Näytetään tekstit, joissa on tunniste pakkoruotsi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pakkoruotsi. Näytä kaikki tekstit

perjantai 10. maaliskuuta 2023

Pakkoruotsi pois - Punkit kuriin - Parannuksia tieliikenteeseen eli vaaliteemojani 2023 eduskuntavaaleissa

Vaaliesitteen suunnittelu viimeistään vaatii poimimaan monista edistettävistä tai vastustettavista asioista vain ne muutamat. Oheisessa kuvassa esitteeni etu- ja takapuoli.

Esittelen tässä alla eduskuntavaalien 2023 teemojani. 

Nostin kärkeen sangen konkreettisia asioita ja jätin esim. valtion velan rutiiniluontoisen kauhistelun pois. Tietenkin velkaantuminen on saatava kuriin.  

Tietenkin kannatan mm. koulutukseen, sairaanhoitoon ja vanhusten hoivaan satsaamista - kuten lähes kaikki ehdokkaat tekevät.

Pakkoruotsi pois - tilalle vapaus valita opiskelemansa kielet

Pakkoruotsi on ajan ja resurssien hukkaa. Jos ruotsin kieli on kerta niin tärkeää, sitä kyllä opiskellaan vapaaehtoisestikin riittävästi. 

Vaikka itse sain ruotsista aina arvosanaksi 10 ja kirjoitin L:n, olisin silti käyttänyt aikani ennemmin paremman englannin ja ranskan taitotason saavuttamiseen.  

Suhtautuminen pakkoruotsiin kertoo mielestäni paljon ihmisen oikeudenmukaisuus- ja kohtuuskäsityksestä. 

Muutoksella olisi myös osaltaan myönteinen vaikutus opinnoista syrjäytymisen vähentämisessä. 

Tieliikennettä tulee parantaa, ei vaikeuttaa

Auto on mitä mahtavin keksintö. Se mahdollistaa työssäkäynnin ja harrastamisen laajalla alueella. Tämä maa on rakennettu kumipyöräliikenteen varaan. 

En usko sähköauton mitenkään välttämättä olevan voittava tekniikka. Voi käydä kuten kävi hehkulamppujen pakkovaihtamisessa ns. energiansäästölamppuihin: energialamput olivatkin ongelmajätettä, kalliita ja nopeasti rikki meneviä, ja nyt ne korvaantuvat hyvillä LED-lampuilla. Ehkä vetyautot päihittävät sähköautot lopulta?

Kannatan Turun Tunnin Junaa, mutta toivon, että automatisoitu maantieliikenne toteutuisi rataa nopeammin, jolloin kankeiden raideratkaisujen sijaan voitaisiin hyödyntää tieverkkoa nykyistä paljon paremmin ja saavuttaa ihmiset kaikkialla, myös kauempana raidelinjasta.  

Punkit kuriin – peurojen talviruokinta on kiellettävä

Peurakantaa pidetään keinotekoisen suurena talviruokinnalla. Peurat levittävät punkkeja, aiheuttavat vaaraa tieliikenteelle ja ne syövät kasvuston. Kova hinta kaikkien maksettavaksi joidenkin harrastuksesta! Kanta pienenisi luontaisesti, jos talviruokinta kiellettäisiin. 

Enemmän maan viljaa lautasille, vähemmän tukia eläintuotannolle

Olen intopiukka vegaani ja opiskellut ruoantuotannon ympäristö- ja terveysvaikutuksista. Ero lihantuotantoon on valtava. Lisäksi teollisen lihantuotannon eettiset ongelmat ovat syvällisiä. 

On myös älytöntä tukea verovaroin sianlihan vientiä Suomesta Kiinaan. 

Ukrainaa on tuettava

On jaksettava auttaa ja pysyä henkisesti vahvoina. Kestääpä sota  kuinka kauan tahansa. Ukrainan asia on meidänkin asia. 

Venäjän julmuus ja pohjaton tahto toimia väärin on jälleen kerran murtautunut pintaan.

Pandemioihin on varauduttava paremmin

Koronan hoito oli mielestäni sekoilua. Tilanne oli toki nykyihmiselle ennestään tuntematon, mutta siitä tulee ottaa oppia. 

Suomessa ei olisi ollut tarpeen esim. sulkea kirjastoja ja museoita tai eristää Uuttamaata. Myös ravintoloiden paikkamäärillä ja aukioloaikojen pikkutarkalla sääntelyllä kikkailu oli turhaa. Suurpiirteisemmin ja jämäkämmin ohjaten tilanne olisi ollut vähemmän sekava ja lopputulos parempi.

Olisi pitänyt tunnustaa koronan ilmavälitteisyys ajoissa ja sovittaa toimet siihen: otettava käyttöön kunnon maskit ja asialliset maskisuositukset, jaettava asiallista tietoa ja toimivia neuvoja, suositeltava etätöitä, mahdollistaa etäkoulut ja jakaa rokotteita tehokkaasti ja nopeasti. 

Nythän Suomen koronatoimet lähtivät väärille raiteille, kun ilmeni, ettei meillä olekaan asiallisia suojavälineitä... Sittemmin siitä virheasennosta ei ole päästy oikaisemaan, koska asiasta tuli periaatekysymys - ja lisäksi terveysjohtajilla oli tarve piilotella omia aikaisempia virheitä.     


  

Lue lisää...

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Pakkoruotsi aiheuttaa pikkukoulujen joukkokuoleman

Tässä jatkoa aiheeseen pakkoruotsi ja pikkukoulut. Viime torstaina 9.4.2015 julkaistiin mielipidekirjoitukseni aiheesta, johon RKP:n edustaja kirjoitti vääristelevän ja jokseenkin sekavan vastineen lauantain 11.4. lehdessä. Vastineesta tuli paljon RKP:hen ärtynyttä ja minua tukevaa palautetta Lohjan torilla heti lauantaina ja lupasin kirjoittaa vielä oman vastaukseni.

Tässä alla siis vastaukseni tuohon outoon vastineeseen (otsikko oli toimituksessa lyhnnetty muotoon Pakkoruotsi - pikkukoulujen kuolema):



Pakkoruotsi aiheuttaa pikkukoulujen joukkokuoleman

Björn Heir sortuu vääristelyyn väittäessään (LU 11.4.2015) minun vastustavan kielten opiskelua. Alkuperäisessä kirjoituksessani (LU 9.4.2015) päinvastoin totean, että opiskelemansa kielet pitäisi saada valita vapaasti kansainvälisen kanssakäymisen edellytysten mukaisesti. Joillakin tämä valikoima rajoittuu pakkoruotsiin, mutta kansamme suuren enemmistön maailma on onneksi avarampi ja monipuolisempi.

Pakkoruotsin opetus on päätetty syyslukukaudesta 2016 alkaen varhentaa alkamaan jo kuudennelta luokalta, eli alakoulussa. Tämä tarkoittaa, että pienimpiä kouluja varten pitää järjestää jälleen yksi kiertävä erikoisaineen opettaja. Tällaisen opettajan järjestäminen on sellainen uusi lisäkulu, joka kaataa monia pikkukouluja. Olettaisin Heirin kasvatus- ja opetuslautakunnan jäsenenä tuntevan tämän logiikan.

Pikkukoulujen pakkoruotsiongelma ei rajoitu vain Lohjalle. Tulemme näkemään aikaistetun pakkoruotsin aiheuttaman pikkukoulujen joukkokuoleman myös pitkin Keski-, Itä- ja Pohjois-Suomea.

Piritta Poikonen

                                                                             * * *

LISÄYS 18.4.2015. Tarina jatkuikin:

LU 18.4.2015
Eihän se RKP voinut hillitä itseään vieläkään, vaan seuraavassa törkeän vääristelevässä kirjoituksessa minun väitettiin sitten vastustavan ruotsin kielen opiskelua. Ei, ei, ei....! Ja sitten käskettiin olla puhumatta samaan aikaan pakkoruotsista ja pikkukoulujen lakkautuksista. Huh huh. Pitihän tuollainen puppu vielä oikoa:


Pakkoruotsi on koulukeskustelun ytimessä

Björn Heir jatkaa vääristelyään (LU 17.4.). En vastusta minkään kielen opiskelua – en edes ruotsin! Mutta ruotsin pakko-opetus pitää muuttaa vapaaehtoiseksi. Luulisi sen kiinnostavan sellaisenakin oppilaita.

Pakkoruotsin opetuksen aikaistaminen väkisin alakoulun puolelle tulee olemaan suuri syy pikkukoulujen lakkauttamiselle kustannussyistä esim. Ikkalan ja Pullin koulujen kokoluokassa. Heirin pitäisi lautakunnan jäsenenä tämä selkeä syy-seuraussuhde käsittää tai kysyä viranhaltijoilta lisätietoja.

Piritta Poikonen

Kaupunginvaltuutettu (ps), eduskuntavaaliehdokas
Lohja
Lue lisää...

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Pakkoruotsi on pikkukoulujen kuolinisku

Torstain 9.4.2015 Länskärissä oli kirjoitukseni siitä miten pakkoruotsin varhentaminen alakoulujen puolelle tulee olemaan pikkukoulujen kuolinisku. Tekstini perustuu ihan viranhaltijoilta saatuun tietoon. Tänään sitten RKP:n ehdokas "vastineessaan" vääristelee sanomisiani ja väittää minun vastustavan kielten opiskelua! Törkeää, mutta ah niin RKP: kun ei pystytä faktoilla väittelemään, siirrytään leimaamiseen ja vääristelyyn. Vastine tästä toki tulee minulta. Jatkuu siis seuraavassa numerossa... ;)


Pakkoruotsi on pikkukoulujen kuolinisku

LU 9.4.2015
Eduskunta päätti aikaistaa pakollisen kouluruotsin opetusta yhdellä vuodella eli opetus alkaa jo kuudennelta luokalta. Tämä tarkoittaa pakkoruotsin opetuksen järjestämisen taakkaa myös alakouluille. Erityisen raskaasti tämä velvoite koettelee pienimpiä koulujamme, jotka ovat sinnitelleet lakkautusuhan alla jo muutoinkin.

Olen itse käynyt alakoulua sekä suuressa helsinkiläiskoulussa että pienessä maalaiskoulussa. Pidän isoja kouluja erinomaisina opinahjoina enkä allekirjoita kaikkea sitä hyvää, mitä pikkukouluissa väitetään olevan - enkä sitä pahaa, mitä suuriin kouluihin leimataan liittyvän.

Pienten koulujen erityinen valttikortti on niiden sijainti, jolloin koulumatkat pysyvät kohtuullisina myös maaseudulla. Sillä on merkitystä, kestääkö pienen koululaisen koulumatka 20 minuuttia vai yli tunnin aamuin ja illoin. Paljonko sallimme aikaa kuluvan koulutaksin kyydissä viikossa ja vuodessa? Jos haluamme järjestää kohtuulliset koulukyydit, hupenevatko lakkautusten väitetyt säästöt niihin?

Nyt pakkoruotsin aikaistamisen myötä taloudellinen vaaka kallistuu yhä herkemmin pienten koulujen lakkautuksen puolelle. Mielestäni tämä on väärin. Pakkoruotsi syö opetuksen raharesursseja ja oppilaiden tunteja ennestäänkin jo kohtuuttoman paljon. Sama raha ja tuntimäärä tulisivat paremmin sekä yksittäisen oppilaan että koko yhteiskunnan hyödyksi, jos opiskelemansa kielet saisi valita vapaasti nykymaailman kansainvälisen kanssakäymisen edellytysten mukaisesti.

Piritta Poikonen
Kaupunginvaltuutettu (ps), eduskuntavaaliehdokas
Lohja
Lue lisää...

perjantai 23. tammikuuta 2015

Kielivapaus on tulevaisuutta

LU 22.1.2015
Tässäpä tuorein kolumnini Länsi-Uusimaasta (22.1.2015). Aiheena yksi kestosuosikkini: pakkoruotsi pois!

Kielivapaus on tulevaisuutta

Pakkoruotsin poistamiseen tähtäävä kansalaisaloite on eduskunnan käsiteltävänä. Kansalaisaloitteessa esitetään ruotsin kielen opiskelun muuttamista vapaaehtoiseksi ja ruotsin kielen osaamisvaatimusten poistamista tutkinnoista ja viroista. Kannatan kielivapautta lämpimästi.

Kansalaisaloitteiden avulla kansalaiset voivat itse edistää sellaisten epäkohtien oikaisemista, joista eduskunta tuppaa muutoin vaikenemaan. Nyt on tosin eduskunnassa ollut havaittavissa halua haudata tärkeitä kansalaisaloitteita valiokuntien hyllyille erinäisten tekosyiden nojalla. Tämä venkoilu osoittaa törkeää ylimielisyyttä.

Kaksikielisyysasiassa mielipiteitä vaihdetaan muutenkin ennen ja jälkeen vaalien häkellyttävän nopeasti sekä kansallisella että ihan kunnallisella tasolla. Lohjalla kielikysymyksessä tarvittiin takinkääntöihin viime kunnallisvaalien jälkeen vain vaivaiset kaksi ja puoli viikkoa!

Pakkoruotsi on keksitty vasta 1970-luvulla, mutta jo näin lyhyessä ajassa se on aiheuttanut valitettavaa vahinkoa. Se on vähentänyt oikeiden maailmankielten osaamista ja alkanut lopulta nakertaa jopa kaksikielisyyden kannatusta. Annamme kansainvälisille kilpailijoillemme etumatkaa tuhlaamalla koululaisten oppitunteja pienen marginaalikielen opiskeluun, kun samaan aikaan naapurimaissamme lapset opiskelevat syvällisemmin englantia ja jopa kiinaa. Asenteillekaan pakko ei tee hyvää. Suomi onkin muutamassa vuosikymmenessä tehnyt itsestään huonon esimerkin siitä, miten enemmistön ja vähemmistön kielisuhteita voidaan alkaa yhteiskunnan toimin pilata. Sääli. Pilaajan nimi on pakkoruotsi.

Itse olin pakkoruotsissa aina täyden kympin oppilas, mutta koin silti opinnot suurelta osin ajanhukaksi. Omituisin pakkoruotsin ”perustelu” on niin sanottu porttiteoria, jonka mukaan ruotsin kielen opiskelu helpottaa myöhemmin muiden kielten opiskelua. No eipä helpottanut pakkoruotsin taito pätkän vertaa, kun aloin aikuisiällä opiskella venäjää! Jos haluaa oppia jotain vierasta kieltä, on tietenkin fiksumpaa opiskella suoraan sitä haluamaansa kieltä, eikä tätä mystistä porttikieltä eli pakkoruotsia. Historiallakaan ei pakkoruotsia voi (ainakaan kaikille!) perustella, sillä monet meistä elävät nykyaikaa ja katsovat tulevaisuuteen tässä globaalin kilpailun maailmassa.

LU 24.1.2015. Kiitos kommentista.
Elävä kaksikielisyys on saavutettavissa vain luonnonmukaisin keinoin. Näitä luomukeinoja ovat kielitaidon aito tarve, vapaus valita ja lupa sekä mahdollisuus opiskella valitsemiaan kieliä. Nämä hienot asiat ovat myös kansalaisaloitteen taustalla.

Elävä kaksikielisyys ei synny säädöksin, ei viranomaismääräyksin, ei pakko-opetuksella eikä kohtuuttomilla virkojen kielitaitovaatimuksilla. Julkisten palvelujen kielitaidon taso säilyy luonnostaan riittävällä, aitoa palvelutarvetta ja kielitaidon luontaista kysyntää vastaavalla tasolla. Näin EU-aikaa eläessämme maamme ministeriöissäkin on nykyään paljon enemmän tarvetta kunnolliselle englannin ja ranskan kielen taidolle kuin virkamiesruotsille.

Kun enemmistö kokee yhteiskunnan oikeudenmukaiseksi ja reiluksi ja siellä vallitsee yleinen luottamuksen ilmapiiri, myös vähemmistöt voivat hyvin. Arkisista kommunikointiongelmista voidaan selvitä käytännöllisin keinoin ilman pakkoruotsia. Elävä kaksikielisyys on sellaista, joka elää ja hengittää omin keuhkoin. Kielivapaus on teko tulevaisuuden ja kilpailukykyisemmän Suomen puolesta.

Piritta Poikonen
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps) ja eduskuntavaaliehdokas
www.pirittapoikonen.com
Lue lisää...

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Rauhaa, ei räyhää

Taas vaalit!

Eipä mennyt montaa viikkoa ilman vaaleja! Olen ehdolla Uudellamaalla jäsenäänestyksessä Perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokkaaksi. Äänestysaika on nyt meneillään. Tässä kirjoituksessa kerron itsestäni ja suhtautumisestani muutamiin asioihin.

Olin tällä viikolla Iltalohjan Viikon vieraana. Siitä jutusta selviää leppoisassa muodossa se, kuka minä olen ja mitä minä syön. Lehden voi lukea ilmaiseksi Lehtiluukusta tästä linkistä, ilmestymispäivä oli 11.6.2014.




"Eläkkee rauhassa ja rakkauvessa" - isoäitini slogan ohjenuoranani

Olen persoonaltani rauhanrakentaja, jolle on tärkeää reilu peli eikä voitto hinnalla millä hyvänsä. Paras voittakoon. Kun tilanne vaatii, olen todella kova luu. En silti suosittele testaamaan. Välillä melkein säälittää sellaista vastapuolta, joka erehtyy luulemaan rauhantahtoisuuttani pehmeydeksi ja alkaa k*settaa meikäläistä. Aijai... aikani yleensä seurailen sitä puuhaa, ihan vaan omaksi huviksi. Täältä siis pesee ja linkoaa - mutta neuvotellaan nyt ennemmin.


Tärkeämpää olla oikeassa kuin aina ekana äänessä

Inhoan arvovaltataisteluita. Inhoan myös ihmisiä, jotka mistään mitään kunnolla tietämättä ovat täynnä varmoja mielipiteitä ja ovat valmiita jakamaan neuvojaan haluttiinpa niitä tai ei - vaikka oikeasti tuollaisten pitäisi pitää se leipäläpi suosiolla vaan kiinni. En jaksa yhtään kuunnella näitä "minä se vaan auon päätäni ja suututan ihmisiä näillä mustavalkoisilla mielipiteilläni." Ai jaa, koska sitten on asiat ja tilanne jotenkin niin hiton paljon paremmin? Tuollaisten ei pitäisi tunkea politiikkaan ollenkaan, mutta juuri heitä siellä seassa on paljon. Mitä siitäkin tulee? No sotahan semmosesta syttyy. Paikallinen vähintään. Niissä sodissa ei sitten itse asialla ole lopulta niin väliä, vaan sillä, että "kuka täällä oikein määrää". Hohhoijaa.

Iltalohja 11.6.2014
Itse olin kovasuinen mielipideautomaatti joskus 20-vuotiaana. Tai vieläkin nuorempana. Sitten kasvoin. Viisastuin. Opin kantapään kautta. Monen kantapään. Sen opin, että juuri niistä asioista, joista ei kunnolla tiedä, on kaikista helpoin laukoa varmoja näkemyksiä. Asiat vaan kovin harvoin ovat halki-poikki-ja-pinoon. Kunpa olisivatkin! Kovin usein - lähes aina - kun tutustuu myös vastapuolen näkemykseen, tajuaa, että oikeus, totuus ja kohtuus on "siellä jossain". Onpa kyse henkilöiden välisestä riidasta, poliittisesta kiistasta tai vaikka tieteellisistä oppiriidoista. Etenkin talous"tieteellisistä" ;) Mitä raflaavampi otsikko, sitä varmemmin mun päässä pyörii kysymys siitä, että "mitähän kaikkea tähän oikeasti liittyy?".


Mitä puolustan, mitä vastustan

Olen hyvinvointivaltion puolustaja. Etenkin koulutus ja terveydenhuolto on pidettävä julkisen järjestämisvastuun piirissä laajasti. Tuottajiksi etenkin terveyspuolelle ovat yksityisetkin tuottajat kuitenkin tervetulleita. Julkisen tuottajan pitää kuitenkin säilyä riittävän vahvana, että vertailukohtaa ja hankintaosaamista saadaan säilytettyä. 

Ikäihmisten hoivan puolella näen yksityiselle rahalle nykyistä enemmän tilausta, monestakin syystä, mutta mainittakoon tässä se, että hoiva on pitkälti asumista ja asumisen maksamme itse muutoinkin. Olen kirjoittanut aiheesta kirjankin ja siihen liittyvään haastatteluun pääset vaikka tästä linkistä.

Vastustan pakkoruotsia. Kannatan suoraa demokratiaa. Olen allekirjoittanut kaikki ne kolme kansalaisaloitetta, mitkä ovat tähän mennessä eduskuntaan asti selvinneet. Pakkoruotsialoitteeseen keräsin nimiä ihan aktiivisestikin. EU- ja eurokriittisyydestä tuli paasattua taannoisten EU-vaalien aikaan jo ihan kyllästymiseen asti. Pidän euroa epäonnistuneena virityksenä ja EU on paisunut yli äyräidensä. 

Puolustan heikompia. Maailmaa ei voi rakentaa siten, että vain terävimmillä kyynärpäillä ja vahvimmilla äänijänteillä varustetut pärjäävät ja määräävät. 

Inhoan yksityisklubimentaliteettia, jossa omaa asemaa pönkitetään sulkemalla toisia pois piireistä. Erottautuminen ei joiltain onnistu "oman erinomaisuuden" kautta, vaan sillä, että suljetaan toisia pois. Aika surkeaa.

Haluan suojella luontoa ja eläimiä. Syön silti lihaa ja ajelen citymaasturilla, se myönnettäköön. Uskon ilmastonmuutokseen. Uskon myös siihen, että ihmisen tekosilla on siihen vaikutus. Toivoisin, että myös ne, jotka eivät ihmisen rooliin ilmastonmuutoksessa usko, ymmärtäisivät edes sen, että luonnon tolkuton kuppaaminen, ilman saastuttaminen ja materiaalin sekä energian tuhlaaminen ei ole mitenkään järkevää.

Oheinen piirroskuva kuvastaa ympäristöasennettani todella hyvin. Siinä luennoija kertoo energiaomavaraisuudesta, sademetsien suojelusta, puhtaasta vedestä, uusiutuvista energianlähteistä jne. Ukko yleisöstä sitten kysyy, että "entäs jos tuo on kaikki huijausta ja rakennamme parempaa maailmaa turhan takia?". Juuri näin. Uskoipa ilmastonmuutokseen tahi ei, Suomen kannattaa silti pyrkiä energiaomavaraisuuteen, uusien energialähteiden kehittämiseen ja energian säästämiseen. Jossain Kiinassa energiantuotannon uudistamiseen tulee pyrkiä jo hengitysilman saastuneisuuden takia. 

En ole ydinvoiman suuri fani. Enkä ole Natostakaan kovin innostunut. Sosiaaliturvaa uudistaisin perustulomallin kautta, koska turha kallis kyykytysbyrokratia pitää saada pois. Ja se junarata Lohjalle, siitä olen valmis pitämään ääntä joka käänteessä.  
Lue lisää...

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Hyvä päivä kansalaisaloitteille


Eilen, Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä, oli kansalaisaloitteiden riemun päivä: tasa-arvoista avioliittolakia koskeva aloite avattiin ja se keräsi ensimmäisen päivän aikana huikeat yli 100 000 allekirjoitusta. Upeaa. Sekä koko kansalaisaloiteinstituutiolle, että kyseiselle aloitteelle. Itse allekirjoitin teknisten esteiden vuoksi aloitteen vasta sijaluvulla 61 125.

Olen aivan ehdottomasti sitä mieltä, että kaikkien aloitteiden, jotka saavat vaaditut 50 000 allekirjoitusta kasaan, tulee  edetä eduskunnan suureen saliin äänestykseen. En ymmärrä sitä, että lakialoitteiden monopoli on näin tiukassa kontrollissa tässä maassa. Systeemissä on jotain todella kieroa mielestäni. Jos ei käsittelyyn tullut aloite miellytä eduskunnan enemmistöä, äänestäkööt sen sitten nurin. Mutta että aloitteet haudattaisiin jonnekin valiokuntien hyllyille: älkää kuulkaa edes viitsikö ajatella tuollaista menettelytapaa!

Eläköön suorempi demokratia!

Avioliittoaloitteesta


Rekisteröity parisuhde eroaa tavisavioliitosta vain yhteisen sukunimen ja adoptio-oikeuden osalta. Nimiasiaa en ymmärrä ollenkaan: miksi ihmeessä sitä ei laitettu jo aikoinaan kuntoon? Toisille yhteinen nimi on tärkeä, itse taas en vaihtanut nimeäni mennessäni naimisiin. Nimi sinne tai tänne, ihan sama.

Adoptioasiassa on mieleni muuttunut jyrkästi viimeisen reilun 10 vuoden aikana. Aikanaan vastustin homoparien adoptio-oikeutta kiivaasti, ties mistä syystä. Nykyään ajattelen asian niin, että eihän heteroliittokaan ole mikään adoption automaattinen tae, vaan prosessi on aina pitkä ja huolellinen. Ja aivan kuten heteroparien adoptioprosessit voivat kariutua vaikka vaalirahaepäselvyyksiin, samoin homoparien adoptioprosessit joutuisivat ihan yhtä tarkkaan syyniin. Lapselle on tärkeintä turvallinen koti. Lukuisat heteroparien lapset kärsivät tänäänkin kodeissaan väkivallasta, vanhempien alkoholiongelmista tai muusta hädästä.

Avioliittoinstituutionkaan puolesta en ole ollenkaan huolissani. Sen arvo on laskenut ihan heteroparien omasta toimesta, ainakin erotilastojen mukaan. Tämän ehdotetun muutoksen myötä instituutio voi päinvastoin saada jotain lisäarvoa.



Eikä minua pelota se, että pelkän sanan "avioliitto" perusteella ei olisi jatkossa enää heti selvää, että olenko naimisissa naisen vai miehen kanssa :D Voihan sen selventää, jos niin kovin pelottaa mahdollinen väärinkäsitys.

Käyhän allekirjoittamassa, kampanjasivut "Tahdon 2013" löydät tämän linkin takaa ja kansalaisaloite no 192 löytyy täältä.

Se, miten kirkko tai muut uskonnolliset piirit asiaan suhtautuu, on täysin niiden asia. Ajattelen tässä nyt vain asian maallista puolta ja juridiikkaa. Kirkko päättää omista säännöistään.

Kielivapaus


Toinen, itselleni edellistäkin tärkeämpi aloite koskee ruotsin kielen muuttamista vapaaehtoiseksi kaikilla koulutustasoilla. Kielivapaus ei ole keneltäkään pois. Elinvoimainen kieli elää kyllä ihan ilman pakkojakin. Kielivapaus on tärkeää yksilön valinnanvapauden ja Suomen kilpailukyvyn kannalta. Pakkoruotsi on myös varsin kallis viritelmä.

"Ruotsi vapaaehtoiseksi" kampanjan sivut löydät tästä linkistä ja aloite no 131 löytyy täältä.

Paljon faktoja pakkoruotsin poistamisen puolesta löydät näiltä sivuilta, samoin kannattaa ehdottomasti tutustua Vapaa Kielivalinta ry:n nettisivuihin ja toimintaan.

Tässä suosikkilogoni ja hölmön hassu sarjakuva tähän pakkoruotsiasiaan liittyen:





Olenhan minä allekirjoitellut muitakin aloitteita kuin nämä em. kaksi, kuten esimerkiksi turkistarhausta vastustaneen aloitteen ja perustuloa kannattavan aloitteen. Perustelen näitä joskus myöhemmin. Mutta sen verran sanon jo nyt, että ajatteluani ohjaa reiluus, heikomman suojelu, tehokkuus, vapaus ja yleinen lempeämielisyys.


******
Edit. 9.4.2013: Hyvä juttu Hesarissa tästä aiheesta.

Lue lisää...

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Mielipidekirjoitus Lohjan kaksikielisyydestä

Julkaisen nyt täällä blogissakin tuoreen mielipidekirjoitukseni (oli muuten Perus-Pirren eka laatuaan), joka julkaistiin muutama päivä sitten alueemme paikallislehdissä (Länsi-Uusimaa 30.1.2013 ja Ykkössanomat 31.1.2013).

Kirjoitus liittyy siihen, että viime marraskuussa valtuustomme päätti jatkaa Lohjan kaksikielisyyttä, vaikka lain edellyttämä väestömäärä (8 %) ei Lohjalla täyty (3,5 %). Kieliasia oli kunnallisvaalien 2012 alla toinen tunteita herättäneistä aiheista alueellamme. Toinen liittyi terveyskeskusverkostoomme. Itse olin sekä vaalien alla että äänestyksessä kielilain mukaisen yksikielisyyden kannalla. Hävisimme kuitenkin äänestyksen luvuin 43 - 6, 2 äänesti tyhjää (äänestysluettelo), ja Lohja jatkaa kaksikielisenä kaupunkina. Joku oli laskenut vaalikoneista, että äänestyksen olisi niiden perusteella pitänyt olla paljon tiukempi. Niin voi näemmä mieli muuttua 2 viikossa ja 3 päivässä, mikä aika oli siis äänestyshetkellä ehtinyt kulua vaalisunnuntaista... ;)

Palailen kielivapausteemaan taatusti joskus myöhemmin vielä ;)

Tässä kirjoitukseni:
------

Lohjan hallinnollisen kaksikielisyyden käytännön toteutus

Lohjan kaupunki on julkaissut uuden palveluoppaan asukkaille. Opas on hyvä ja ansiokkaasti kaupungin omin voimin taitettu. Opas jaetaan kaikkiin lohjalaistalouksiin ja se löytyy myös netistä.

Opas on hyvä esimerkki Lohjan varsin hauraan kaksikielisyyden toteutumisesta käytännössä: koko 36-sivuisessa oppaassa on käännetty ruotsin kielelle vain alun kepeämmät tervehdykset (2 sivua) sekä hyvin suppeat yhteystiedot (1,5 sivua). Varsinaiset asukkaiden kannalta tärkeät asiat, eli tiedot kaupungin toiminnasta, palvelurakenteesta ja kuvaukset eri toimialojen toiminnasta, ovat oppaassa vain suomeksi (32,5 sivua).

Sinänsä kaupungin valitsema suppea linja tämän palveluoppaankin kääntämisen suhteen on järkevä, varmasti hyvin harkittu ja ilmeisen riittävä. Mutta aivan rehelliseksi linjaa ei voi kutsua. Valtuustomme on itse vaatinut valtion pussista ylimääräistä rahaa kaksikielisyyteemme vedoten, mutta silti me emme käytä näitä rahoja kaksikielisyyden toteuttamiseen. Tämä suurpiirteinen käytäntö oli selvää jo silloin, kun valtuusto asiasta äänesti viime marraskuussa. Muun muassa tästä syystä itse halusin Lohjan olevan jatkossa reilusti yksikielinen kaupunki.

Kaupunkimme taloutta on kaunisteltu tällaisella keinotekoisella järjestelyllä jo vuosia. Lohjalaisena minustakin on toki mukavaa, että valtion kielilisän ansiosta kuntaveroprosenttimme on ”vain” 19,5 %, kun ilman lisää se saattaisi olla 19,75 %. Valtion veroa maksavana kansalaisena en kuitenkaan pidä asiaa hyvänä. Lohja käyttää tiettyyn tarkoitukseen myönnettyä valtion rahaa aivan muihin - vaikkakin ilmeisesti tärkeämpiin - tarkoituksiin. Tämä taas aiheuttaa sen, ettei kunnan oman toiminnan tehostamiseen tarvitse ryhtyä vielä aivan niin tosissaan kuin pitäisi.

Lohjalla on paras herätä siihen todellisuuteen, että veroprosenttimme lähenee 20 %:n rajaa nopeasti, ja ylimääräistä tehostettavaa on päässyt kertymään kielilisän verran ”piiloon” Lohjan budjettiin. Valtion kielilisät eivät tule jatkumaan näin ylikompensoivina loputtomiin. Kiristettävää on tulevaisuudessa siis enemmän kuin mitä luvut nyt ensi silmäyksellä antavat ymmärtää.

Tälle suurpiirteiselle ”kaksikielisyyden” toteuttamislinjalle on lähdetty jo aikoja sitten. Nähtäväksi jää, jatketaanko valitulla järkilinjalla tulevaisuudessakin – näin etenkin vanhojen katukylttien osalta. Vanhoissa katukylteissähän tämä suppea linja olisi palveluoppaaseen verrattuna jopa ymmärrettävää.

Piritta Poikonen
Kaupunginvaltuutettu



Lue lisää...