Näytetään tekstit, joissa on tunniste EU-vaalit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste EU-vaalit. Näytä kaikki tekstit

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Piikki on edelleen auki

Suomi on mukana kasaamassa Kreikan kolmatta tukipakettia, aivan kuten ennen vaaleja jo uumoilinkin.

Valitettavasti Perussuomalaisistakaan ei ollut tätä kierrettä katkaisemaan, vaikka EU-vaalien alla näyttävästi hämmästelimmekin sitä, miten "Täällähän on piikki auki!" [VIDEO]. Ja eduskuntavaalien alla lupasimme, että "Piikki kiinni. Nyt." [VIDEO].

Itse pidin lausahduksia jokseenkin yliampuvina, tosin selkeinä, ja olin omassa kampanjoinnissani paljon varovaisempi, koska koen tilanteen vaikeuden ja monimutkaisuuden hieman eri tavoin. Tai siis olen vain niin nössö poliitikko :)

"Toivo" on nyt Saksan Schäublessa, jolle Kreikan euroerosta eli grexitistä on tullut jo pienoinen pakkomielle. Katsotaan, josko se vaihtoehto sieltä vielä pullahtaa. En tosin haluaisi Saksan junailemaa väkivaltaista ja kostonhimon ryydittämää grexitiä, vaan jotain järkevämpää ja hallitumpaa. Saksaa Suomi kyllä seuraa, vaikka heikoille jäille. Uskollisin sylikoira?

Ensin näytti kohtuulliselta...

Vielä viikko sitten paha tilanne vaikutti kuitenkin etenevän sillä lailla mallikkaasti kuin oli tullut monissa edellisissä vaaleissa julistettua.

Soini itse sanoi vielä viikko sitten, että Suomi ei anna enää yhtään rahaa Kreikalle ja väläytti samassa haastattelussa Kreikan euroeroa. Tiedettiin siis jo viikko sitten, että grexit on neuvotteluaseena viikonlopun aikana. Eilen 17.7.2015 illalla asiaan saatiin kirjallinenkin "varmistus" - paitsi ettei Suomi sittenkään esittänyt grexitiä oikeasti missään vaiheessa, vaan oli koko ajan euron yhtenäisyyden takana. Ellei sitten Saksa olisi muuttanut mieltään, niin sitten toki.

En muuten ymmärrä, miksi Suomen eilen julki tullut "kova" neuvottelulinja piti salata. Taktisesti ihan hyvä olisi ollut tehdä julkisesti selväksi, että grexitiä pesee täältä, jos ei homma ala pelittää. Sitähän ei sitten neuvottelutaktisesti ole koskaan viisasta paljastaa, kuinka paljon on valmis antamaan periksi. Mutta kovat panokset olisi voinut paljastaa. Miksi ne nyt salattiin? Etenkin kun Saksakin avoimesti kertoi omalta osaltaan asian. Vai oliko niin, että Suomi oli "kovalla" linjalla ihan vain täällä omien kesken neuvottelujen ihan alkuvaiheessa, mutta sitten tositoimissa EU-tasolla grexitiä ei ikinä esitetty?


...mutta sitten alkoi syöksylasku...

Pitkin viime viikkoa meno alkoi kuitenkin mennä todella sekavaksi. Osan tiedän mediasta, osan muita reittejä. Ylen uutissivua katsellessa kauhistutti keskiviikkona, kun uutisotsikoiden kooste oli näytti tältä:

YLE 14.7.2015 n .klo 16.
EU-komissio oli jo arvioinut Kreikan avun tarpeeksi jopa 50-100 miljardia euroa. Tuollaiset summat Soini tulkitsi vielä viikko sitten Suomen vastuiden kasvattamiseksi, joista ei sanakikkailulla eroon päästäisi.

"Soinin mukaan tämän hyväksyminen olisi Suomessa täysin mahdotonta, 
vaikka esimerkiksi Saksa ja Ranska tähän taipuisivat. 
– Tällaiset summat, mistä nyt puhutaan, olisivat selvää vastuun kasvattamista. Ei siitä millään sanakikkailulla pääse eroon, Soini totesi. 
Tämä koskee Soinin mielestä myös tilannetta, jossa vakausmekanismi EVM:stä irrotettaisiin Kreikalle lisää rahaa." [IS 10.7.2015]

Lopulta koitti se kaikille perussuomalaisille vaikea päivä. Suomi oli suostunut yksimielisesti Kreikka kolmosen valmisteluun yksimielisessä euroryhmässä. Ei kannattanut edes äänestää vastaan! Jopa hallituksesta lähtemistä oli kuitenkin rallin jossain vaiheessa mietitty. Miksi, jos kaikki meni hallitusohjelman mukaan, on oltu tiukkana vaatimassa grexitiä, edellinen hallitus on syypää kaikkeen ja rahatkin tähän oli jo annettu kauan sitten? Miksi?

Kovaa on siis ollut vääntö jossain vaiheessa. Lopputulos on kuitenkin tällä erää vain tämä. Saksa voi vielä kammeta homman uuteen asentoon. Tai jopa Kreikka itse?


...joka päättyi mahalaskuun.

Sanakikkailuksihan homma siis kuitenkin lopulta meni:
"Vastuut eivät teknisesti kasva, mutta riskit nousevat." [HS 17.7.2015]

Paitsi että ne vastuutkin nyt kasvavat. Ja jo eilen meni ylimääräiset 7 miljardia Kreikkaan, ihan tosta noin vaan. Huomasiko kukaan tuota eilistä 7 miljardia? Tosin puoluesihteerimme selittelee asian niin päin, että tuo 7 miljardia tulee EU:n budjetista eikä Suomesta. Mutta mistähän se EU-budjetti oikein tulee? Jäsenvaltioista tietysti. Euron ulkopuolisille maille on luvattu, että niiden vastuut eivät kasva tämän lisärahan myötä. Mutta meidän muiden (eli euromaiden) tilanne on aivan toinen. 

Samaan logiikkaan on kyllä tullut tutustuttua Lohjan valtuustossakin monesti valtion rahan osalta, kuin mitä tässä nyt EU:n budjetin osalta harjoitetaan. Se valtion rahakin tuntuu tulevan suunnilleen taivaasta kuntaan. Minua, valtionveroa maksavaa kuntalaista sellaiset puheet tietenkin aina hätkähdyttävät. Missä hei mennään? 

Eikös muuten ole jännä juttu, että Kreikkaan ollaan "sattumalta" antamassa semmoinen pauttiarallaa 80 miljardia, kun juuri sen verranhan siellä EVM:ssä on meidän ja muiden euromaiden rahaa? Varmaan olisi annettu 100 miljardia, jos siellä olisi ollut niin paljon. Eli Kreikan todellinen rahantarve on jotain hyvin epäselvää. Olkoon nyt sattumalta se n. 80 mrd. Annetaan nyt ne tuhkatkin pesästä.


Jos itsensä pettää, mitä jää jäljelle. Ei mitään.

Henkilökohtaisesti on ollut tuskallista seurata perussuomalaisten sitoutumista Kreikan kolmospakettiin. Eikä siihen tarvittu kuin muutama hassu viikko hallituksessa. Hämmästyttävää ketteryyttä. En osannut arvata, että hallituksessa olo ihan näin raju mankeli on, vaikka mankeliksi sen tiesinkin. Kaikki rypyt siliää kyllä tällä vehkeellä.

Perussuomalaiset on viehättänyt minua erityisesti siksi, koska se on edustanut kirkasta vaihtoehtoisen järjen valoa tässä eurokarusellissa. Mutta enää se ei puolueena eroakaan EU- ja eurolinjauksissaan muista puolueistamme. Piikki on auki, vaikka olemme hallituksessa. 

Mikä siis enää erottaa puolueen muista? Asiallinen Maahanmuuttokritiikki, jonka katalimmat puolestapuhujat kuitenkin livahtavat nurkan taakse tupakalle ikävien kavereidensa Muukalaiskammon ja Rasismin kanssa aina tilaisuuden tullen? Vai tasa-arvoista avioliittoa maanrakoon voimalla polkeva Moraalinen Ylemmyydentunto? 

Olen itse monenlaista höyrypäiden yliampuvaa huutelua sietänyt tässä matkan varrella ja koettanut vaikuttaa asioihin sisältä päin omalla maltillisella otteellani, mutta kun näin suuret ja suureen ääneen puolustetut asiat kuten euron tukipakettipolitiikka romutetaan näin helposti ja vain muutamassa viikossa, niin eipä voi muuta sanoa kuin että on petetty ja inhottava olo. Inhottava siksi, koska jokunen minuakin äänesti tämän euroasian takia. Pahoitteluni. En osaa antaa yhtään pätevää syytä tilanteeseen. 


Olkaa jäsenet aktiivia. Vaikuttakaa nyt sisältä päin!

Perus-persujen reagointi viime päivinä on ollut rajua, mutta perusteltua. Ja sen ansiosta asia voidaan saada vielä käännettyä. Älkää väsykö Kreikka-uutisiin, sillä sehän on Brysselin eliitin yksi taktiikka: väsyttää kansalaiset ja näemmä neuvottelijatkin turtuneeseen "ihan sama" -tilaan. Älkää upotko meille viitoitettuun selittelyjen suohon. Älkää antako sanakikkailun hämmentää. Suomi on suostunut mukaan Kreikka kolmoseen. Siinä on tilanne nyt. Se on fakta. Edellistä hallitustakaan ei parane paljoa haukkua, sillä meidänhän piti muuttaa tilanne. Meidän piti laittaa piikki kiinni...

Pökköä pesään nyt vaan riittävästi ja asiallisesti, niin kentän viesti menee näemmä perille! Eihän me kiltisti ihan lampaina määkimällä mitään saada aikaan. Karahtaa vaan tämä laiva suoraan karille sillä menolla!


Leikkauslistoja odotellessa,
Pirre
  
Lue lisää...

tiistai 27. toukokuuta 2014

2450 kertaa kiitos!

EU-vaalit ovat nyt ohi ja oma äänisaaliini on ilahduttavat 2450 ääntä. On se aikamoinen joukko porukkaa! Kiitos kaikille äänestäjilleni ja kampanjassa monin eri tavoin auttaneille! Matka oli mukava. Suurempaa äänisaalista en edes kuvitellut, vaikka salaa tietysti toivoin järisyttävää superyllätystä :)

Itse en ollut vielä tajunnutkaan, mutta media sen sitten kertoi, että olin läntisen Uudenmaan omista ehdokkaista ylivoimainen ääniharava. Jee! Kiitos Lohja ja kiitos Uusimaa! Kiitos koko Suomi Ahvenanmaata myöten!


Heikko äänestysprosentti ei ainakaan auttanut Perussuomalaisia

Puolueen menestykseen olen myös kohtalaisen tyytyväinen, sillä tuplasimmehan paikkamäärämme. Eikähän niitä paikkoja edes ollut tarjolla kuin 13. Tietenkin tähtäimessä oli kolme paikkaa Perussuomalaisille ja siltä osin tulos on tylsä, mutta näillä mennään. Jotain jäi saavuttamatta.

Äänestysprosentti jäi Suomessa jälleen matalaksi (40,9 %), mikä ainakin politiikan tutkijan mukaan rokotti erityisesti Perussuomalaisten menestystä. EU-maiden yhteinen äänestysprosentti oli 43,9 % vaihdellen Belgian 90 %:sta (maassa on äänestyspakko) Slovakian 13 %:iin. Jostainhan tuokin kertoo ja kysyä sopii, kuinka heikolla mandaatilla Brysselin byrokratia oikein toimiikaan...!


Kampanjoinnista

Omassa kampanjassani tehtiin kaikki se, mihin aika, rahat ja tämä äly riitti. Täydellisestä tuntemattomuudesta on vaikea ponnistaa, vaikka ehdokas ja kampanjaideamme sinänsä keräsivät kehuja. Monet kehut tosin tulivat yksityisinä viesteinä, enkä tietenkään voinut kanavoida niitä julkiseksi tueksi. Silti tietoisuus positiivisesta vastaanotosta oli todella hyvä olla olemassa! Minulla ei myöskään ennestään ollut juurikaan kontakteja puolueen sisäiseen toimijaverkkoon Lohjan ulkopuolelta, mutta matkan varrella tutustuin moniin aivan mahtaviin tyyppeihin ja ahkeriin työmyyriin eri puolilta Suomea. Siis todella moniin, mutta yksilöllinen erityismaininta minun retkiltä menee Savon suuntaan Pia Pentikäiselle. Ääniä haettiin myös sieltä sorateiden varsilta! :)




Kampanjointi oli mukavaa, vaikkakin raskasta. Ennen kaikkea se oli opettavaista. Välillä sai työntää, välillä vetää omia vaalivankkureita, eikä ne missään vaiheessa todellakaan mitenkään rullailleet vain omalla painollaan. Pääasiassa kaikki sujui todella hyvin. Ja vaikka aina eivät teltta tai muut jutut olleetkaan ihan kuvitellulla tavalla, niin kaikista tilanteista selvittiin hyvin eikä alettu surkutella! Joissain paikoissa taas ylitettiin kaikki ehdokkaan odotukset ja parhaimmillaan meno oli monesti ihan hulvatonta, satoi tai paistoi. Aikataulutkin olivat välillä ongelmallisia ja jälkikäteen junailisin jotain vähän toisella tavoin. Mutta jälkikäteen on aina niin helppo suunnitella sama uusiksi! "Ilopilleri" oli aika usein kentällä saamani lempinimi. Ihanaa kuulla tommosta :) Vaalit on vakava paikka, mutta ei hommaa ole pakko liian vakavasti ottaa!

Monia monia paikkakuntia jäi valitettavasti käymättä. Pääasiassa ehdin liikkua Uudellamaalla ja Itä-Suomessa. Ouluun tehtiin parin päivän kokousreissu koko PS-porukalla. Kyllähän minä olisin kiertänyt kaikki kylät ja kaupungit mielelläni. Mutta tiesin jo etukäteen, että koko Suomea en pysty töiden ohella kiertämään. Paljon kertyi vaalitilaisuuksia silti. Ilahduttavalla tavalla hämmästyttävää on, että isojakin äänimääriä tuli paikoilta, joissa en ehtinyt käydä lainkaan, eikä minulla ole siellä tuttaviakaan eikä lehtimainontaankaan ollut varaa. Silti kymmeniä, jopa satoja ääniä tuli sellaisiltakin alueilta. Arvatkaa vaan, miten paljon tuollainen riemastuttaa! Jotenkin minut löydettiin, sopivaksi havaittiin ja lähdettiin vielä äänestämään! Voi kiitos, kiitos!


Mitäs jatkossa?

Pureskelemme nyt tulosta tarkemmin ja teemme sen pohjalta johtopäätöksiä. Eduskuntavaaleihin on tullut kyselyjä ja vihreää valoa olen sen suhteen jo näyttänyt. Jos kelpaan ehdokkaaksi, todennäköisesti lähden mukaan kisaan.

Mietitään nyt tämä tilanne kuitenkin loppuun saakka. Olen valmis asettumaan ehdolle yhteisten asioiden hoitajaksi ja sietämään myös sen asian hankalampia puolia, kuten tuota julkisuuden tarvetta ja sen kohteena olemista. Mutta nämä pari viime päivää arkeen palailua ovat tuntuneet aivan ihanalta! Onhan se mukava kömpiä oman yksityisyyden turvasatamaan ja ikään kuin kielenkannatkin jotenkin alkaisivat taas löystyä.

Täytyy tosiaan jumpata tätä juttua omassa päässä eikä hötkyillä. Olen motivoitunut jatkamaan, mutta on näissä muissakin vaihtoehdoissa puolensa. Olen ollut mukana politiikassa vasta puolitoista vuotta, enkä ole leipääntynyt, mutta en ole loputtoman ihastunutkaan tähän puuhaan. Tässä pitää sietää kaikenlaista kinastelua milloin mihinkin suuntaan ja politiikassa peli menee äkkiä myös rumaksi. Olen kuitenkin hyvin pitkälti rauhaa ja kompromisseja rakastava tyyppi. Sitkeä ja kärsivällinen.


Lähipiirin apu korvaamatonta

Kinky Monkeys vaalibileissä. Puolisoni 95-paidassa.
Vielä erikoissuurkiitokset puolisolleni, joka auttoi EU-tietouden hankinnassa ja piti huushollin pystyssä. Samoin "vaaliluudaksi" itsensä ristinyt ydintroikkamme kolmas jäsen Marjo oli keskeinen tekijä kampanjassa. Äitini auttoi vaalimateriaalin kanssa suurella työpanoksella ja isän kanssa ajeltiin pitkin Itä-Suomea satoja kilometrejä. Oikein hyvä kokemus sekin jo sinällään. Kotisivut teki Pia, valokuvia otti monessa tilaisuudessa Vihdin PerusJussi ja veljeni järjesti vaalivideoideni rekvisiitan sekä näyttelijän. Kiitos teillekin mussukoille :)

Enkä unohda PS-kotipesääni eli Lohjan PS-porukoita! Piditte minusta hyvää huolta ja järkkäsitte kaiken aina niin täydellisesti ja monen monta kertaa! Samoin läntinen Uusimaa aina Hangosta Raaseporin, Inkoon ja Siuntion kautta Vihtiin ja Karkkilaan! Ja muu Uusimaa, etenkin Espoo ja Vantaa. Ja se rakas Itä-Suomi, kiitos.

Vielä kerran koko Suomi: kiitos.
Lue lisää...

torstai 15. toukokuuta 2014

Liittovaltiota pukkaa

Liittovaltiosta on kinasteltu näiden EU-vaalien alla ihan kohtuullisessa määrin. Useimmiten "juupas-eipäs" tasolla tai sitten on jääty liittovaltion teoreettisia määrittelyjä pohtimaan.

Minä näen EU:n olevan kovaa vauhtia matkalla liittovaltioksi, enkä pidä näkemästäni.  Itse tarkoitan liittovaltiolla rakennelmaa, jossa keskusvallalle annetaan verotusoikeus, on yhteisvastuullisia menokohteita (kuten vaikkapa yleiseurooppalainen työttömyysturva) ja jossa otetaan euromaiden yhteistä velkaa eli tehdään niitä eurobondeja.

Minulle on vaalipaneeleissa välillä väitetty, että liittovaltiota "ei ole eikä tule". Ja sitten hetken päästä on jo toisen kilpailevan joukkueen edustaja saattanut selvittää minulle, että "kuules kun euroalueen ongelmat johtuvat siitä, että pelkäämme liittovaltiota ihan suotta emmekä ole edenneet yhdentymisessä riittävän pitkälle".

Voisivat välillä nuo tahot tapella keskenään liittovaltiosta, kun tuntuvat siitä niin eri mieltä olevan, eikä siis kohdistaa sanojaan aina vain meille perussuomalaisille ;) Me siis todellakin olemme ainoa selkeä vaihtoehto näissä vaaleissa. Muut kun eivät joko suostu näkemään vallitsevaa liittovaltiokehitystä tai sitten ne ovat sen puolesta. Sättisivät välillä myös toisiaan, aihetta kyllä olisi :) Me Perussuomalaiset näemme liittovaltiokehityksen ja vastustamme sitä.

Parlamentti on jo tehnyt liittovaltiota maalailevan päätöslauselman 2012  


Eniten herneen tuntuu tarjoilevan kilpakumppaneille nenään se, jos kaivan esille erään Euroopan parlamentin päätöslauselman vuodelta 2012. Päätöslauselma löytyy kokonaisuudessaan tästä linkistä, jos epäilyttää, että alla poimimani palat ovat jotenkin vääristyneesti valittuja...

EU-parlamentti antoi siis 20.11.2012 (eli aika vähän aikaa sitten!) päätöslauselman otsikolla "Kohti todellista talous- ja rahaliittoa". Päätöslauselma on raskaslukuinen, mutta sisältää mehukkaita ja myös karmeita kohtia. Olen tähän nyt poiminut minua eniten hätkähdyttäneet pätkät. Ja ei, minulle ei tarvitse alkaa siteerata asiayhteydestään irrotettuja paloja kenenkään puoluetoverini blogeista, vaikka sitäkin minulle on jo uhiteltu. Kyllä vaan! Nämä minun valitsemat palaset eivät vääristy, vaikka ne on irrotettu päätöslauselman kokonaisuudesta. Mutta lukekaa toki tuo koko dokumenttikin.


Valitut palat



Kohta P: [Euroopan parlamentti] katsoo, että euroalueen jäsenyys merkitsee siihen kuuluvien jäsenvaltioiden suurta keskinäistä taloudellista ja rahoituksellista riippuvuutta ja edellyttää siksi rahoitus-, finanssi-, sosiaali- ja talouspolitiikan huomattavasti tiiviimpää koordinointia sekä toimivallan siirtämistä jäsenvaltioilta unionille, mihin on liitettävä tiukempia valvontavälineitä ja tehokas täytäntöönpanon valvonta;

Kohta T: [Euroopan parlamentti] katsoo, että kaikki koko talous- ja rahaliiton, mukaan luettuna euroalueen jäsenyyden peruuttamattomuus, ja unionin yhteisen rahan tulevaisuutta koskevat epäilyt ovat perusteettomia, koska vahva unioni on kaikkien kansalaisten etujen mukainen;

Kohta W: [Euroopan parlamentti] - - - katsoo, että yhteisvaluutta voidaan vakauttaa vain, jos jäsenvaltiot ovat halukkaita siirtämään finanssipoliittista toimivaltaa unionille;

Kohta AC: [Euroopan parlamentti] katsoo, että Euroopan yhdentyminen on ilman pienintäkään epäilystä peruuttamaton ja etenevä prosessi;

Kohta AE: [Euroopan parlamentti] - - - katsoo, että olisi siirryttävä todelliseen EU:n liittovaltioon;


- Tätäkö lisää?! Ei kiitos.


Suomalaismeppien äänestyskäyttäytyminen



Kyllähän tästä päätöslauselmasta ihan äänestettiin EU-parlamentissa. Mitenkäs suomalaiset äänesti?


Vastaan äänesti 3 suomalaismeppiä: Terho (PS), Sarvamaa (Kok.) ja Essayah (KD)

Puolesta äänestivät seuraavat 7 suomalaista: Korhola (Kok.), Jaakonsaari (SDP), Repo (SDP), Torvalds (RKP), Hassi (Vihr.), Pietikäinen (Kok,) ja Cronberg (Vihr.).

Poissa oli koko Keskustan kaarti: Jäätteenmäki, Takkula ja Pakarinen. 


Äänestämään nyt!


Meille on annettu työkaluksi mielipiteen vankkaan ilmaisuun äänestäminen. Käytä siis äänioikeuttasi! Ennakkoäänestyksen vilkkaus ei ole vielä päätä huimannut, mutta petrataan tästä!
Lue lisää...

perjantai 25. huhtikuuta 2014

E-kirjamessuilla haastateltavana

Olin tällä viikolla haastateltavana Suomen ensimmäisillä E-kirjamessuilla Elisa-studiolla. Esittelin kirjoittamani kirjan "Mistä rahat?" teemoja. Viime vuonna julkaistu kirjamme käsittelee ikäihmisten hoivan rahoitusta ja kestävyysvajetta. Kiinnostavaa, eikö totta? Minusta on.

Haastattelu näkyi suorana lähetyksenä netissä ja tallenne siitä  on kestoltaan 15 minuuttia. Tuolla videolla olen melko hyvin oma itseni, toki jossain määrin kameran ja yleisön tiedostaen. Mutta jos kiinnostaa nähdä, millainen olento olen, tuosta videosta se käy aika hyvin ilmi. Haastattelijana on Virpi Kotro.





Vaalirintamalla pitää sopivasti kiirettä. Tämän viikon kiinnostavin tilaisuus oli elinkeinoelämän järjestämä puheenjohtajatentti Vanhalla ylioppilastalolla. Tähän meidänkin kirjaan sopiva yksi teema siellä oli julkisen palvelutuotannon avaaminen kilpailulle. Soini kertoi olevansa voimakkaasti julkisen terveydenhuollon kannattaja. Hän sanoi kuitenkin olevansa huolissaan siitä, että nykysysteemillä rahat ei riitä. Soinin mukaan palvelujen järjestäminen ja palvelujen tuottaminen on erotettava toisistaan. Mutta hänen mukaansa tuottajapuolella on säilyttävä riittävän vahva julkinenkin tuottaja, ettei mikään yksityinen firma pääse monopoliasemaan. Jaan kaikki nämä huolet ja kannatan näitä hänen esittämiään näkemyksiä.

Vanhalla 23.4.2014 Piritta Poikonen, Timo Soini ja Anne Louhelainen.






Lue lisää...

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Naistenpäivä: EU ja tasa-arvo

Minä olen kuvassa keskellä tuo, jonka leuan kohdalla on mikrofoni.
Olin eilen Naistenpäivänä Espoon tasa-arvotoimikunnan järjestämässä paneelissa, jonka aiheena oli naiset ja päätöksenteko EU:ssa.

Kun tutustuin tilaisuutta varten tasa-arvoa koskevaan EU-materiaaliin, pisti silmään se, että paljon on tehty tasa-arvoa koskevia julistuksia, strategioita, päätöslauselmia ja jopa ihan lainsäädäntöä. Silti naiset ovat etenkin työelämän puolella edelleen Euroopassa alakynnessä. EU-parlamentissä naisia on vain 35 %, mutta tässä tilastossa Suomi on kirkkaasti johdossa ja jopa ohittanut fifty-fifty-tavoitteen: meidän MEPeistä yli 60 % on naisia. Kansallisessakin parlamentissa meillä on naisedustajia hyvä määrä, melkein 45 %. Naisia on syytä olla päätöksenteossa mukana vähintään siinä missä miehiäkin, koska onhan maailman väestöstäkin yli puolet naisia!


EU-vaaleissa pitää keskittyä höpinän sijaan liittovaltiokantojen selvittämiseen

Meiltä kysyttiin ensi alkuun sitä, millä kansalaiset saataisiin innostumaan EU-vaaleista. Oma reseptini on, että keskustelu on pidettävä EU-asioista keskeisimmässä: halutaanko liittovaltioon vaiko pitää kiinni itsenäisyydestä. EU on tienhaarassa ja tuosta valinnasta liittovaltion suhteen on näissä vaaleissä kyse. Jos kuitenkin keskustelu mössätään taas kerran joksikin epämääräiseksi "ihmisten EU:sta" puhumiseksi, olemme hakoteillä. Tai jos koko vaalikevät puhutaan pelkästään sinänsä todella vakavasta Ukrainan kriisistä, jää EU:n kannalta keskeinen liittovaltiota koskeva linjakysymys käsittelemättä  - mikä tietenkin sopii paremmin kuin hyvin liittovaltion kannattajille!

EU on toki alun perin rauhanprojekti ja nyt rauhaa rikotaan EU:n rajan tuntumassa, mutta liittovaltio ei ole rauhaa rakentava patenttiratkaisu. Eurooppalainen yhteistyö ja luontaisesti syntyvä yhteenkuuluvuus rakentavat rauhaa, kun taas liittovaltion pakkopaita ei sitä tee. Tällä hetkellä EU ja eurokriisi päinvastoin luovat levottomuutta ja inhimillistä kärsimystä Euroopassa.


Mitä tasa-arvoviemisiä olisi Suomesta EU:hun?

Kysymykseen siitä, mitä minä veisin Suomesta EU:hun tasa-arvon rintamalla, mainitsin meidän hoivamallin, jossa lapset eivät ole taloudellisessa vastuussa vanhempiensa elatuksesta ja hoivasta. Tästähän on juuri kohkattu mediassa viimeisen parin viikon aikana. Samoin veromallimme ja sosiaaliturvamme, jotka eivät ole perheperusteisia vaan lasketaan yksilötasolla, ovat tasa-arvoa luovia rakenteita.


Hienot on arvot

Yleisöstä esitettiin EU:n arvojen puolustamista koskeva kysymys. Sinänsähän EU rakentuu hienoille arvoille, joiden puolesta varmastikin kaikki sivistysvaltioiden sivistyneet asukkaat haluavat tehdä työtä - myös muualla kuin EU:ssa! Näitä arvoja ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen.

Siitähän tässä vain on kiista, että miten näiden arvojen mukaista yhteiskuntaa rakennetaan. Tarvitaanko siihen EU:n massiivista byrokratiaa ja nyt syntymässä olevaa liittovaltiota? Mielestäni ei tarvita.


Välillä mennään liian pitkälle

Kun otetaan tarkempaan tarkasteluun se, miten EU on päivän teemaan sopivassa tasa-arvoasiassa toiminut, huomataan, että välillä on mennyt "överiksi". Omalla alallani eli vakuutusmaailmassa pidetään esimerkiksi käsittämättömä EU-sääntöä siitä, että vakuutusten hinnoittelussa ei saa enää käyttää sukupuolta hinnoitteluperusteena. Ei, vaikka on objektiivisesti arvioiden aivan selvää, että naisilla ja miehillä on esim. erilainen taipumus tapaturmiin ja elinajan odote riippuu suuresti sukupuolesta.

Enää vakuutuksia ei siis saa hinnoitella sukupuolen mukaan eli riskiä vastaavalla tavalla. Joistain hintamuutoksista hyötyvät miehet, joistain naiset, mutta kokonaisuudessaan uudet hinnoittelumallit rokottavat naisia enemmän kuin miehiä.

On myös hyvä muistaa se nurina, mitä on ollut työeläkkeen ympärillä. Työeläkehän on ollut hinnoiteltu naisille ja miehille samalla tavalla jo pitkään. Nurisijat näkevät naisten hyötyvän työeläkkeestä enemmän, koska naiset elävät pidempään ja saavat siten nauttia eläkkeestä kauemmin - vaikka heidän eläkkeensä ovatkin palkkaerojen takia pienempiä kuin miesten eläkkeet. Noh, tuollaisella vakuutusten tasa-arvoisella hinnoittelulla mennään siis jatkossa myös vapaaehtoisissa vakuutuksissa, eikä asia enää muuksi muutu.

Toinen liian pitkälle mennyt EU-tuomioistuimen tasa-arvopäätös koski äidin on oikeutta palkkaan toisellakin äitiyslomalla, vaikka hän ei olisi ollut siinä välissä töissä. Päätös ei ollut Suomen Yrittäjänaisten mieleen lainkaan, koska se tekee heidän mielestään naisista vähemmän haluttua työvoimaa. Päätös rokottaa järjestön mukaan eniten pieniä naisvaltaisia yrityksiä.


Päätösten vaikutusten arvointi olisi tärkeää

EU:n jaloja arvoja tavoittelevien päätösten teossa pitäisi siis aina olla malttia ja taitoa arvioida ratkaisujen todellisia vaikutuksia. Kovin voimakkaasti suojelevat säännöt voivatkin johtaa päinvastaiseen tulokseen kuin mitä halutaan!

On sitä toki onnistuttu Suomessakin sössimään, mutta myös ottamaan oppia ja korjaamaan huono sääntö: joskus aikoja sitten Suomessa säädettiin laki perheellisten miesten paremmasta palkasta perheettömiin verrattuna. No niinhän siinä kävi, että perheellisten oli sen jälkeen vaikeampi saada töitä kuin perheettömien. Säädös kumottiin pikimmiten.


Mikä EU:ssa ottaa päähän?

Meiltä kysyttiin myös sitä, mikä EU:ssa ottaa päähän. No mikäpä ei ottaisi... ;) Minua ottaa EU:ssa päähän se, miten viime vuosina EU:sa on runnottu läpi isoja asioita ilman, että niistä on kysytty mielipidettä kansalaisilta. Talouspoliittista päätösvaltaa on luovutettu EU:n valvonnan ja määräysten alle kaikenmaailman two ja six packeillä, jotka on todellakin runnottu läpi kiirehtien ja TINA-periaatteella ("There Is No Alternative") eli vaihtoehdottomuuden sumuverhoon piilotettuna.


Uusia tuttavuuksia

Tilaisuus oli oikein mukava ja oli kiva tutustua muihin panelisteihin. Hauska keikka!


 
 
Lue lisää...

lauantai 26. lokakuuta 2013

Ehdokasesittely PS-lehdessä

Uusimmassa Perussuomalainen lehden numerossa (13/2013) on ehdokasesittely minusta sivulla 16. Tässä alla on tuon jutun teksti kokonaisuudessaan. Lehti on luettavissa ilmaiseksi netissä.


Demokratiavaje on EU:n kompastuskivi

Lohjalainen juristi Piritta Poikonen vastustaa EU:n liittovaltiokehitystä ja euron hullutuksia. Omana erityisenä kiinnostuksen kohteena Poikosella on unionin sosiaalinen ulottuvuus, mikä on vasta kehittymässä oleva alue.

Lohjalaisen Piritta Poikosen sukujuuret ovat Pohjois-Karjalassa, mutta hän syntyi Helsingissä ja varttui elämänsä ensimmäiset kymmenen vuotta helsinkiläisessä Pukinmäen lähiössä. Koulunsa hän kävi Nummi-Pusulan kunnassa ja heti lukion jälkeen aloitti elintarvike-ekonomian opinnot maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa. Sittemmin hän vaihtoi oikeustieteelliseen, josta valmistui juristiksi. Koti Lohjalle valmistui hartiapankkivoimin heti opiskelujen jälkeen.

 Sosiaalipolitiikkaan Poikonen hurahti käytyään aviomiehensä kanssa keskusteluja yhteiskunnallisista asioista, jotka johdattivat hänet lukemaan kirjallisuutta aiheesta. Lopulta aihe innoitti hänet jopa vaihtamaan työpaikkaa. Finanssialan Keskusliiton asiantuntijana hän toimii sosiaalipolitiikan ja juridiikan välimaastossa.

- Suomella on paljon etuja puolustettavanaan EU:ssa. Sinne tarvitaan ahkeria, sitkeitä ja rohkeita työmyyriä. Näitä ominaisuuksia olen työuranikin aikana tarvinnut, Poikonen sanoo.

Suomalaisen elinkeinoelämän pärjääminen tärkeää

Poikonen vastustaa EU:n liittovaltiokehitystä ja euron hullutuksia. Omana erityisenä kiinnostuksen
kohteena Poikosella on unionin sosiaalinen ulottuvuus, mikä on vasta kehittymässä oleva alue. Myös taloudellisiin asioihin hänellä riittää perehtyneisyyttä.

- Suomen kansalaisten etujen lisäksi minulle on tärkeää suomalaisen elinkeinoelämän pärjääminen globaalissa kilpailussa. Esimerkiksi eri maiden pankkien tasapuolinen kohtelu pankkiunionissa on varmistettava. Suomalainen elinkeinoelämä on suomalaisen työllisyyden kivijalka. 

- Vielä eurokriisiäkin suurempi ongelma on EU:n demokratiavaje – se, että asioita tapahtuu demokraattisen päätöksenteon ulkopuolella. Jos demokratiavaje syöpyy tarpeeksi syvälle, EU kompastuu siihen ja vähintään vahingoittuu pahasti. Juuri demokratiavajeesta kumpuavat euronkin ongelmat, Poikonen toteaa.

EU:n Poikonen uskoo betonoineen ainakin ydinosansa vuosikymmenien saatossa eikä usko sen hajoamiseen, mutta unionin byrokratiaa on karsittava ja demokratiavaje on korjattava. Euron hän arvelee sen sijaan rapistuvan useammasta nurkasta samanaikaisesti.

Asiantuntijan roolissa Poikonen on tottunut pilkkomaan palasiksi isoja asiakokonaisuuksia. Työnsä puolesta hän on perehtynyt sosiaalipoliittisiin kysymyksiin ja hänellä on kyky ottaa asiat haltuun, rohkeutta taistella silloin kun on sen aika ja viisautta jättää väliin turhat ja toivottomat kamppailut.

- Nykyisen työni takia olen vieraillut monia kertoja Brysselissä ja minulla on käsitys siitä, mitä europarlamentaarikon työ pitää sisällään. Hohdokasta hommaa se ei ole, vaan kovin paperinmakuista puurtamista. Minulla ei siis ole ruusuisia kuvitelmia toimenkuvasta, mutta ei mitään kammoakaan.

Määrä ei korvaa laatua

Piritta Poikonen harrastaa punttisalilla käymistä ja juoksemista. Liikunnan jälkeen rakkaimpia harrastuksia ovat käsityöt, marjastaminen ja kynsien koristelu. Naimisissa hän on ollut vuodesta 2000 ja perheeseen kuuluu lisäksi kaksi isoa löytökissaa. Veljentytöt pitävät tädin välillä kiireisenä. Vaalikampanjansa aikana hän aikoo kierrellä Suomea niin paljon kuin rahat ja aika antavat myöten.

- Meillä on kolmen hengen ydintiimi ja paljon ideoita, joita tulemme julkistamaan pitkin matkaa kierrellessämme tapahtumissa ympäri Suomea niin paljon kuin kalenteriin mahtuu ja budjetti sallii. Asiantuntijana minulle on vierasta pyrkiä hakemaan pelkkää näkyvyyttä. Olen tottunut etenemään asiakärjellä. Siksi pyrin panostamaan määrää enemmän laatuun ja perehtymään asioihin, vaikka se veisi aikaa. En tiedä, miten fiksu strategia se lopulta on, mutta minulle luontainen.

Vaalikampanjaansa Poikonen aikoo panostaa tuhansia euroja, omiakin säästöjä vähintään kymmenentuhannen euron edestä. Miten paljon budjetti kasvaa riippuu siitä, paljonko puolueelta tulee tukea ja miten paljon sponsorirahaa saadaan kerättyä muista lähteistä.


Teksti: Mika Männistö

Kuva: Matti Matikainen



Lue lisää...

perjantai 13. syyskuuta 2013

Pirre ehdolle europarlamenttiin



Infotilaisuus nimityspäätöksen jälkeen 10.9.2013
Tiistaina 10.9.2013 minulla oli ilo ja kunnia - tai sanoisinko jännitys ja kunnia - tulla nimitetyksi Perussuomalaisten EU-vaaliehdokkaaksi. Hakuprosessi oli tiukka, mutta tällä viikolla loppusuoralla asiat etenivät vauhdikkaasti. Sen jälkeen onkin ollut hulinaa sekä ehdokkuuden että normaalien työkiireiden vuoksi. Vasta nyt on aikaa istahtaa alas ja kirjoitella hieman tuumailujani aiheesta.



"Suomella on paljon etuja puolustettavana EU:ssa"

Ensimmäinen kysymys on tietenkin, että miksi haluan europarlamenttiin. Vastaukseni on, että Suomella on paljon etuja puolustettavana EU:ssa. Sinne tarvitaan päteviä henkilöitä noita etuja - niin Suomen kansalaisten kuin suomalaisen elinkeinoelämän - puolustamaan. Uskon olevani tuollainen pätevä henkilö ja kykyä kehittyä sellaiseksi löytyy. Ei ole ihan sama, ketä Suomen kansa sinne lähettää. Sinne tarvitaan rohkeita ja ahkeria työmyyriä, joita pykälien tulva ja vaikeaselkoiset tekstit eivät nujerra.


Länsi-Uusimaa 12.9.2013
Olen tässä hakuprosessin kuluessa opiskellut EU-asioita ja kyllähän niitä jo opiskeluaikoina tuli tentittyä. Mutta huomasin, että jotkin perusopit ovat jo muuttuneet siitä kun minä näitä EU-asioita oikeustieteellisessä opiskelin jossain vaiheessa opintojani vuosina 1997 - 2001. Työni puolesta eurooppalaisen lainsäädännön kehityksen suuntaan vaikuttaminen on tuttua, vaikka oma työsarkani on enemmän sosiaalipolitiikan ja siten kotimaan kentillä. Joka tapauksessa Brysselissä on tullut käytyä monen monta kertaa ja monimutkaiseen lainsäädäntöprosessiin olen päässyt tutustumaan viime vuosina. Mitään ruusuisia kuvitelmia Brysselin työstä minulla ei ole, joskaan ei mitään kammoakaan. Työtä, ja kovaa sellaista.


"Eurooppa on pelastettava liialta EU:lta"

Mitään ihan valmista eurovaaliohjelmaa tai nippua iskulauseita minulla ei vielä ole, vaikka paljon on pohdittuna eri teemoja. Nimityspäivän aamuna ennen viimeistä haastattelua istuin ajatuksissani ja katselin sadetta. Silloin tuli mieleeni napakka ajatus siitä, että Eurooppa on pelastettava liialta EU:lta. Mitä sitten on liika EU? Se on kaikkea sitä, mikä liittyy liittovaltiokehitykseen (mitä sekin lopulta on?) ja taloudellisiin yhteisvastuisiin niin julkisen sektorin velkojen kuin vaikkapa pankkiunioon liittyvien yhteisvastuuelementtien muodossa. Liikaa EU:ta ovat myös kurkkudirektiivit ja muut "oliiviöljypullohupsutukset", joita direktiivitehdas välillä tuottaa.


Kirjamme "Mistä rahat?" tuli painosta!

Ilo kirjailijan silmälle!
Viikkoni on ollut muutenkin poikkeuksellisen vauhdikas. Uusi kirja, jota olen kirjoittanut, tuli eilen painosta. Vihdoinkin se on valmis! Hyvältä näytti ja kun opusta selailin, ei iskenyt nolo fiilis, vaan olin tyytyväinen jälkeen. Kirjaa voi tilata FINVAlta tästä linkistä ja se on myynnissä myös e-kirjana ainakin Elisan e-kirjakaupassa. Varsinainen julkistamistilaisuus on 24.9.2013.



Ensimmäinen vaalitilaisuus oli jo

Ensimmäinen  vaalitilaisuuskin oli jo. Eilen Espoon Perussuomalaiset järjestivät Uudenmaan EU-vaalistartin Leppävaarassa. Pidin siellä elämäni ensimmäisen poliittisen "toripuheen" lavalta. Se meni ihan ok ja tuntui ihan kivalle. Muutenhan olen paljon esiintynyt asiantuntijana työni puolesta ja valtuustossa on tullut pajatettua jo ties mistä. Tästä se lähtee, kasvu tähän rooliin. Hyvät ihmiset, antakaa pliis armoa tässä oppimatkani varrella ;) Tänään tavataan "kampanjaluudaksi" lupautuneen lapsuudenystäväni kanssa ja aletaan terävöittää tätä vaalitouhua.
Lue lisää...