Poikosen säästölista

LU 11.4.2015

Paikallislehtemme Länsi-Uusimaan tekstaripalstalla kyseltiin mun ja lohjalaisen demariehdokkaan säästölistoja. Minäpä tartuin heti haasteeseen ja listasin omani 11.4.2015 lehdessä tähän malliin:

Poikosen säästölista

Tässä kysyttyjä Poikosen säästösuunnitelmia lainsäätäjän roolissa:

Järkevästi hinnoitellut palvelusetelit käyttöön.

Euron tukipaketit jäihin! 

Pakkoruotsivaatimuksia vähennettävä. 

Hallinnollista ylimääräistä pois vaikka juustohöylällä kaikkialta.
Kuntaliitosten viiden vuoden irtisanomissuoja pois. 

Lastensuojelutapausten vähentäminen lapsiperheiden kotiavulla. 

Toimimaton kehitysapu karsittava. 

Kannattamattomien energiamuotojen ja suuryritysten tuet tarkasteluun. 

Ylisääntelyn purkaminen. 

Puoluetukien leikkaaminen. 

EU-jäsenmaksujen tasapuolistamisen vaatiminen.

Lisäksi kuuluu vielä mainita aikamme muodikkain säästökeino eli ”rakenteelliset uudistukset”, jollaiseksi en lue esim. pelkkää sote-hallinnon uudistamista. Mutta sen rajan etsiminen, mikä kuuluu yksilön omalle vastuulle ja mikä verovaroin kustannettavalle yhteisvastuulle esim. terveyden, hoivan ja työttömyyden osalta, on sitä rakenteiden uudistamista.

Piritta Poikonen
Kaupunginvaltuutettu, eduskuntavaaliehdokas (ps)
Lohja

Lue lisää...

Ikääntyminen on onnellinen ongelma

Kirjoittelin kestosuosikkiaiheestani eli ikääntymisen aiheuttamien menojen rahoittamisesta Länsi-Uusimaahan 25.3.2015 seuraavanlaisesti:

Ikääntyminen on onnellinen ongelma

Lääketieteen ja elintason parantamisella on haettu terveyttä ja pitkää ikää. Ikääntyminen on siis saavutus! Taloudellisessa mielessä ikääntyminen on kuitenkin ongelma, koska riittävä hoiva maksaa paljon ja haluamme tietenkin maksaa sen laskun.

Maksajia on kuitenkin yhä vähemmän, koska ”työvuorossa” ovat tällä hetkellä varsin pienet ikäluokat siihen nähden kuinka suuria ovat hyvin ansaitsemassaan ”eläkevuorossa” olevat ikäluokat. Rahastoja on kerätty ainoastaan eläkkeitä varten edes jonkin verran, mutta hoivan osalta koko rahoitus tapahtuu vasta tässä ja nyt veroina ja asiakasmaksuina.

Julkisen talouden puolella vallitsee paha alijäämä eivätkä rahat tunnu riittävän mihinkään. Samaan aikaan suomalaiset yksityistaloudet ovat ylijäämäisiä ja taloudellinen hyvinvointimme on kymmenkertaistunut 1950-lukuun verrattuna. Nousevat kansansairaudetkin johtuvat lähinnä liiallisesta syömisestä. Meillä on siis julkisen talouden hätä ja toisaalta materiaalinen yltäkylläisyys.

Hoivan rahoitukseen löytyisi helpotusta julkisen ja oman rahan nykyistä toimivammasta yhdistämisestä. Tämä ei kuitenkaan saisi perustua siihen, että yhteiskunta kaappaa ikäihmisten omaisuuden itselleen, vaikka ministeriössä tätä jo kaavaillaankin. 

Olen valtuustotyössä vaatinut järkevästi hinnoiteltua palveluseteliä Lohjalle ja se asia etenee. Mikään ihmeratkaisu sekään ei ole, mutta kaikkia keinoja pitää käyttää. Edessämme ovat joka tapauksessa tehostamisen, leikkausten, verojen korottamisen ja lisävelkaantumisen ajat.

Kansainvälisestä kilpailukyvystämme huolestuneille kerrottakoon, että ikääntyy se Kiinakin. Eikä Suomi ole edes Euroopan ikääntynein kansa, mutta se vauhti, jolla ikärakenteen muutos meillä tapahtuu, on poikkeuksellisen nopea. Suomi kyllä sopeutuu siihenkin, vaikka nyt näyttääkin synkältä.

Piritta Poikonen

Kaupunginvaltuutettu (ps), eduskuntavaaliehdokas

Uusimaa, Lohja

Lue lisää...

Valtuustoaloite hoivalupauksesta

Laadin alla olevan valtuustoaloitteen ja jätimme sen ryhmämme aloitteena viime viikon valtuuston kokouksessa. Tämä on jatkumoa kestoaiheelleni eli ikäihmisten hoivalle. Edellisen aloitteet koskivat kunnan itse tuottaman hoivan tuotantohintojen selvittämistä ja palvelusetelin käyttöönottoa. Nyt oli vuorossa koko homman perusta, mutta samalla kokonaisuuden vaikein asia.
 

HOIVALUPAUKSEN MÄÄRITTELY

Ikäihmisten hoivan sisältöä ei ole laissa määritelty ja hoivan sisältö vaihteleekin kunnasta toiseen. Käytännössä hoivan sisältö perustuu vain erinäisiin suosituksiin. Perustuslaki määrää toki kaikille oikeuden ”välttämättömään huolenpitoon”, mutta sen sisältöä ei kerrota sen tarkemmin. Vanhuspalvelulakikaan ei tuonut ratkaisua, vaan sen mukaan palveluihin on oikeus ”riittävän ajoissa” silloin, kun ”heikentynyt toimintakyky sitä edellyttää”. Lohjalaisessa hoivalupauksessa voitaisiin ensiksi kertoa se, mitä nämä vanhuspalvelulain mukaiset palvelun saamisen kriteerit oikeasti Lohjalla tarkoittavat.  

Seuraavaksi Lohjalla pitäisi määritellä ja kertoa julki lohjalaisen hoivalupauksen varsinainen sisältö eli se, miten kuntalaisten perustarpeet tyydytetään ja turvallisuus taataan sen jälkeen omat voimat eivät riitä. Lupauksen tulisi sisältää konkreettisia asioita kuten esimerkiksi se, kuinka montaa ateriaa päivässä, minkälaista siivouksen tasoa ja kuinka usein tapahtuvaa avustettua ulkoilua hoiva Lohjalla tarkoittaa. 

Juankosken kunnassa on jo kokeiltu hoivalupauksen tekemistä tehostetun palveluasumisen osalta. Tästä palvelusta voitaisiin Lohjallakin aloittaa hoivalupausten rakentaminen. 

Mikäli hoivalupauksen antaminen osoittautuu mahdottomaksi, haluaisimme saada hyvät perustelut sille, miksi hoivan sisältöä ei voida kuvata kuntalaisille nykyistä tarkemmin.

Lohjalla 14.5.2014   

Perussuomalaisten valtuustoryhmän puolesta
Piritta Poikonen


LIITETIETO
Juankosken kunnan hoivalupaus löytyy osoitteesta:
http://juankoski.hosting.documenta.fi/kokous/2012365-8-2954.PDF

 

Lue lisää...

Hoivamaksujen villi länsi

Länsi-Uusimaan juttu Kultakartanosta (12.3.2014) sai minut kiehumaan  kiukusta pariin otteeseen. Jutussa kerrottiin uuden palveluasumisyksikön Kultakartanon rakentamisesta.

Hieno homma sinänsä, mutta jutussa ei sanallakaan vihjaistu hoivan rahoituspuolesta. Ei tietenkään. Kehuttiin vain sitä, miten Lohjalla on muuta maata vähemmän laitoshoitoa. Kuulostaa päällepäin hyvältä. Mutta tämän trendin vaikutus kuntalaisen lompakkoon voi olla dramaattinen.

Nimittäin jos laitoshoitoa oikeasti tarvitsevia pidetään palveluasumisen puolella, missä hoiva sinänsä on samanlaista laadullisesti ja määrällisesti, päästään asiakkailta nyhtämään palvelumaksuina paljon enemmän kuin mitä heiltä saataisiin irti laitoshoidon puolella. Tämä on väärin. Mutta tätä harrastetaan kautta Suomen: vanhainkodin sijaan ovenpieleen laitetaankin palvelutalon kyltti ja kuin taikaiskusta asiakasmaksupolitiikka muuttuu dramaattisesti. Tämä on pitkään tiedossa ollut ongelma, mutta harvinaista, että viranhaltijat tämän vallitsevan asiantilan näinkin suoraan myöntävät.

Tässä mielipidekirjoitukseni Länsi-Uusimaassa 13.3.2014:

Hoivamaksujen villi länsi

Hienoa, että Kultakartanoa rakennetaan (LU 12.3.2014). Hoivamaksujen ”villin lännen meno” tuli jutusta kuitenkin räikeästi esiin. Asiaa koskevalla lainsäädännöllä alkaa olla jo kiire.

Kultakartano on tehostetun palveluasumisen yksikkö. Kuitenkin ”osa asukkaista on hyvinkin huonokuntoisia”. Miksi heidät siis jätetään pelkän palveluasumisen varaan? Syy selviää samaisesta jutusta: ylilääkäri Hammarén kertoo, että ”hoivan ja hoidon määrässä ei kuitenkaan välttämättä ole laitospaikan ja tehostetun asumisen yksikön välillä eroa.” Puhutaan siis samanlaisesta hoivasta. Missä se ratkaiseva ero sitten on? Vastaus: asiakkaalta perittävissä maksuissa! 

Kuntalainen, joka on laitoshoidossa, maksaa hoivasta enintään 85 % nettotuloistaan. Hintaan sisältyy kaikki. Jos taas hänet pidetään palveluasumisen yksikössä, kuten Kultakartanossa, hän maksaa kaiken itse: vuokran, lääkkeet, ruuan, siivouksen, hoivan. Kultakartanon tyyppisen asumispalvelun kokonaismaksulle ei ole olemassa mitään laista tulevaa kattoa. Vanhus voi pakon edessä joutua käyttämään säästönsä ja myymään kotinsa selvitäkseen maksuista. On hieman epäselvää, tapahtuuko tätä ja missä määrin Lohjalla. Mutta monessa kunnassa tapahtuu. 

Itse kannatan sitä, että hoivan rahoituksessa hyödynnetään paremmin ikääntyvien ikäluokkien omaa varallisuutta. Mutta ei sitä näin saa tehdä: epäreilusti ja pakolla! On hyvin sattumanvaraista, kuka kuntalainen saa saman määrän hoivaa edullisemman taksan mukaan ja kuka joutuu maksamaan paljon enemmän. Myös tilanne eri kuntien välillä vaihtelee.  

Samanlaiseen hoivaan on päästävä samanlaisilla maksuperusteilla. Kunnan pitäisi kuitenkin aina tarjota vaihtoehtona palveluseteliä. Tällöin kuntalainen, jolla maksuhalua ja -kykyä on, voisi vapaaehtoisesti käyttää omia varojaan täydentävänä rahoituksena ja hän saisi edes valita hoivapaikkansa itse. Hinnoittelemalla setelin fiksusti kunta voisi jopa säästää.

Piritta Poikonen
Kaupunginvaltuutettu (ps)

Lue lisää...

Hoivan ryhtiliike

Viimeisin kolumnini Länsi-Uusimaassa (7.3.2014) käsitteli jälleen hoivaa.

Hoivan ryhtiliike

Ikäihmisten hoivan parantaminen edellyttää hoivalupauksen selkeyttämistä, kustannusrakenteen läpivalaisua ja rahoituksellisten lisämahdollisuuksien henkistä hyväksymistä. Pelkkä yksittäistapausten äärellä kauhistelu ei nyt riitä, vaan tarvitaan koko järjestelmän ryhtiliike. Ilman tehokkaampaa ja taloudellisesti kestävämpää järjestämistapaa joudumme suremaan hoivan riittämättömyyttä jatkossakin.  

Ensiksi pitäisi päättää ja kertoa julki se, mitä hoiva Lohjalla tarkoittaa. Pelkkiin yleisiin laatusuosituksiin viittaaminen ei riitä, vaan on todella kerrottava julki esimerkiksi se, kuinka paljon ulkoilua, kuinka monta lämmintä ateriaa päivässä ja kuinka usein tapahtuvia peseytymisiä Lohja vähintään takaa hoivan tarpeessa oleville ikäihmisilleen. Nämä luvatut asiat on sitten hoidettava. Toisissa hoivapaikoissa nämä laatuvaatimukset kyetään täyttämään vähemmällä määrällä käsipareja kuin toisissa. 

Helppo ratkaisu olisi asettaa numeroin ilmaistut hoitajamitoitukset. Tällaiset mekaaniset hoitajamitoitukset ovat kuitenkin vain silmänlumetta. Ne johtaisivat lopulta siihen, että sinnekään, missä tarvittaisiin vähimmäismitoitusta enemmän resursseja, niitä ei myönnettäisi. Laskennallisen minimin täyttämisellä kaikki olisi mukamas OK eikä sillä, mitä oikeasti saadaan aikaan, ole siinä katsannossa niin väliä - mutta byrokraatin ja päättäjän selustat olisivat tällä mekaanisella mitoituksella toki kätevästi turvattu. Sitovat laatuvaatimukset ovat siksi laskennallisia mitoituksia oikeampi, vaikkakin vaativampi tapa ratkaista asia.

Toinen tärkeä askel hoivan parantamisessa on läpivalaista hoivatyön, tilojen, välineiden ja hallinnon määrä eri hoivapaikoissamme. Näin saadaan selville lohjalaisen hoivan kuukausihinta. Laadin tästä ryhmämme valtuustoaloitteen vuosi sitten, mutta tuolloin hintatiedot tuntuivat joko olevan jo selvillä (siis joitain tietoja jossain valtavan budjettimateriaalin syövereissä…) tai sitten asian selvittäminen tuntui vaativan liikaa esimerkiksi lääkäreiden työaikaa. Pienenä vinkkinä kerrottakoon, että ei yksityisissä lääkärifirmoissa lääkärit näitä suoritehintoja laskeskele. Siellä asialle laitetaan talouden ja hallinnon ammattilaiset. Nyt onneksi koko Lohjan talouden tuottavuushankkeessa tämä kustannusten selvittäminen tunnutaan otettavan tosissaan ja laskutikkukin löytänee oikealle työpöydälle. Löysät pois ja lisäresursseja sinne, missä niitä todella tarvitaan!

Kolmas toimenpide on monipuolistaa hoivan rahoitusta. Perinteinen verorahoitteinen järjestelmämme on tuttu ja siksi turvallinen ja sillä saadaan tasattua riskejä. Mutta tulevien vuosikymmenten hoivalaskua emme saa kokonaan maksettua pelkillä veroilla ja asiakasmaksuilla. Koska iso osa hoivaa on asumista, jonka maksamme muutoinkin itse, voisi omalla rahoituksella olla nykyistä isompi rooli. Lisäksi suomalaisilla on varallisuutta enemmän kuin koskaan ennen. Palvelusetelillä henkilön omia varoja ja yhteiskunnan antamaa turvaa voitaisiin yhdistää vapaaehtoisesti. Tein palvelusetelistäkin ryhmämme aloitteen, joka sai hyvää vastakaikua ja laittoi rattaita omalta osaltaan liikkeelle. Järkevästi hinnoitellulla palvelusetelillä saadaan säästöjä kunnalle – kunhan ne kunnan omat tuotantokustannukset tunnetaan! Setelin hinnan tulee kuitenkin olla riittävän korkea kuntalaisen kannalta. Palveluseteli on yksi hyvä apuväline hoivan ryhtiliikkeessä, mutta se on kuitenkin vain osa ratkaisua.

Piritta Poikonen
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps)

Lue lisää...

Porin SuomiAreena koettu!

Olin tällä viikolla kolme päivää Porin SuomiAreenassa työmatkalla. Keskiviikkona oli työnantajani Finanssialan Keskusliiton järjestämä paneeli otsikolla "Käärinliinoissa ei ole taskuja". Olin yksi panelisteista. Kokemus oli vähän kuin hammaslääkärireissu, mutta nyt se on ihan onnellisesti ohi. Linkki uutisvideoomme on tässä.


Aika kovaan seuraan jouduin/pääsin näin julkiseen paneeliin panelistin roolia toteuttamaan, mutta selvisin! (Alun perin paneelissamme piti olla vieläpä Juha Sipilä, mutta hänhän valitettavasti sairastui.)

Jaana Laitinen-Pesola, Mika Lintilä, Pirre, Juhana Vartiainen

 

Minä ja VATT:n ylijohtaja Juhana Vartiainen

Hoivan rahoitusta ruodittiin

Paneelimme aihe oli suosikkini eli hoivan rahoituksen järjestäminen (lähi)tulevaisuudessa. Koko keskustelun voi katsoa MTV3:n Katsomosta tästä linkistä. Itse en ole pystynyt vielä tallennetta katsomaan, kerään rohkeutta.

Tässä kirjallisessa muodossa näkemyksiäni, joita koitin tai ainakin oli tarkoitus keskustelussa sanoa:

Satakunnan Kansan pääkirjoitus 18.7.2013

Kestävyysvaje johtuu ikääntymisestä. Ei siis ole olemassa mitään erillistä mystistä kestävyysvajetta, joka laitettaisiin ensin kuntoon ja sitten vasta murehdittaisiin hoivan rahoitusta. Kestävyysvaje = väestön ikääntymisen aiheuttama aukko kansantaloudessa.

Vallitseva synkkä suhdannetilanne ei siis tarkoita kestävyysvajetta. Meillä olisi kestävyysvaje ihan ilman nykyistä talouden alamäkeäkin.

Mikään kuntarakenne tai sote-uudistus ei sinänsä ratkaise kestävyysvajetta.

Minkään ikäluokan koko ei tietenkään ole minkään ikäluokan syy! Se on vain tilastollinen fakta.

Ikäluokkien kokoerot vaikeuttavat kestävyysvajetta. Ongelma ei ole suurten ikäluokkien suuruus, vaan ennemminkin nykyisten työssä olevien ikäluokkien pienuus.

Ikääntyneiden määrä on jatkossa aiempaa paljon suurempi verrattuna työelämässä olevan väestön määrään. Hoiva on totuttu rahoittamaan työtä verottamalla, mutta väestömäärien suhteiden muuttuessa verotaakka käy kohtuuttomaksi. Paljon rahoitettavaa, vähän rahoittajia.



Meistä koitettiin tehdä myös pahiksia ja minutkin
liitettiin mukaan "La Famigliaan" ;)

Jos mitään ei tehdä, kuntaverot ovat tulevaisuudessa 30 %:n luokkaa. Voin vain kuvitella, mikä itku ja parku Lohjan valtuustosalissakin tuolloin olisi...

Kansalaisten omaisuutta ei pidä ottaa huomioon kunnallisten hoivapalveluiden asiakasmaksuissa tulevaisuudessakaan. Omaisuuden huomioiminen esim. hoivan asiakasmaksuissa tarkoittaisi omaisuuden ottamista yhteiskunnan haltuun vaikka väkisin.

Omaisuutta pitää kuitenkin voida käyttää hoivan rahoittamiseen vapaaehtoisesti ja nimenomaan siis siten, että yhteiskunta tulee askeleen tai pari kansalaista vastaan esimerkiksi järkevästi hinnoitellun palvelusetelin muodossa.

Hyviä välineitä hyödyntää omaisuutta olisivat etenkin kaikki vakuutusmuotoiset ratkaisut kuten hoivavakuutus ja kertamaksuinen elinikäinen eläkevakuutus. Vakuutusmekanismi tuo taloudellista tehokkuutta ja sen avulla riskejä saadaan hallintaan taloudellisesssa mielessä.

Hoivaan verrattuna eläkejärjestelmämme on hyvässä kunnossa. Eläkkeitä varten on jopa rahastoitu jotain. Hoivaa varten taas ei ole olemassa mitään "kansallista hoivarahastoa".

Eläkejärjestelmää joudutaan kuitenkin tulevaisuudessa säätämään eli eläkeikää joudutaan varmasti peukaloimaan tavalla tai toisella ja etuuksien sekä maksujen tasoja joudutaan tarkistamaan. Itse näen nämä ongelmat kuitenkin pienempinä peikkoina suureen hoivamörköön verrattuna.

Kansalaiset ovat meitä poliitikkoja valmiimpia eläkejärjestelmän ikäviinkin uudistuksiin. Poliitikot ovat ehkä turhankin pelokkaita. Itse haluan jatkossakin uskaltaa ilmaista rehellisesti sitä mitä mieltä minä oikeasti olen. Tässä eläkeasiassa on täysin perusteltua asettua nuorempien ikäluokkien asianajajaksi, mutta koen silloinkin samalla ajavani ikääntyvien ikäluokkien etua, tosin mutkan kautta. Kestämätön rahoitustilanne kun käy lopulta aivan kaikille ikäluokille kalliiksi!

Pori hurmasi Pirren!

Porin SuomiAreena oli ylipäänsä kokemuksena todella hyvä. Konsepti on aivan erinomainen: Jazzien kanssa samaan aikaan on kaupungin keskustan puolelle järjestetty moneen paikkaan keskusteluja yhteiskunnallisten teemojen ympärille. Tapahtumien puolivälissä oleva jazzkatu sitten yhdistää kummankin tapahtuman osallistujat. Loistava kokonaisuus. Ihan käy kateeksi Poria noin hienosta ideasta.

Mainoshaastattelu Eetunaukiolla

Tuntui, että Porissa oli tällä viikolla "kaikki" poliitikot ja toimittajat. Kaikki hyväntuulisina kesämielellä. Koko kaupunki oli täynnä kuhinaa. Siis aivan joka nurkalla oli jotain!



Kolmantena päivä sateli,
mutta silti oltiin terassilla :)

Jazziakin kuultiin

Lue lisää...

Palveluseteli on mahdollisuus

Tämän viikonlopun Länsi-Uusimaassa oli kautta aikojen toinen Kirjoittajavieras-palstan kirjoitukseni. Väänsin palvelusetelistä, yhdestä suosikkiaiheistani. Tästähän teimme valtuustoaloitteenkin juuri muutama päivä sitten.

Palveluseteli on mahdollisuus

Kestävyysvaje johtuu väestömme ikääntymisestä. Hoivaan tullaan tarvitsemaan ennennäkemättömän paljon rahaa. Kaikkea sitä ei voida saada kasaan veroina. Siksi rahoitusvajeeseen on etsittävä muita ratkaisuja. Yksi sellainen on hoivan palveluseteli. 

Palvelusetelin voi saada kunnan tarjoaman hoivapalvelun vaihtoehtona. Tällöin kunta antaa konkreettisen palvelun sijaan rahanarvoisen setelin. Setelin saa samoilla kriteereillä kuin varsinaisen palvelunkin saisi. Seteliä ei siis ole tarkoitettu palveluiden saamisen ohituskaistaksi tai lisäpalveluksi. Tulosidonnaisena palveluseteli olisi myös sosiaalisesti oikeudenmukainen. 

Hinnoittelemalla setelin järkevästi kunta voi säästää. Palvelusetelin arvon ei tulisi yleensä olla kunnan oman tuotannon kustannuksia korkeampi. Säästöä syntyy, kun setelin arvo on kustannuksia matalampi. Lohjalla esimerkiksi asumispalvelun kustannus on kaupungille n. 40 000 €/asukas vuodessa.

Kuka sitten on valmis ottamaan vastaan vajaahintaisen palvelusetelin kunnan tarjoaman normaalin hoivapalvelun sijaan? Väitän, että tulevaisuudessa yhä useampi.

Ensinnäkin pääosa hoivan kustannuksista aiheutuu asumisesta, jonka maksamme ennen hoivaan joutumistakin itse. Toiseksi mieltymyksemme asumisen suhteen vaihtelevat suuresti verrattuna vaikkapa mielipiteeseemme siitä, minkälaisen sydänkirurgin haluaisimme itseämme operoivan. Kirurgiksi halutaan paras, mutta asumisesta on monta makua. Laittamalla likoon omaa rahaa palvelusetelin lisäksi hoivan voisi hankkia mieleisestään paikasta.

Kolmanneksi asuminen kunnan tarjoamassa hoivapaikassa ei sekään ole halpaa. Vanhainkodissa tuloista viedään 85 % asiakasmaksuihin, mutta omaisuuteen ei kosketa. Palveluasumisessa taas asukas maksaa kaiken (asumisen, ateriat, palvelut, lääkkeet) itse. Tällöin menot helposti ylittävät tulot, jolloin on turvauduttava omiin säästöihin tai jopa myytävä omaisuutta.

Koska vanhainkotien asukkaiden omaisuuteen ei ole päästy käsiksi, vanhainkoteja on muutettu tehostetun palveluasumisen paikoiksi kautta maan. Tällöin vanhukselta perittävä hinta kasvaa, vaikka palvelu pysyy suunnilleen samana. Tähän ollaan puuttumassa ja nämä palvelumuodot yhdistettäneen. Tapahtuupa niiden maksujen yhtenäistäminen kumman logiikan mukaan tahansa, palveluseteli kannattaa. Kansalaiset voivat täydentää setelin arvoa omalla rahalla vapaaehtoisesti ja he pääsevät silloin itse valitsemaan mieleisensä hoivapaikan. 

Mutta mistä rahat palvelusetelin lisäksi? Suomalaisten taloudellinen hyvinvointi on lähes kymmenkertaistunut 1950-luvun alusta. Julkisen talouden alijäämän vastapainona meillä on useimmissa yksityistalouksissa ylijäämäinen tilanne. Tämä ylijäämä kannattaa hyödyntää, mutta hyödyntämisen pitää tapahtua suomalaista hyvinvointimallia tukevalla eikä sitä repivällä tavalla. Perintöjenkin merkitys vähenee, kun perilliset ovat yhä iäkkäämpiä ja varakkaampia. Perilliset ovatkin avainasemassa: heille oman vanhemman hyvinvointi on tärkeämpää kuin perintöosuuden vaaliminen. He auttavat senioria huomaamaan, ettei siinä ole mitään järkeä, jos omaisuus on suurimmillaan kuolinpäivän aamuna.

Ratkaisu kestävyysvajeeseen ei piile julkisen sektorin alasajossa eikä ihmisten oman vastuun väkivaltaisessa lisäämisessä. Ratkaisu löytyy julkisen ja yksityisen vastuun mielekkäästi yhdistävästä mallista. Hoivan palvelusetelin käyttöönottoa on syytä edistää Lohjallakin.

Piritta Poikonen
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps)
www.pirittapoikonen.com
**************************************************************************
LISÄYS:

Hoivasta oli tällä viikolla mediassa parikin isoa juttua: Yle uutisoi siitä, miten "vanhukset heivattiin hoitopaikasta toiseen" ja Hesari kertoi Saksan mallista, jossa lapset voivat joutua maksamaan vanhempansa hoivakulut ja mitä siitä on seurannut. Googlessa HS:n juttu näkyy vielä otsikolla "Mummo muutti Puolaan".

Lue lisää...

Valtuustoaloite palvelusetelistä

Eilen oli kevätkauden viimeinen valtuuston kokous. Pitkä ja monivaiheinen, mutta ihan hyväntuulinen kokous. Pidin positiivisen ryhmäpuheenvuoron tuotankokeittiömallista. Keittiöhanke hyväksyttiin äänestyksen jälkeen eli Lohjalla päästään kymmenen vuoden jakailun jälkeen etenemään vihdoinkin asiassa. Eihän keittiö halpa ole, mutta jotain keittiösysteemillemme on tehtävä ja uusi keittiö tuo säästöjä kunhan se on ensin maksanut itsensä takaisin.

Tein ryhmämme puolesta aloitteen palvelusetelistä. Tässä aloiteteksti kokonaisuudessaan:


PALVELUSETELIT VANHUSTEN HOIVAPALVELUIHIN

Palveluseteli voi parantaa kuntalaisten tyytyväisyyttä ja tuoda samalla kaupungille säästöjä. Esitämme, että Lohjalla otetaan käyttöön palveluseteli vanhusten hoiva- ja asumispalveluissa. Tällaisia seteleitä voisivat olla esimerkiksi tuetun kotona asumisen palveluseteli, palveluasumisen palveluseteli ja jopa pitkäaikaisen laitoshoidon palveluseteli. 

Palvelusetelien hinnoittelussa esitämme huomioitavaksi seuraavat seikat:

1) Palvelusetelin tulisi tuoda kaupungille säästöjä. Koska setelin hinnan tulisi yleensä olla kaupungin oman palvelutuotannon kustannuksia pienempi, kaupungin tulee ensin selvittää omat tuotantokustannuksensa riittävän hyvin.

2) Palvelusetelin hinnan tulee olla riittävän korkea, jotta se on houkutteleva kuntalaisten näkökulmasta.

3) Hinnassa tulee huomioida sosiaalinen oikeudenmukaisuus esimerkiksi tulosidonnaisuuden muodossa.

4) Palvelun kokonaishinnalle mahdollisesti asetettavan hintakaton hyödyt ja haitat tulee tutkia ja harkita perusteellisesti.

5) Hinnoittelulogiikan suunnittelussa tulisi ennakoida asumispalvelujen asiakasmaksujen valtakunnalliseen yhtenäistämiseen tähtäävät hankkeet.  

Palvelusetelin käyttöönotto edellyttää kustannustehokasta teknistä toteutustapaa. Mallia hyvästä teknisestä toteutuksesta voi ottaa Jyväskylän suunnalta (www.klemmari.info). 

Lohjalla 12.6.2013    
Perussuomalaisten valtuustoryhmän puolesta
Piritta Poikonen

Lue lisää...