Veronmaksaja ei jaksa kaikkea

 Mielipidekirjoitukseni Länsi-Uusimaassa 16.3.2023:

 Veronmaksaja ei jaksa kaikkea

 Valtion velkaantumista tulee hillitä. Puheet   leikkauksista kovenevat.

 Järkeviäkin leikkauskohteita on, eikä leikkauksia tule   kohdentaa kovalla voimalla terveydenhuoltoon,   kouluihin, turvallisuuteen tai hoivaan. Itse leikkaisin   esim. Kiinaan vietävän sianlihan tuista ja vastaavista   älyttömyyksistä ensin.

 Ikääntyminen haastaa Suomen taloutta. Yksityinen   eläkejärjestelmämme on säädetty kulloinkin saatavissa   olleella parhaalla osaamisella. Vähenevä työväestön   määrä kuitenkin nakertaa eläkejärjestelmämme   perusteita.

Esitetyt korjauskeinot keskittyvät epärealistisen suureen työperäisen maahanmuuton lisäämiseen. On löydettävä muita ratkaisuja. On lisäksi väärin ajatella ihmisiä kuin esineinä, joita haalitaan tänne paikkaamaan vanhoja virhelaskelmiamme!

Surkuttelun lisäksi tulee nähdä myös myönteinen puoli: on etuoikeus elää maassa, jossa väestö ikääntyy.

Hoiva myös luo työpaikkoja, aivan kuten muutkin palveluelinkeinot. Vailla työtä on nytkin tässä maassa yli 250 000 työnhakijaa.

Veronmaksaja ei kuitenkaan jaksa maksaa kaikkia palveluita, koska hoivattavien ja työssä olevien suhdeluku huononee.

Suomessa on vahva itsepalvelun kulttuuri. Mitenkäs, kun itsepalvelukyky heikkenee, mutta kotona vielä pärjäilisi?

Yhteiskunta järjestää ikääntyneiden hoivan perustason. Mutta on myös sellaisia elämänlaatuun vaikuttavia arkisia asioita, jotka eivät ole välttämättömiä ja jotka on nuorempana saanut hoidettua itse. Näitä veronmaksaja ei kustanna.

Miten hoituu esim. kotonaan asuvan vanhuksen ikkunoiden pesu? Ilmankin pärjää, mutta moni arvostaa puhtaita ikkunoita. Entäs oman pihan nurmen leikkuu tai lumityöt? Veronmaksaja ei valitettavasti jaksa maksaa sitä, että piha ei pusikoidu.

Olemme tottuneet työikäisinä maksamaan joistain palveluista kuten vaikkapa auton huollosta tai kynsien laitattamisesta. Näiden palvelujen käyttö vähenee usein iän myötä, mutta tilalle tulee siis uusia arkisia palvelutarpeita. Kaikkia palveluita ei voi veronmaksaja maksaa, vaan on käytettävä myös omaa rahaa.

Ihmisten tilanteet ja tulot vaihtelevat, eikä tässä sanottu tietenkään päde kaikkiin, mutta tilastojen mukaan yhä useammalla on edellytyksiä varautua vanhuuteen. Ikäsidottuun lisäeläkesäästämiseen tulisi kannustaa myös valtiovallan toimin.

Piritta Poikonen

Eduskuntavaaliehdokas, Perussuomalaiset

Kaupunginvaltuutettu, Lohja

 

 

Lue lisää...

Väki vähenee, pidot pitenee?

 

Länsi-Uusimaa 15.1.2023

Väki vähenee, pidot pitenee?

Väkimäärämme väheneminen ja väestön ikääntyminen on totuttu näkemään ongelmina. Meillä tulee olemaan liian vähän työssä olevia verrattuna työvoiman ulkopuolella oleviin.

Vakioratkaisuiksi esitetään lisää syntyvyyttä ja maahanmuuttoa.

Planeetallamme elää kuitenkin jo nyt ennätysmäärä ihmisiä. Luonnon kantokyky on ylitetty: resursseja käytetään liikaa ja jätettä syntyy valtavia määriä. Tällä menolla maaperäkään ei jaksa tuottaa enää kuin vain noin 60 satoa.

Syntyvyys alkoi laskea länsimaissa 1960-luvulla. Tähän vaikutti merkittävästi ehkäisypillerien tulo markkinoille. Syntyvyyden laskun taustalla on siis ensisijaisesti yksilöiden oma valinta.

Se puolestaan, että hyvinvointivaltioiden suunnittelu on perustunut jatkuvaan väestönkasvuun, on ihmisen tekemä arviointivirhe, ja siksi myös korjattavissa. Korjaaminen edellyttäisi vallitsevan todellisuuden tunnustamista.

Lisäksi ei kannata haikailla utopististen toimien, kuten runsaan työperäisen maahanmuuton perään. Siitä ei ole kestävyysvajeen realistiseksi ratkaisuksi.

Miten vaikuttaa teknologian kehitys? Tutkija Yuval Noah Harari näkee tulevaisuuden siten, että koneet ja tekoäly ottavat hoitaakseen monet työtehtävät. Myös ja etenkin korkean koulutuksen ammatit ovat vaarassa. Mihin silloin tarvitaan lisää työntekijöitä? Pikemminkin ihmisten laajasti kokema tarpeettomuuden tunne voi muodostua ongelmaksi.

Hyvinvointivaltion säännöt menevät viimeistään tuolloin uusiksi.

Väestön ikääntymisen kohdalla unohdetaan, että se on myönteinen asia, josta saamme kiittää lääketiedettä ja parantuneita elinolosuhteita. Pitkän elämän mahdollisuutta ja ikääntymistä ylipäänsä tulisi arvostaa.

Ikääntyminen myös työllistää. Vaikka palveluelinkeinojen nähdään olevan taloudelle hyväksi, ikäihmisten palveluiden katsotaan kuitenkin monesti olevan vain rasite. Syy tähän lienee se, että hoivapalveluiden rahoitus pyöritetään pitkälti verotuksen kautta.

Vaadittaisiin kulttuurin muutos, että hoivapalveluista oltaisiin valmiita maksamaan myös itse. Aivan kuten maksamme vaikkapa auton huolloista, kauneudenhoidosta, liikuntavalmentajista ja viihteestä.

Piritta Poikonen

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (PS)

Lue lisää...

Muruja pöydältä?

Tämä tekstini julkaistiin Ykkössanomissa 18.3.2015:


Muruja pöydältä?

Koen olevani hyvinvointivaltion "tuote": tavallisen duunariperheen tyttö, joka sai kasvaa yhteiskuntamme tasa-arvoisten mahdollisuuksien keskellä ja joka hyödynsi niitä kykyjensä mukaan.

Hyvinvointimallimme ydintä ovat tasa-arvo ja palvelujen kuuluminen kaikille, eikä vain köyhimmille. Tietyt riskit kannamme yhdessä, emmekä jaa vain satunnaisia muruja rikkaiden pöydiltä hyväntekeväisyyden hengessä. Kokemus samassa veneessä olemisesta ja leimaamisen välttäminen on suomalaisen mallin henki.

On arvokasta, että esimerkiksi peruskoulumme kelpaa kaikille. Toisin on jo terveydenhuollon laita: jako parempiin ja huonompiin (tai ainakin nopeampiin ja hitaampiin) palveluihin on todellisuutta. Voi ajatella, että yksityisiä palveluita käyttävät eivät kasvata julkisen terveydenhuollon jonoja, mutta samalla he ovat poissa vaatimasta julkisen terveydenhuollon laadun parantamista. Juuri he, joilla kenties olisi enemmän voimavaroja vaatia parannuksia, ovatkin muualla hoidossa.

Miksi maksamme lapsilisiä kaikille lapsiperheille? Eikö olisi helppoa säästää lopettamalla rikkaiden lapsilisät? Lapsilisiä ei ole tarkoitettu tasoittamaan pieni- ja suurituloisten perheiden välistä eroa, vaan tasoittamaan keskenään samalla tulotasolla olevien lapsiperheiden ja lapsettomien tilannetta. On myös periaatteellisesti hyvä, että lapsilisä ei ole vain vähävaraisimmille tarkoitettu, köyhyyttä korostava tuki. Tulosidonnaisen lapsilisän hallinnointi tulisi lisäksi erittäin kalliiksi. On hallinnollisesti halvempaa maksaa lapsilisää mekaanisesti kaikille lapsiperheille ja periä sitten kaikilta hyvätuloisilta korkeampia veroja. Tulojen valvonta, lisän muutokset tulojen vaihdellessa ja liikaa maksetun lisän takaisinperintäprosessit söisivät äkkiä tavoitellut säästöt.

Virheineenkin hyvinvointimallimme on puolustamisen arvoinen ja Suomen menestyksen perusta.

Piritta Poikonen
Kirjoittaja on Nummi-Pusulassa kasvanut kaupunginvaltuutettu (ps) ja eduskuntavaaliehdokas

Lue lisää...