahansa, mielestäni on hienoa, että hän todella hämmentää ja ärsyttää sekä tuo uutta näkökulmaa asioihin.

Lueskelin Vartiaisen tällä viikolla ilmestyneen ja melko lailla ärtymystäkin herättäneen kirjasen "Työvoima tehokkaaseen käyttöön eli miksi työn tarjonnan lisääminen ratkaisee kestävyysvajeemme".

Kestävyysvaje tarkoittaa sitä julkisen talouden tasapainon vahvistamisen tarvetta (nykypäivään laskettuna), mikä johtuu huoltosuhteen heikkenemisestä. Huoltosuhde taas tarkoittaa aktiivisen työväestön ("huoltajien") ja muun väestön ("huollettavien") määrän keskinäistä suhdetta.

Työtä syntyy, kunhan vain työvoimaa tulvii markkinoille...?


Vartiaisen perusviesti on, että työtä kyllä syntyy, jos vain työvoimaa on tarjolla. On siis nostettava eläkeikää, lyhennettävä opiskeluaikoja, vähennettävä perhevapaita ja lisättävä maahanmuuttoa runsaasti. On siis aivan väärä käsitys, että työn määrä yhteiskunnassa olisi jotenkin vakio. Lisäksi työttömyyttä tulee olemaan aina - rakenteellinen työttömyys on Suomessa arviolta noin 6 %:n luokkaa. Rakenteellinen työttömyys ei lisäksi riipu työvoiman määrästä - mutta työvoiman määrän muutos voi kuitenkin vaikuttaa työttömyyteen, jos työvoiman koostumus muuttuu.

Vaikken kaikkia laskentakaavoja edes yrittänyt käydä läpi, ymmärrän teorian tasolla sen johtopäätöksen, että jos haluamme nostaa kokonaistuotantoamme, meidän on nostettava työpanostamme. Teorian tasolla tajuan myös sen väittämän, että työn tarjontaa on lisättävä, vaikka meillä olisi työttömiä omastakin takaa. Teorian mukaan saadaan lisää työllisyyttä, jos työn tarjontatekijöitä kohennetaan, vaikka kansantaloudessa olisi työttömyyttä.

Yleensä en väheksy teorioita enkä pidä kirjaviisautta mitenkään huonona asiana (vaan päinvastoin!), mutta talousteorioihin olen alkanut suhtautua todella epäillen. Tuntuu, että ne yrittävät selittää ihmisten käyttäytymisen vaikuttimia tajuamatta ihmisten käyttäytymisestä oikeasti juuri mitään.

Käytännön arkijärjen tasolla on vaikea ymmärtää, miten esimerkiksi massiivinen maahanmuuton lisääminen ratkaisisi kestävyysvajeongelmamme. Ensinnäkin työperäisenkin maahanmuuttajan mukana muuttaa monesti heitä, jotka ovat huoltosuhdemielessä siellä huollettavien puolella. Toiseksi on outo ajatus, että huoltosuhteen muutosta estettäisiin leventämällä väestöpyramidin juurta aina vaan levämmäksi ja leveämmäksi. Sehän on loputtoman väestökasvun tie. Täytyy olla kestävämpiäkin ratkaisuja. Kipeitä kenties, mutta kestävämpiä. Kolmanneksi ei ole mielestäni kovin reilua eikä kestävää, että maahanmuuttajat ovat keino pitää työvoimakustannukset kurissa sillä, että heidän palkkatasonsa on matalampi. Tämän kipeän faktanhan uskalsi Kiander sanoa ääneen Vartiaisen kirjan julkistamistilaisuudessa.

Miksi pyramidin juurta pitäisi aina vain leventää?


Vartiainen kirjoittaa (s. 26 ja 74):
"Suomen nykyinen hyvinvointivaltio ei ole kestavällä pohjalla. Tämä johtuu siitä, että se on luotu aikana, jolloin huoltosuhde oli ratkaisevasti edullisempi. Vaikka lähes kaikki puolueet nykyään vannovat hyvinvointivaltion nimiin, hyvinvointivaltion poliittista suosiota ei oikeastaan ole testattu sellaisena normaaliaikana, joka Suomelle nyt on koittamassa. Hyvinvointivaltio luotiin kasvavan työvoiman aikana, jolloin sen kustannuksia saattoi vyöryttää uusille, aiempaa suuremmille työntekijä- ja veronmaksajakohorteille." "Siksi hyvinvointivaltion luominen näytti lähes ilmaiselta."

Koska ilmaistahan se ei voi oikeasti olla ja mielestäni keinotekoinen ja jatkuva väestömäärän kasvattaminen ei ole järkevää eikä ainakaan kestävää, tulee miettiä koko hyvinvointivaltion rakennetta uusiksi. Onko luvattu liikaa ja voisiko rahoitukseen löytyä muitakin ratkaisuja kuin verotus? (Palaan näihin ratkaisuihin joskus myöhemmin aiheella "PPP".)

Suomalainen työllisyysaste on aivan liian matala 


Siitä olen kuitenkin samaa mieltä, että kestävyysvajeen helpottamiseksi työllisyysastettamme on nostettava. Mutta siinä haluan mennä sille populistiseksikin väitetylle linjalle, että meidän tulee ensi sijassa miettiä, miten saamme kotimaista työtöntä työvoimaamme työllistettyä. Tämähän on jo päättäjien velvollisuus suorastaan. Reserviä ainakin on, kun vertaa tilannetta vaikkapa Ruotsiin:

Kuva: http://videonet.fi/etk/tep2012/1-2/pp/Slide6.JPG

Vaikka kuviot näyttävät ensi silmäyksellä kovin samanlaisilta, viivojen erot ovat suuret pystysuunnassa muutamilla ikäluokilla. Esimerkiksi nuorehkoilla naisilla ja 55+ miehillä työllisyysasteet ovat aivan eri luokkaa Ruotsissa kuin meillä. Tätä selittää ilmeisesti aika paljon se, että Ruotsissa tehdään enemmän osa-aikatyötä eli työtä jaetaan tälla tavoin useammalle ja Ruotsissa julkinen sektori työllistää huomattavasti enemmän kuin meillä. (Palaan tähän jossain myöhemmässä postauksessani.)

Työvoimapula on harha ja silti on tarve saada paljon lisää työvoimaa...


Mielenkiintoista on muuten se, että Vartiainen toteaa työvoimapulan olevan suomalainen harhakäsitys. Samalla kuitenkin koko kirjasen viesti on se, että työvoimaa on liian vähän... Mutta ei siis "pulaksi" yleensä ajatellulla tavalla. Sellaista täystyöllisyyden saavuttamisen jälkeen koittavaa työvoimapulaa meille ei siis tule. "Pula" on jo nyt ja tässä.

Pulan sijaan meillä on kuitenkin mielestäni ennen kaikkea paha työvoiman ja tarjolla olevan työn kohtaanto-ongelma. On aloja (rakentaminen, siivous, kuljetus ja hoiva), joilla on krooninen vaikeus saada väkeä, mutta yleistä työvoimapulaa meillä ei ole eikä tule. Luottaisin kuitenkin siihen, että työmarkkinat hoitavat ajan oloon tämän kohtaanto-ongelman. Ei sataprosenttisesti, mutta kuitenkin jotenkin. Jokaisesta työttömäksi jääneestä paperitehtaan työntekijästä ei tule hoiva-alan ammattilaista, mutta monesta kuitenkin tulee. Tulvaisuuden hoivatyöt tulevat lisäksi olemaan paljon muutakin kuin terveydenhuoltoa muistuttavaa "hoito-hoivaa". Ihan arkista apua ja talkkarityyppistä palvelua tullaan tarvitsemaan paljon.

Otan kuitenkin pureskeltavaksi Vartiaisen huomion siitä, että suomalaisille päättäjille ja kansalaiskeskustelijoille työvoiman niukkuus tuotannontekijänä on vielä uusi asia. Ennen meiltä puuttui pääomaa, mutta oli työvoimaa - jopa Ruotsiin runsain määrin päästettäväksi asti. Nyt meillä on pääomaa, mutta (oikeanlaista) työvoimaa ei ole riittävässti. Ehkä valaistun joku päivä paremmin. Nyt tässä teorian yhdistämisessa arkeen vielä jokin tökkii.

Julkisten palveluiden tuottavuuskehitys on tärkeää


Siitä olen samaa mieltä, että yleinen tuottavuuskehitys ei kestävyysvajettamme ratkaise, vaikka moni lataakin sen varaan paljon toiveita. Emme ensinnäkään juurikaan voi täällä Suomessa vaikuttaa tuottavuuskehitykseen, vaan menemme siinä muun maailman mukana. Voimme toki sössiä kehityksen, eli on tärkeää huolehtia siitä, ettei tuottavuuskehitykselle kehitellä kotikutoisia esteitä.

Toisekseen tuottavuuskasvu menee hyvin toimivassa markkinassa reaalipalkkoihin, kuten pitääkin. Hyvin toimivilla työmarkkinoilla se menee siis myös julkisen sektorin palkkoihin. Julkinen sektori on hyvin työvoimavaltainen töiden luonteesta (esim. opettaminen, hoivaaminen) johtuen. Silloin julkisen talouden kustannukset nousevat yleisen tuottavuuskasvun myötä. Tuottavuuskehitys on tietenkin todella toivottavaa, mutta yleinen tuottavuuskehitys ei siis ratkaise kestävyysvajetta. Mutta jos saamme nimenomaan julkisten palveluiden tuottavuutta nostettua, se kyllä pienentäisi kestävyysvajetta todella tehokkaasti.
 

 ...jatkuu joskus myöhemmin.


Lue lisää...

torstai 25. huhtikuuta 2013

Miksi mukaan Perussuomalaisiin?

Sain viime viikolla kirjeen, jossa sanottiin: "Arvoisa Piritta Poikonen, teidät on hyväksytty Perussuomalaiset rp:n jäseneksi".

Jäsenmaksu on nyt maksettu ja sitoutumattomana hengailu on ohi. Itse olen kyllä kokenut sitoutuneeni jo siinä vaiheessa lopullisesti, kun ps:n listoille lähdin kuntavaaleihin. Onhan se kuitenkin aika iso "julistus".

Miksi juuri minä?


Aika usein joudun selittämään, että miksi ihmeessä juuri minä, finanssialan lakimies, olen fanittanut perussuomalaisia jo hyvän aikaa. Minut paremmin tuntevat eivät juuri asiaa ihmettele. Laitetaan ne "kootut selitykset" nyt sitten tänne blogiinkin. Heti kärkeen kaksi tärkeintä: terve EU-/eurokriittisyys ja kanta pakkoruotsikysymyksessä.

Tuoreimpana asiana voin mainita ps:n kunnioittavan kannan kansalaisaloitteisiin. Kyllä lämmitti mieltä! Myös ps:n vastustava kanta vaikkapa transaktioveroon on minulle mieleen. Hyvä.

Jo pitkään on PS kiinnostanut


Olen pitänyt perussuomalaisista (itse muuten tykkään termistä "persu" todella paljon ja käytän sitä etenkin puhuessani itsestäni - pää pystyssä!) jo vuosia. Tony Halmeen pääsy aikoinaan eduskuntaan oli hienoa, vaikka hieman mietitytti, että mitenköhän siinä käy. Mutta ennen kaikkea riemuitsin siitä, että Halme ja ps saivat uurnille heitäkin, jotka muuten olisivat jääneet nukkuvien puolueeseen. Aivan upeaa.

Myös Velton puheita muistan kuunnelleeni aina mielenkiinnolla. Opiskeluajoilta on jäänyt mieleeni eräs eduskunnan kyselytunti, jota seurasin kotisohvalla kamalassa kuumeessa ja tylsistyneenä - kunnes tuli Velton vuoro puhua ja pakko oli minunkin nostaa päätä tyynystä.

Edellisten EU-vaalien alla heräsin kunnolla fanittamaan ps:ää, kun näin heidän esitteensä, jossa todettiin ps:n vastustavan pakkoruotsia. Ou jee: vihdoinkin joku puolue otti suoraan ja näkyvästi kantaa tähän asiaan, joka on mielestäni huutava vääryys. Vihdoinkin!

Kun sitten vastasin EU-vaalikoneeseen, vastasin ensin "sovinnaisesti/opitusti" ja sain jonkun ties kenet ykköseksi. Täytin sitten vaalikoneen uudestaan sellaisella tosi rehellisellä ja rohkealla asenteella ja ykköseksi tuli Kike! Jokin alkoi raksuttaa päässä entistä kiivaammin. Että jos rehellisimmilläni vastatessani osuu näin, niin... Yleensä kun kerron tätä, vastapuoli jotenkin "järkyttyy". Pyh, mitä sitä järkyttymään. Kiken vastaukset olivat hyviä ja fiksu ja jämäkkä nainen hän on. Kansanedustajan tytär, eli on kasvanut politiikkaan jo aikoja sitten. Olisinpa yhtä fit :)

Viime EU-vaalien jälkeen olen liputtanut ps:n puolesta esim. Facebookissa ja muissa puolijulkisissa yhteyksissä. Onhan se tiettyä rohkeutta vaatinut, mutta on tuntunut oikealta.

Liberaali persu? C'est moi!


Olen varmasti ps:n liberaalimmasta päästä, enkä ole sitä mitenkään piilotellut. Ennen kuntavaalejakin alleviivasin sitä, että ihan oikeastiko te minua pyydätte ehdolle, että minä kun olen sitten mitä olen...  Silti olen kokenut, että kaikkine näine ajatuksineni mahdun sekaan. Ja olenhan suuri isänmaan ja itsenäisyyden ystävä.

Viherpersuksin olen itseäni kutsunut.Vihreäksi olen kuitenkin aivan liian lepsu kahden auton (Lohjallehan ei mene junaa!) kotitaloudessa asuva lihansyöjä ja Uudenmaan Uudisraivaaja (haja-asutusasuminen rocks!).

En ole talouspoliittisilta ajatuksiltani vankan oikeistolainen. Itse asiassa toivoisin olevani vasemmistolaisempi, mutta kun ei se vaan yrityksistä huolimatta onnistu :) Vaalikone tälläsi minut kuitenkin keskiviivan oikealle puolelle - juuri ja juuri, mutta keskelle ps:n valtavirtaa. Liberaaliuden asteessa menin sitten valtavirran näkemyksiä liberaalimmalle alueelle.

Jotenkin koen, että nimenomaan persuissa saan olla eniten oma itseni. Saan esimerkiksi syödä lihaa tai pelkkiä kasviksia, eikä kumpaakaan valintaa tuomita. Enkä todellakaan ole ainoa Pekka Haavistoa presidentinvaaleissa äänestänyt persu. Lisäksi tämä tuntuu olevan ainoa puolue, jossa saan vastustaa pakkoruotsia ääneen! Tai saisin halutessani olla vastustamatta. PS:ssä on, kuten sanonta kuuluu "katto korkealla ja seinät leveällä". Avarakatseisinta sakkiako sittenkin? Monipuolista ainakin... :)

Mutta ei tuo pelkkä heitto ole. Kun mietin omia hyvin "perussuomalaisen oloisia" tuttujani, he ovat todella suvaitsevaisia siinä mielessä, että heille on tärkeää, että ihmiset saavat olla rauhassa omissa oloissaan. Ketään ei tartte härnätä. Että vaikka ei kaikkea hyväksykään (ainakaan ääneen), niin perusvire on, että annetaan kaikkien kukkien kukkia tahoillaan ihan vapaasti. En tarkoita, että suljetaan pois ketään tai mitään mistään, vaan juuri tuo "antaa ihmisten olla rauhassa omissa oloissaan" on mielestäni aika hyvin jo. Oman tilan kunnioitus puolin ja toisin. Äh, en osaa selittää!

Arvostan


Ymmärrän ps:n sisäisistä suuntauksista hirveän hyvin taloudellista oikeistoa edustavia samoin kuin enemmän vasemmalla olevia perinteisen hyvinvointivaltion vaalijoita. Arvostan myös SMP-taustaisia todella paljon ja korkealle. Olen tällainen ymmärtäväinen keskitien kulkija, mutta en mikään joka suuntaan kumarteleva jahkailija sitten kuitenkaan. Välillä ei löydy kompromissiin haluja ei sitten millään! Mutta minua aidosti kiinnostaa eri tahojen näkemykset.

...niin ja se piti vielä sanoa, että minulle ei ole kovin tärkeää, että tykätäänkö minusta. Toki pitää elää "rauhassa ja rakkaudessa", kuten isoäitini aina muistutti, mutta minulla ei ole tarve miellyttää ketään eikä kumarrella kuvia. Pieni kapinallinen on aina ollut minussa yllättävän lähellä pintaa. Siksikin Perussuomalaiset.


******************************
PS. Puoluepäätöstä vaikeampaa on ollut sen miettiminen, lähteäkö ylipäänsä politiikkaan mukaan. Jostain syystä veri on aina vetänyt yhteisten asioiden hoitamiseen (koulun opppilaskunnasta alkaen aina työpaikkani luottamusvaltuutetuksi), vaikka tässä politiikkahommassa on haukut ja muut ilkeilyt taattua. Ja joka sanaa ruoditaan ja yritetään ymmärtää väärin, mikä on tällaiselle huolimattomalle hölöttäjälle välillä vaikeaa.  Mutta sitten tarkennetaan ja paikataan. Nahka kestää. En tosiaan elä toisten hyväksynnästä.
Lue lisää...

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Hyvä dokumentti: Harmaa eminenssi

Jäin eilen illalla jumiin tv:n äärelle, kun sieltä tuli aivan loistava ja kiihkoton dokumentti euron katastrofista. En nyt ala itse omin sanoin referoimaan ohjelmaa, vaan tässä on Dokumenttiprojektin sivuilta löytyvä kuvaus ohjelman sisällöstä:


Harmaa eminenssi - silminnäkijäkertomus eurooppalaisen unelman tuhosta


"Arvostettu EU- ja talousasiantuntija Johnny Åkerholm vie Euroopan unionin kulissien taakse, missä poliitikot tappoivat haaveen talouden vakaudesta. Åkerholm analysoi, miksi politikointi rapautti talousliiton – liiton, joka olisi voinut toimia, jos sen perustajat olisivat noudattaneet itse luomiaan sääntöjä. Kokenut pankkimies selittää myös, miten poliitikot olivat aiheuttamassa nykyistä talouskriisiä, ja miten he myös syvensivät sitä.

Suunnitelma talous- ja rahaliitosta Emusta sisältyi joulukuussa 1991 hyväksyttyyn Maastrichtin sopimukseen. Sopimus synnytti Euroopan unionin. Emuun oli määrä siirtyä kolmessa vaiheessa. Rahaliiton kolmannessa vaiheessa syntyi euro. Se otettiin käyttöön yhdessätoista maassa tilivaluuttana 1. tammikuuta 1999. Kolme vuotta myöhemmin eurosta tuli käteisvaluutta.

Talous- ja rahaliitto ajautui vaikeuksiin 2000-luvun alussa, kun Saksa ja Ranska eivät pystyneet pitämään julkisen talouden alijäämäänsä sovituissa rajoissa. Se heikensi rahaliiton uskottavuutta. EU-johtajat yrittivät paikata uskottavuusvajetta lieventämällä rahaliiton ehtoja. Täten rahaliiton takuumaat Ranska ja Saksa eivät saaneet rangaistusta yhteisten sääntöjen rikkomisesta. Sittemmin myös monet muut maat kuten Belgia, Italia, Kreikka ja Portugali ovat rikkoneet sovittuja taloudenpidon sääntöjä. Jäsenmaiden lipeäminen sovituista säännöistä ei kuitenkaan aiheuttanut nykyistä talouskriisiä. Halpa raha ja sen aiheuttama talouksien ylikuumeneminen ovat talouskriisin tärkeimmät syyt. Poliitikot kiihdyttivät ja jyrkensivät kriisiä sen sijaan, että he olisivat pystyneet hillitsemään sitä.

Dokumentin päähenkilö Johnny Åkerholm on Emu-historian silminnäkijä ja tekijä: hän neuvotteli aikanaan niissä pöydissä, joissa talous- ja rahaliiton kohtalosta päätettiin. Åkerholm on toiminut muun muassa Suomen Pankin osastopäällikkönä, valtiovarainministeriön alivaltiosihteerinä, EU:n talous- ja rahoituskomitean puheenjohtajana sekä talous- ja rahoitusasioiden neuvoston Ecofinin jäsenenä. Åkerholm ei ole koskaan viihtynyt parrasvaloissa. Hän kokee olevansa mieluummin asiantuntija tai neuvonantaja kuin päättäjä. Hän on taustavaikuttaja, harmaa eminenssi. Vanhoissa arkistofilmeissä Åkerholm on se hiljainen mies ministerin vasemmalla puolella.

Dokumentin pohjavireenä on kertomus työteliäästä miehestä, joka on palvellut työnantajaansa itseään säästämättä. Nyt, 41 vuoden työuran jälkeen, Åkerholm ei ole katkera, koska on saanut tehdä paljon. Mutta hän on pettynyt.

Åkerholmin silminnäkijäkertomusten ja analyysin lisäksi dokumentissa käytetään ennen näkemätöntä arkistomateriaalia EU:n sisältä.


Ohjaaja: Simo Sipola.
Kuvaaja: Hannu Kettunen."


*************************************

Dokumentti on nähtävissä Yle Areenassa nyt vielä lähes kuukauden päivät, eli hopi hopi kaikki katsomaan tämä!

Lue lisää...

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Valtuuston kokous 17.4.2013

... ja vähän muuta pölinää


Tänään olikin varsin lyhyt valtuuston kokous. Hyvä niin, etenkin kun flunssa väsyttää vieläkin.

Juuri mistään asioista ei käyty suurempia keskusteluja, vaan asiat olivat tulleet riittävästi pureskelluiksi jo lautakunnissa. Ainoastaan yhteislyseon lukion kattorempasta käytiin vähän kiivaampaa sananvaihtoa.

Kotimaista työvoimaa haluttiin lukion kattoremppaan


Sanailu alkoi meidän ps-ryhmän ryhmäpuheenvuorosta, jossa ei tietenkään vastustettu aiheellista remppaa, vaan kehuttiin sitä, että tarjouskilpailun voittajaksi oli seuloutunut firma, joka ei ketjuta urakkaa alihankkijoille ja joka käyttää siis omaa, kotimaista työvoimaa.

Itsekin olen kotimaisen työvoiman kannattaja, tietenkin. Useimmathan ovat sitä mieltä, että Suomessa tulisi riittää työtä suomalaisille ja suomalaista työtä ja yrittäjyyttä tulee puolustaa. Mutta samalla edellytän itse sitä, että suomalaisen työn on sitten oltava myös laadukasta ja tehokasta. Ja kun se on sitä, se pärjää myös tuikitarpeellisen kilpailun kynsissä!

Protektionismilla emme pitkälle pötki: ensin maksamme kovempia hintoja ja sitten lopulta huomaamme jääneemme kehityksestä jälkeen, kun olemme keskittyneet vain asemiemme keinotekoiseen puolustamiseen, emmekä tekemisen tuottavuudesta huolehtimiseen.

Tähän kilpailun hyvää tekevään puristukseen perustui myös edellisen valtuuston kokouksen jätekuljetusasian kantani. Homma on avattava kilpailulle, koska vääristyneiden markkinoiden kanssa ei pidemmän päälle kunnian kukko laula.

Meidän Lohja -ryhmän edustaja piti kipakan puheenvuoron tästä kattoremppa-asiasta ja painotti juuri tätä avoimen kilpailun ja työvoiman vapaan liikkuvuuden merkitystä. Tuohan on todellisuutta, minä kyllä tunnustan sen, vaikka kipeää tekeekin. Mutta kipein pointti hänen puheessaan oli se, että kun lukion katto viimeksi saneerattiin vuonna 1986 (ei siis niin kovin kauaa sitten!), se tehtiin ihan kotimaisella työvoimalla ja kotimaisen valvonnan alla - ja silti tuli tämmöstä sutta ja sekundaa, mitä nyt taas pitää korjata kalliilla... AUTS.

Toivottavasti katto nyt tällä kertaa saadaan kestävällä tavalla korjattua tässä kamalan kiireisessä aikataulussa. Valmista kun pitäisi olla ennen kuin lukukausi taas ensi elokuussa alkaa!

Pariin aloitteeseen lähdin mukaan


Olin mukana parissa aloitteessa allekirjoittajana: PS-ryhmän Sassin tekemässä karavaaniparkkipaikkaa koskevassa aloitteessa ja Vihreiden ryhmän "Savuton Lohja" aloitteessa. Itse asiassa tuon Vihreiden aloitteen allekirjoittti puolet meidän ps-ryhmästä. Että semmosta yhteistyökykyä :) Asiat edellä, ei tunnuksen väri.


Radiota autossa kuuntelin...


...ja menomatkalla siellä keskusteltiin tästä Alppilan koulun tapauksesta, jossa siis opettaja sai potkut poistettuaan oppilaan voimakeinoin ruokalasta.

Ensi alkuun tapauksen jälkeen omat sympatiani olivat opettajan puolella, mutta koska en tiedä tapauksesta muuta kuin mitä mediassa on ollut, en sitten alkanut edes mitään addressia allekirjoittamaan. En edes osallistunut mihinkään Facebook-keskusteluun tästä. Asioilla kun tuppaa olemaan puolensa ja puolensa, ja joku tässä epäilytti, vaikka samalla potkut tuntuivat jotenkin aivan kohtuuttomalta seuraukselta.

Nyt kun kuuntelin radiokeskustelua ja kun silmiini on osunut esimerkiksi tämä lehtijuttu, olen ihan tyytyväinen, että luotin vaistooni, enkä lähtenyt niittaamaan kantaani noin hatarien tietojen perusteella. Ehkä opettaja hiiltyi liikaa. Tai ehkä tässä jutussa on sittenkin jotain enemmänkin taustalla, tämän jutun mukaan paljonkin enemmän. Netti alkaa nyt täyttyä erinäisistä tarinoista.

En niittaa kantaani vieläkään, jos koskaan, kun en pääse näyttöä tutkimaan. Näytönkin kanssa alkaa jo olla vähän niin ja näin. Mutta sen tiedän, että opettajat ovat kovilla monen räyhääjän kanssa, mutta ei meidän koko nuorisoa pidä leimata "uhoaviksi räkänokiksi".

Paluumatkalla radiosta tuli onneksi vanha kunnon Luontoilta. Aivan upeaa kuunneltavaa. Aina kun kuulen radiosta hyvää asiapuheohjelmaa, iskee kamala ikävä entistä Yle Puhetta. Sitä, mistä tuli historiaa, politiikkaa, kulttuuria ja muuta ASIAA. Eikä siis nykyistä ikuista kiekkokierrosta tai ainaista ampumahiihtoa tai juontajien tyhjää höpinää!

Yle Puhe, tule takaisin!
Kaipaavin terveisin, Pirre
Lue lisää...

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Vastineita mielipidekirjoitukseeni

Tänään oli Länskärissä pari vastinetta tiistaiseen mielipidekirjoitukseeni, joka koski Nahkurintorin ostaria.

Suoraan sanottuna en ihan ymmärtänyt kummankaan vastineen koko juonta täysin, mutta se on aivan varmasti mun oma vika. Koitan ehkä vastata jotain ihan lehdessäkin. Pyörittelen tekstejä kuitenkin ensin täällä blogissa vähän laveammin, koska lehteen ei montaa merkkiä mahdu.

Oman mielidetekstini lähtökohta oli kuitenkin se, että keskus ei ole mikään kaupungin oma hanke, kaupunki ei sitä tule omistamaan eikä sitä rakenneta verovaroin.

Riskitön tuottava kohde, joka hylätään heti...?


Ensimmäisessä vastinetekstissä väitettiin, että tämä keskeiselle liikepaikalle rakennettava keskus on "riskitön" sijoitus, josta sijoittajat käärivät "mukavat voitot muutamassa vuodessa" - ja jättävät sitten keskuksen hiipumaan. Ja siinä vaiheessa kuntalaiset joutuvat maksamaan keskuksesta.

Ensinnäkin: Jos saataisiin rakennettua tuollainen rahasampo, joka toisi mukavat voitot ihan jo muutamassa vuodessa, sitä tuskin jätettäisiin tyhjäkäynnille! Eiköhän sitä haluaisi pyörittää yksi jos toinenkin sijoittaja...

Toiseksi: Sijoitus ei ole riskitön, vaikka sijainti onkin Lohjalla keskeinen. Tästähän tässä nyt on suurelta osin kyse: onko keskus oikein mitoitettu, oikeanlainen ja riittääkö asiakkaita -ja onko Lohja ylipäätään kiinnostava ja kehityskelpoinen paikka. Tämän kaiken sijoittajat haluavat varmistaa ennen kuin rahojaan laittavat likoon. Kyseessä on siis ihan normaaliriskinen sijoitus. Itse luotan riskin arvioinnissa enemmän niihin, jotka harkitsevat riskin ottamista oikeasti, kuin yhteenkään poliitikkoon, virkamieheen tai itseeni. Motivaatiotaso on ihan eri, kun pitää alkaa laittaa euroja tiskiin, eikä vaan laukoa näkemyksiä toisten rahoista.

Ja vaikka keskus uhatulla tavalla sitten tyhjenisikin, se ei silti tulisi kuntalaisten maksettavaksi. Kaupunkihan ei kauppakeskusta omista, vaan tappiot nielisi keskuksen yksityinen omistaja.

Ehkä tässä vastineessa taustalla kummittelee Lohjantähden huonot kokemukset. Sehän ei oikein koskaan ole kiehtonut ketään, ei kauppiaita eikä asiakkaita. Lohjantähden ongelma on, että se on liian toimistomainen (taisi kaupunki vissiin osallistua suunnitteluun liikaa...) ja se on liian pieni. Hassua: asiakkaiden vähyys johtuu keskuksen kauppojen vähyydestä! Mutta niin se vaan on: kauppakeskuksen on oltava riittävän iso, että se vetää riittävästi asiakkaita puoleensa. Ei kukaan lähde asiakseen shoppailemaan parin vaatekaupan muodostamaan "kauppakeskukseen". Hyvässä lykyssä Nahkurintorin keskus koituisi myös Lohjantähden onneksi, kun asiakkaita olisi liikkeellä koko kaupungissamme nykyistä enemmän.

Kaupungintalon parkkipaikat


Toisessa vastineessa kysellään parkkipaikkojen perään. Kysymys on ihan aiheellinen, mutta ne kohdat, jotka koskivat pysäköintipaikkojen rahoittamista ja kaupungin niihin tekemää sijoitusta ja niille saatavaa tuottoa, menivät yli hilseen.

Kaupunkihan "menettää" Nahkurintorilla nyt olevat kaupungintalon virkamiesten parkkipaikat, koska keskus rakennetaan niiden päälle. Kaupunki ei kuitenkaan osallistu keskuksen rakentamiseen, ei käsittääkseni edes parkkihallin osalta. Tietojeni mukaan kaupunki aikoo vuokrata keskuksesta parkkipaikkoja kaupungintalon tarpeita varten. Samoin kaupungin rahaa kuluu keskusta ympäröivien katualueiden muutostöihin.

Mutta eihän kaupunki toki maapalastaan ilmaiseksi luovu...! Myyntihintaa pohdittaessa pitää ottaa kaikki nämä tulevat kuluerät huomioon. Täytyyhän homman olla kannattavaa myös kaupungin kannalta, ei keskusta hinnalla millä hyvänsä olla hinkumassa. Järkihinta ja järkidiili ovat käsitykseni mukaan tavoitteina kaikilla.

Yksi tärkeä asia pitää vielä muistaa: kiinteistöverot tällaisesta kauppakeskuksesta ovat aivan eri luokkaa kuin verot nykyisestä parkkikentästä...etenkin kaupungin itse omistamasta kentästä :)

Ja kyllähän kaupungin pitäisi tavoitella keskustasta omistamalleen maalle parempaakin käyttöä kuin makuuttaa sitä parkkipaikkana... Voisihan sen myydä vaikka kauppakeskuksen pohjaksi ;)

Miksei puistoksi?


Tekstaripalstalla ehdotellaan Nahkurintorille kaupunkipuistoa. Itse en pidä tätä hyvänä ideana. Lohja, joka on pieni kaupunki, jossa maaseutu on lähellä, ei mielestäni kaipaa enempää puistoja. Itse olisin valmis luopumaan jopa osasta nykyisiäkin puistoja ydinkeskustassa... Ydinkeskustat ovat liike-elämää, toimistoja, kulttuuria, viihdettä ja kaupunkiasumista varten. Keskustojen tulee olla tiiviitä, siten että kävellen tavoittaa monta paikkaa helposti.

Ja kun hinnoista niin kovin ollaan huolissaan, voi sanoa, että puistoehdotuksiin verrattuna kauppakeskus on tuottava:
  • Keskukselle kaupunki myy maata, puistoa varten sitä pitäisi ostaa lisää.
  • Keskus rakennetaan yksityisellä rahalla, puisto tehtäisiin kaupungin rahalla.
  • Parkkipaikkoja pitäisi rakentaa jonnekin puistonkin tieltä ja katutöitäkin tulisi.
  • Kaupungin liike-elämää puisto ei virkistäisi lainkaan.
  • Kiinteistöveroa saa kauppakeskuksesta "hieman" enemmän kuin puistosta... :)
  • Dynaamiset vaikutukset: kauppakeskus työllistää. Puiston hoito ei työllistä juuri ketään ja sekin työ maksettaisiin veroista. 


Ja oikeastihan tässä ei ole mistään joko/tai -valinnasta kyse puiston ja kauppakeskuksen välillä. Tai muustakaan Nahkurintoria koskevien mielihalujen vapaasta huutokaupasta.

Jos kauppakeskushanke menee myttyyn, tuskinpa alueelle tapahtuu mitään vuosikausiin - jos ikinä. Kukaan ei myy noin keskeiseltä paikalta maata edullisesti, joten ei siihen mitään puistoa ole varaa tehdä. Eikä mielestäni ole edes syytäkään tehdä. Asuntoja siihen ehkä voisi tulla, mutta kai keskustassa pitää olla muutakin kuin asuntoja?

Luotan kaupungin virkamiesten ja jopa meidän poliitikoidenkin kykyihin, mutta jotenkin tällaisen kaupallisen magneetin suunnittelussa on ihan paras, että idea ja vetomoottorit tulevat yksityiseltä sektorilta. Silloin idealla on ehkä oikeasti jotain mahdollisuuksia olla toimiva... :) Suunnitellaan me päättäjät terveyskeskuksien paikkoja. Vaikkei ne ihan fiksuilla paikoilla ole. Ne kuuluisivat Prismojen ja Cittareiden viereen. Samoin kirjastot. Ihmisten arkisten kulkureittien varteen.

Asiakaspotentiaalista pitää vielä kertoa se, että monesti, kun olen Nummelan marketeissa tai jossain Jumbossa käymässä, ja väkee on ku pipoo, ihmetyttää se, että mistä niitä asiakkaita oikein riittää. Itse en olisi tajunnut semmoista kysyntää olevankaan. Onneksi asiakasmääräarvioiden tekeminen ei siis ole mun hommaa! Jotkut muut osaavat arvioida paremmin.

Jaahas, lienee paras lopetella. Vielä hieman flunssa painaa. Neljä päivää patoutunut hiljaisuus on nyt pulputettu ulos :) Olipahan tauti.
t. Pirre




***************************************************************
Lisäys 14.4.2013
En mä jaksa lähteä jankkaamaan samaa selvää pässinlihaa enää lehteen. Ei se johda mihinkään ja oon nyt muutenkin niin väsynyt tän varsin sitkeä flunssan kanssa. Jos kirjoittaisin, tiivistäisin tuon yllä olevan jotenkin tähän muotoon:


Kaupungille aiheutuu Nahkurintorista myös menoeriä: Monkolaa varten pitää jatkossa vuokrata parkkipaikkoja ja keskuksen ympäristön katualueita pitää uudistaa. Keskus kuitenkin myös tuo uusia tuloja näiden kattamiseksi: maan myyntihinta ja vuotuinen kiinteistövero. On huomioitava myös kuuluisat dynaamiset vaikutukset kaupungin liike-elämän vilkastumisen ja työpaikkojen lisääntymisen muodossa.

Itse liikekeskus rakennetaan yksityisellä rahalla. Kaupunki ei keskusta omista, ei määrää liiketoimintakonseptista eikä muutoinkaan sekaannu toimintaan. Kaupallisen keskuksen onkin terveintä toimia puhtaan markkinavetoisesti.  

Kauppakeskus ei ole riskitön sijoituskohde. Tulevilla omistajilla on kuitenkin vahvin motiivi selvittää hankkeen järkevyys pitkällä tähtäimellä. Toivottavasti keskuksesta todellakin muodostuu myös voittoa tuottava kohde, jolloin sijoittajat eivät jätä sitä autioitumaan.

Olisi harmi, jos yhdenkään sijoittajan arvioinneissa kaupunkimme ei lopulta osoittautuisi riittävän vetovoimaiseksi. Kauppakeskushanke kariutuisi ja alue jäisi nykytilaansa. Myös kauppakeskuksesta perittävät korkeammat kiinteistöverot jäisivät saamatta.

PP

***************************************************************
Lisäys 26.4.2013
Tällainen vastineeni oli tämän päivän lehdessä:



Vielä Nahkurintorista


Tietojeni mukaan kaupunki ei rakennuta myöskään parkkihallia, vaan Monkolaa varten on tarkoitus vuokrata parkkipaikkoja.

Kaupungille aiheutuu Nahkurintorista toki myös menoeriä, kuten nuo Monkolan parkkipaikat. Lisäksi keskuksen ympäristön katualueita pitää uudistaa. Keskus kuitenkin myös tuo uusia tuloja: maan myyntihinta ja vuotuinen kiinteistövero. Keskus myös työllistää, toisin kuin nykyinen parkkialue. Kaikki nämä tulot ja muut edulliset vaikutukset jäävät saamatta, mikäli alue jää nykyiselleen.

Itse liikekeskus rakennetaan yksityisellä rahalla. Tarkoitin kirjoituksessani (9.4.) tätä kaupallista puolta, koska olin törmännyt juuri sitä koskeviin väärinkäsityksiin. Kaupunki ei määrää liiketoimintakonseptista eikä muutoinkaan sekaannu toimintaan. Kaupallisen keskuksen onkin terveintä toimia puhtaan markkinavetoisesti.

Kauppakeskus ei ole riskitön sijoituskohde. Tulevilla omistajilla on kuitenkin vahvin motiivi selvittää hankkeen järkevyys pitkällä tähtäimellä. Toivottavasti keskuksesta todellakin muodostuu myös voittoa tuottava kohde, jolloin sijoittajat eivät jätä sitä autioitumaan. 

Olisi harmi, jos yhdenkään sijoittajan arvioinneissa kaupunkimme ei lopulta osoittautuisi riittävän vetovoimaiseksi. 

Piritta Poikonen
Kaupunginvaltuutettu


 

Lue lisää...

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Nahkurintoria ei rakenneta verovaroin


Heräsin sunnuntaiaamuna valmis mielipidekirjoitus päässäni. Erittäin kätevää ;) Kirjoitus julkaistiin tänään Länsi-Uusimaassa. Tässä teksti kokonaisuudessaan, tämä liittyy Lohjan keskustaan suunnitteilla olevaan Nahkurintorin kauppakeskukseen.


Nahkurintoria ei rakenneta verovaroin


Harmillisin Nahkurintorin kauppakeskukseen liittyvä väärinkäsitys koskee keskuksen rahoitusta. Kauppakeskusta ei suinkaan rakenneta kaupungin eikä muutenkaan julkisin varoin, vaan se tehdään yksityisellä rahalla. Hankkeelle etsitään parhaillaan yksityistä rahoittajaa, ja vasta sen jälkeen rakennuttaja voi tehdä omalta osaltaan päätöksen hankkeen toteutuksesta. Kaupungin roolina on siis vain myydä maata keskukselle sekä päättää kaavasta ja rakennusluvasta. Mikään näistä edellä mainituista päätöksistä ei ole vielä varma, mutta toivottavasti ainakin me lohjalaiset suomme hankkeelle myötätuulta. Esimerkiksi Ison Omenan kauppakeskuksen rakentaminen Espoossa eteni ilman yhtään varsinaista valitusta. Sama sopuisa tilanne on tavoitteena myös Lohjalla. 

Asemakaavan muutosehdotus on nyt julkisesti nähtävillä ja tässä vaiheessa olisikin paras hetki lausua mielipiteensä asiasta kaupungille. Hankkeen suunnittelijat ovat olleet valmiita kuuntelemaan asukkaiden näkemyksiä varsin herkällä korvalla. Tähän on hyvin luonteva selityskin: keskuksen ulkonäön ja palvelutarjonnan suunnittelua ohjaa taloudellisen kannattavuuden vaatimus. Taloudellinen kannattavuus taas riippuu asiakkaista. Jotta kauppa kannattaisi, keskuksen tulee miellyttää silmää ja houkutella meitä lohjalaisia runsain määrin. Kukaan ei halua uudesta keskuksesta tyhjän panttina seisovaa kaupunkimme rumistusta.

Taloudellinen kannattavuus asettaa tiukat vaatimukset myös asiakaspotentiaalia koskeville arvioille. Arviot asiakasmääristä eivät siis ole mitään virkamiesten tai meidän poliitikkojen kuvitelmia, vaan miljoonahankkeeseen rahojaan sijoittavat tahot selvittävät kyllä realistiset luvut. Lisäksi parhaimmillaan uusi keskus tuo uutta vipinää Lohjan keskustaan siinä määrin, että kauppa käy entistä paremmin myös nykyisissä liiketiloissa. Espoon sijaan me lohjalaiset suuntaammekin jatkossa entistä useammin asioille omaan kaupunkiimme.

Nykyiset omistusoikeudet Nahkurintorin alueella ovat useammissa käsissä. Onkin aivan erinomaista, että keskuksen rakennuttajat alkoivat aikoinaan kutsua eri tahoja neuvottelupöydän ääreen. Ilman tätä ponnistusta Nahkurintorin alue pysyisi entisellään, pääasiassa siis pysäköintialueena. 

Piritta Poikonen
Kaupunginvaltuutettu (PS), kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja


********************************************

Ja nyt parahin lukijani, kun olet jaksanut jo tänne asti, käythän toki äänestämässä "KYLLÄ" Länsi-Uusimaan sivuilla päivän kysymykseen siitä, tarvitaanko Lohjalle uusi kauppakeskus. Kyllä tarvitaan. Jos haluamme olla oikea kaupunki, meillä pitää olla oikea keskusta. Nykyisellään keskustamme kuihtuu. Kyllä tämä uusi kauppakeskus aivan kaupunkimme ytimessä olisi paljon parempi kuin se mitä siinä kohdalla nykyään on: parkkikenttää.


Kuva: Google Maps / https://maps.google.fi
Kuva: Google Maps / https://maps.google.fi


Itse olen todella tyytyväinen siihen, että kumpikin kauppakeskuksen viereen jäävä vanha nätti rakennus on suojeltu ja ne saavat arvoisensa kohtelun suunnittelussa. Ne rakennukset eivät näy noissa yllä olevissa kuvissa, turha koittaa bongata :) Ylemmässä kuvassa näkyy taustalla kaupungintalomme Monkola.

Taas haluan todeta: Persutko muka vastustaa kaikkea? No ei todellakaan. Koko ajan koitetaan kehittää keskustaamme - ja kuntaamme muutenkin.

Flunssaisin terveisin, Pirre
Lue lisää...

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Ennen ei ollut paremmin

Usein kuulee väitettävän, että Perussuomalaiset haluavat pakittaa takaisin menneisyyteen. Tämä ei pidä paikkaansa. Itse en ainakaan halua, enkä ole törmännyt keneenkään toiseenkaan persuun, joka niin haluaisi. Menneisyyspuheet ovat tietenkin vain osa poliittisten kilpakumppaneidemme tahallista vääristävää leimaamiskampanjaa. Sitä se teettää, kun gallupit osoittavat PS:n kannatuksen nousua. Nyt jo Suomen toiseksi suurin, 18,4 %.

Eihän se, että on tulevaisuuden suunnasta eri mieltä kuin vallan kahvassa nyt olevat, tarkoita sitä, että se toinen suunta on menneisyys! Tulevaisuuden suuntia on moniaeteenpäin vieviä. Yhden Ainoan Totuuden valtakuntien kokeiluista lienee jo riittävästi ikäviä kokemuksia...

Itse en esimerkiksi pidä väkisin meille syötettyä EU:n pakonomaista liittovaltiokehitystä hyvänä. Se on nimenomaan liian pakonomaista, väkinäistä. Itse olisin luonnollisemmalla ja vapaaehtoisemmalla tavalla tapahtuvan yhdentymiskehityksen kannalla. Ja €uro, tarvitseeko siitä "menestystarinasta" erikseen sanoa oikein mitään... Hyvältähän €uron aika näytti aluksi, mutta sen perustukset ovat nyt pettäneet. Kaikki perustuikin keinotekoiseen ja huikentelevan velkavetoiseen kyhäelmään.


"Aina vain paranee"


Helsingin Sanomien Kuukausiliite julkaisi eilen Ilkka Malmbergin mielenkiintoisen artikkelin "Aina vain paranee". Siinä kuvaillaan arkista menoa Suomessa vuosina 1983, 1953 ja 1923. Melko karua, puutteen ja väkivallan leimaamaa kertomaa. Suosittelen kaikkia lukemaan ko. artikkelin. Se on melko pitkä, mutta todella mukaansatempaava. Jos ei muuta, se auttaa arvostamaan monia nykyajan tapakulttuurin ja elintason itsestäänselvyyksiä.

Tässä muutama mielestäni mielenkiintoinen kohta:

"Mandariineja pitää ostaa myös. Sitrushedelmiähän saa tuoda, koska niitä ei viljellä Suomessa. Kaupoissa on lähes pelkästään kotimaista ruokaa, sillä elintarvikkeitten tuonti ulkomailta on joko kiellettyä tai ankarasti tullattua. Jos Suomessa tuotetaan jotain elintarviketta, sitä ei sovi tuoda ulkomailta. Ilmankos maataloustulo ja maidon kaksihintajärjestelmä ovat koko kansakuntaa ravistelevia kysymyksiä."

"Jos sinulla on vakituinen työpaikka, ottaisin sinuna nyt asuntolainan. Mutta se ei ole niin yksinkertaista. Jollei sinulla ole sopivaa sukulaista takaajaksi, sinun on ensin avattava asuntosäästötili, jolle pitäisi tallettaa kolmen vuoden ajan. Sitten voi osoittaa pankinjohtajalle, että on kelvollinen säästäjä – ja takaisinmaksaja. Maksuaika on kaksi kertaa säästöaika, eli vain kuutisen vuotta."

"Työpaikalle tulet mielelläsi. Siellä on kavereita, sillä väkeä on paljon: on kaikenlaista portinvartijaa, juoksupoikaa, assistenttia, harjoittelijaa. On ihan selviä suojatyöpaikkojakin sellaisille, jotka eivät oikein enää jaksa muiden tahdissa. Kyllä he siinä sivussa menevät."

"Jos sairastuit vakavasti, pääsit 1983 ehkä nopeasti upouuteen terveyskeskukseen, mutta 2013 jäät paljon varmemmin henkiin."


"Kaikki on ihmeellistä ja silti kukaan ei ole onnellinen"


Tuohon Hesarin juttuun törmätessäni tuli mieleen tämä video (kohdasta 2:15), jossa Louis C.K. kertoo Conan O'Brien Show:ssa siitä miten "Everything is amazing and nobody is happy" eli että  kaikki on nykyään aivan ihmeellistä ja silti kukaan ei ole onnellinen. Suosittelen katsomaan tämän videon, sekin auttaa arvostamaan arkisia asioita paremmin ja lisäksi Louis C.K.:n tyyli kertoa asiasta on hauska!

Paras yksittäinen juttu tuolla videolla on mielestäni se, miten esimerkiksi joissain lentokoneissa nykyään tarjolla oleva nettiyhteys on muuttunut välittömästi sellaiseksi itsestäänselvyydeksi, että yhteyden tökkiminen saa meidät heti tuskastumaan pahasti. Siis hei haloo!

Tottakai, eteenpäin pitää pyrkiä eikä kökköä tekniikkaa pidä hyväksyä, muuten kehitys hyytyy, mutta ennen kuin ihan hermonsa menettää, voi myös ajatella, että kannattaako todella. Mokomat "first world problems" eli tällaiset kehittyneen länsimaan pikku harmit, ei niiden päältä kannata kovasti raivota.

*****


Tätä päivää eläen, historiaa kunnioittaen ja siitä oppien, sekä tulevaisuutta innolla ja maltilla rakentaen.
Melko seesteistä sunnuntaita vietellen, Pirre.
Lue lisää...