Tutkittuja asenteita

Uusin kolumnini Länsi-Uusimaassa käsitteli VATT:n uutta mielenkiintoista tutkimusta. Seurasin työni puolesta prosessia läheltä. Tutkimusraportti löytyy tästä linkistä. YLEn verkkotoimitus haastatteli minua aiheesta, se juttu löytyy tästä linkistä. Tässä kirjoitukseni:


Tutkittuja asenteita

Pääsin maallikkona seuraamaan tieteellisen tutkimuksen tekemistä. Tässä VATT:n juuri julkistetussa tutkimuksessa selvitettiin kansalaisten hoivapalveluja koskevia mieltymyksiä ja näiden palvelujen rahoittamista koskevia asenteita. Kysely tehtiin tulevaisuuden vanhuksille eli tämän päivän 55–70-vuotiaille. Siinä luotiin sadoille koehenkilöille mahdollisimman todenmukainen tulevaisuuden hoivaa koskeva valintatilanne hintoja myöten. Vastaajat eivät siis voineet vain luetella mielihalujaan, vaan tieto palvelujen hintatasosta teki valinnat todellisemmiksi.

Selkeä tulos on, että mieltymykset hoivan sisällön suhteen vaihtelevat suuresti. Suurin osa haluaa asua kotona, vaikka palveluasuminen olisi hyvin edullista. On kuitenkin myös paljon heitä, jotka haluavat muuttaa palveluasuntoon, vaikka se maksaisi heille tuntuvastikin. Tarvitaan vielä lisätutkimuksia sen selvittämiseksi, mikä selittää nämä suuret erot. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun ihmiset ovat selvästi muita halukkaampia muuttamaan palvelutaloon. Tulevaisuudessa onkin oltava tarjolla erilaisia asumismuotojen ja hoivapalvelujen yhdistelmiä. 

Vanhuspalvelujen julkisella tuella on suuri vaikutus siihen, millaista hoivaa ihmiset pystyvät lopulta valitsemaan. Järkevä tukipolitiikka suuntaa varat siten, että ikäihmisten valinnat tukevat heidän hyvinvointiaan. Kansantalouden kestävyys asettaa tukipolitiikalle tietenkin rahalliset rajat. 

Tutkimuksessa selvitettiin myös kansalaisten halukkuutta maksaa hoivapalveluista. Kodin arkiaskareissa auttamisesta ja ateriapalveluista ollaan valmiita maksamaan varsin paljon. Samoin turvaranneke ja päivittäinen viriketoiminta nähdään korkeahkon maksun arvoisiksi. Tuloksista näkyy, että vanhuspalveluista ollaan valmiita maksamaan eläketuloihin nähden merkittäviä summia. Tutkijoiden mukaan tämä osoittaa valmiutta käyttää myös varallisuutta hoivan rahoittamiseksi. Tällaiset signaalit kansalaisilta ovat tärkeitä, koska hoivan rahoittaminen entiseen tapaan vain veroja korottamalla olisikin vaikeaa, ellei peräti mahdotonta. 

Tutkimuksessa tehtiin erillinen kysely vastaajien aikuisille lapsille, koska he ovat usein mukana päätöksentekotilanteissa. Lasten mielestä vanhushoivaan voi käyttää vanhusten omia varoja enemmän kuin vanhusten itsensä mielestä. Lapset ovat vanhempia huomattavasti valmiimpia myös siihen, että oma vanhempi asuu maksullisessa palvelutalossa tai että hoiva-ammattilainen käy kotona auttamassa vanhempaa, vaikka palvelu maksaisikin. 

Omaishoivaa koskevissa valinnoissa havaittiin todella suuria eroja. Osa lapsista ei valitse ensisijaisesti omaishoivaa, vaan he ovat valmiimpia siihen, että vanhempi käyttää suuriakin summia rahaa ammattihoivaan. Toisaalta jotkut lapset eivät odota mitään korvausta omaishoivan antamisesta. He saattavat nähdä hoivan antamisen myös omaa hyvinvointia lisäävänä tekijänä. Keskimäärin lapset halusivat kuitenkin melko suuren taloudellisen kannusteen ainakin virallisen omaishoitosopimuksen tekemiseen. Tulos ei kerro haluttomuudesta hoivaamiseen, vaan muista arjen rajoitteista, jotka käytännössä estävät omaishoivan antamisen.   

Helppo olisi lohkaista, että lapsilla näyttäisi ”laiskuus voittavan ahneuden”, mutta tämä olisi ilkeää ja perusteetonta. Lapset arvostavat vanhempiensa hoivaa paljon, myös rahallisesti. Heille omien vanhempien hyvinvointi on tulevan perintöosuuden suuruutta paljon tärkeämpää.

Piritta Poikonen
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps)
www.pirittapoikonen.com

Lue lisää...

Valtion budjettiesityksen pureskelua

Maan hallitus sai puserrettua eilen iltamyöhällä budjettiesityksensä. Olen tässä aamulla lueskellut rakennepoliittista ohjelmaa enemmän kuntien näkövinkkelistä ja tässä vähän ajatuksiani. Koko pumaskaa en ole vielä käynyt täikamman tarkkuudella läpi.

Siitä olen samaa mieltä, että välittömin, julkisen talouden tuloihin tai menoihin suoraan kohdistuvin toimin koko kestävyysvajeongelmaa ei voida ratkaista. Hallituksen mukaan keskeisiä ovat työllisyysastetta, talouden muuta kasvuperustaa ja julkisen palvelutuotannon tuottavuutta vahvistavat rakenteelliset uudistukset. Sanahelinän sisältöä pitäisi vaan vielä tarkentaa. Itse olin tähän mennessä törmännyt eri keskusteluissa ja teksteissä aina vain yhteen ja samaan rakenteelliseen uudistukseen: eläkeiän nostamiseen. Ei muuta. No nyt niitä rakenteellisia uudistuksia nimettiin sitten muutama lisää. Leikkauksia ja muita kurjistuksia niistä ovat monet suoraan suomeksi sanottuna.

Mennäänkö kuntien pakkoliitoksiin?

Sitä on vähän vaikea sanoa, koska budjettipaperi on itsessään ristiriitainen. Kuntarakennelaissa aiotaan lisätä valtioneuvoston toimivaltaa yhtenäisillä työssäkäynti- tai yhdyskuntarakennealueella. Sitten tulee tämä kukkanen: ”Valtioneuvoston toimivallan lisääminen rajoitetaan selkeillä reunaehdoilla ja alueen asukkaiden enemmistön tahtotilaan sitomisella. Toimivallan käyttö rajoitettaisiin tilanteisiin, joissa kuntarakennelain tavoitteet eivät ole toteutettavissa vapaaehtoisesti.”

Eli pakkoa käytetään vain siellä, missä kuntalaisten enemmistön tahtotila on liitoksen puolella? Milloin tällainen tilanne olisi mahdollinen? Silloin kun kuntalaisten enemmistö haluaisi liitosta, mutta vain valtuusto sitkeästi olisi liitosta vastaan? Aika kaukaa haettu tilanne... Ja millä lie metodilla aikovat sitten tuon ”alueen asukkaiden enemmistön tahtotilan” selvittää, gallupillako? [LISÄYS 9.9.2013: Ahaa, asiasta on siis tarkoitus järjestää alueellisia kansanäänestyksiä ja koska "alueen" äänten enemmistö ratkaisee, voisi käydä niin, että pienten kehyskuntien äänimäärät jäisivät suuren keskuskunnan äänimäärän jyräämiksi, vaikka liitoksen vastustus olisi 100 % pienessä kunnassa. Luin tuon alunperin huolimattomasti ja ajattelin koko ajan sanamuodon "alueen asukkaiden" tarkoittavan "kunnan asukkaiden enemmistöä". No jaa, onhan tässä sitten todellisen pakottamisen tuntua ilmassa.] 

Kunnille kurjistumista?

Hallituksen tavoitteena on vähentää kuntien velvoitteita siten, että saavutetaan miljardin euron kokonaisvähennys kuntien toimintamenoihin. Tämä tulee olemaan todella vaikea tehtävä, etenkin kun tässä samalla kuntien velvoitteita lisätään siirtämällä kunnille osa pitkäaikaistyöttömien työmarkkinatuen rahoitusvastuusta 1.1.2015 lukien.

Konkreettisemmat linjaukset siitä, mitä tämä ”kuntien velvoitteiden vähentäminen” (siis leikkaukset suomeksi sanottuna) oikein tarkoittaa, tehdään marraskuun 2013 loppuun mennessä. Asiasta käynnistetään paikallisia kokeiluja jo vuoden 2014 alusta lukien. Kuntien tehtävien kartoittamisessa etsitään samalla myös sellaiset tehtävät ja velvoitteet sekä toiminnan organisointitavat, joita muuttamalla toiminta tehostuu. Odotan suurella mielenkiinnolla näitä listauksia. Ja hieman myös pelolla.

Kaiken kaikkiaan kunnille on asetettu 2 miljardin kokoinen osuus kestävyysvajeen paikkaamisesta. Vajettahan voidaan paikata joko menoja karsimalla tai tuloja lisäämällä. Suoria vähennyksiä toimintamenoihin tehdään miljardi siis karsimalla tehtäviä ja samalla vähentämällä julkisen sektorin työntekijämäärää merkittävästi. Toinen miljardi kursitaan kasaan mm. veronkorotuksilla. Kaksi miljardia on suuri luku, kun ajattelee sitä, että kuntien koko menot ovat 35,7 miljardia. Ja todellakin se, mitä tämä meille sitten lopulta arjessa tarkoittaa, on edelleen epäselvää!

Hallitus haluaa selkeyttää kuntien keskinäistä sekä valtion ja kuntien välistä vastuunjakoa. Tämä on mielestäni hyvä asia, mutta vieläkin olennaisempaa olisi selkeyttää kansalaisen ja yhteiskunnan välistä vastuunjakoa! Minulle on kansalaisena ihan yhdentekevää, vastaako jostain asiasta valtio vai kunta ja kerääkö siitä veron valtio vai kunta. Itse jäsennän näitä vastuita aina akselilla kansalainen – yhteiskunta. Eli olennaisempi jako kulkee siinä, vastaanko asiasta minä itse vai joku instituutio. Olipa se instituutio sitten kunta, Kela, valtio tms.

Tuottavuutta on parannettava

Hallitus haluaa tietenkin parantaa julkisen palvelujärjestelmän tuottavuutta ja vaikuttavuutta. Kukapa ei, jos sisäistää tuottavuuden paranemisen siten, että tekemällä asioita järkevämmin saavutetaan enemmän. Eikä siis siten, että ”tehostaminen” on vain peitesana resurssien niukennukselle, kiireelle ja hosumiselle. Tuottavuutta voidaan julkisella sektorilla edistää merkittävästi tietohallintoratkaisuja yhtenäistäen. On hyvä, että Suomeen halutaan viipymättä kattava ja yhtenäinen sähköisten palveluiden palveluväylä ja sähköinen tunnistautuminen. Sähköisten palvelujen osuutta aiotaan lisätä ja hyvä niin. Esimerkkinä tarjoan tästä aina pankkipalveluita 1980-luvun konttoreissa verrattuna tämän päivän verkkopankkiasiointiin. En kyllä jokaista laskua ja rahan nostamista haluaisi enää lähteä konttoriin hoitamaan!

Tuottavuutta ja vaikuttavuutta voidaan parantaa myös palvelutuotannon tehokkaammalla työnjaolla. Tämä voisi hallituksen mukaan tapahtua väljentämällä kelpoisuusvaatimuksia, kuitenkaan asiakkaan turvallisuutta ja palvelujen laatua vaarantamatta. Tämä on ihan hyvä ja rohkea ajatus, mutta sisältää tiettyjä vaaroja. Tämä pitää tehdä taiten. Mutta välillä kieltämättä tuntuu, että ammattikunnat vahtivat omia tonttejaan liiankin tarkasti ja työtehtäviin vaaditaan vaikka mitä tutkintoa. Tässä voisi olla niiden maalaisjärjen mukaisten joustojen ja mutkien suoristamisen paikka.

Monikanavaisuus ongelmana ja mahdollisuutena

Sosiaali- ja terveydenhuollon monikanavaisen rahoitusta halutaan purkaa, jotta rahoitus selkiytyy ja osaoptimoinnin mahdollisuudet vähenevät. Uudistuksissa aiotaan ottaa huomioon terveydenhuoltolain ja potilasliikkuvuusdirektiivin mukainen asiakkaan valinnanvapaus. Itsekin pidän valinnanvapauden lisäämistä tärkeänä. Rahoitusjärjestelmän uudistamisessa aiotaan ottaa huomioon kaikki rahoituskanavat, kuten mm. valtionosuudet, kuntien rahoitus, Kela, työeläke- ja vakuutusyhtiöt, työnantajat ja työntekijät, seurakunnat, potilasvakuutus ja muut vastuuvakuutukset sekä palveluiden käyttäjien maksamat asiakasmaksut.

Itse olen jo työni puolesta sitä mieltä, että monikanavaisuuden ongelmien lisäksi eri rahoituskanavia tulee tarkastella niiden tarjoamien mahdollisuuksien ja niiden kehittämisen kannalta. Kansalaisten oman rahoituksen rooli tulee nähdä muutoinkin kuin vain nykyisten asiakasmaksujen kautta. Etenkin vanhushoivan rahoittamisessa kansalaisten oman varallisuuden ja sopivien finanssi-instrumenttien yhdistelmällä olisi merkittävä positiivinen rooli.

Mutta missään nimessä kansalaisten varallisuutta ei saa alkaa ottaa asiakasmaksuissa huomioon pakolla. Tämä ei kuulu suomalaiseen hyvinvoinnin rahoitusmallin traditioon. Mutta uskon, että omaa varallisuutta ollaan valmiita käyttämään hyvinvoinnin rahoittamisessa myös vapaaehtoiselta pohjalta. Tämä edellyttää yhteiskunnalta vastaantuloa järkevästi hinnoitellun palvelusetelin muodossa sekä turvallisten ja tehokkaiden finanssityökalujen kehittämistä. Sitä kehittämistä minä työkseni teen.

LISÄYS 31.8.2013:

Taloustieteilijätkin toteavat, että paketin sisältö jäi vielä oikeasti monin osin epäselväksi. Tavoitteet ovat kunnianhimoiset ja tärkeät, mutta miten ne sitten oikeasti saavutetaan, sitä ei vielä kunnolla kerrota. Esim. 2 miljardin säästöt kuntasektorilla tarkoittaa meillä Lohjalla 10 miljoonaa! Mistäs aletaan tinkiä? Mitkä tehtävät kunnilta otetaan pois? Näppärä "halki-poikki-ja-pinoon-ja-kestävyysvaje-simsalabim-kerralla-pois" -paketti muuttuukin todella karuksi, kun aletaan OIKEASTI säästää.

Sailaskin kommentoi YLElle, että ei tämä rakennepaketti korjaa kestävyysvajetta. Lisäksi hän totesi, että häntä on kiusannut ministereiden puheet "valtiontalouden sopeuttamisesta". Hän kysyi, miksei voida sanoa suoraan, että tarkoitetaan menojen karsintaa ja verojen korottamista. Samaa kysyn minä.

Lue lisää...

Porlan suunnitteluvaraus

Kesäloma on ollut kaupunkisuunnittelun osalta ohi jo aikaa sitten. Tässä on takana jo tutustumismatka Hämeenlinnaan ja Lahteen sekä seminaari Porlaan liittyen. Eilen oli superpitkä talousseminaari- ja kokouspäivä. Siihen päälle vielä puheenjohtajiston kokoontumiset ja kaikki sähköpostiliikenne. Valtuusto starttailee sitten syyskuun puolella.

Porinaa Porlasta

Länsi-Uusimaa 29.8.2013

Painavia ovatkin olleet asiat kaupunkisuunnittelun asialistalla... suurimpana Porlan alueen kehittäminen. Porla on Lohjanjärven ranta-aluetta, joka sijaitsee aivan keskustan tuntumassa. Tällä hetkellä alueella on vanhan kalanviljelylaitoksen jäljiltä laitokseen kuuluneita lammikoita. Rantaa pitkin kulkee asukkaille tärkeä rantaraitti. Alueella elelee lintuja ja kaloja ja se on monin paikoin hyvin luonnontilainen. Alue on päässyt aikojen saatossa rapistumaan pahasti. Toiset tykkää, toiset ei.

Lautakunta myönsi Lemminkäiselle suunnitteluvarauksen Porlan alueelle. Aikomus on suunnitella alueella asuinrakentamista, hotelli ja puistoaluetta. Rantaraittia ei katkaista.

Itse suhtaudun hankkeeseen positiivisen uteliaasti ja jopa kohtuullisen innostuneesti. Vihdoinkin, 30 vuoden pohtimisen ja keskustelun jälkeen saapui ensimmäinen sellainen konkreettinen ehdotus, jossa on myös rahoituspuoli mietitty. Porlan alueestahan on tehty hienoja ja kiehtovia suunnitelmia, joiden rahoittamiseen tosin tarvittaisiin veronmaksajien rahoja varsin paljon. Ja niitä rahoja ei tällaisina aikoina löydy. Eikä niitä ole kuluneina vuosikymmeninäkään löytynyt, vaikka suhdanteet ovat vaihdelleet.

Itse sitä paitsi pidän Lemminkäisen hahmottelemasta kokonaisuudesta paljon ja pidän sitä aidosti toimivana ja keskustan ranta-aluetta elävöittävänä. Vaikka kaupungille ilmaantuisi jostain nyt ylimääräistä rahaa jonkin muunkin vaihtoehdon toteuttamiseen, saattaisin silti aivan hyvin olla tämän nyt ehdotetun kokonaisuuden takana. Ymmärrän kyllä toista mieltä olevienkin lähtökohdat ja perustelut. Silti pidän alueen voimakastakin kehittämistä hyvänä asiana.

Kunhan suunnitelmavaihtoehtoja aletaan saada, päästään kunnolla arvioimaan, miltä alue näyttää ja miltä kokonaisuus vaikuttaa. Sanoin jo eilen lautakunnassa sen, että vaikka suunnitteluvaraus ei pysyvästi sido kaupunkia vielä mihinkään, annan itse kyllä jo tässä vaiheessa enemmän kuin pikkusormen, vaikken koko kättä annakaan. Eli vaikka lopulta joku ikkunan muoto tai seinän väri ei juuri minua miellyttäisikään, en enää muuta sellaisten makuseikkojen takia mieltäni, kunhan nämä elementit toteutuvat: katkeamaton rantaraitti, hotelli, puistoalue, asuminen.

Siispä keskustelu alkakoon ja jatkukoon vilkkaana koko suunnitteluvarauksen ajan eli vuoden 2015 loppuun saakka. Sitten päätetään lopullisesti.

Mitä nyt päätettiin?

Lautakunnan päätöksen esittelytekstin mukaan "suunnittelun lähtökohtana on alueen kehittäminen siten että Porlan alueelle rakennetaan toimitiloja rantapalveluineen (”Järvipalvelukeskus”), kerrostaloasumista ja entinen kalanviljelylaitos altaineen ja rakennuksineen kunnostetaan puistoksi (”Allaspuisto”). Rantaraittia ei tulla katkaisemaan."

Tässä vielä lautakunnan varsinainen päätösteksi:

Kaupunkisuunnittelulautakunta päättää varata Porlan alueen Lemminkäinen Talo Oy:lle suunnittelua varten 31.12.2015 saakka seuraavin ehdoin:

 

Suunnitteluvaiheen sekä asemakaavan muutoksen laatimiskustannukset tulevat varauksen haltijan kustannettaviksi. Asemakaavoituksen edellyttämät riittävät selvitykset, lausuntojen hankkiminen ja vaihtoehtojen tutkimiset sekä muut kaavaprosessiin liittyvät toimenpiteet tehdään suunnitteluvarauksen haltijan kustannuksella. Lemminkäinen tekee suunnitteluvarauksen edellyttämän suunnittelun ja selvitystyön omalla kustannuksellaan ja riskillään. Kaupungille ei aiheudu niistä mitään korvausvelvoitetta.

 

Asemakaavan tultua lainvoimaiseksi Lemminkäinen ostaa kaupungilta asuinrakennusoikeuden sekä hotellin sisältävän Järvipalvelukeskuksen rakennusoikeuden ja edellä mainittuihin toimintoihin tarvittavat aluevaraukset vähintään ennalta arvioitettavalla markkinahinnalla. Allaspuisto jää kaupungin haltuun ja se ja mahdollisesti myös alueella sijaitsevat rakennukset voidaan kunnostaa esim. asuin- ja toimitilarakennusoikeudesta saatavilla tuloilla myöhemmin tehtäviin päätöksiin pohjautuen.

 

Alueelle sijoittuvan, hotellin sisältävän Järvipalvelukeskuksen kehittämisessä toimivat Lohjan kaupunki ja Lemminkäinen kumppaneina, siten että toimitiloille löydetään operaattori(t) ja omistaja(t). Mikäli hotellin sisältävä Järvipalvelukeskus ei toteudu, eli sille ei Lemminkäiselle myönnettävän suunnitteluvarauksen aikana löydetä sijoittajaa ja operaattoria, ei Lemminkäiselle myöskään myydä Porlan alueelta asuinrakennusoikeutta.

 

Mikäli Lemminkäinen ei vuoden 2015 loppuun mennessä ole löytänyt yhdessä Lohjan kaupungin kanssa Porlan alueelle sopivaa kokonaisratkaisua, joka tyydyttää molempia osapuolia ja jonka pohjalta voidaan kaavoitus käynnistää, peruslähtökohtana on, että suunnitteluvarausta ei vuoden 2015 jälkeen edellä mainitulta pohjalta jatketa.

Lue lisää...

Hengenvaarallista mopoilua

Eilisessä Länsi-Uusimaassa oli mielipidekirjoitukseni mopoilusta. Jouduin niin järkyttävään liikennetilanteeseen viime lauantaina, että pakko oli tarttua kynään. Oli parista sekunnista kiinni, ettei Lohjalla vietettäisi kahden mopotytön hautajaisia...  

                                                                                           

 

Hengenvaarallista mopoilua

 

Ajelin lauantaina Gruotilankatua keskustan suunnasta suoraan Gruotilaa kohti. Lähestyessäni Ratakadun risteystä kärkikolmion takaa sujahti tien yli täyttä vauhtia mopo, jonka kuskilla pää ei kääntynyt sivuille lainkaan. Kaikesta näki, että hän kuvitteli ajavansa etuajo-oikeutettua väylää. Perässä tuli toinenkin mopo, joka sentään hiukan hidasti ja kuskin pää jopa kääntyili, mutta ei ilmeisesti ymmärtänyt näkemäänsä, koska hänkin meni aivan keulamme edestä tien yli. Kaverin perään oli niin kova kiire.

Onneksi ajoin maltillista vauhtia. Ja onneksi tulimme risteykseen silmänräpäyksen verran myöhemmin, muuten ensimmäinen mopo olisi jäänyt suoraan automme alle ja toinen olisi ajanut kylkeen! Onneksi ketään ei myöskään tullut juuri silloin Gruotilantietä vastakkaisesta suunnasta.

Olen nyt kohdannut vuoden sisään kolme hengenvaarallista mopoilutilannetta. Kaikkia tilanteita ovat yhdistäneet nämä seikat: kolmion takaa sivuille katsomatta ajetaan suoraan auton eteen ja kuskin vaatetuksesta päätellen kyseessä on joka kerta ollut mopotyttö. En väitä, että vain tytöt aiheuttavat vaaratilanteita, mutta kaikki omat havaintoni ovat osuneet näin.  

Hyvät moponuorten vanhemmat, kerratkaa nuorenne kanssa kärkikolmion tärkeyttä! Pitäkää nuorellenne vaikka pistokokeita ja kysykää yhdessä liikkuessanne risteyksissä, että ”kukas tässä väistää ja ketä?”. Toivottavasti saatte nuoreltanne sujuvasti oikeita vastauksia. Nykymenolla kun joku pääsee vielä hengestään!


Piritta Poikonen
Lohja

Lue lisää...