Piikki on edelleen auki

Suomi on mukana kasaamassa Kreikan kolmatta tukipakettia, aivan kuten ennen vaaleja jo uumoilinkin.

Valitettavasti Perussuomalaisistakaan ei ollut tätä kierrettä katkaisemaan, vaikka EU-vaalien alla näyttävästi hämmästelimmekin sitä, miten "Täällähän on piikki auki!" [VIDEO]. Ja eduskuntavaalien alla lupasimme, että "Piikki kiinni. Nyt." [VIDEO].

Itse pidin lausahduksia jokseenkin yliampuvina, tosin selkeinä, ja olin omassa kampanjoinnissani paljon varovaisempi, koska koen tilanteen vaikeuden ja monimutkaisuuden hieman eri tavoin. Tai siis olen vain niin nössö poliitikko :)

"Toivo" on nyt Saksan Schäublessa, jolle Kreikan euroerosta eli grexitistä on tullut jo pienoinen pakkomielle. Katsotaan, josko se vaihtoehto sieltä vielä pullahtaa. En tosin haluaisi Saksan junailemaa väkivaltaista ja kostonhimon ryydittämää grexitiä, vaan jotain järkevämpää ja hallitumpaa. Saksaa Suomi kyllä seuraa, vaikka heikoille jäille. Uskollisin sylikoira?

Ensin näytti kohtuulliselta...

Vielä viikko sitten paha tilanne vaikutti kuitenkin etenevän sillä lailla mallikkaasti kuin oli tullut monissa edellisissä vaaleissa julistettua.

Soini itse sanoi vielä viikko sitten, että Suomi ei anna enää yhtään rahaa Kreikalle ja väläytti samassa haastattelussa Kreikan euroeroa. Tiedettiin siis jo viikko sitten, että grexit on neuvotteluaseena viikonlopun aikana. Eilen 17.7.2015 illalla asiaan saatiin kirjallinenkin "varmistus" - paitsi ettei Suomi sittenkään esittänyt grexitiä oikeasti missään vaiheessa, vaan oli koko ajan euron yhtenäisyyden takana. Ellei sitten Saksa olisi muuttanut mieltään, niin sitten toki.

En muuten ymmärrä, miksi Suomen eilen julki tullut "kova" neuvottelulinja piti salata. Taktisesti ihan hyvä olisi ollut tehdä julkisesti selväksi, että grexitiä pesee täältä, jos ei homma ala pelittää. Sitähän ei sitten neuvottelutaktisesti ole koskaan viisasta paljastaa, kuinka paljon on valmis antamaan periksi. Mutta kovat panokset olisi voinut paljastaa. Miksi ne nyt salattiin? Etenkin kun Saksakin avoimesti kertoi omalta osaltaan asian. Vai oliko niin, että Suomi oli "kovalla" linjalla ihan vain täällä omien kesken neuvottelujen ihan alkuvaiheessa, mutta sitten tositoimissa EU-tasolla grexitiä ei ikinä esitetty?


...mutta sitten alkoi syöksylasku...

Pitkin viime viikkoa meno alkoi kuitenkin mennä todella sekavaksi. Osan tiedän mediasta, osan muita reittejä. Ylen uutissivua katsellessa kauhistutti keskiviikkona, kun uutisotsikoiden kooste oli näytti tältä:

YLE 14.7.2015 n .klo 16.

EU-komissio oli jo arvioinut Kreikan avun tarpeeksi jopa 50-100 miljardia euroa. Tuollaiset summat Soini tulkitsi vielä viikko sitten Suomen vastuiden kasvattamiseksi, joista ei sanakikkailulla eroon päästäisi.

"Soinin mukaan tämän hyväksyminen olisi Suomessa täysin mahdotonta, 

vaikka esimerkiksi Saksa ja Ranska tähän taipuisivat. 

– Tällaiset summat, mistä nyt puhutaan, olisivat selvää vastuun kasvattamista. Ei siitä millään sanakikkailulla pääse eroon, Soini totesi. 

Tämä koskee Soinin mielestä myös tilannetta, jossa vakausmekanismi EVM:stä irrotettaisiin Kreikalle lisää rahaa." [IS 10.7.2015]

Lopulta koitti se kaikille perussuomalaisille vaikea päivä. Suomi oli suostunut yksimielisesti Kreikka kolmosen valmisteluun yksimielisessä euroryhmässä. Ei kannattanut edes äänestää vastaan! Jopa hallituksesta lähtemistä oli kuitenkin rallin jossain vaiheessa mietitty. Miksi, jos kaikki meni hallitusohjelman mukaan, on oltu tiukkana vaatimassa grexitiä, edellinen hallitus on syypää kaikkeen ja rahatkin tähän oli jo annettu kauan sitten? Miksi?

Kovaa on siis ollut vääntö jossain vaiheessa. Lopputulos on kuitenkin tällä erää vain tämä. Saksa voi vielä kammeta homman uuteen asentoon. Tai jopa Kreikka itse?

...joka päättyi mahalaskuun.

Sanakikkailuksihan homma siis kuitenkin lopulta meni:

"Vastuut eivät teknisesti kasva, mutta riskit nousevat." [HS 17.7.2015]

Paitsi että ne vastuutkin nyt kasvavat. Ja jo eilen meni ylimääräiset 7 miljardia Kreikkaan, ihan tosta noin vaan. Huomasiko kukaan tuota eilistä 7 miljardia? Tosin puoluesihteerimme selittelee asian niin päin, että tuo 7 miljardia tulee EU:n budjetista eikä Suomesta. Mutta mistähän se EU-budjetti oikein tulee? Jäsenvaltioista tietysti. Euron ulkopuolisille maille on luvattu, että niiden vastuut eivät kasva tämän lisärahan myötä. Mutta meidän muiden (eli euromaiden) tilanne on aivan toinen. 

Samaan logiikkaan on kyllä tullut tutustuttua Lohjan valtuustossakin monesti valtion rahan osalta, kuin mitä tässä nyt EU:n budjetin osalta harjoitetaan. Se valtion rahakin tuntuu tulevan suunnilleen taivaasta kuntaan. Minua, valtionveroa maksavaa kuntalaista sellaiset puheet tietenkin aina hätkähdyttävät. Missä hei mennään? 

Eikös muuten ole jännä juttu, että Kreikkaan ollaan "sattumalta" antamassa semmoinen pauttiarallaa 80 miljardia, kun juuri sen verranhan siellä EVM:ssä on meidän ja muiden euromaiden rahaa? Varmaan olisi annettu 100 miljardia, jos siellä olisi ollut niin paljon. Eli Kreikan todellinen rahantarve on jotain hyvin epäselvää. Olkoon nyt sattumalta se n. 80 mrd. Annetaan nyt ne tuhkatkin pesästä.

Jos itsensä pettää, mitä jää jäljelle. Ei mitään.

Henkilökohtaisesti on ollut tuskallista seurata perussuomalaisten sitoutumista Kreikan kolmospakettiin. Eikä siihen tarvittu kuin muutama hassu viikko hallituksessa. Hämmästyttävää ketteryyttä. En osannut arvata, että hallituksessa olo ihan näin raju mankeli on, vaikka mankeliksi sen tiesinkin. Kaikki rypyt siliää kyllä tällä vehkeellä.

Perussuomalaiset on viehättänyt minua erityisesti siksi, koska se on edustanut kirkasta vaihtoehtoisen järjen valoa tässä eurokarusellissa. Mutta enää se ei puolueena eroakaan EU- ja eurolinjauksissaan muista puolueistamme. Piikki on auki, vaikka olemme hallituksessa. 

Mikä siis enää erottaa puolueen muista? Asiallinen Maahanmuuttokritiikki, jonka katalimmat puolestapuhujat kuitenkin livahtavat nurkan taakse tupakalle ikävien kavereidensa Muukalaiskammon ja Rasismin kanssa aina tilaisuuden tullen? Vai tasa-arvoista avioliittoa maanrakoon voimalla polkeva Moraalinen Ylemmyydentunto? 

Olen itse monenlaista höyrypäiden yliampuvaa huutelua sietänyt tässä matkan varrella ja koettanut vaikuttaa asioihin sisältä päin omalla maltillisella otteellani, mutta kun näin suuret ja suureen ääneen puolustetut asiat kuten euron tukipakettipolitiikka romutetaan näin helposti ja vain muutamassa viikossa, niin eipä voi muuta sanoa kuin että on petetty ja inhottava olo. Inhottava siksi, koska jokunen minuakin äänesti tämän euroasian takia. Pahoitteluni. En osaa antaa yhtään pätevää syytä tilanteeseen. 

Olkaa jäsenet aktiivia. Vaikuttakaa nyt sisältä päin!

Perus-persujen reagointi viime päivinä on ollut rajua, mutta perusteltua. Ja sen ansiosta asia voidaan saada vielä käännettyä. Älkää väsykö Kreikka-uutisiin, sillä sehän on Brysselin eliitin yksi taktiikka: väsyttää kansalaiset ja näemmä neuvottelijatkin turtuneeseen "ihan sama" -tilaan. Älkää upotko meille viitoitettuun selittelyjen suohon. Älkää antako sanakikkailun hämmentää. Suomi on suostunut mukaan Kreikka kolmoseen. Siinä on tilanne nyt. Se on fakta. Edellistä hallitustakaan ei parane paljoa haukkua, sillä meidänhän piti muuttaa tilanne. Meidän piti laittaa piikki kiinni...

Pökköä pesään nyt vaan riittävästi ja asiallisesti, niin kentän viesti menee näemmä perille! Eihän me kiltisti ihan lampaina määkimällä mitään saada aikaan. Karahtaa vaan tämä laiva suoraan karille sillä menolla!

Leikkauslistoja odotellessa,

Pirre

  

Lue lisää...

Jokaiselta jotakin

LU 16.4.2015

Ilma on sakeanaan vaateita veronalennuksista ja etuuksien korottamisista. Itse en pysty näitä kaikkia samaan yhtälöön tasapainoisesti asettamaan.

Euroalue laahustaa edelleen muun maailman perässä. Epäonnistunut euro on Suomelle erityisen kallis: valuuttamme ei pääse asettumaan oikeaan arvoonsa itsenäisesti, vaan kellumme ylivahvan Saksan määräämään tahtiin ja hoidamme Kreikan velkoja omilla verovaroillamme, jotta tämä euroeliitin ylläpitämä hulluus voisi jatkua.

Lääkkeeksi EU tarjoaa sisäistä devalvaatiota eli palkka-alea ja miljardileikkauksia eli olojen kurjistamista sekä kolmatta Kreikan tukipakettia ensi kesäkuussa. Että vielä kehtaavatkin jotkut muistella euron ”hyviä” alkuaikoja, jotka perustuivat pelkkään harhaan!

Suomella riittäisi talousongelmia ilman euroakin. Huoltosuhde on keikahtamassa ennätyksellisen hyvästä 1980-luvun tilanteesta ennätyksellisen huonoon. Meille tärkeät tietoliikenne- ja paperiteollisuus ovat kyykänneet ja vetäneet koko talouttamme alas. Onneksi muut toimialat ovat jo toipumassa. Ja onneksi metsästä saadaan jalostettua muutakin kuin paperia, kuten esimerkiksi biokomposiitteja ja tulevaisuuden tekstiilikuituja.

Edessämme eivät juuri nyt ole veronalennusten, etuuksien korotusten tai valtion velan takaisinmaksun ajat. Päinvastoin joudumme haalimaan kasaan jokaiselta jotakin.

Kun verrataan Suomen veroastetta muun Euroopan vastaaviin lukuihin (eli otetaan esim. Saksaltakin eläkemaksut veroasteeseen mukaan), ei Suomi edes ole mikään poikkeuksellisen korkean verotuksen maa. Etuuksien korottajilta puolestaan vaadin tietoa siitä, miten korotukset rahoitetaan. Miten kovan palkan sivukulujen korotuksen he kuvittelevat yrityksiemme kestävän ilman konkurssiaaltoa?

Sen aallon jälkeen huonotkin indeksit olisivat pelkkä muisto vain ja joutuisimme miettimään etuuksien tasojen leikkauksia. Silloin ei riittäisi palkkoihin nollalinja tai indeksiin taitos, vaan menisimme niissä miinukselle. Se miinus on muuten juuri sitä sisäistä devalvaatiota eli EU-eliitin meille keksimää ja käskemää lääkettä.

PIRITTA POIKONEN
Kaupunginvaltuutettu (ps) ja eduskuntavaaliehdokas
Lohja

Lue lisää...

Ehdokasesittely PS-lehdessä

Uusimmassa Perussuomalainen lehden numerossa (13/2013) on ehdokasesittely minusta sivulla 16. Tässä alla on tuon jutun teksti kokonaisuudessaan. Lehti on luettavissa ilmaiseksi netissä.


Demokratiavaje on EU:n kompastuskivi

Lohjalainen juristi Piritta Poikonen vastustaa EU:n liittovaltiokehitystä ja euron hullutuksia. Omana erityisenä kiinnostuksen kohteena Poikosella on unionin sosiaalinen ulottuvuus, mikä on vasta kehittymässä oleva alue.

Lohjalaisen Piritta Poikosen sukujuuret ovat Pohjois-Karjalassa, mutta hän syntyi Helsingissä ja varttui elämänsä ensimmäiset kymmenen vuotta helsinkiläisessä Pukinmäen lähiössä. Koulunsa hän kävi Nummi-Pusulan kunnassa ja heti lukion jälkeen aloitti elintarvike-ekonomian opinnot maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa. Sittemmin hän vaihtoi oikeustieteelliseen, josta valmistui juristiksi. Koti Lohjalle valmistui hartiapankkivoimin heti opiskelujen jälkeen.

 Sosiaalipolitiikkaan Poikonen hurahti käytyään aviomiehensä kanssa keskusteluja yhteiskunnallisista asioista, jotka johdattivat hänet lukemaan kirjallisuutta aiheesta. Lopulta aihe innoitti hänet jopa vaihtamaan työpaikkaa. Finanssialan Keskusliiton asiantuntijana hän toimii sosiaalipolitiikan ja juridiikan välimaastossa.

- Suomella on paljon etuja puolustettavanaan EU:ssa. Sinne tarvitaan ahkeria, sitkeitä ja rohkeita työmyyriä. Näitä ominaisuuksia olen työuranikin aikana tarvinnut, Poikonen sanoo.

Suomalaisen elinkeinoelämän pärjääminen tärkeää

Poikonen vastustaa EU:n liittovaltiokehitystä ja euron hullutuksia. Omana erityisenä kiinnostuksen
kohteena Poikosella on unionin sosiaalinen ulottuvuus, mikä on vasta kehittymässä oleva alue. Myös taloudellisiin asioihin hänellä riittää perehtyneisyyttä.

- Suomen kansalaisten etujen lisäksi minulle on tärkeää suomalaisen elinkeinoelämän pärjääminen globaalissa kilpailussa. Esimerkiksi eri maiden pankkien tasapuolinen kohtelu pankkiunionissa on varmistettava. Suomalainen elinkeinoelämä on suomalaisen työllisyyden kivijalka. 

- Vielä eurokriisiäkin suurempi ongelma on EU:n demokratiavaje – se, että asioita tapahtuu demokraattisen päätöksenteon ulkopuolella. Jos demokratiavaje syöpyy tarpeeksi syvälle, EU kompastuu siihen ja vähintään vahingoittuu pahasti. Juuri demokratiavajeesta kumpuavat euronkin ongelmat, Poikonen toteaa.

EU:n Poikonen uskoo betonoineen ainakin ydinosansa vuosikymmenien saatossa eikä usko sen hajoamiseen, mutta unionin byrokratiaa on karsittava ja demokratiavaje on korjattava. Euron hän arvelee sen sijaan rapistuvan useammasta nurkasta samanaikaisesti.

Asiantuntijan roolissa Poikonen on tottunut pilkkomaan palasiksi isoja asiakokonaisuuksia. Työnsä puolesta hän on perehtynyt sosiaalipoliittisiin kysymyksiin ja hänellä on kyky ottaa asiat haltuun, rohkeutta taistella silloin kun on sen aika ja viisautta jättää väliin turhat ja toivottomat kamppailut.

- Nykyisen työni takia olen vieraillut monia kertoja Brysselissä ja minulla on käsitys siitä, mitä europarlamentaarikon työ pitää sisällään. Hohdokasta hommaa se ei ole, vaan kovin paperinmakuista puurtamista. Minulla ei siis ole ruusuisia kuvitelmia toimenkuvasta, mutta ei mitään kammoakaan.

Määrä ei korvaa laatua

Piritta Poikonen harrastaa punttisalilla käymistä ja juoksemista. Liikunnan jälkeen rakkaimpia harrastuksia ovat käsityöt, marjastaminen ja kynsien koristelu. Naimisissa hän on ollut vuodesta 2000 ja perheeseen kuuluu lisäksi kaksi isoa löytökissaa. Veljentytöt pitävät tädin välillä kiireisenä. Vaalikampanjansa aikana hän aikoo kierrellä Suomea niin paljon kuin rahat ja aika antavat myöten.

- Meillä on kolmen hengen ydintiimi ja paljon ideoita, joita tulemme julkistamaan pitkin matkaa kierrellessämme tapahtumissa ympäri Suomea niin paljon kuin kalenteriin mahtuu ja budjetti sallii. Asiantuntijana minulle on vierasta pyrkiä hakemaan pelkkää näkyvyyttä. Olen tottunut etenemään asiakärjellä. Siksi pyrin panostamaan määrää enemmän laatuun ja perehtymään asioihin, vaikka se veisi aikaa. En tiedä, miten fiksu strategia se lopulta on, mutta minulle luontainen.

Vaalikampanjaansa Poikonen aikoo panostaa tuhansia euroja, omiakin säästöjä vähintään kymmenentuhannen euron edestä. Miten paljon budjetti kasvaa riippuu siitä, paljonko puolueelta tulee tukea ja miten paljon sponsorirahaa saadaan kerättyä muista lähteistä.


Teksti: Mika Männistö

Kuva: Matti Matikainen



Lue lisää...

Hyvä dokumentti: Harmaa eminenssi

Jäin eilen illalla jumiin tv:n äärelle, kun sieltä tuli aivan loistava ja kiihkoton dokumentti euron katastrofista. En nyt ala itse omin sanoin referoimaan ohjelmaa, vaan tässä on Dokumenttiprojektin sivuilta löytyvä kuvaus ohjelman sisällöstä:


Harmaa eminenssi - silminnäkijäkertomus eurooppalaisen unelman tuhosta


"Arvostettu EU- ja talousasiantuntija Johnny Åkerholm vie Euroopan unionin kulissien taakse, missä poliitikot tappoivat haaveen talouden vakaudesta. Åkerholm analysoi, miksi politikointi rapautti talousliiton – liiton, joka olisi voinut toimia, jos sen perustajat olisivat noudattaneet itse luomiaan sääntöjä. Kokenut pankkimies selittää myös, miten poliitikot olivat aiheuttamassa nykyistä talouskriisiä, ja miten he myös syvensivät sitä.

Suunnitelma talous- ja rahaliitosta Emusta sisältyi joulukuussa 1991 hyväksyttyyn Maastrichtin sopimukseen. Sopimus synnytti Euroopan unionin. Emuun oli määrä siirtyä kolmessa vaiheessa. Rahaliiton kolmannessa vaiheessa syntyi euro. Se otettiin käyttöön yhdessätoista maassa tilivaluuttana 1. tammikuuta 1999. Kolme vuotta myöhemmin eurosta tuli käteisvaluutta.

Talous- ja rahaliitto ajautui vaikeuksiin 2000-luvun alussa, kun Saksa ja Ranska eivät pystyneet pitämään julkisen talouden alijäämäänsä sovituissa rajoissa. Se heikensi rahaliiton uskottavuutta. EU-johtajat yrittivät paikata uskottavuusvajetta lieventämällä rahaliiton ehtoja. Täten rahaliiton takuumaat Ranska ja Saksa eivät saaneet rangaistusta yhteisten sääntöjen rikkomisesta. Sittemmin myös monet muut maat kuten Belgia, Italia, Kreikka ja Portugali ovat rikkoneet sovittuja taloudenpidon sääntöjä. Jäsenmaiden lipeäminen sovituista säännöistä ei kuitenkaan aiheuttanut nykyistä talouskriisiä. Halpa raha ja sen aiheuttama talouksien ylikuumeneminen ovat talouskriisin tärkeimmät syyt. Poliitikot kiihdyttivät ja jyrkensivät kriisiä sen sijaan, että he olisivat pystyneet hillitsemään sitä.

Dokumentin päähenkilö Johnny Åkerholm on Emu-historian silminnäkijä ja tekijä: hän neuvotteli aikanaan niissä pöydissä, joissa talous- ja rahaliiton kohtalosta päätettiin. Åkerholm on toiminut muun muassa Suomen Pankin osastopäällikkönä, valtiovarainministeriön alivaltiosihteerinä, EU:n talous- ja rahoituskomitean puheenjohtajana sekä talous- ja rahoitusasioiden neuvoston Ecofinin jäsenenä. Åkerholm ei ole koskaan viihtynyt parrasvaloissa. Hän kokee olevansa mieluummin asiantuntija tai neuvonantaja kuin päättäjä. Hän on taustavaikuttaja, harmaa eminenssi. Vanhoissa arkistofilmeissä Åkerholm on se hiljainen mies ministerin vasemmalla puolella.

Dokumentin pohjavireenä on kertomus työteliäästä miehestä, joka on palvellut työnantajaansa itseään säästämättä. Nyt, 41 vuoden työuran jälkeen, Åkerholm ei ole katkera, koska on saanut tehdä paljon. Mutta hän on pettynyt.

Åkerholmin silminnäkijäkertomusten ja analyysin lisäksi dokumentissa käytetään ennen näkemätöntä arkistomateriaalia EU:n sisältä.


Ohjaaja: Simo Sipola.
Kuvaaja: Hannu Kettunen."

*************************************

Dokumentti on nähtävissä Yle Areenassa nyt vielä lähes kuukauden päivät, eli hopi hopi kaikki katsomaan tämä!

Lue lisää...