Eläkeuudistus vaatii taitoa ja malttia

Eläkeuudistus vaatii taitoa ja malttia

(Mielipidekirjoitus Länsi-Uusimaassa 25.3.2023)

Eläkkeitä uudistettaessa muutokset voivat kohdistua joko itse eläkkeisiin tai sitten siihen tapaan, millä eläkejärjestelmää pidetään yllä – tai molempiin.

Itse eläkkeiden uudistuksista vuoden 2005 muutos, jolloin työeläkkeen eläkeikä laskettiin 65 vuodesta 63 vuoteen, oli erikoinen tapaus. Oli aivan selvää, ettei ratkaisu ole taloudellisesti kestävä. Eläkeikää olikin sittemmin pakko alkaa nostaa, ja sillä tiellä nyt ollaan.

Yksityisen eläkejärjestelmän ylläpito yksityisissä työeläkelaitoksissa on sen sijaan osoittautunut hyväksi päätökseksi.

Jos yksityiset eläkevarat olisivat olleet poliitikkojen käytettävissä viime vuosikymmeninä, lista siitä, mihin eläkerahat olisi käytetty aina kulloisenkin tiukan paikan tullen, saattaisi olla pitkä: esim. Hornetit, ooppera- ja musiikkitalot, uudet hävittäjät jne. Nämä kaikki ovat jaloja kohteita, mutta eläkevaroja ei voida kuluttaa niihin.

Onneksi varat eivät siis ole olleet poliitikkojen käytettävissä.

Sen sijaan valtion eläkerahastosta on otettu rahaa mm. valtion velan maksuun, Olympiastadionin remonttiin ja median innovaatiotukeen. Tämä vajaus valtion eläkerahastossa tulee vielä paikattavaksi.

Eläkevarat on kerätty eläkkeitä varten ja ne pitää sijoittaa turvaavasti ja tuottavasti.

Olisi hyvä, jos eläkevaroille voitaisiin tavoitella parempia sijoitustuottoja. Tämä vaatisi eläkerahastoja koskevien sijoitussääntöjen höllentämistä. Nythän yksityiset työeläkeyhtiöt eivät saa sijoittaa parhaaksi katsomallaan tavalla.

Suuremman tuoton tavoittelu tarkoittaa kuitenkin myös suurempaa riskiä. Lisätuottojen jakaminen olisi helppoa, mutta pitäisi sopia etukäteen myös siitä, miten mahdolliset tappiot jaetaan. Vaikuttaisivatko ne eläkkeiden suuruuteen, eläkeikään vai eläkemaksuihin?

Eläkejärjestelmän ylläpito aiheuttaa kuluja. Sijoittaminen on vaativaa työtä. Samoin eläkevakuutusten hoitaminen ja eläkkeiden laskenta sekä niihin liittyvä jatkuva rahaliikenne vaatii ammattitaitoa ja luotettavan tekniikan ylläpitoa. Näiden hoitamisesta kuuluu maksaa palkka sitä työtä tekeville.

Suomalainen eläkejärjestelmä kestää kansainvälisen vertailun - myös hallinnon kustannustehokkuuden osalta - ja sijoittuu vertailujen kärkipäähän.

Työeläke on lisäksi muutakin kuin vanhuuseläke: se sisältää eläketurvan myös pitkäaikaisen vaikean sairastumisen varalta sekä lesken- ja lapseneläkkeen.

Harva kokee nykyisillä eläkemaksuilla kertyneen eläkkeensä olevan suuri. Pienemmillä eläkemaksuilla kertyisivät vielä pienemmät eläkkeet.

Eläke on lykättyä palkkaa, jolloin siis todellakin on lykättävä osa palkasta eläkeikään saakka. Lisäksi sitä on lykättävä riittävä määrä. Nykyinen kaikille työtä tekeville automaattisesti kertyvä työeläke on järkevä tapa järjestää eläketurva.

Piritta Poikonen

Eduskuntavaaliehdokas, Perussuomalaiset, Uusimaa

Kaupunginvaltuutettu, Lohja

Lue lisää...

Veronmaksaja ei jaksa kaikkea

 Mielipidekirjoitukseni Länsi-Uusimaassa 16.3.2023:

 Veronmaksaja ei jaksa kaikkea

 Valtion velkaantumista tulee hillitä. Puheet   leikkauksista kovenevat.

 Järkeviäkin leikkauskohteita on, eikä leikkauksia tule   kohdentaa kovalla voimalla terveydenhuoltoon,   kouluihin, turvallisuuteen tai hoivaan. Itse leikkaisin   esim. Kiinaan vietävän sianlihan tuista ja vastaavista   älyttömyyksistä ensin.

 Ikääntyminen haastaa Suomen taloutta. Yksityinen   eläkejärjestelmämme on säädetty kulloinkin saatavissa   olleella parhaalla osaamisella. Vähenevä työväestön   määrä kuitenkin nakertaa eläkejärjestelmämme   perusteita.

Esitetyt korjauskeinot keskittyvät epärealistisen suureen työperäisen maahanmuuton lisäämiseen. On löydettävä muita ratkaisuja. On lisäksi väärin ajatella ihmisiä kuin esineinä, joita haalitaan tänne paikkaamaan vanhoja virhelaskelmiamme!

Surkuttelun lisäksi tulee nähdä myös myönteinen puoli: on etuoikeus elää maassa, jossa väestö ikääntyy.

Hoiva myös luo työpaikkoja, aivan kuten muutkin palveluelinkeinot. Vailla työtä on nytkin tässä maassa yli 250 000 työnhakijaa.

Veronmaksaja ei kuitenkaan jaksa maksaa kaikkia palveluita, koska hoivattavien ja työssä olevien suhdeluku huononee.

Suomessa on vahva itsepalvelun kulttuuri. Mitenkäs, kun itsepalvelukyky heikkenee, mutta kotona vielä pärjäilisi?

Yhteiskunta järjestää ikääntyneiden hoivan perustason. Mutta on myös sellaisia elämänlaatuun vaikuttavia arkisia asioita, jotka eivät ole välttämättömiä ja jotka on nuorempana saanut hoidettua itse. Näitä veronmaksaja ei kustanna.

Miten hoituu esim. kotonaan asuvan vanhuksen ikkunoiden pesu? Ilmankin pärjää, mutta moni arvostaa puhtaita ikkunoita. Entäs oman pihan nurmen leikkuu tai lumityöt? Veronmaksaja ei valitettavasti jaksa maksaa sitä, että piha ei pusikoidu.

Olemme tottuneet työikäisinä maksamaan joistain palveluista kuten vaikkapa auton huollosta tai kynsien laitattamisesta. Näiden palvelujen käyttö vähenee usein iän myötä, mutta tilalle tulee siis uusia arkisia palvelutarpeita. Kaikkia palveluita ei voi veronmaksaja maksaa, vaan on käytettävä myös omaa rahaa.

Ihmisten tilanteet ja tulot vaihtelevat, eikä tässä sanottu tietenkään päde kaikkiin, mutta tilastojen mukaan yhä useammalla on edellytyksiä varautua vanhuuteen. Ikäsidottuun lisäeläkesäästämiseen tulisi kannustaa myös valtiovallan toimin.

Piritta Poikonen

Eduskuntavaaliehdokas, Perussuomalaiset

Kaupunginvaltuutettu, Lohja

 

 

Lue lisää...

Väki vähenee, pidot pitenee?

 

Länsi-Uusimaa 15.1.2023

Väki vähenee, pidot pitenee?

Väkimäärämme väheneminen ja väestön ikääntyminen on totuttu näkemään ongelmina. Meillä tulee olemaan liian vähän työssä olevia verrattuna työvoiman ulkopuolella oleviin.

Vakioratkaisuiksi esitetään lisää syntyvyyttä ja maahanmuuttoa.

Planeetallamme elää kuitenkin jo nyt ennätysmäärä ihmisiä. Luonnon kantokyky on ylitetty: resursseja käytetään liikaa ja jätettä syntyy valtavia määriä. Tällä menolla maaperäkään ei jaksa tuottaa enää kuin vain noin 60 satoa.

Syntyvyys alkoi laskea länsimaissa 1960-luvulla. Tähän vaikutti merkittävästi ehkäisypillerien tulo markkinoille. Syntyvyyden laskun taustalla on siis ensisijaisesti yksilöiden oma valinta.

Se puolestaan, että hyvinvointivaltioiden suunnittelu on perustunut jatkuvaan väestönkasvuun, on ihmisen tekemä arviointivirhe, ja siksi myös korjattavissa. Korjaaminen edellyttäisi vallitsevan todellisuuden tunnustamista.

Lisäksi ei kannata haikailla utopististen toimien, kuten runsaan työperäisen maahanmuuton perään. Siitä ei ole kestävyysvajeen realistiseksi ratkaisuksi.

Miten vaikuttaa teknologian kehitys? Tutkija Yuval Noah Harari näkee tulevaisuuden siten, että koneet ja tekoäly ottavat hoitaakseen monet työtehtävät. Myös ja etenkin korkean koulutuksen ammatit ovat vaarassa. Mihin silloin tarvitaan lisää työntekijöitä? Pikemminkin ihmisten laajasti kokema tarpeettomuuden tunne voi muodostua ongelmaksi.

Hyvinvointivaltion säännöt menevät viimeistään tuolloin uusiksi.

Väestön ikääntymisen kohdalla unohdetaan, että se on myönteinen asia, josta saamme kiittää lääketiedettä ja parantuneita elinolosuhteita. Pitkän elämän mahdollisuutta ja ikääntymistä ylipäänsä tulisi arvostaa.

Ikääntyminen myös työllistää. Vaikka palveluelinkeinojen nähdään olevan taloudelle hyväksi, ikäihmisten palveluiden katsotaan kuitenkin monesti olevan vain rasite. Syy tähän lienee se, että hoivapalveluiden rahoitus pyöritetään pitkälti verotuksen kautta.

Vaadittaisiin kulttuurin muutos, että hoivapalveluista oltaisiin valmiita maksamaan myös itse. Aivan kuten maksamme vaikkapa auton huolloista, kauneudenhoidosta, liikuntavalmentajista ja viihteestä.

Piritta Poikonen

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (PS)

Lue lisää...

Kallisarvoiset eläkkeet

Kirjoittelin Länsi-Uusimaahan tulenarasta aiheesta eli eläkeindeksistä. Minulla ei ole asenteellisesti mitään indeksikorotuksia vastaan, mutta tahtoisinpa vaan tietää, millä se korotus rahoitettaisiin.

Tai tiedänhän minä eläkeasioiden asiantuntijana sen tietenkin: korotukset rahoitettaisiin korottamalla eläkemaksuja eli palkan sivukuluja. Sitä ei yrityskenttämme taitaisi kestää. Ja jos työpaikat vähenevät, alkaa meillä olla pahoja vaikeuksia maksaa edes nykyisen suuruiset eläkkeet. Eläkkeitähän on leikattu jo esimerkiki Ruotsissa ja Irlannissa, Suomessa on vasta jäädytetty indeksiä. Asia on siis vaikea ja maksaa paljon rahaa.

Se minuakin kyllä tässä indeksiasiassa nyppii, että kun kerrankin taitettu indeksi olisi ollut normi-indeksiä parempi, se mentiinkin sitten jäädyttämään 0,4 %:n tasoon. Tämä jäädytys oli pelisääntöjen muuttamista kesken kaiken. Kansantaloudellisesti varmasti tarpeellista, mutta rikkoi niitä sääntöjä, mitkä jo ennestään koettiin kireiksi.

                                                                              * * *

Länsi-Uusimaa 28.3.2015

Kallisarvoiset eläkkeet

Moni ehdokas lupailee näinä päivinä eläkkeiden indeksiin parannuksia. Häijyimmät valehtelevat tietoisesti, tietämättömät lupailevat tajuamattaan liikoja. Eläkkeiden lisäksi moni muukin asia kaipaisi korotusta, kuten vaikkapa lapsilisät ja omaishoidon tuki. Vain raha puuttuu. Tässä kohdin nämä korotuksia lupailevat ehdokkaatkin yleensä hämmentyvät.

Työeläkejärjestelmä rahoitetaan työstä perittävillä eläkemaksuilla. Jos eläkeindeksiä korotettaisiin, pitäisi näitä eläkemaksuja korottaa. Eläkemaksut taas ovat niitä palkan sivukuluja ja vieläpä jättiläisosa niistä. Mitähän mahtaisi miettiä palkan sivukulujen korottamisesta aloitteleva pienyrittäjä tai suomalainen vientiyritys?

Eläkerahastoissakaan ei ole tällaisia korotuksia varten varattuna yhtään ylimääräistä, vaan rahastot tuottoineen tarvitaan ihan jo nykyisiin eläkelupauksiin.

Eläkkeiden ”raippaverostakin” on täällä kirjoiteltu. Se koskee henkilöitä, joiden eläke on yli 45 000 euroa vuodessa eli 3750 euroa kuukaudessa. Melko hulppeiden eläkkeiden erikoisvero siis. Asia saattaa olla juridisesti kiistanalainen, minkä EU-tuomioistuin aikanaan ratkaisee, mutta ”raippaveron” reiluutta tai epäreiluutta voi pohtia sitä tietoa vasten, että keskimäärin eläkkeet ovat Suomessa noin 1550 euroa kuukaudessa.


Piritta Poikonen
Kaupunginvaltuutettu (ps), eduskuntavaaliehdokas
Lohja

Lue lisää...

Lehtijuttu kirjastamme

Uusimmassa Finanssi & Vakuutus -lehdessä oli juttu syksyllä julkaistusta kirjastamme "Mistä rahat?".

Kirjailijat Timo Silvola ja Piritta Poikonen.

Jutun voi lukea Lehtiluukusta ilmaiseksi joko tästä linkistä tai sitten sen voi katsella pdf-muodossa täältä, sivut 38 - 39.

Edelleen tulee välillä outo olo, kun tajuan, että kirja on nyt valmis. Sitä nimittäin tehtiin yli kaksi vuotta. Ei tietenkään koko aikaa aktiivisesti, mutta sillä tavalla "mukavasti" alitajunnassa stressaten. Koskaan ei ollut täysin toimetonta hetkeä edes vapaa-ajalla, koska aina oli yksi iso urakka kesken.

Kirjaa on mennyt ihan kivasti kaupaksi ja se on saanut osakseen kehuja jopa eräältä kansantaloustieteen professorilta. Kirja päätyi viime syyskuun lopulla Helsingin Sanomien pääkirjoitukseen positiivisessa hengessä. Vielä en ole teostamme kirjakaupan hyllyltä bongannut, en ole edes muistanut yrittää. Edellisen kirjan, sen esikoisen, kanssa tuo hyllyasia oli paljon tärkeämpi juttu. Pitääpä kuitenkin tehdä toivioretki Akateemiseen tässä joku päivä. Ja jos ei opusta kaupasta löydy, sen voi tilata kustantajalta Finvalta tästä linkistä.

Jaakko Kianderin arvio kirjasta löytyy Toivo ajatuspajan sivuilta. Hiukan jännitin tuon arvion saamista, mutta sehän olikin oikein hyvä.

Juttu Finanssi & Vakuutus -lehdessä 1/2014

Lue lisää...

Eläkeuudistus. Taas.

Marraskuun kolumnini Länsi-Uusimaassa käsitteli tulossa olevaa eläkeuudistusta. Kuten tekstistä huomaa, en aio asettua esteeksi sille, että eläkejärjestelmään taas kerran säädetään ja jopa eläkeikää nostetaan, vaikkei se tietenkään mikään iloinen uutinen ole.

                                                       Eläkeuudistus. Taas.

LU 14.11.2013

Tuskin on saatu edellisen suuren eläkeuudistuksen viimeiset sääntömuutokset voimaan, kun on jo taas tullut aika uudistaa työeläkettämme. Edellinen uudistushan tehtiin vuonna 2005, mutta sen myötä tullut elinaikakerroin on otettu käyttöön vasta vuonna 2010. Eläkejärjestelmämme kyky uudistua ja sopeutua kansantalouden tilaan on sen yksi vahvuus. Toisaalta jatkuvat muutokset voivat syödä sitä luottamuspääomaa, minkä varaan tällaiset sukupolvisopimukset kuten suomalainen työeläke nojaavat. 

Itse suhtaudun varsin luottavaisesti eläkejärjestelmäämme. Sitä on rakennettu ja ylläpidetty sellaisen parhaan matemaattisen osaamisen ja poliittisen näkemyksen perusteella, mitä tästä maasta on löytynyt. Ja toisin kuin vanhushoivan osalta on tilanne, eläkejärjestelmässä on sentään laskettu ja tuotu julki tulevien eläkevastuiden euromäärä. Lisäksi tulevien eläkkeiden varalle on rahastoitu edes jotain. Siksi eläkejärjestelmää on niin helppo parjata: kun tiedetään kattamattomien vastuiden määrä, niihin on kritiikissä helppo tarttua. Hoivasta taas ei tiedetä edes vastuiden euromäärää, saati että olisi olemassa edes jokin hoivarahaston tynkä jossain.

Eläkeuudistus pääsi kunnolla käyntiin, kun ns. Pekkarisen asiantuntijaryhmä vastikään julkaisi omat pohdiskelunsa eläkeuudistuksen pohjaksi. Vaikkei työryhmä esittänytkään mitään suoria suosituksia, selvää on, että luvassa on eläketurvan kiristyksiä. Eläkeikään joudutaan koskemaan, eläketurva ei ainakaan halpene ja eläkemaksujen korotukset ovat selviö. Ken helpotuksia haluaa ja paranevia etuuksia vaatii, tutustukoon ensin eläkkeiden rahoittamisen ongelmiin.

Kipein kiista eläkeuudistuksessa käytäneen vanhuuseläkeiästä. Mielestäni oli virhe, että vuoden 2005 uudistuksessa vanhuuseläkeikä laskettiin 65 vuodesta 63 vuoteen. Siihen asti pidimme selviönä, että vanhuuseläkeikä on Suomessa 65 vuotta. Nyt olemme hyvin lyhyessä ajassa jo tottuneet siihen, että vanhuuseläkkeelle pääsee 63-vuotiaana. Samaan aikaan eliniän odotteemme on jatkanut nousuaan. On matemaattisesti selvää, ettei yhä isompaa osaa elämästä ole mahdollista elää sinänsä ansaitun, mutta kuitenkin yhteisestä pussista tulevan eläketulon varassa. On hyvä huomata, että kansaneläkkeessä eläkeikä on edelleen 65 vuotta. Sairauden tai työttömyyden kohdatessa 65 vuotta tuntuu toki utopistiselta ikärajalta, mutta niihin tilanteisiin täytyy olla muita ratkaisukeinoja kuin yleisen vanhuuseläkeiän pitäminen nykytasolla.

Vaikka itse luotankin työeläkejärjestelmäämme ja arvostan sen vahvuuksia suuresti, en silti laskisi omaa eläkeaikaista toimeentuloani vain työeläkkeen varaan. Niinkin arkiset asiat kuin omasta työkunnosta huolehtiminen ja asuntolainan maksaminen ovat osa vanhuuden toimeentulon rakentamista. Myös määrätietoinen eläkesäästäminen olisi hyvä keino, mutta tällä hetkellä vakuutusmuotoinen eläkesäästäminen on tehty Suomessa erittäin epähoukuttelevaksi. Kyse on poliittisista valinnoista. Onkin outoa, että samaan aikaan kun pakollisen eläketurvan puolella on luvassa vain kiristyksiä, on vapaaehtoisen eläketurvan välineet pilattu. Tilanteenhan pitäisi olla päinvastainen: kansalaisia pitäisi herätellä ja houkutella täydentämään eläketurvaansa vapaaehtoisesti. Olisi mahdollista luoda tilaa taloudellisesti tehokkaille ja aidosti taloudellista turvaa luoville, täysin vapaaehtoisille lisäeläkeinstrumenteille. Jos niin vain haluttaisiin. 

Piritta Poikonen
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps)

Lue lisää...