Maahanmuutosta muutama ajatus

Ehdolla eduskuntavaaleissa 2023
Perussuomalaiset, Uusimaa

Olen ollut varsin vähäpuheinen maahanmuuton kysymyksistä. Niin moni muu on asiaan paremmin perehtynyt ja aiheesta enemmän syttynyt. Tässä joitakin ajatuksiani maahanmuutosta, kun nyt kerta eduskuntavaaleissakin olen ehdolla, ja tämä kysymys selvästi kiinnostaa meissä persuehdokkaissa.

En kannata mitään täysin avointen rajojen politiikkaa, eikä Suomen talouden menestys saa olla kiinni epätoivoisesta lisäväen haalimisesta tänne. 

Todellisessa hädässä olevia pitää tietenkin auttaa ja ottaa vaikka tänne asumaan, jos ei lähtömaassa auttaminen ole mahdollista.

Väestönkasvu on useimmissa maissa hidastunut ja on jo alle väestön uusiutumistason. Kehitys on alkanut länsimaista ja nyt myös Kiina ja Intia tulevat samaa polkua. Käytännössä kaikilla isoilla talousalueilla nykyisin syntyvät ikäluokat ovat edeltäviä pienempiä. Merkittävin poikkeus syntyvyyden kehityksessä on Saharan eteläpuoleinen Afrikka, jossa syntyvyyden lasku on tapahtunut hitaammin kuin muualla.

Tyypillisesti elintason nousun ja naisten koulutustason paranemisen myötä syntyvyys lähtee laskuun. Merkittävä tekijä on myös ehkäisymenetelmien paraneminen. Näin on käynyt käytännössä kaikkialla maailmassa. Ekologisessa mielessä ja yksilöiden valinnanvapauden toteutumisen kannalta tämä kehitys on pelkästään myönteistä. Afrikan poikkeavan syntyvyyskehityksen syitä ovat mm. matalampi elintaso ja naisten koulutustason nousun hidastuminen, mitä seikkoja ei voi pitää mitenkään myönteisinä.

Suomessa työikäisten määrä on kääntynyt laskuun ja väestömme ikääntyy. Näin tapahtuu monissa muissakin maissa eli Suomi ei ole mikään poikkeus. On onnellista, että elinikä on noussut ja olemme eläkkeellä pidempään ja terveempinä. Tästä saamme kiittää kehittyneitä elinolosuhteita (sanitaatio, ravinto, työolot) ja modernia lääketiedettä.

Ensimmäistä kertaa itsenäisessä Suomessa rauhan oloissa ihmisiä kuolee vuosittain enemmän kuin syntyy. Väestömme uhkaa alkaa supistua. Tämä huolettaa talousviisaita, jotka sukupolvesta toiseen ovat rakentaneet - tietenkin kulloistenkin poliittisten päättäjien siunauksella - hyvinvointivaltiomme talouskasvun ja pysyvän väestönkasvun oletusten varaan. Nämä oletukset ovat osoittautumassa virheellisiksi. En väitä menneiden sukupolvien päättäjiä tyhmiksi tai muuta sellaista, koska nuo oletukset on varmastikin ollut aivan perusteltua laskea aikanaan tuolla tavalla. Mutta noihin sittemmin virheellisiksi osoittautuneisiin oletuksiin tarrautumisen viisautta rohkenen epäillä.    

Edellisten talousviisaiden sekä poliitikkojen sukupolvien lastaamat velvoitteet, kuten julkisen sektorin velat ja eläkelupaukset, olisi siis paljon helpompi hoitaa kasvavalla väestöllä kuin supistuvalla. Siksi väestön määrä on edelleenkin nykyuskomusten mukaan suomalaisen hyvinvointivaltion kannalta keskeisin kysymys.

Talousviisaat laskeskelevat sinänsä aivan oikein, että väestönkasvu on maahanmuuton varassa, ja jos maahanmuuttoa ei pidetä yllä, väestö pienenee. Tässä vaiheessa talousviisaiden katse kääntyy niihin maihin, mistä väestöä olisi haalittavissa Suomeen. Itse pidän vääränä tällaista ajattelutapaa, jossa ihmiset nähdään kuin esineinä, joiden toivotaan siirtyvän pois omasta kotimaastaan paikkaamaan suomalaisen kansantalouden virhelaskelmia.

Fakta on, että väestömme supistuu, emmekä ole erityisen houkutteleva työperäisen muuton kohdemaa - ainakaan vielä nykyisissä ilmasto-olosuhteissa. Vaikka itse toki tiedämme maamme olevan mitä mainioin asuinpaikka. Auringonvaloakin saadaan vuositasolla vähintään sen verran kuin Keski-Euroopassa, tosin kovin ON-OFF -tyyppisesti, se myönnettäköön. On turvallista, puhdasta ja väljää. Silti emme ole ammattitaitoisten muuttajien ykköskohteiden joukossa. Se on paras myöntää.

Talousviisaat siis puhuvat suu vaahdossa maahanmuutosta "ratkaisukeinoa" supistuvan väestömäärämme ongelmaan, vaikka heidän tulisi ottaa kalkulaattori kauniiseen käteen ja alkaa laskeskella, miten tilanteesta selvitään, kun emme saa heidän havittelemaansa epärealistista pätevän työvoiman suurta muuttoa aikaiseksi eikä väestömme kasva heidän toivomallaan tavalla, ja kun lisäksi vielä se toteutuva maahanmuuttokin perustuu pitkälti sosiaaliturvan varaan.

Kansainvälistä muuttoliikettä tulisi tarkastella myös - tai oikeastaan ennen kaikkea - muuttamaan joutuvien näkökulmasta eikä suinkaan Suomen oletettujen väestötarpeiden kautta. On totta, että Suomestakin on muutettu aikoinaan mm. Yhdysvaltoihin ja Ruotsiin paremman elannon toivossa, mutta kovin moni heistäkin ikävöi ikuisesti takaisin Suomeen, ja he olisivat alun perinkin jääneet mieluummin tekemään työuransa Suomessa, jos täällä vain olisi ollut työtä tarjolla. On väärin, että tänä päivänäkin ihmisiä joutuu lähtemään synnyinsijoiltaan muihin maihin täysin vieraaseen kulttuuriin pois kotoaan ja juuriltaan. Onpa se lähdön syy sitten sota, vaino tai elinolojen surkeus ja työn puute, on valitettavaa, että ihminen ei saa halutessaan jäädä synnyinsijoilleen. Siksi tulisi panostaa ennen kaikkea lähtömaiden yhteiskuntien kehittämiseen. 

"Tytöt kouluun" on mielestäni paras, inhimillisin ja ekologisin ohjenuora maahanmuuton ja kehitysavun kysymyksiin. 

Suomen tulee ratkoa oman kansantaloutensa virhelaskelmat itse omin voimin eikä havitella kehittyvistä maista väestöä tänne pois heidän omilta juuriltaan.  

******

PS. Esim. tuoreessa Etlan tutkimuksessa ihmisiä laskeskellaan kuin tavaroita, joita Suomen tulisi haalia omia tarpeitaan varten: "Laskelmiemme mukaan tarvitaan 44 000 hengen nettomaahanmuutto nykyisellä muuton ikä- ja sukupuolirakenteella, jotta syntyvien ja työikäisten ikäluokkien koko saadaan vakaantumaan pysyvästi." Linkki: https://www.etla.fi/julkaisut/raportit/maahanmuutto-ja-tyovoiman-riittavyys-taloudellisten-vaikutusten-arviointia/

Lue lisää...

Puurot ja vellit

Kaurapuuro. Maailman paras aamiainen :)

Mielenosoitus ohraa vastaan

Toissapäivänä näytti kiristyvän useammankin sellaisen hermo, joka muutoin suhtautuu maahantulijoiden vyöryyn maltilla. Myös itseäni alkoi nyppiä. Syynä oli Oulun vastaanottokeskuksen ruokamielenosoitus, johon osallistui vajaa 100 keskuksen yli 370 asukkaasta.

Pidän tällaista mielenilmausta melko rajuna tempauksena: lähdetään marssimaan poliisiaseman eteen isolla joukolla ohralisukelautasen kanssa ja valitetaan ruuasta ja majoitusolosuhteista, jotka Suomi heille ilmaiseksi järjestää ja tarjoaa.

Tarjoaa, vaikka selvää on, etteivät kaikki ole tulleet tänne sotaa pakoon. Tarjoaa, vaikka koko touhu rahoitetaan nyt valtion lisävelalla. Velalla, jonka ottamisen turmiollisuudella meidät suomalaiset on peloteltu aivan säikyiksi ja lamaantuneiksi jo pitkän aikaa sitten ja se rummutus vain jatkuu. Paitsi näiden maahantulijoiden kohdalla. Sitten sitä rahaa yhtäkkiä onkin ja velkaa otetaan löysin rantein.


Ennemmin suomalaista puuroa kuin elämä sodan keskellä, eikös niin?

Ärtymyksen suurin syy on arvioni mukaan kuitenkin se, että kun näiden ihmisten väitetään tulleen tänne sotaa ja todellista hengenvaaraa pakoon, oletus on, etteivät he ihan ensimmäisenä ole mieltä osoittamassa siksi, että ohra on "pahaa" ja haukkumassa saamaansa kelpo ruokaa "koiranruuaksi". Mielikuva sotaa paenneesta hädänalaisesta alkaa taipua sinne elintason etsiskelijän puolelle. Mielessä käy kieltämättä kysymyksiä siitä, kuinka nirsoa ja röyhkeää porukkaa tänne oikein onkaan tullut.

Makuasioista saa kiistellä. Mutta jotain rajaa. Omien kokemusteni pohjalta väitän, että suomalainen suurkeittiöruoka on ollut aina ihan hyvää. Olen syönyt monessa koulun, yliopiston ja työpaikan ruokalassa lukemattomia hyviä aterioita. Harvoin mitään oikeasti vähänkään epämiellyttävää olen joutunut syömään. Ruokaloissa leijailevasta hajusta minä en pidä, mutta itse ruoka, se on ollut hyvää. Lempiaamiaiseni on kaurapuuro. Sunnuntaiaamujen erikoisherkku. Ja kun vastikään olin nauttimassa kallista aamiaista hienossa buffetissa, niin mitä söinkään pääasiassa: uuniohrapuuroa! :) Pois leikkeleet ja croissantit. Ohraa sen olla pitää.

Niin... kun minulle sitten tullaan videolla esittelemään ohraa ja haukkumaan se koiranruuaksi, niin minun puolestani voit sitten olla syömättä kokonaan. Mene takaisin sinne, missä on parempi ruoka. Jos ennemmin kärsit sodasta, kuin syöt ohraa, niin omapa on valintasi. Minä valitsen ilomielin ohran, kaurapuuron ja rauhan ennemmin kuin sodan ja viininlehtikääryleet.

Lisäksi tuolla Oulussahan oli jo etukäteen muokattu monella tavalla maahantulijoiden ruokalistoja heidän makunsa mukaisiksi. Listalta oli tietenkin poissa sianliha, mutta sittemmin myös keitot, peruna ja puurot on jätetty pois. Ja nyt tämän episodin jälkeen listaa aiotaan muokata vielä lisää!

Ihan hienoa, että ruuanvalmistajat jaksavat tsempata tämänkin jälkeen. Minä varmaan vaan keittelisin puuroa aamiaiselle... Tulijoiden sopeutumisen kannalta olisikin parempi alkaa tottua suomalaisiin ruokiin alusta pitäen. Heidän tulevien työpaikkojensa ruokaloissa kun ei välttämättä ole erikseen esim. irakilaista menua.


Suomi ei ollutkaan helpon korkean elintason maa?

Itse en oikein osaa käsittää tätä ruuan haukkumista muutoin kuin että näille tulijoille on maalailtu Suomesta jokin ihmeellinen kuva, sitten he ovat maksaneet matkastaan tuhansia euroja ja lopulta tehneet ehkä jopa osin vaarallisen matkan tänne. On saattanut olla todella kovia odotuksia vauraasta tulevaisuudesta.

Mutta sitten täällä onkin vastassa ihan vaan harmaan tavallinen, turvallinen ja talveen valmistautuva Suomi, jossa syödäänkin tavallista keittoruokaa, puuroa, ohraa ja pottua. Ja majoitus on ensihätään jumppasalin lattialla. Haaveet kaatuu. Unelmista tulee realiteettia. Minä ymmärtäisin tätä taustaa vasten tämän rajuhkon reaktion, mutta eihän se tilannetta sinänsä korjaa. Auttaa kuitenkin sietämään tätä Oulussa nähtyä ylireagointia.

Toivottavasti siellä keskuksissa jotkut nyt pikaisesti selittävät Suomen todellisen taloudellisen tilanteen maahantulijoille ja sen, minkälaisiin kiristyneisiin tunnelmiin tämä aivan hämmentävä ruokaprotestointi on johtamassa. Ja ylipäänsä avaavat suomalaista reilua arvomaailmaa ja opettavat vallitsevia tapoja.


Mieltään saa toki osoittaa, mutta huutoon myös vastataan

Mieltään saa tietenkin osoittaa kuka vaan. Vaikka sitten ns. Unelma-jengi, kriittinen järkiporukka kuin maahantulijat itse. Mutta jos mielenilmaus koetaan laajasti kovin epäoikeudenmukaiseksi, ei kannata ihmetellä, jos suomalaisten reaktio on kylmähkö.

Ruoka kelpaa monelle myös Oulussa.
Kuva:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1443674309078.html

Mutta muistetaan nyt se, että kaikista tulijoista vain pieni joukko osoitti mieltään Oulussa. Edes suurin osa kyseisen vastaanottokeskuksen asukkaista ei ollut mukana, vaan päinvastoin pitävät ruuasta ja ovat sitä jopa kehuneet.

Ei siis tuomita kaikkia maahantulijoita näiden vajaan sadan yksittäistapauksen tuittuilun vuoksi. Aivan kuten se kaheli Lahden huppupää ei edusta järkikriitikoita pätkän vertaa. Eihän se edusta edes läheskään kaikkia ankarampiakaan kriitikoita.

Otetaan sen sijaan nämä Oulun mielenosoittajat pikaiseen ja huolelliseen turvapaikanhakuprosessiin ja tutkitaan heidänkin motiivit oikein kunnolla. Että ollaanko todella sotaa paossa vai jotain muuta hakemassa. Ne samaiset henkilöt kun ovat kuulemma edelleen jatkaneet ruuan päältä temppuilua mielenosoituksen jälkeenkin. Äkkiäpä ovat sodan traumat haihtuneet ja vaihtuneet arjesta urputtamiseksi.


Unelma-jengin pakahdutettu pettymys

Unelma-jengille näyttikin ottavan koville tämä ruokaprotestointi ja muut negatiiviset oheisilmiöt, joita maahantulijoiden myötä on alkanut tulla pintaan. Olen ollut flunssan kourissa hyvin somen ääressä pari päivää ja päässyt seuraamaan tilannetta.

Asiasta vaikenemisen lisäksi on ollut havaittavissa Unelma-jengin epäuskoista pakahtunutta pettymyksen sekaista itkupotkuraivaria. Se sitten purkautuu esim. lällättelynä sille, kun ärsyynnytään tällaisesta mielenosoituksesta muka turhaan. Myös ruokien maitopohjaisuutta on väitetty syyksi mielenilmaisulle ja oikeutettu sitä sillä. Ja höpönhöpön. Maitoa on karsittu jo aikoja sitten resepteistä ja edes sitä maitopohjaista kalakeittoa, joka oli kuulemma aiheuttanut vatsanpuruja, ei ole ollut keskuksen ruokalistalla ainakaan viime viikon aikana.

Tärähtäneimmät ovat jopa alkaneet myötähaukkua suomalaista ruokaa. Heille sanoisin, että tehkääs siitä vaikka biisi ja pitäkääs pieni piknik sekä Unelma-puistokonsertti. Ai niin, alkaa olla jo liian kylmä sellaiselle touhotukselle. Noh, ensi kesänä sitten taas palaatte asiaan. Me muut koetetaan nyt päästä tämän tylsän talven yli näitä arkisia maahantulijaongelmia tunnustaen ja ratkoen.


LISÄYS 3.10.2015: Tässä MTV Uutisten jutussa "Taustalla särkynyt unelma" on aika hyvin kuvattu tätä virheellisten odotusten ongelmaa. Edelleenkään mielestäni Suomen ei tule ottaa pysyvästi vastaan muut kuin todellisessa hengenhädässä olevat, mutta itseäni auttaa sietämään tätä protestointia, kun tajuan, mistä se reaktio kumpuaa.

Tässä ei nyt todellakaan maailmat kohtaa, vaan haaveet kaatuu. Kun ei täällä ollutkaan sitä maailmaa, mitä oltiin havittelemassa. Ja kun ei läheskään kaikkien tulijoiden lähtömaa olekaan se maailma (raivoava sota), mistä olemme kuvitelleet heidän tulevan.
    

Lue lisää...

Unelmasta ongelmaksi

Piknikistä pahaksi ongelmaksi. Alle viikko siinä meni.

Somessa on meno hiljentynyt. Ei mainosteta enää unelmaa, ei julisteta enää, että "meillä on tilaa". Positiivinen pikniktunnelma on haihtunut. Maahantulijoiden saapuminen taitaakin olla jotain muuta kuin mitä oli ehkä ajateltu. Unelmasta ongelmaksi.

Vielä viime viikollahan maamme suurin ongelma oli talous. Talouden peikot uhkasivat Suomen tulevaisuutta lähes asteroidi-iskun tuhovoiman lailla. Mutta nyt se talous sitten onkin jo pienempi ongelma kuin maahantulijat. Kuinka suuri ongelma tämä hallitsematon maahanmuutto nyt sitten oikein onkaan?

Vielä elokuun lopussa tehtiin selväksi, että "ei sellaista maailmaa ole, jossa me laitamme rajat kiinni". Eilen, 21.9.2015 kävi ilmi, että jopa rajojen sulkemista kuitenkin jo mietitään ja tänään, 22.9.2015, raja koitetaan tukkia edes jotenkin. Niin se maailma muuttuu. Johonkin suuntaan.

Edelleen minua huolestuttaa se, mihin ovat jääneet sodan kauhuista kärsivät syyrialaiset. Suomeen asti heitä ei tule juurikaan. Suomeenhan saapuu tulijoita eniten Irakista, Somaliasta ja Albaniasta. Siis jopa riittävän turvallisena pidettävistä maista.

Osa onkin jo lähtenyt saman tien takaisin Irakiin. Osalle taas ei kelpaa tarjottu majoitus tai muut olosuhteet. Silloin on vain toivotettava #tervemenoa ja turvallista matkaa. Ikävää, että jostain syystä heidät on houkuteltu tälle kalliille ja vaarallisellekin hukkareissulle lähtemään. Kaikkea hyvää ja ennen kaikkea rauhaa sinne kotinurkille. Ihmisen on usein parasta olla juurillaan, mutta sodan keskellä ei tietenkään voi elää.


Kriittisen varovaisesti kaiken median kanssa!

Kannattaa olla - kuten aina - äärimmäisen mediakriittinen näinä aikoina. Valtamedialla on agendansa tai ainakin suuntauksensa. Ei kannata luottaa pelkästään omaan perinteiseen suosikkimediaan, vaan tutkailla asioita monesta kulmasta. Itse luen välillä jopa parjatuinta julkaisua eli MV-lehteä ja tämän linkin takaa löytyvää juttua suosittelen kaikille. Hokkuspokkus maahanmuuton negatiiviset taloudelliset vaikutukset on valtamediassa taiottu positiivisiksi. OECD:n luvuthan taipuvat, kun oikein taivutetaan...

Kritiikkini ja ihmettelyni tuohon artikkeliin liittyen ei kohdistu itse kustannusasiaan. Voi hyvinkin olla, että hädänalaisten auttaminen maksaa enemmän kuin ikinä tuottaa ja se pitää sietää, koska se on silti oikein!

Mutta se minua ottaa aivoon, jos/kun valtamedia mussuttaa tästä aiheesta ihan satuja! Päätetään mitä päätetään, mutta tehdään se rehelliseltä pohjalta. 

Minä olen jäänyt ikuiseksi medialuulotautiseksi EU-kansanäänestyksestä lähtien. Se vyörytys silloin 1994 oli järkyttävää. Seuraan monia lähteitä, mutta tasaisen epäluuloisesti. Koitan poimia sisältöjä ampumatta sanansaattajaa. Eikä kaikkia kuvia kannata uskoa ja kiirehtiä jakamaan.   

Lue lisää...

Valikoivaa historian muistelua

Tunnen olevani maahanmuuttokysymyksessä keskitien kulkija. Vaikkei sellaisia joidenkin väitteiden mukaan voi olla. No tottakai voi. En ole kovin kriittinen, mutta en kovin myönteinenkään. Uskon helposti, että monella maahantulijalla on monenlaista mielessään, mutta uskon helposti senkin, että jopa nämä  "iPhone-miehet" voisivat olla kotimaassaan hengenvaarassa. Minulla on suuri hätä ja ahdistus niiden naisten, lasten ja vähävaraisten puolesta, jotka eivät pääse pakoon sodan keskeltä.

Keskustelussa on vedottu historiaan ja sen aiheuttamiin velvoitteisiin. Tänään esimerkiksi vaaditaan Unkaria muistamaan omaa pakolaismenneisyyttään, kun 1950-luvulla sieltä joutui lähtemään satojatuhansia ihmisiä Neuvostoliittoa pakoon. Tosin sieltä joutui silloin lähtemään länsimaihin juuri se länsimaalaishenkisin joukko. Nythän Eurooppaan tulee sankoin joukoin ihmisiä, joille länsimaiset arvot ja tavat ihan jo naisten asemaa myöten ovat hyvin outoja. Voipi olla enempi sopeutumiskitkaa odotettavissa.

Tulipa mieleen sekin, että aina kun Kreikan kriisin väännöt ovat olleet tiukimmillaan, Saksan massiivisten velka-armahdusten historiaa ei tunnu muistavan kukaan... Eli muistellaan historiasta aina sitä palaa, mikä parhaiten sopii omaan nykyagendaan.

Ruotsissakin joku ministeri loihe lausumaan, että Suomen pitää muistaa oma historiansa ja se, että Ruotsi otti aikoinaan 70 000 suomalaista sotalasta. Kiitos kaunis siitä. Voin vannoa, että jos Suomeen olisi nyt pyrkimässä Syyriasta pikkulapsia, tunnelma olisi jokseenkin erilainen. Tällä hetkellähän Suomeen tulee kuitenkin hyvin vähän turvapaikanhakijoita Syyriasta ja lapsia on tulijoissa todella vähän. Irakilaisia nuorehkoja miehiä taas on tulijoissa todella paljon.

Kaikkia hädänalaisia pitää tietenkin auttaa, mutta jos nyt kerta kaivellaan Suomen sotalapset keskusteluun, niin kaivellaan sitten kunnolla koko kuvio. Olisi hyvä ruotsalaisministerin miettiä läpi sekin, että jos suomalaiset parhaassa "puolustusvoimaiässä" olevat lihaksikkaat miehet olisivat sodan aikana paenneet rintamalta Neukkulan painaessa itärajalla päälle, voisi Ruotsissakin olla kieliopin tunneilla hieman eri säännöt nykyään taululla.

Historiasta siis kumpuaa monenlaista velkaa, jos oikein kaivellaan. Otetaan ennemmin historiasta opiksi velkataulukoita vertailematta.

Mielestäni tämä kuva kuittaa ruotsalaisministerin puntaroinnin tehokkaasti:

Tilanne on sotaisilla alueilla järkyttävä ja Euroopassa paikoitellen kaoottinen. Jäitä haittuun kaikille äärilaitojen huutelijoille. Kummallakin laidalla on jotain pointtia ja minä ainakin tajuan, mistä se huutelu eri laidoilla kumpuaa. En hyväksy sellaisenaan, mutta tajuan.

Maailma ei pikku piknikpelleilyillä muutu kuin korkeintaan kärjistetymmäksi. Vastenmielistä tuollainen ihmisten hädällä ratsastaminen. Siis hei kamoon: pidetään "koko kansan piknikpäivä", kun ihmisiä hukkuu mereen, kriisit jatkuvat, ihmiset traumatisoituvat ja vastaanottokeskusten liepeillä on jo ikäviä häiriöitä ilmennyt. Ei minulla ole kuulkaa piknikfiilistä pätkääkään tällä hetkellä.

Lue lisää...

Maahanmuutto ei ole talouden ihmelääke

Paikallislehtemme Länsi-Uusimaan palstoilla on ollut viikon sisään pari niin kummallista ja poukkoilevaa kirjoitusta maahanmuutosta, että jopa minun oli pakko tarttua aiheeseen. Tässä mielipidekirjoitukseni (LU 12.2.2015):

Maahanmuutto ei ole talouden ihmelääke

Tämän mielipidepalstan sekavahkossa maahanmuuttokirjoittelussa on milloin ihannoivaan sävyyn kuvailtu amerikkalaisen huonon sosiaaliturvan aiheuttamia kohtuuttomuuksia ja milloin leimattu suomalaiset työttömät työtä haluamattomiksi.

Muodissa olevan talousnäkemyksen mukaan Suomeen pitäisi saada runsaasti maahanmuuttoa, koska teorian mukaan työntekijöiden runsas määrä luo uusia työpaikkoja ja saa aikaan talouskasvua. Teorian toimiminen tosin edellyttää, että saapuvat työntekijät vastaavat osaamiseltaan vastaanottajamaan tarpeita. Suuri määrä kieli- ja ammattitaidottomia tulijoita ei siis paranna vastaanottajamaan huoltosuhdetta, vaan päinvastoin.     

Tilanne oli erilainen 1960-luvulla, jolloin suomalaista työvoimaa muutti sankoin joukoin Ruotsiin tehtaille töihin. Silloin työvoiman laatu ja sen kysyntä kohtasivat hyvin. Muuttoaallon inhimillisenä hintana oli koti-ikävä. Voi kunpa meillä Suomessa olisi oma teollisuutemme ehtinyt kehittyä ajoissa ja tarjota työpaikat lähtemään joutuneille! Mutta eipä ehtinyt. Tämä onkin yksi muodissa olevan talousteorian kompastuskivi: työntekijöiden määrän lisäyksen myötä käynnistyvä mekanismi toimii teoriassakin vasta pitkällä aikavälillä. Siirtymäaika ongelmineen aiheuttaa henkistä ja taloudellista haittaa sen kokeville ikäluokille.  

Talousteorialla perustellun runsaan maahanmuuton todellinen tavoite onkin lisätä työtä tarvitsevan väestön määrää ja näin saada työttömät nöyriksi ja palkat laskemaan.  Tämä palkka-ale on muuten sitä kuuluisaa ”sisäistä devalvaatiota”, johon olemme eurojäsenyyden myötä pakotettuja, koska ulkoista devalvointia emme voi enää tehdä.

On kohtuutonta vaatia työttömiä töihin miten pienellä palkalla tahansa. Työn pitää olla reilu peli sekä työntekijälle että työnantajalle, jolloin maksetaan oikea palkka tuottavasta työpanoksesta.  On suomalaisen mallin perusteiden vastaista ihannoida yksittäisten amerikkalaisten satunnaisia hyväntekeväisyystekoja ratkaisuna työttömien vaikeuksiin. Suomalaiseen hyvinvointimalliin kuuluu mm. se, ettei täällä työttömän sentään edellytetä kulkevan 33 kilometrin työmatkaa jalan.

Toivon malttia maahanmuuttokeskusteluun. Työperäinen maahanmuutto on eri asia kuin puhtaan sosiaaliturvahakuinen tai sitten aitoon hätätilaan perustuva. Talousteoreetikkojen haluama työttömien kyykyttämiseen tähtäävä kontrolloimaton massamaahanmuutto on myös oma juttunsa. Sillä ei ratkaista kestävyysvajetta eikä korjata huoltosuhdetta.

PIRITTA POIKONEN

Kaupunginvaltuutettu (ps) ja eduskuntavaaliehdokas

Lohja 

Lue lisää...