Näytetään tekstit, joissa on tunniste sote-uudistus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sote-uudistus. Näytä kaikki tekstit

torstai 30. maaliskuuta 2017

Sote vapauttaa terveysasemien sijainnin


Lohjalla on siis lakkautettu pari terveysasemaa. Lakkautusta vastustaneet valtuutetut jakelevat nyt nimilistaa ikään kuin syntilistana siitä, että kuka äänesti mitenkin. Minä olin lakkautusten takana yhdessä valtuuston muun enemmistön kanssa ja seison päätökseni takana.


Ihmettelin aikani sitä, miksei lakkautusta etunenässä ajaneet astu esiin puolustamaan ratkaisun järkevyyttä. Aikani hiljaisuutta kuunneltuani päätin itse kirjoittaa asiasta (LU 27.3.2017).


En minä häpeä tai piilottele päätöksiäni saatikka pelkää niiden seurauksia. Toivon, että jos joku minua äänestää, hän sisäistää kantani tässäkin asiassa. Ei näitä päätöksiä kevyin mielin ja huvikseen tehdä. Mutta syystä. Tässä kirjoitukseni aiheesta:


Länsi-Uusimaa 27.3.2017
Sote vapauttaa terveysasemien sijainnin

Lähtötilanne Lohjan terveysasemaverkon osalta oli, että hieman yli 47 000 asukkaan kaupungissamme oli 8 terveysasemaa. HUS:ssa olen eri yhteyksissä oppinut, että nuo luvut ovat todella tehottomia. Ne ovat herättäneet muihin Uudenmaan kuntiin verrattaessa pääasiassa ihmetteleviä kommentteja siitä, eikö meillä Lohjalla ole osattu hoitaa taloutta lainkaan.

Tällä valtuustokaudella terveysasemia lakkautettiin kaksi ja yksi on käytännössä lakannut. Ratkaisut ovat ikäviä terveysasemien läheisyydessä asuville, mutta tarkasteltaessa asiaa kaikkien Lohjan asukkaiden kannalta valtuuston enemmistön tekemää ratkaisua voi pitää järkevänä.

Itse olen jo ennen edellisiä vaaleja linjannut päätöksenteon ohjenuorakseni sen, että päivittäin tarvittavat palvelut kuten koulut ja lukio, ovat perustellummin lähipalveluja toisin kuin terveysaseman kaltaiset palvelut, joita suurin osa lohjalaisista käyttää korkeintaan muutaman kerran vuodessa.

Sote-uudistuksen myötä terveysasemien tilanne muuttuu. Terveysasemien paikkaa eivät enää ratkaisekaan pelkästään poliitikot, koska verovaroista rahoitettuja terveyspalveluja voivat tarjota myös yksityiset yritykset. Ne taas päättävät ihan itse sen, minne ne asemiaan perustavat. 

Jos esimerkiksi Mäntynummen ja Virkkalan alueilla on riittävä asukaspohja, sinne luulisi jonkun yksityisen yrityksen tulevan pikavauhdilla perustamaan terveysasemat ja ”rahastamaan yhteiskuntaa”, millaiseksi siis tulevaisuuden terveyspalvelujen tarjoaminen on sote-uudistuksen kriitikoiden toimesta leimattu.

Kriitikot ovat myös väittäneet, että yksityisten pyörittämiä terveysasemia perustettaisiin kuitenkin vain sinne, missä on hyvävointista väkeä. Jos niin käy, eipä niitä yksityisten pyörittämiä asemia sitten kovin monta tule koko maahan. Sittenpä taas ei tarvitse pelätä sitä edellä mainittua asiaa, että terveysfirmat rahastavat yhteiskunnan kuiviin.


Piritta Poikonen
Kaupunginvaltuutettu (PS), Lohja
Lue lisää...

lauantai 7. marraskuuta 2015

Valinnanvapaus on soten parasta antia

Tämän blogin kirjoittamisen aikaan viimeisin sotesopu on vasta 16 tuntia vanha ja maan hallitusta uhannut hajoaminen on estetty. Sovitun sotemallin yksityiskohdista tiedetään vielä varsin vähän, mutta somessa maalaillaan jo uhkakuvia siitä, kun mallissa toteutetaan asiakkaan valinnanvapautta. Tämä muka tuhoaa julkisen terveydenhuollon ja aivan kaikki terveyteen käytetty raha katoaa veroparatiiseihin...

Rohkenen olla vahvasti eri mieltä. Määräysvallan siirtyminen osin asiakkaan käsiin on nimittäin tämän nyt sovitun sotemallin parasta antia. Se laittaa liikkeelle voimia, jotka tulevat tehostamaan julkista tuotantoa lopulta meidän kaikkien eduksi.


Oletukseni: terveyspalveluja ei käytetä turhaan

Oletuksena kaikessa seuraavassa pohdinnassani on se, että ihmiset eivät käytä terveyspalveluja huvikseen. Kaikkia ihmisiä ei siis tarvitse piinata pitkillä jonotusajoilla, jotta muutamat "turhat" käynnit voitaisiin sillä muka estää.

Potilastietojärjestelmät - jotka tulevaisuudessa siis ovat toimivia ja valtakunnallisia (kyllä ne vielä joskut ovat) - osaavat jatkossa tunnistaa turhat käyttäjät käyntihistorian perusteella ja sen tiedon avulla pätevä lääkäri osaa katkaista aiheettomien vastaanottokäyntien ketjun ja ohjata potilaan sopivampaan terapiaan.


Valinta on vapaata jo nykyään. Kiistaa on vain verotuen määrästä.

Hallituksen viimeöisen tiedotteen mukaan:


"Osana uudistusta säädetään valinnanvapauslainsäädäntö, joka mahdollistaa, että käyttäjä valitsee itse palveluiden julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin tuottajan." 

Tämä valitseminen on tietenkin täysin mahdollista jo nykyäänkin. Kyse on vain siitä, kuinka runsaskätisesti yhteiskunta tukee kansalaisen terveyspalvelushoppailua. Mielestäni sitä voi tukea ihan tuntuvastikin, vaikkei ihan Ruotsin malliin saakka mentäisikään.

Ruotsissahan voi valita yksityisen ja julkisen lääkäriaseman välillä vapaasti ja hoito on kansalaiselle yhtä halpaa hoitopaikasta riippumatta. Ruotsin mallissa on ilmennyt myös ongelmia, kuten kustannusten nousua ja terveyspalveluiden tarjonnan keskittymistä ns. parempien alueiden väestölle. Näitä ongelmia voisi Suomessa estää toteuttamalla valinnanvapauden järkevästi hinnoitelluilla palveluseteleillä. Myös hintakatto setelin yhteydessä voisi toimia, kuten esimerkiksi HYKS:n kaihileikkausten osalta kävi.


Julkisella tuotannolla on kaikki edellytykset pärjätä!

En usko, että runsaskätinenkään "raha seuraa potilasta" -malli tarkoittaisi suoraan ja pelkästään sitä, että raha alkaisi virrata vain yksityisille lääkäriasemille. Jos kansalaiset kokevat, että julkisen puolen terveysasemilta ja sairaaloista saa hyvää, luotettavaa ja nopeata palvelua, he valitsevat julkisen ja kas kummaa: se raha seuraa potilasta myös sinne! Juuri sinne terveyskeskukseen tai sairaalaan, jonka potilas valitsee.

Julkisen puolen tuottajilla on kaikki edellytykset pärjätä kilpailussa yksityisiä vastaan. Julkisella terveydenhuollolla on valtavasti henkilökuntaa, osaamista, huippulaitteet, vaikka minkälaisia tiloja ja vieläpä viisi yliopistoa tuottamassa viimeisintä tietotaitoa.

Yhteisillä rahoilla toimiminen ja sen myötä tuleva demokraattinen kontrolli voi tehdä julkisesta toimijasta hieman hitaamman liikkeissään, mutta tämä on viime kädessä äänestäjien päätettävissä. Haluavatko äänestäjät sotealueiden päättäjiksi julkisen toiminnan tehostajia ja uudistajia vaiko jarruttajia ja tuhlaajia, joiden jarrutus ja törsäily lopulta koituvat julkisen terveydenhuollon kohtaloksi?


Teknologia ja valinnanvapaus - tehopari!

Britit juhlistivat terveydenhuoltojärjestelmäänsä
NHS:ää näin isosti Lontoon olympialaisissa!
Suomalaiset luottavat siihen, että vakavan sairauden iskiessä saamme hyvää julkisen sektorin tarjoamaa hoitoa. Mutta se mistä me emme pidä, on jonottaminen hieman pienemmän vaivan kanssa.

Terveysasemalla ei pääse joko viikkoihin tai akuutin vaivan kanssa joudut istumaan päivystyksessä tunnin jos toisenkin. Ehkä useammankin. Eihän tämän nykyaikana enää näin pidä toimia! Huudetaan siis apuun valinnanvapaus ja teknologia!

Potilaalla pitäisi olla täysi vapaus valita mikä tahansa Suomessa sijaitseva (julkinen) terveysasema tai päivystyspiste. Nykyinen malli, jossa terveysaseman valintaan pitää sitoutua vuodeksi kerrallaan, on aivan toivottoman jäykkä. Isossa-Britanniassa, missä julkinen terveydenhuolto "NHS" on ihan kansallinen ylpeydenaihe, laaja valinnanvapaus julkisen sektorin hoitopaikkojen välillä sai aikaan merkittävän tuottavuusloikan. 

Mielestäni netissä pitäisi ehdottomasti olla reaaliaikaisesti nähtävissä jonotilanne julkisen puolen palveluihin ja valinnan voisi tehdä jonotilanteen mukaan, jos siltä tuntuu. Näinhän asia toimii jo yksityisillä lääkäriasemilla: näet netistä, missä on aikoja ja valitset mieluisan. Ei se ole niin vaikeaa.

Valinnanvapaus toimii tietenkin vain tiheämmin asutuilla alueilla, missä tarjontaa on, mutta emmehän me voi virittää koko maan asioita syrjäseutujen ehtojen mukaan ja jättää kehittämättä palveluita siksi, että ne eivät voi mitenkään toimia samalla tavalla Helsingissä ja Kiihtelysvaarassa. Kyseessä on myös asuinpaikan valintakysymys. Molemmissa on hyvät puolensa.


Tulospalkkaa hyvää jälkeä tekeville

Itse yhdistäisin valinnanvapauteen ja "raha seuraa potilasta" -mekanismiin (rahan pitää julkisellakin siirtyä terveyskeskuksesta toiseen potilaan mukana) vielä terveydenhuoltohenkilöstön tulospalkkauksen, jossa esim. jonkin terveyskeskuksen henkilöstön saamien bonusten määrä riippuisi odotusajoista, potilaiden määrästä, hoidettujen vaivojen laadusta ja asiakastyytyväisyydestä. Asiakastyytyväisyyden mittauksilla saataisiin jotain vaikuttavuusnäyttöäkin irti, mikä usein tuntuu muuten olevan kovin vaikeaa arvioida.


Minun puolestani olkoot vaikka kaikki palvelu julkista, jos se olisi aidosti tehokasta

Itse olen vankka julkisten palveluiden kannattaja eikä minua haittaisi, vaikka lähes kaikki terveyspalvelut tuottaisi julkinen sektori. Olisi hienoa, jos julkinen terveydenhuolto olisi se paikka, jonne lääkärit kilvan haluaisivat töihin hoitamaan vaikeita tapauksia ja oppimaan viimeisimpiä juttuja ja jossa hoitajat kokisivat, että saavat tehdä hyvää hoitotyötä ilman uupumista. Todellisuus ei kuitenkaan ole tämä ja siksi on hyvä, että yksityinen sektori päästetään julkisen rinnalle kirittämään tuotannon kehittämistä.

Pääasia on, että Suomessa saisi tarvitsemaansa huippuhoitoa lompakon paksuudesta riippumatta ja ilman, että meillä on turhia päällekkäisyyksiä eri systeemien välillä tai ylimääräistä löysää verovaroin kustannetuissa rakenteissa.

On sitten meidän asiakkaiden oma vika, jos sallimme yksityisten lääkäriyhtiöiden ryöstöhinnoitella palvelunsa ja kääriä niistä mahtavia voittoja, jotka katoavat veroparatiiseihin. Omilla valinnoillamme voimme tehdä siitä lopun. Turha on valittaa ja kauhistella yksityisten voittoja, vaan parempi on äänestää jaloillaan. Sinne julkisen puolen terveyskeskukseen siis, mars! Mutta se lyhyempi jonotusaika yksityisellä miellyttää silti aika monia, eikö vaan? Käärikööt voittonsa, jos minä kuitenkin saan, mitä haluan, vai?


Kuntien vastuun väheneminen pitää näkyä kuntapuolen johdon palkoissa 

Valinnanvapauden lisäksi sote piti sisällään myös hallinnollista valtapeliä, mistä on pidetty eniten ääntä viime päivinä. Ratkaisun myötä Suomeen tulee siis 18 uutta itsehallintoaluetta ja 15 niistä on myös sotealueita. Alueita on mielestäni aivan liikaa, mutta hyvä, että päästiin edes tähän. Tällä hetkellähän terveydenhuoltoa hallinnoidaan 317 (!) kunnassa ja 20 sairaanhoitopiirissä.

Mikä tahansa toimi, mikä vie päätäntävaltaa pois kunnista, on mielestäni erittäin hyvä asia. Kolme vuotta Lohjan valtuustossa touhua seurattuani olen yhä vakuuttuneempi siitä, että valtuustojen pitäisi päättää lähinnä vain kirjastoautojen reiteistä, koska siinä jos missä paikallistuntemus on tarpeen. Vähänkin vaikeammat asiat, kuten esim. koulukiinteistöjen kunnon seuranta ja niissä piilevistä terveysriskeistä ajoissa avoimesti tiedottaminen on jo aivan liian vaativaa. Saati terveyspalveluiden organisointi! Enkä tarkoita nyt virkamiehiä - heidän johdollaan homma voisi jo toimiakin.

Suomen suurimman sairaanhoitopiirin eli HUS:n väestöpohja on n. 1 600 000 ja pienimmän eli Itä-Savon n. 44 000. HUS:ssa on riittävästi kokoa, tehoa ja osaamista. Ei ihme, että esimerkiksi elinsiirrot tehdään HUS:ssa. Niin pitääkin ja luulen, että Itä-Savostakin lähdetään noin vaativaan juttuun ihan mieluusti Meilahteen. Jatkossakin on erittäin tärkeää varmistaa se, ettei jokainen alue kuvittele tarjoavansa kaikkea mahdollista. Kalliita laitteita, joita tarvitaan Suomessa vain muutama, ei pidä ostaa jokaiselle 15 alueelle! Siihen meillä ei ole varaa - ja vaikka olisi, se olisi silti tuhlausta.

Nyt kun saamme 18 uutta itsehallintoaluetta, joihin siirtyy kuntien vastuista puolet, ja kun jokaiselle itsehallintoalueelle tulee kovapalkkainen "maaherra" johtajaksi, on syytä olettaa, että 317 tavallisen kunnan johtoportaan palkat tarkistetaan alaspäin, koska alaisten ja vastuiden määrä putoaa niissä dramaattisesti.

En kanna suurta huolta 18 maakunnan suuresta lukumäärästä. Aika ja potilaiden valinnanvapaus hoitavat liiat alueet pois kartalta. Ei nyt hätäillä ja olla liian väkivaltaisia. Maaseudun tyhjeneminen on suurimmalle osalle suomalaisia kova paikka. Kenties teknologia mahdollistaa paluumuuton maalle sitä haluaville joskus tulevaisuudessa. Esimerkiksi robottiambulanssi voi tuoda terveyspalvelut kaukaisempiinkin paikkoihin nopeasti.

VNK 7.11.2015.
Tärkein tieto vasemmassa laidassa: yhteinen ICT!

Lue lisää...

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Perusterveydenhuollon jonot on mahdollista purkaa

Lääkäreiden määrä on kasvanut Suomessa noin viidellä tuhannella viimeisen 15 vuoden aikana. Tämä lisäys on mennyt pääasiassa sairaaloihin, työterveyshuoltoon ja yksityisvastaanotoille. Terveyskeskuksiin ei ole tullut juurikaan lisää lääkäriresursseja. Tämä selittää pitkälti perusterveydenhuollon huonoa jonotilannetta, kun taas erikoissairaanhoidon jonotilanne on kohtuullisessa jamassa.

Myös johtamisella ja toiminnan organisoinnilla on merkitystä. Itselleni hätkähdyttävin esimerkki [1] tästä liittyy muutamien vuosien takaiseen hoitajalakon uhkaan ja siihen varautumiseen. HUS:n alueella terveyskeskuspäivystyksiin suunniteltiin lakon ajaksi järjestelyä, jossa potilaita vastaanottamaan olisi laitettu paras mahdollinen asiantuntijalääkäri. Hän olisi pystynyt ohjaamaan potilaat välittömästi oikeaan hoitoon ja aikaa olisi säästynyt runsaasti. Mutta lakkoa ei sitten ikinä tullut eikä tätä menettelyä tarvinnut edes testata. Jokohan aika olisi kypsä kokeilla tällaisia uudistuksia ja ihan ilman poikkeustilanteen uhkaakin?

Lääkärin työstä noin 20 % menee hukkaan vääriin kirjaamisiin ja vastaaviin ylimääräisiin toimiin. Liika kirjaaminen johtuu osittain lääkäreiden ja hoitajien epävarmuudesta ja lisäksi järjestelmät tukevat ylikirjaamista. Tietojärjestelmäuudistuksilla voidaan siis saada tuottavuushyppy, joka voi enimmillään olla tuon 20 %.

Terveyskeskuksissamme on varsin vähän pysyviä lääkäreitä ja moni terveyskeskuslääkäri on vasta koulutusvaiheessa. Esimerkiksi Tanskassa perusterveydenhuollossa saa olla vain valmiita lääkäreitä ja siellä nämä virat ovat haluttuja ja niitä jonotetaan vuosikausia. Voi sanoa, että terveyskeskuksissamme vallitsee osaamisvajaus. Tämä selittää myös sitä, miksi erikoissairaanhoidon puolelta on vaikea lähettää potilaita terveyskeskuksen puolelle jatkohoitoon.


Rahakin ratkaisee

Yksi ilmiselvä osaratkaisu jono-ongelmaan on tietenkin raha. Suomen terveyskeskuksissa käytetään 48 miljoonaa opetukseen. Tämän maksavat kunnat, vaikka se lasku ei kuuluisi kuntien maksettavaksi. Toisaalta veronmaksajan näkökulmasta vero on vero, otetaanpa se häneltä minkä nimisenä tai minkä tahon pussiin tahansa eli valtionkin kautta lisälasku lankeaisi samalle taholle lopulta. Joka tapauksessa tuolla summalla, joka käytetään terveyskeskuksissa tapahtuvaan opetukseen, kunnat voisivat kuulemma purkaa lääkärijonot. Perusterveydenhuollon jonojen purussa ei siis olisi kyse suurista summista. Lääkäriresurssejakin olisi yksityispuolella ja työterveyshuollossa tarjolla varauskirjat vajaina.

Tärkeäksi kysymykseksi nouseekin lopulta se, halutaanko asia korjata. Ihmisten pitäisi päästä perusterveydenhuollon lääkäriin nopeasti. Mutta tätä ei ole Suomessa edes haluttu. Meillä lääkäriin pääsee, "kun tarvitsee", eikä meillä ole samanlaisia nopeita aikarajoja kuin esim. Tanskassa, jossa lääkäriin pääsee kahdessa päivässä ja Ranskassa yhdessä. Koko suomalaisen julkisen terveydenhuollon saaminen ”ruotsalaiselle tasolle” edellyttäisi kuitenkin noin 1,2 miljardin lisäpanostusta julkiseen terveydenhuoltoon.


Valinnanvapaus on suuri eteenpäin työntävä voima
Nouseva voima terveyskeskusten toiminnan tehostamiseen tulee potilaan valinnanvapaudesta. Tarkoitan tässä nyt nimenomaan vapautta valita julkisen puolen palveluntarjoaja vapaasti vaikka naapurisairaanhoitopiirin puolelta ilman nykyisiä kankeita aikarajoja. Kun potilaat saavat oikeasti vapaasti valita terveyskeskuksen aina tilanteen mukaan, tämä johtaa vääjäämättä huonoiksi koettujen yksiköiden karsiutumiseen ja parhaimpien kehittymiseen.

Mielestäni olisi tämän lisäksi syytä harkita terveyskeskusten työntekijöille tulospalkkiointimallia, joka sidottaisiin esimerkiksi potilasmääriin, jonotusaikojen lyhyyteen, kustannustehokkuuteen, potilastyytyväisyyteen ja hoidon vaikuttavuuteen. Tämä voisi saada toiminnan terveyskeskuksissa rullaamaan aivan uusilla tavoilla ja hyvä kokonaissuoritus näkyisi myös työntekijöiden palkassa bonuksena. 
 

Hei me integroidaan!
Lopuksi vielä sote-kaaoksen keskellä itseäni mietityttänyt lainaus The Guardianista: Public sector management goes through waves of mania for particular buzzwords and concepts. In health and social care, "integration" is the latest mantra for improving care.[2] Eli julkinen hallinto käy läpi erilaisten isku-/taikasanojen ja muotikäsitteiden voimakkaita aaltoja. Sosiaali- ja terveydenhuollossa viimeisin hoidon parantamisen taikasana on ”integraatio”. 





[1] Esimerkki Osku Pajamäen kirjasta Perintö vai perintä (2011)

[2] http://www.theguardian.com/healthcare-network/2013/sep/18/health-social-care-integration-success

Lähteinä tässä kirjoituksessa olen käyttänyt sekalaista kokoelmaani muistiinpanoja tilaisuuksista, joihin olen päässyt HUS:n valtuutettuna ja HUS:n tarkastuslautakunnan varajäsenenä sekä työssäni Finanssialan Keskusliiton asiantuntijana.
Lue lisää...

torstai 26. kesäkuuta 2014

Vaisu SOTE-ratkaisu

Eilen illalla se sitten saatiin: SOTE-rakenteen malli. Itse en ole saanut käsiini kuin nuo STM:n diat ja tiedotteen asiasta ja niiden perusteella olen hieman pettynyt parlamentaarisen työryhmän tuloksiin. Ehkä asetin odotukseni liian korkealle.

Kun vertaa edellisen suuren SOTE-sovun aikaan (maaliskuu 2014) linjattuja asioita ja nyt (kesäkuu 2014) sovittuja asioita, niin eipä nyt paljoa uutta tullut. Sopu sentään säilyi. Ja paljon lykättiin alueille väännettäväksi: kerran neljässä vuodessa alueilla tehdään "järjestämispäätös", jonka sisältö on hyvin tärkeä.

Järjestämisvastuu ja palveluiden tuottaminen saatiin sentään jotenkin erotettua toisistaan, mutta luotiin samalla uusi käsite "tuottamisvastuu". Mitä lie tarkoittaneekaan... Tuottamisvastuussa oleminen edellyttää mm. omaa henkilöstöä ja kykyä vastata ehkäisevistä, hoitavista ja kuntouttavista sote-palveluista yhtenäisenä kokonaisuutena. Tuottamisvastuussa voi olla kunta tai kuntayhtymä, joiden hallinto määräytyy kuntalain mukaan. Tuottamisvastuiset kunnat tai kuntayhtymät valitsee ja päättää sote-alue. Yksi kysymys kuuluukin: voiko yksityinen yritys perustaa esim. terveyskeskuksen jatkossa? Tällä hetkellä tulkinnat vaihtelevat laidasta toiseen. 

Mielenkiintoista on, että tärkeän järjestämispäätöksen valmistelussa ovat mukana myös tuottamisvastuussa olevat tahot eli kunnat tai kuntayhtymät. Järjestelmä säilyy siis hyvin kuntavetoisena, kun tuottamisvastuussa olevat kunnat tai kuntayhtymät osallistuvat sote-alueen järjestämispäätösten valmisteluun oletettavasti varsin voimakkaasti ja kuntien edustajat ovat lopullisia järjestämispäätöksiä tekemässä.


Tavoitteissa piisaa, mutta keinoja puuttuu

Keinoja uudistuksen hyvien tavoitteiden saavuttamiseksi esiteltiin eilen kovin kovin vähän. "Keinot" otsikon alla oli lueteltu lähinnä hyviä tavoitteita! Tai sitten niin ylimalkaisia keinoja, että ei niillä vielä mitään sellaisenaan saada aikaan. Eihän tällainenkaan maininta ole mikään keino, vaikka se sellaiseksi on lueteltu: "Hallinnon ja rakenteiden tulee varmistaa hyvin toimiva sosiaali- ja terveydenhuolto." Joo-o, pitää pitää varmistaa, mutta miten? Se olisi se keino. Itse asiassa kaikki nyt "keinoiksi" nimetyt asiat olivat esillä jo keväällä, mutta silloin samoin sanoin esitellyt asiat oli otsikoitu "tavoitteiksi"... En tiedä itkeäkö vai nauraa.

Tässä tavoitteita keväältä 2014...


...lisää tavoitteita keväältä 2014...


Ja kas näin tavoitteet olivat muuttuneet keinoiksi kesään mennessä...


Viiden alueen mallissa pysyminen on hyvä juttu, ettei homma leviä pitkin maita ja mantuja. Itse olen asiantuntijoita kuultuani alkanut viehättyä jopa vain yhden valtakunnallisen mallin ajatuksesta. Nyt hahmotellut tulevat SOTE-alueet ovat itsessään kuntayhtymiä, joiden rahoitus tulee kunnilta kapitaatioperiaatteella. SOTE-alueet taas puolestaan rahoittavat palvelut, joita pääasiassa taitavat tuottaa nuo "tuottamisvastuulliset" kunnat tai kuntayhtymät. Ei niin kovin linjakasta, kuin mitä keväällä kehuttiin.

Uudistus ei ainakaan tässä vaiheessa tuo esiin yksilön valinnanvapauden lisäämistä julkisen ja yksityisen sektorin palveluiden välillä. Myöskään jo olemassa olevaa valinnanvapautta julkisen sektorin sisällä ei mitenkään mainita saati korosteta – vaikka siinähän on mitä parhain keino saada palvelun laatua tasattua kysynnän ohjautumisen seurauksena.


Keskittämisen periaatteet kirjataan

Laissa tullaan määrittelemään kriteerit sille, milloin palveluja voi keskittää. Se on mahdollista vain, jos palvelujen saatavuus ja laadun turvaaminen edellyttävät erityisosaamista tai kalliita investointeja taikka palvelujen tarkoituksenmukainen ja kustannustehokas toteuttaminen edellyttävät keskittämistä. No hei: eihän keskittämistä ole ennenkään huvin vuoksi tehty, vaan juurikin em. perustein. Ei terveyskeskuksiakaan lakkautella kiusan takia eikä edes vain säästöjen vuoksi, vaan etäisiin pikkuterveyskeskuksiin on esimerkiksi vaikea saada lääkäreitä, koska lääkäreiden ammatilliset tavoitteet ovat joko korkeammalla tai sitten nuoret lääkärit kokevat työnteon liian epävarmaksi ilman kollegoiden tukea, joka pikkuterkkareista puuttuu.

Itse uskon HUS:n valtuustossa saamieni tietojen perusteella suuruuden ekonomiaan terveyspalveluiden tuottamisessa. Ainakin HUS:ssa on saatu aikaan hyvää potilasturvallisuutta kohtuuhinnalla ja näiden tulosten on todisteltu syntyneen juurikin suuruuden ekonomian ansiosta.


Ydinkysymykset: kuinka nopeasti ja kuinka lähelle lääkäriin pääsee

Lopulta kaikki kilpistyyy monen kansalaisen näkökulmasta pääosin näihin kahteen kysymykseen:
1) kuinka nopeasti pääsen lääkäriin
2) kuinka pitkä matka lähimpään lääkäriin on.

Itse painotan henkilökohtaisesti sitä
1) kuinka nopeasti pääsen
2) laadukkaaseen hoitoon.
3) Välimatka on minulle vähempiarvoinen seikka. Olen valmis matkustamaan aika paljonkin kauemmas, kunhan minun ei tarvitse istua käytävillä odottamassa tuntitolkulla. Etenkin jos pitkän välimatkan päässä tiedän vielä pääseväni huippulääkärille.


Alueelliset erot ovat todellinen ongelma

Alueelliset erot terveyspalveluissa ovat Suomessa todellisuutta. Mutta sekään ei mene ihan niin kuin voisi etukäteen luulla eli että "etelässä hyvää, pohjoisessa huonoa". Todellisuus on toista. Esimerkiksi lonkan tekonivelleikkauksissa Pohjois-Karjala pärjää hyvin hinnan ja laadun arvioinnissa, TYKS taas huonosti. HYKS pärjää laadussa, mutta on hieman kallis, mutta ei läheskään niin kallis kuin saman laatutason Itä-Savon alue. Rintasyöpähoitojen osalta tilastot ovat kuulemma vielä karumpia, mutta niitä tuloksia en ole vielä itse nähnyt. Nykyistä tasaisemman laadun ja sitä myöten kansalaisten tasa-arvon paraneminen on yksi tärkeimmistä SOTE-uudistuksen hyödyistä. Jos se tasaisempi ja parempi laatu saadaan vielä nykyistä tehokkaammin aikaan, hurraa.


Tyytyväisyyttä ja pettymystä tulkitsijasta riippuen

Olen käynyt ensikommentteja SOTE-ratkaisusta läpi. Kuntaliitto on tyytyväinen koko homman ja palveluiden tuottamisen kuntavetoisuuteen. Lääkäriliitto on pettynyt siihen, ettei uudistus paranna palveluiden saatavuutta. Samoin pettymystä viesti Suomen Yrittäjät, koska valinnavapaus ei lisäänny. Terveyspalvelualan Liitto kyyseenalaistaa sen, että muuttuuko tällä oikeasti mikään. Samaa minäkin pohdin. Siis ainakaan jo maaliskuussa päätettyyn nähden. Paljon melua tyhjästäkö eilinen show? Toistan kuitenkin vielä: sopu sentään säilyi!

Lue lisää...

lauantai 28. syyskuuta 2013

HUS:ia ei saa pilkkoa!

Olin tällä viikolla kaksipäiväisessä HUS:n seminaarissa. HUS on siis Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri ja minä istun sen valtuustossa.

On olemassa hyviä ja huonoja seminaareja, mutta tämä lankeaa kategoriaan "erittäin hyvä". Puhujat olivat kaikki alansa huippua: HUS:n johtoa, johtavia lääkäreitä ja muita viranhaltijoita. Ja kaikki istuivat luennoilla kummankin pitkän seminaaripäivän loppuun asti.

Allekirjoita adressi HUS:n säilyttämisen puolesta


Suurimpana yksittäisenä asiana mieleen jäi yksituumaisuus sen puolesta, että HUSia ei saa nyt pilkkoa sote-uudistuksen melskeessä. HUS toimii laadukkaasti ja tehokkaasti. Eikä valtiovalta ole esittänyt vaihtoehtoa HUS:n työn jatkajaksi. Nykyiset sote-linjaukset voivat johtaa mitä kummallisimpiin lopputuloksiin niin Uudellamaalla kuin muualla Suomessa. Sekavaa touhua.

Seminaarin jälkeen perustettiin HUS:n hallituksen ja valtuuston toimesta adressi, jossa vedotaan HUS:n säilyttämisen puolesta. Adressi löytyy täältä ja lämpimästi toivon kaikkien allekirjoittavan sen. Asia on tärkeä ja vakava.

HUS:n pilkkominen olisi käytännössäkin vaikeaa. Ei pelkästään omaisuuden jakaminen, vaan velkojen setviminen olisi kimuranttia. Loppuselvittelytyö olisi kallistakin. Ja siis mitä tilalle? Kukaan ei tiedä vielä. 


Sekalaisia muistiinpanoja seminaarista


- Kunnat vaativat enemmän yhteistyötä erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välillä, mutta kun asiasta oikeasti kysytään kunnilta tarkemmin, sitten ei oikein osatakaan sanoa, että missä jutuissa. Lisäksi ESH ja PTH ovat tällä hetkellä kuin kaksi eri teatteria: eri kassat, eri johtaminen, eri potilastietojärjestelmät.

- Suomalainen lääketieteellinen tutkimus on aivan ensiluokkaista. Ja sellaisena se tulee pitääkin. Satsaukset siihen kannattaa, investoinnit maksavat itsensä hyvin takaisin. Lisäksi terveysteknologian vienti on 600 miljoonaa euroa suurempaa kuin sen tuonti.

- Kaikkien syöpien keskimääräinen esiintyvyyden kasvu on +36 %. Kaikki syöpätyypit eivät yleisty, mutta keskimäärin kasvu on tuota todella reipasta tahtia.

- 22 % potilashoidon tapauksista aiheuttaa n. 80 % menoista. Vakavia tapauksia siis nuo 22 %.


- HUS:ssa odotusaika on 2 viikkoa ja 1 päivä lähetteestä syöpähoitoon. Jonoajat on nyt laitettu nettiin näkyville. Kiireelliset tapaukset hoidetaan heti päivystyksenä.  

- Terveydenhuolto on makroekonominen ylellisyyshyödyke, johon maksuhalukkuus kasvaa elintason noustessa.

- Mielenkiintoinen vertailu oli se, että Guggenheim-museo maksaisi 150 miljoonaa euroa, uusi lastensairaala maksaisi 160 miljoonaa. Ja millä innolla Helsingin johto Guggis-asiaa ajaakaan! Vaikka samaan aikaan tarvittaisiin toista, tärkeämpää miljoonaluokan uutta rakennusta toisaalle Helsingin keskustassa... Okei, kulttuuria ja terveydenhuoltoa ei muka saa laittaa tällä tavalla samalla viivalle, mutta hei, minäpä laitan! Käy mun järkeen.

- HUS:n strategiassa lukee muuten näin hienosti: "Terveyden väestöryhmittäinen eriarvoisuus on suurin terveydellinen epäkohta ja uhkatekijä Suomessa."    
Lue lisää...

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Porin SuomiAreena koettu!


Olin tällä viikolla kolme päivää Porin SuomiAreenassa työmatkalla. Keskiviikkona oli työnantajani Finanssialan Keskusliiton järjestämä paneeli otsikolla "Käärinliinoissa ei ole taskuja". Olin yksi panelisteista. Kokemus oli vähän kuin hammaslääkärireissu, mutta nyt se on ihan onnellisesti ohi. Linkki uutisvideoomme on tässä.


Aika kovaan seuraan jouduin/pääsin näin julkiseen paneeliin panelistin roolia toteuttamaan, mutta selvisin! (Alun perin paneelissamme piti olla vieläpä Juha Sipilä, mutta hänhän valitettavasti sairastui.)

Jaana Laitinen-Pesola, Mika Lintilä, Pirre, Juhana Vartiainen
 
Minä ja VATT:n ylijohtaja Juhana Vartiainen


Hoivan rahoitusta ruodittiin

Paneelimme aihe oli suosikkini eli hoivan rahoituksen järjestäminen (lähi)tulevaisuudessa. Koko keskustelun voi katsoa MTV3:n Katsomosta tästä linkistä. Itse en ole pystynyt vielä tallennetta katsomaan, kerään rohkeutta.

Tässä kirjallisessa muodossa näkemyksiäni, joita koitin tai ainakin oli tarkoitus keskustelussa sanoa:

Satakunnan Kansan pääkirjoitus 18.7.2013
Kestävyysvaje johtuu ikääntymisestä. Ei siis ole olemassa mitään erillistä mystistä kestävyysvajetta, joka laitettaisiin ensin kuntoon ja sitten vasta murehdittaisiin hoivan rahoitusta. Kestävyysvaje = väestön ikääntymisen aiheuttama aukko kansantaloudessa.

Vallitseva synkkä suhdannetilanne ei siis tarkoita kestävyysvajetta. Meillä olisi kestävyysvaje ihan ilman nykyistä talouden alamäkeäkin.

Mikään kuntarakenne tai sote-uudistus ei sinänsä ratkaise kestävyysvajetta.

Minkään ikäluokan koko ei tietenkään ole minkään ikäluokan syy! Se on vain tilastollinen fakta.

Ikäluokkien kokoerot vaikeuttavat kestävyysvajetta. Ongelma ei ole suurten ikäluokkien suuruus, vaan ennemminkin nykyisten työssä olevien ikäluokkien pienuus.

Ikääntyneiden määrä on jatkossa aiempaa paljon suurempi verrattuna työelämässä olevan väestön määrään. Hoiva on totuttu rahoittamaan työtä verottamalla, mutta väestömäärien suhteiden muuttuessa verotaakka käy kohtuuttomaksi. Paljon rahoitettavaa, vähän rahoittajia.


Meistä koitettiin tehdä myös pahiksia ja minutkin
liitettiin mukaan "La Famigliaan" ;)
Jos mitään ei tehdä, kuntaverot ovat tulevaisuudessa 30 %:n luokkaa. Voin vain kuvitella, mikä itku ja parku Lohjan valtuustosalissakin tuolloin olisi...

Kansalaisten omaisuutta ei pidä ottaa huomioon kunnallisten hoivapalveluiden asiakasmaksuissa tulevaisuudessakaan. Omaisuuden huomioiminen esim. hoivan asiakasmaksuissa tarkoittaisi omaisuuden ottamista yhteiskunnan haltuun vaikka väkisin.

Omaisuutta pitää kuitenkin voida käyttää hoivan rahoittamiseen vapaaehtoisesti ja nimenomaan siis siten, että yhteiskunta tulee askeleen tai pari kansalaista vastaan esimerkiksi järkevästi hinnoitellun palvelusetelin muodossa.

Hyviä välineitä hyödyntää omaisuutta olisivat etenkin kaikki vakuutusmuotoiset ratkaisut kuten hoivavakuutus ja kertamaksuinen elinikäinen eläkevakuutus. Vakuutusmekanismi tuo taloudellista tehokkuutta ja sen avulla riskejä saadaan hallintaan taloudellisesssa mielessä.

Hoivaan verrattuna eläkejärjestelmämme on hyvässä kunnossa. Eläkkeitä varten on jopa rahastoitu jotain. Hoivaa varten taas ei ole olemassa mitään "kansallista hoivarahastoa".

Eläkejärjestelmää joudutaan kuitenkin tulevaisuudessa säätämään eli eläkeikää joudutaan varmasti peukaloimaan tavalla tai toisella ja etuuksien sekä maksujen tasoja joudutaan tarkistamaan. Itse näen nämä ongelmat kuitenkin pienempinä peikkoina suureen hoivamörköön verrattuna.

Kansalaiset ovat meitä poliitikkoja valmiimpia eläkejärjestelmän ikäviinkin uudistuksiin. Poliitikot ovat ehkä turhankin pelokkaita. Itse haluan jatkossakin uskaltaa ilmaista rehellisesti sitä mitä mieltä minä oikeasti olen. Tässä eläkeasiassa on täysin perusteltua asettua nuorempien ikäluokkien asianajajaksi, mutta koen silloinkin samalla ajavani ikääntyvien ikäluokkien etua, tosin mutkan kautta. Kestämätön rahoitustilanne kun käy lopulta aivan kaikille ikäluokille kalliiksi!

Pori hurmasi Pirren!

Porin SuomiAreena oli ylipäänsä kokemuksena todella hyvä. Konsepti on aivan erinomainen: Jazzien kanssa samaan aikaan on kaupungin keskustan puolelle järjestetty moneen paikkaan keskusteluja yhteiskunnallisten teemojen ympärille. Tapahtumien puolivälissä oleva jazzkatu sitten yhdistää kummankin tapahtuman osallistujat. Loistava kokonaisuus. Ihan käy kateeksi Poria noin hienosta ideasta.

Mainoshaastattelu Eetunaukiolla

Tuntui, että Porissa oli tällä viikolla "kaikki" poliitikot ja toimittajat. Kaikki hyväntuulisina kesämielellä. Koko kaupunki oli täynnä kuhinaa. Siis aivan joka nurkalla oli jotain!


Kolmantena päivä sateli,
mutta silti oltiin terassilla :)
Jazziakin kuultiin





Lue lisää...

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Sote-palvelut 20 alueelle?

Katselin juuri Kunta.tv:stä Kari Välimäen haastattelun sote-uudistuksesta. Välimäki on sosiaali- ja terveysministeriön entinen kansliapäällikkö. Hänen mukaansa sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaaminen edellyttää, että ne kootaan 20 kunnalliselle toimijalle. Välimäki sanoo, että tavoitteena tulee olla noin 20 kuntaa. Hän arvioi, että uuteen kuntarakenteeseen edetään välivaiheiden kautta. Hän näkee myös niin, että ainoa keino peruspalvelujen pelastamiseksi on päättää niistä samaan aikaan kuin erikoissairaanhoidosta. Erikoissairaanhoitoa ei taas tule pilkkoa nykyisestään yhtään (kuten lienee ehdotettu), vaan päinvastoin sielläkin voisi olla pientä tiivistämisen varaa. Vanhustenhuollossa on puolestaan omaksuttava uusi ajattelu: passivoiva laitoskeskeinen systeemi on unohdettava ja on siirryttävä enemmän avohoitojärjestelmään. Hoivaa tarvitsevan on muututtava objektista subjektiksi.


20 kuntaa ei ole täysin seinähullu ajatus - rohkea se toki on, ellei peräti ns. "vaarallinen ajatus"


Välimäen puheissa on tiettyä järkeä. Kukaan kuntapoliitikko ei tietenkään myönnä, että 20 kuntaa olisi fiksu ratkaisu, mutta minä olen valmis sanomaan, että todellakin, "tiettyä järkeä" tuossa on. Saumattomat palveluketjut, toimiva IT sekä tehokas ja turvallinen toiminta eivät voi toteutua pirstaleisessa ja moninkertaisen hallinnon raskauttamassa systeemissä. Välimäki niputtaa esitetyt maakunta-, sote- ja vastuukuntamallit, ei nyt sentään samaksi, mutta kuitenkin kokoluokiltaan samantyyppisiksi n. 20 toiminnallisesta kokonaisuudesta koostuviksi malleiksi. Välimäki toivoo, että nykyinen loistava kunnallinen malli kehittyisi pidemmällä tähtäimellä lopulta 20 kunnan malliksi. Mutta siirtymä tähän malliin kestänee…KAUAN.

Tässä vielä kootusti Välimäen teesejä, joista enemmän Kakkua jaettavaksi -kirjassa (ladattavissa ilmaiseksi):

  • Sosiaali- ja terveyspalveluja uudistettaessa on päästävä irti nykyisistä hallinnollisista ja kuntarajoista.
  • Palvelujen järjestäminen on koottava vahvoille kunnallisille toimijoille. Tavoitteena on noin 20 kuntaa.
  • Sosiaali- ja terveydenhuolto on pidettävä yhdessä. 
  • Perus- ja erityistason johtaminen on keskittävä. 
  • Monen kanavan rahoitus on purettava siten, että valtion rahavirrat kulkevat kuntien valtionosuuksien kautta.

Asiantuntijuuden hyödyntäminen politiikassa


Välimäki näkee poliittisten päätöksentekijöiden ja asiantuntijoiden yhteistyön muuttuneen ratkaisevasti viimeisen 25 vuoden aikana. Meiltä on kadonnut "komitealaitos" valmistelusta. Sanahirviö pitää sisällään ihan fiksuakin sisältöä. Komiteoissa oli mukana kaikki poliittiset ryhmät ja parhaita asiantuntijoita - ja annettin aikaa analysoida ja rakentaa ehdotuksia. Hallitusohjelmat antoivat vain reunaehdot ja tavoitteet. Nyt Välimäen mukaan esim. PARAS-hanketta alettiin ajaa läpi, vaikkei sitä ollut hallitusohjelmassa.

Itseänikin komiteat ja työryhmät joskus vain huvittavat ja monesti niiden ympärillä tuntuu olevan paljon melua tyhjästä...mutta hei: sitähän voi jokainen koittaa vaikka ihan itsekseen raapustaa kasaan toimivan sote-systeemin raamit melko lailla kaikkia yksityiskohtia myöten... lycka till vaan ;) Ei ole helppoa substanssia. Nämä asiat ovat vaikeita poliittiisestikin ja todellakin: asiantuntijoitakin pitäisi kuulla. Mutta kuten Välimäkikin toteaa: poliitikoillahan se viimeinen sana kuitenkin on. Eli ei tätä asiantuntijoiden yksin päätettäväksi kukaan ole antamassakaan.

Asiat kietoutuvat toisiinsa


Paras kommentti tässä haastattelussa tuli kuitenkin ihan lopussa:

Sosiaali- ja terveyspolitiikan tekoon pitää ottaa mukaan talouspolitiikan näkemystä - ja myös talouspolitiikassa pitäisi olla mukana sosiaali- ja terveyspoliittisia näkemyksiä!


Se on just noin.





Lue lisää...