Mielipidekirjoituksemme Länsi-Uusimaassa toukokuussa 2018:
Lohjan valtuuston piilopäätökset
Lohjalainen päätöksentekokulttuurissa asioista ei päätetä
rehdisti ja avoimesti (ylimitoitettu Laurentiuskoulu) tai edes oikeassa
järjestyksessä (Karstun koulun lakkauttaminen).
Kun asioita ei kehdata tuoda selkeästi ja avoimesti päätettäväksi,
on keksitty keinoksi edetä ns. tarveselvitysten avulla. Viimeisin esimerkki
on Neidonkeitaan 30 miljoonan euron kisamittaisten uima-altaiden rakentaminen.
Valtuusto ei ole vielä virallisesti päättänyt hankkeen toteutuksesta, mutta jos
ja kun lohjalaiset hallintotemput taas toistuvat, käy jälkikäteen ilmi, että toteutus
käytännössä päätettiinkin jo toukokuun 2018 valtuustossa, jossa valtuusto tosin
”päätti hyväksyä” vasta tarveselvityksen.
Ongelma on siinä, että tarveselvitystä ei olisi ollut
mahdollista hylätä! Valtuustolle tuotiin ”päätettäväksi” asia, jossa ei ollut
mitään päätettävää eikä vastaesitystä olisi voinut älyllisesti edes tehdä. On nimittäin
fakta, että kyseinen tarveselvitys on tehty ja se on olemassa. On myös fakta,
että tarveselvityksessä on ilmaistu eri tahojen toiveita. Se, että nämä asiat ovat
olemassa, ei kuitenkaan tietenkään tarkoita, että näitä selvityksessä
ilmaistuja tarpeita lähdettäisiin verovaroin tyydyttämään.
Lohjalla menettelytavaksi on siis vakiintunut se, että
valtuustolle tuodaan ensin ”päätettäväksi” asia, jota ei ole edes mahdollista
kiistää eli tarveselvitys. Myöhemmin sitten tulkitaan, että valtuusto onkin
tarveselvityksen olemassaolon toteamalla jo muka samalla hyväksynyt myös sen sisältämien
toiveiden toteutuksen. Näinhän asia ei ole.
Useammallekin valtuutetulle olikin toukokuun valtuustossa epäselvää,
mitä uimahalliasiassa lopulta päätettiin. Meidän Lohjan Jan Tallqvist ilmaisi
tämän puheenvuorossaan rehdisti ja ansiokkaasti. Kukaan virkamiehistä ei
kuitenkaan tarkentanut asiaa silloinkaan. Epämääräisyydelle selvästikin
haluttiin taas kerran jättää tilaa.
Lohjalainen tapa on siis ajaa valtuusto selkä seinää vasten
tarveselvityksien ”hyväksymisellä” samalla vakuutellen, että mitään ei muka
vielä päätetä - ja sitten jälkikäteen kuitenkin vedotaan, että ”tehän jo
päätitte silloin”.
Kaupunginjohtajakin sanoi meille valtuuston kokouksen
jälkeen, että emme vielä päättäneet mitään Neidonkeitaasta. Miksi sitten moisia
tarveselvityksiä edes tuodaan ”päätettäväksi”, jos mitään ei kerta päätetä?
Eikö asiat pitäisi silloin tuoda vain tiedoksi ja liittää tällaiset tarveselvitykset
varsinaisten päätösten tausta-aineistoksi?
Lohjalaisen kikkailevan hallintokulttuurin mukaista
toimintatapaa noudattaen Karstun koulun vaikutusalueen aktiivien kannattaisikin
tehdä nyt kuntalaisaloitteita, joissa pyydettäisiin Lohjan kaupunkia tekemään pikaisesti
Karstun alueen asukkaiden keskuudessa ”tarveselvitys opetuksen palauttamisesta
välittömästi Karstun kouluun”. Sitten tämä tarveselvitys tulisi valtuustolle,
joka ei voisi muuta kuin hyväksyä sen olemassaolon, koska selvitys todellakin
olisi olemassa. Se siis hyväksyttäisiin, koska muutakaan ei voitaisi tehdä.
Tällä tavalla saataisiin lohjalaista ujuttamistekniikkaa käyttäen koulun
palauttamisprosessi käyntiin.
On syytä kyseenalaistaa hyvän hallinnon toteutuminen Lohjan
päätöksenteossa.
Piritta Poikonen (PS) ja Hannele Maittila (ML)
Kaupunginvaltuutettuja
Lohja