Määrä vai laatu?

Tässä kolumnini Länsi-Uusimaasta 17.10.2016.

LU 17.10.2016

Määrä vai laatu?

Hoivan tarpeet vaihtelevat suuresti yksilöiden ja hoivapaikkojen välillä. Yhdellä hoitajamitoituksella ei osuta oikeaan kuin keskimäärin.

Joissain paikoissa tarvitaan enemmän hoitajia kuin mitoitukseen on kirjattu. Kuitenkin sekä virkamiehet että poliitikot voivat pahimmillaan pestä kätensä hoivan laadun suhteen vetoamalla siihen, että asiat ovat kunnossa, jos hoitajien minimimäärä on täytetty. Minimistä tulee tällöin maksimi eikä laatua tutkita.

Jossain toisessa hoivapaikassa taas voitaisiin pärjätä kirjattua hoitajamäärää vähemmällä henkilöstöllä, jos esimerkiksi rakennuksen tekniikka sujuvoittaa hoivatyötä vanhanaikaiseen rakennukseen verrattuna. Minimistä tuleekin tällöin määrän ylimitoitusta. 

Jos on investoitu järkeviin teknisiin apuvälineisiin ja hyviin tiloihin, ihmistyön tarve on vähäisempi. Esimerkiksi älylattia hälyttää, jos asukas tuupertuu huoneistonsa lattialle tai jos hänen liikkumiseensa tulee poikkeuksellinen katko. Tällainen tekninen apuvälineistö ei pelkästään säästä työvoimaresurssia, vaan se myös parantaa hoivan laatua. Älylattia hälyttää heti ja varmasti.

Hoivatyövoimasta on pula ja hoivan rahoittamisen kanssa tuskaillaan. Teknologia voi helpottaa näitäkin ongelmia. Tekniset investoinnit eivät kuitenkaan kannata, jos joudutaan noudattamaan kaavamaisia hoitajamitoituksia investoinneista huolimatta. 

Hoitajamitoitusta tärkeämpää olisi päättää se, mitä hoiva tarkoittaa. Montako ateriaa vuorokaudessa? Ulkoillaanko koskaan? Se, selviääkö hoivapaikka riittäväksi hoivaksi määritellystä tehtäväkokonaisuudesta pienellä vai isolla henkilöstömäärällä, on ammattitaito-, olosuhde- ja johtamiskysymys. 

Nykyään hoitajamitoitus on vain ministeriön suosituksissa eikä laissa, mikä jättää kuntatason päättäjille suuren vastuun. Mielestäni hoitajamitoituksen sijaan uusiin sote-lakeihin tulee vaatia kirjattavaksi hoivan palvelulupaus, jossa kerrottaisiin, minkälaista hoivaa yhteiskunnassamme pidetään asiallisena. Hoitajien määrän sijaan pitäisi siis säätää hoivan laadusta tarkasti. 

PIRITTA POIKONEN
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps)

Lue lisää...

Koti kuntoon!

Meillä tehtiin tänä kesänä KonMari-järjestely. Projekti oli mahtava, väsyttävä, innostava ja jopa meditatiivinen. 

Oheisessä Länsi-Uusimaan kolumnissa olen puristanut meidän näkemyksen ja kokemuksen KonMari-metodista vaadittuun 2100 merkkiin eli paljon jää tässä sanomatta ja mutkat suoristetaan. Saatan kirjoitella tästä aiheesta tuonne toisen blogin puolelle (www.kynsilakkablogi.fi) myöhemmin laajemmin ja kuvien kanssa...jos jaksan :) Mutta tässä nyt ensin tämä tiivistetty versio:

LU 19.8.2016

Koti kuntoon!

Alkukesästä kuulin kodinraivausbuumista: monet karsivat ylimääräistä tavaraa kodeistaan rankalla kädellä ja jättävät jäljelle vain miellyttävät ja aidosti tarpeelliset tavarat. Kaikki kaapeissa käyttämättömänä lojuva roina poistetaan ja kierrätetään.

Tutustuin aiheeseen lukemalla KonMari-kirjan. Se oli tajunnan räjäyttävä. Havahduin huomaamaan, kuinka paljon tarpeetonta kotiimme oli päässyt kertymään. Ennen kaikkea oivalsin, että tavaroista voi luopua. Mitään ei kannata säilyttää vain siksi, että ”jospa joskus tarvitsen”.

Ylimääräistä tavaraa kertyy pikku hiljaa aivan tavallisiin suomalaisiin koteihin. Kyseessä ei ole mikään varakkaiden tai sekopäisten hamstraajien ongelma. Tavaraa tulee myös lahjaksi ja perintönä.

Ajan oloon vaatteet nuhjaantuvat, menevät pois muodista ja ”kutistuvat”. Tavarat osoittautuvat epäkäytännöllisiksi tai jäävät uusien parempien keksintöjen jalkoihin. Alun perin hyödyllinenkin ikään kuin hiipuu hyödyttömäksi, siirtyy kaapin perukoille, vaatepinon pohjalle… 

Suuressa raivausprojektissa kaikki kodissa oleva käydään läpi kerralla muutaman kuukauden aikana. Silloin on helppo havaita käytöstä vähitellen pois hiipuneet asiat ja luopua niistä.

Kodistamme löytyi monenlaista hassuakin, kuten vaikkapa lukioaikaiset matematiikan ja vieraiden kielten oppikirjat yli 20 vuoden takaa. Remonttivaatteiksi siirrettyjä kuluneita verkkareita oli niin paljon, että ne riittäisivät kolmen uuden talon rakentamiseen!

Myös monista muistorikkaista tavaroista olimme valmiita luopumaan. Näin 16 vuotta häidemme jälkeen eivät häätilpehöörien muistokappaleet enää tuntuneet tarpeellisilta säilyttää. Valokuvat riittävät mainiosti muistoksi.

Tempauduimme projektiin kolmeksi viikoksi kesälomastamme. Touhua voi verrata remonttiin. Tätä kirjoittaessa rempan loppusiivous on juuri tehty ja lomaa on vielä jäljellä. Päältä puhtaan kodin viehätystä lisää tieto siitä, että myös kaappien ovien takana on kaikki järjestyksessä. Lisäksi uuden tavaran ostokynnys on korkealla.

PIRITTA POIKONEN
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (PS)

Lue lisää...

Turhaa kuntamarkkinointia

Olinkin unohtanut laittaa tänne blogin puolelle kesäkuun Länskärin kolumnini. Kirjoittelin kuntien mielikuvamarkkinoinnista, johon Lohjalla tunnutaan takertuvan kuin hukkuva oljenkorteen.

Ymmärrän sen, että yritysten pitää tietenkin markkinoida tuotteitaan ja palveluitaan muita yrityksiä "vastaan".

Ymmärrän sen, että Suomi maana markkinoi itseään maailman muita maita "vastaan".

Mutta sitä en ymmärrä, että esim. Uudenmaan kunnat kilpailevat toisiaan vastaan veronmaksajien rahoilla mielikuvamarkkinoimalla sitä, missä se unelmapaikka asua ja yrittää muka on. Veronmaksajien rahoilla kilpaillaan samojen veronmaksajien suosiosta...

Kuntamarkkinointiin riittää mielestäni se, että tiedot myytävistä tonteista ja asunnoista ovat ajan tasalla ja muutenkin faktat kunnan palvelutasosta ovat saatavilla. Sijainti on keskeisen tärkeä ja sopiva asunto on seuraavaksi tärkein seikka asuinpaikkaa valittaessa. Veroprosentti vaikuttaa myös, ainakin realisoituessaan muuton jälkeisen ensimmäisen vuodenvaihteen jälkeen tilinauhassa... Nämä faktat on helppo täräyttää tietoisuuteen. Siihen on turha enää sönköttää päälle mitään "Lohja on kaupunki ja maaseutu yhdessä" tyylisiä höpöhöpöfraaseja.

Lohjalla pitäisi herätä realiteetteihin ja lopettaa turhanpäiväinen markkinointilässytys. Kaikissa kunnissa pitäisi lopettaa verovarojen tuhlaaminen markkinointihöttöön. Rahat valuvat taisteluun toisten kuntien verovaroista revittyjä markkinointikampanjoita vastaan. Ei siinä ole mitään järkeä Suomen kannalta. Kilpaillaan siis kuntien paremmuudesta ennemmin oikeilla asioilla, ei markkinointihötöllä.

Tässä kolumini Länsi-Uusimaasta 27.6.2016:

Turhaa kuntamarkkinointia

Lohjan kaupunki oli teettänyt n. 5000 eurolla vetovoimatekijöitään selvittäneen tutkimuksen. Tulosten mukaan asuinpaikkaa valitessaan ihmiset arvostavat eniten – yllätys, yllätys – sijaintia ja liikenneyhteyksiä. Alueen turvallisuus ja viihtyisyys ovat myös tärkeitä. Lohjan kohdalla korostui myös asuntojen halpa hinta. Kunnallisverokin oli yllättävän tärkeä tekijä - ainakin siihen nähden, miten paljon virkamiehet tätä kriteeriä aina koettavat vähätellä.

Lohjan itselleen kehittelemistä mainoslauseista maaseudun ja kaupungin yhdistelmä sekä väite vain 30 minuutin etäisyydestä pääkaupunkiseudulle olivat selkeästi suosituimpia, kun taas kulttuurin ja iloisten tapahtumien hehkuttaminen ei tehnyt vastaajiin vaikutusta.

Tuo 30 minuutin etäisyyttä mainostava väittämä on kuitenkin vain viehättävää toiveunta eikä totta, kuten jokainen työmatkaansa ruuhkaisella moottoritiellä arjessaan tekevä tietää. Lohjalta ei pääse pääkaupunkiseudun työpaikka-alueille arkiaamuna 30 minuutissa ja omat lisähidasteensa tuovat tie- ja siltatyöt, jotka ovat muuttuneet pysyväksi ilmiöksi. Joskus matkaa tehdään parikin tuntia onnettomuuksien takia.

Kaupungin virallisen markkinoinnin tulisi olla rehellistä. Ei saa liioitella eikä vähätellä. Ei saisi myöskään jättää kertomatta esim. sellaisia matkailukohteen toimintaan liittyviä tärkeitä seikkoja, joita on juuri puitu peräti Lohjan käräjillä. Tätä ohjenuoraa ei Lohjalla valitettavasti aina seurata, mikä pistääkin miettimään koko markkinoinnin olemassaoloa.

Se, että kaikissa Uudenmaan kunnissa laaditaan kilpaa veronmaksajien rahoilla neliväriesitteitä ja taistellaan toisia kuntia vastaan mielikuvilla, ei ole tuottavaa työtä. Julkishallinnon oman imagon markkinointi on koko yhteiskunnan tasolla tarkasteltuna resurssien haaskaamista. Sen sijaan kuntien tulisi kilpailla aidoilla asioilla: toimivilla palveluilla, tehokkuudella ja sitä myöten matalammalla kuntaveron tasolla. Nyt kuitenkin kilpaillaan veronmaksajien rahoilla veronmaksajien suosiosta hokkuspokkustempuilla.

PIRITTA POIKONEN

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps)

Lue lisää...

Jotain alkaa tapahtua Lohjalla?

LU 24.5.2016

Kiitos kaikesta palautteesta eiliseen mielipidekirjoitukseeni liittyen. Sitä on tullut Facebookissa, sähköpostissa, puheluina ja tänään vielä tekstaripalstallakin.

Halusin tuoda seminaarikokemukseni julki, jotta kuntalaisetkin kuulevat, miten tahmeaa tämä touhu on. Tarkoitus oli myös antaa topakka tönäisy kaupungintalon suuntaan, jotta jokasyksyinen talousarvion valmistelun floppi ei taas toistu.

Tönäisy tehosi. Jotain on nyt ehkä muuttumassa. Korostan vielä sanaa ehkä. Onhan näitä juttuja ennenkin kuultu ja jopa valtuustossa asti on julistettu mm. lomautuksista ilman aikomustakaan tehdä oikeasti jotain...

Viime perjantain seminaaripäivä meni siis vielä vanhoja kaavoja noudattaen ja valtuuston puheenjohtajakin aloitti päivän ohjeistamalla/määräämällä, että irtisanomisista ei täällä puhuta. Aika outoa. Loppupäivä olikin sitten sitä vihjailua "vaikeista päätöksistä" vailla mitään sisältöä. Ja hienovaraista syyllistämistä siitä, että valtuusto on muka jättänyt jotain tekemättä. Ei vaan kukaan tiedä, että mitä on jäänyt tekemättä. Tuolle sisällöttömyydelle on nyt tehtävä loppu.

LU 24.5.2016

Pointsit nyt tänään kuitenkin kaupunginjohtajallemme, joka myös jo perjantain seminaarissa ylipäänsä reagoi niihin huomioihini ja vaatimuksini, jotka olivat samoja kuin eilisessa kirjoituksessani. Nyt hän ilmeisesti (ainakin päivän lehtihaastattelun perusteella) oikeasti aikoo käydä eri toimintojen tehot ja vakanssien määrät läpi. Hienoa. Onhan tästä ennenkin puhuttu, mutta mitään ei ole tapahtunut.

Mutta ei nyt unohdeta sitä, että samaisen kaupunginjohtajan johdolla organisaatiota parhaillaan sementoidaan uuteen muotoon, jossa on näitä uusia "prosessinomistajan" tehtäviä ym. organisaatio-Hubbabubbaa. Matriisihan on yleisesti suosittu tapa sijoitella ylimääräiset johtajat organisaatioon "silleen sopivasti".

Olen edelleen samaa mieltä kuin mitä valtuuston käsittelyssä jo ehdotin: organisaatiouudistus on täysin väärin ajoitettu. Sitä olisi pitänyt hieman lykätä ja ajoittaa sen voimaantulo siihen, että irtisanomisten suoja-ajan päättyminen voidan hyödyntää. Kylmää ja ikävää puhetta, mutta sehän se kuntaliitosten pihvi on: hoidetaan asiat vähemmällä hallintovirkamiesten määrällä jatkossa.

Aion nyt tarkasti vahtia sitä, että nämä vakanssiluettelot ja tehokkuusvertailut myös johtavat johonkin. Ei riitä, että luetteloita ja vertailuja tehdään. Niiden pohjalta tarvitsemme niitä päätösesityksiä niistä "vaikeista päätöksistä".

Ei voi olla niin, että poliitikkojen pitää löytää säästökohteet ja valmistella talouspäätökset. Sitä varten meillä on kovapalkkaisten virkamiesten armeija kaupungintalolla.

Nyt esityksiä tiskiin. Ja jotain muuta kuin viimeisten kyläkoulujen lakkauttaminen. Se ei nyt riitä. Ei pelastanut Koisjärven ja  Hyrsylän koulujen tai Nummi-Pusulan lukion lakkauttaminenkaan taloutta. Tuskin toi edes säästöjä, koska opetuksen tarve ei vähentynyt ja koulukyytejä tarvitaan aiempaa enemmän.

Nyt jotain muuta, kiitos. Olen valmiina päättämään.

Lue lisää...

Lohjan talous ei saa olla pyramidihuijaus

Ihan hirveän hyvin ei etene tämä suunnitelmani olla valtuuston loppukausi jäitä hatussa ja suu supussa... ;) Perjantain valtuustoseminaaria kuvaavat mielestäni nämä termit: pyramidihuijaus, varjonyrkkeily ja organisaatio-Hubbabubba. Mutta siitä riitti hehkutusta, kun virkamiehet olivat saaneet myönnettyä kesäkahvilalle luvat sujuvasti. Eli siis johtajamme kehuivat kilpaa sitä, että tulipa tehtyä työ kuten oletuskin on... Samalla tavalla sujuvastihan niitä lupia myönnetään muissakin Uudenmaan kunnissa. Business as usual.

On se nyt kumma, etteivät nämä 7000 - 9000 euron kuukausipalkkaa nauttivat johtavat virkamiehet saa tätä hommaa raiteille. Ei tule mitään järkeviä esityksiä päätettäväksi. Olen niitä vaatinut jo aiempinakin vuosina. Mutta eiköhän syksyn budjettivalmistelu mene taas kerran niin, että poliitikkojen pitää joko keksiä kaikki itse keskenämme (eikä niitä ehdotuksia noteerata kuitenkaan) tai sitten meiltä pyydetään vain numeroina vuosikate ja veroprosentti. Vaikka sisältöähän meidän pitäisi käsitellä. Sisällön taas tuntevat nämä huippuliksaaa vetävät johtajamme eikä me poliitikot. 

Tässä mielipidekirjoitukseni päivän Länskäristä:

Länsi-Uusimaa 23.5.2016

Lohjan talous ei saa olla pyramidihuijaus

Lohjan valtuuston kevätseminaarissa kuultiin talouslukuja ja hämmästeltiin uuden organisaation erikoisia koukeroita. Paljon melua, vähän villoja.

Talouden tila ei ole hyvä. Menot kasvavat tuloja nopeammin ja rakennuskanta on homeessa. Muuttotappiokin kiihtyy.

Taloustilanteen käsittely oli kuitenkin epämääräistä. Koko seminaaripäivän ajan annettiin kyllä ymmärtää, että on olemassa ”vaikeita päätöksiä”, joita tekemällä valtuusto saisi talouden syöksylaskun korjattua. Mitä ne vaikeat talouspäätökset oikein ovat? Yhtään esimerkkiä tällaisista päätöksistä ei annettu.

Samoin annettiin ymmärtää, että valtuustolta on jäänyt jotain tärkeää päättämättä. Ilmeisesti koska emme ole vielä lakkauttaneet kaikkia kouluja ja terveyskeskuksia, kaikki on nyt sen takia pilalla? Totuus on kuitenkin se, että vaikka lakkauttaisimme loputkin pienet koulut ja haalisimme niistä muutamien kymppitonnien säästöt, olisimme silti tässä samassa tilanteessa. Sylissämme on kymmenien miljoonien kouluremontit, koska suuret koulumme ovat homeessa. Myöskään loput terveyskeskukset lakkauttamalla emme vähentäisi sairauskuluja mitenkään merkittävällä tavalla.

Enemmän pitäisi siis tehdä. Ratkaisevin menoerämme eli henkilöstömenot on kuitenkin asia, johon ei saa koskea. Lohjallahan ei tunnetusti lomauteta, vaikka valtuusto niin julisti tekevänsä toissavuoden budjetin yhteydessä. Irtisanomisista taas ei saa valtuustossa enää puhua, vaikka kuntaliitosten viiden vuoden suoja-ajasta on kulunut jo 3,5 vuotta. Päinvastoin on kehitetty uusia ”prosessinomistajan” tehtäviä asioihin, jotka eivät edes ole prosesseja, saati mitenkään merkityksellisiä kuntalaisen kannalta! Miljoonaluokan orkestereihin ja muuhun viihteeseen ei myöskään saa koskea.

Pahoin pelkään, ettemme tule ikinä saamaan virkamiehiltämme tehtäväksi mitään ”vaikeita päätöksiä”, vaikka niitä kuitenkin vihjaillaan olevan. Ainoat oikeasti talouden tilaan tehoavat päätökset ovat sellaisia, joita virkamiehet eivät tule meille esittämään, koska henkilöstömenot ja elitistiset viihdepalvelut ovat tiukassa erityissuojeluksessa.

Kaiken huippuna, vaikka meillä on nyt jo kymmenien miljoonien pakolliset kouluinvestoinnit maksettavana, ympäristöjohtaja vaati seminaarissa taas veronmaksajia kustantamaan monen miljoonan euron hukkainvestoinnin eli Elämyskaivoksen. Kaupunkimme johdolla on ilmeisiä vaikeuksia järkevän priorisoinnin kanssa.

Ylipäänsä puheen kääntäminen ”tulopuolen kohentamiseen” ja muuhun positiivisuushöttöön kasvavine asukasmäärineen on suosittu tapa sulkea silmät oikeilta ongelmakohdilta. Oikeastihan meidän tulee korjata taloutemme siten, että se on myös tällä nykyisellä väkimäärällä tasapainossa. Eihän kunta voi olla mikään pyramidihuijaus, joka perustuu aina vain uusien maksajien houkuttelemiseen. Pitää muistaa, että jokainen uusi veronmaksaja tuo tullessaan myös omat menoeränsä koulupaikkoineen, sairasteluineen ja muine palvelutarpeineen.

Piritta Poikonen
Kaupunginvaltuutettu (ps), Lohja

Lue lisää...

Solidaarisuutta Lohjan valtuustossa äänin 29 - 22

Voitimme eilen Lohjan valtuustossa paperisia asiakirjoja koskeneen ensimmäisen äänestyksen luvuin 27 - 24. Seuraavan samanlaisen äänestyksen voitimme hieman suuremmin luvuin 29 - 22, koska ryhmäkuri alkoi murentua asian ratkettua ensimmäisessä äänestyksessä.

Todellisuudessa ajamallemme kannalle olisi ollut enemmänkin aitoa kannatusta, mutta keinotekoisella ryhmäkurilla voidaan julmasti talloa valtuutettujen oma järki ja tahto maan rakoon. Onneksi tämä asia ratkesi tuosta iljettävästä ryhmäkurinäytelmästä huolimatta järkevällä tavalla.

Hienoa, että solidaarisuutta ja yhteishenkeä löytyy edelleen edes hitunen Lohjan valtuustosta, vaikka poliittinen eliitti ja virkamiehet sitä ryhmähenkeä yrittävätkin näivettää. Tiukan paikan tullen puhallamme yhteen hiileen myös kollegoiden puolesta!

Tästä asiasta on nyt siis äänestetty reilun vuoden sisään 3 kertaa aina samoin tuloksin ja kuvittelen hitaampienkin nyt ymmärtävän yskän... :)

Uuteen hallintosääntöön tulee siis tämä lisäys, joka haluttiin nykyiseenkin hallintosääntöön jo joulukuussa 2014:

"Valtuutetuilla on kuitenkin aina niin halutessaan oikeus saada asiakirjat paperimuotoisina."

Kokoomuksen koominen kompurointi

Huvittavaa eilisessä kokouksessa oli Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron pullistelu siitä, että "Kokoomus on valmis siirtymään tälle vuosituhannelle." Kun oikeasti se ei sitä ole. Sen mitä olen seurannut ja kuullut kokoomuslaisten "digitaiturointia" puheenjohtajina Lohjalla eri instansseissa, niin todella haparoivaa se on ollut. He pärjäävät vain tuettuina ja melkoisesti sekoillen sittenkin - ja välillä sitten kesken kokouksen lopetetaan koko sähköisen systeemin käyttäminen heidän käskystään, kun eivät osaa! Antakaa mun nyt vähän nauraa! 

En yleensä tykkää kertoa näin ikäviä totuuksia kenestäkään, ei kuulu tapoihini, mutta kun tuo eilinen Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoro oli noin ylimielinen ja valheellinen, en voi olla paljastamatta asian oikeaa tilaa. Heillähän siis oli tämä ryhmäkuri isketty tiukkaan eilen tässä asiassa ja etenkin he vaativat paperiasiakirjojen estämistä. Eipä olisi kannattanut... :) Nythän me muut sitten pelastimme heidän poropeukalot tulevaisuutta ajatellen, mutta menkööt nyt samaan hintaan. Olemme solidaarisia ja ymmärrämme heidänkin tuskan.

Hallinnollisesta härnäämisestä on tehtävä loppu!

Tähän asiakirjajuttuun on liittynyt monia ikäviä hallinnollisen härnäämisen piirteitä virkamiestenkin suunnalta. Kerron tässä räikeimmät.

1) Valtuutetuilta on vuoden 2014 äänestyksen jälkeen vaadittu perusteluja sille, jos ovat halunneet paperiasiakirjat. Jyrähdin tästä kulisseissa todella ankarasti heti asian havaittuani. Pykälä ei oikeuta ketään virkamiestä vaatimaan yhdeltäkään valtuutetulta mitään perusteluja.

2) Nytpä sitten hallintovirkamies on ehdottanut, että niiltä, joille annetaan paperit, otetaan tietokone pois.
Eipä oteta. Tätä eivät pykälästä päättäneet ole tarkoittaneet.
Mietitäänpäs nyt tämä tilanne:
*Tarkoitus on siirtyä sähköisiin systeemeihin ennen pitkää kokonaan.
*Kaikki eivät ole vielä sinut koneiden kanssa.
*Kaikkien halutaan kuitenkin pikku hiljaa totuttelevan koneisiin.
*Koneita EI siis oteta pois etenkään niiltä, joiden halutaan opettelevan niiden käyttöä.
*Päinvastoin kaikkia opastetaan ja innostetaan käyttämään koneita.

3) Virkamiehet ovat nyt olleet innostuneita myös siitä ajatuksesta, että papereita tarvitseville hommataankin printterit kotiin ja tulostelkoot jokainen itse kotona. Ei näin. Pykälän sanamuotohan on tämä:

"Valtuutetuilla on kuitenkin aina niin halutessaan oikeus saada asiakirjat paperimuotoisina."

Siis saada. Ei askarrella itse. 

Ja kun otetaan huomioon se, että tämä pykälä on tässä muodossa siksi, että osalla on vaikeuksia tietokoneiden kanssa, niin emme todellakaan ala kiusata heitä tällaisella printteriv*ttuilulla. Jokainen printterin omistaja kyllä tietää, minkälaisia oikuttelijoita ne laitteet voivat olla. Ei, ei, ei. Ei näin.

Summa summarum: Varsinaisia tolloja nämä virkamiehet välillä ovat, tekisi mieleni sanoa. Ja tämän kerran sanonkin. Koska todisteet ovat niin murskaavia.


Ei pelkästään ikäkysymys

Tämä paperiasiakirjajuttu ei ole pelkästään ikäkysymys, vaikkakin hankaluudet tietotekniikan kanssa kieltämättä korreloivat iän kanssa. Itse en pidä kenenkään tietoteknistä taitamattomuutta minään miinuksena tai vähättelyn aiheena. Kyseessä on vain fakta, olosuhteiden muovaama juttu. Asia, jonka suhteen pitää löytää toimivat menettelytavat ja koettaa vain saada asiat sujumaan. Ilman pilkkaamista, räyhäämistä, vähättelyä ja muuta koulukiusaajamaista toimintaa.

Moni seniori varmasti kokee jonkinlaista huonommuutta tai potee huonoa omaatuntoa siitä, ettei osaa käyttää kaikkia laitteita näppärästi. Ei siihen tarvita enää eliittipoliitikkojamme huutamaan ja pilkkaamaan eikä virkamieskuntaa syyllistämään ja heittämään teknisiä kapuloita rattaisiin!

Minulle on tärkeää, että kaikki valtuutetut voivat tehdä työtään häiriöttä iästä ja tietoteknisistä taidoista riippumatta. On käsittämätöntä, että meidän seniorivaltuutettuja on edes haluttu piinata tällaisilla äänestysepisodeilla kerta toisensa jälkeen. Häijyä, vastenmielestä. Epäaikuismaista.

Hävetkää. Minua ainakin hävettää teidän puolesta.


***

PS: Äänestäjät: tsekatkaa ne äänestyslistat. Näette keneltä löytyy ymmärrystä kaiken ikäisille ja keneltä ei sitten tipan tippaa. Häijyt ja hyvät on taas eroteltu.

Lue lisää...

Oikeus paperisiin asiakirjoihin

On tämä uskomatonta: valtuusto päätti joulukuussa 2014 omista työskentelytavoistaan, mutta reilun vuoden päästä virkamiehet jyräävät taas ja meidän pitää jälleen puolustaa omaa ratkaisuamme!

Mikähän siinä edellisen äänestyksen tuloksessa oli niin vaikea ymmärtää? Miten on näin vaikea Lohjalla noudattaa sitä, että valtuusto on ylin päättävä elin? Kun valtuusto on jotain kerran linjannut omista työskentelytavoistaan, sillä linjalla sitten mennään - ellei olosuhteissa tai valtuuston kokoonpanossa tapahdu olennaista muutosta. Nyt sellaisia muutoksia ei todellakaan ole tapahtunut.

Tässä mielipidekirjoitukseni Länsi-Uusimaasta 11.5.2016, valtuustopäivän aamuna:

Länsi-Uusimaa 11.5.2016

Oikeus paperisiin asiakirjoihin

Lohjan valtuusto päätti joulukuussa 2014 äänin 31 – 20, että valtuutettu saa edelleen halutessaan kokousasiakirjat myös paperisena - eikä siis pelkästään sähköisenä tietoportaaliin.

Itse siirryin pelkästään sähköisiin kokousmateriaaleihin oma-aloitteisesti jo kauan ennen kuin virkamiehet olivat sitä edes ehdottaneet. Luen myös kaunokirjallisuuden pääasiassa sähköisellä lukulaitteella. Silti en vaadi, että jokaisen kollegani valtuustossa täytyisi niin tehdä. Jos paperit ovat tarpeen, niin sitten ne ovat.

Nyt, reilu vuosi edellisestä äänestyksestä, meillä on kuitenkin jälleen tänä iltana edessämme päätös samasta asiasta. Taas valtuutetuilta halutaan estää paperisten kokousasiakirjojen saaminen.

Jokaisen kansan valitseman valtuutetun tulee voida tehdä työtään ilman teknisiä esteitä. Nyt kuitenkin halutaan väkisin aiheuttaa haittaa niille valtuutetuille, jotka eivät vielä koe digimaailman välineitä omikseen. Tällainen työskentelyn vaikeuttaminen on väärin.

Mitenköhän tämänkään lehden kaikilta lukijoilta onnistuisi pelkkään nettilehteen siirtyminen? Paperilehdelle riittääkin tilaajia hyvästä syystä!

Papereiden kieltämisellä ei saavutettaisi edes säästöjä ja tavoite nopeammin ”pikakelauksella” sujuvista kokouksista on mielestäni jopa itsekäs. Asiat on puitava pitkän kaavan mukaan silloin kun ne ovat päätettävänä. Jos ei sitä kestä, on hakeutunut vääriin hommiin.

Lohjan kaupungin käyttämä sähköinen kokousjärjestelmä ei edes ole vielä läheskään valmis. Järjestelmää pilotoineessa lautakunnassa vuosienkaan harjoittelun jälkeen ei yksikään kokous ole sujunut ilman ongelmia. Lisäksi systeemiä ei ole rakennettu Lohjan käyttämiä iPad-laitteita ajatellen ja siihen on myös teetetty aivan turhia kilkkeitä – mistä toki valmistaja Innofactor veloittaa kalliin hinnan.

Valtuuston kokousten pöytäkirjoja taas ei ole saatavissa kuin vain noin vuoden ajalta sähköisessä arkistossa. Tätäkin mielipidekirjoitusta varten jouduin pyytämään joulukuun 2014 pöytäkirjan erikseen, koska tietoportaalista se oli jo kadonnut! Sain pöytäkirjan paloissa neljässä (!) eri sähköpostissa siten, että liitteiden numerointi oli mennyt sekaisin. Sain pahoittelujen ohessa myös vinkin siitä, että pöytäkirja olisi luettavissa selkeämmässä paperimuodossa kaupungintalolla. Se tosin edellyttäisi minulta puolen tunnin ajamista yhteen suuntaan. Mikä sähköinen järjestelmä se sellainen on, joka kuitenkin edellyttää ajelua paikan päälle papereita lukemaan?

Suunta kohti sähköistä kokousmenettelyä on oikea ja lopulta se tulee tapahtumaan kokonaan. Sitä ennen joudumme elämään vuosia siirtymäaikaa, koska välineet ja niiden käyttäjät eivät ole vielä valmiita ja valmiina. Siksi sähköisen järjestelmän rinnalla pitää säilyttää oikeus saada asiakirjat myös paperisina.  

Piritta Poikonen

Kaupunginvaltuutettu (ps), Lohja 

Lue lisää...

Johtajien asuinkunnan merkitys

Länsi-Uusimaa 7.5.2016

Viimeisimmässä Länskärin kolumnissa käsittelen virkamiesjohdon asuinkunnan merkitystä. Tästähän on ollut paljon porua lehden palstoilla. Minua ei huoleta muutaman yksilön palkasta muualle menevän kuntaveron määrä, vaan se, jos johtajat virassaan touhuavat älyttömyyksiä ja sössivät tavalliset asiat. SE on oikeasti haitallista ja sitä vaaraa pitää valtuuston "kytätä".

Johtajien asuinkunnan merkitys

Lohjalle valittiin uusia virkamiesjohtajia, joista harva kuitenkaan asuu Lohjalla. Mielestäni on ihan hyvä, että kaikki johtajat eivät asu täällä. Silloin ei ehkä ole liian kiinni ennakkoasetelmissa, vaan ulkopaikkakuntalaiset saattavat pystyä suhtautumaan asioihin objektiivisemmin. Tämä etu koskee tosin vain tuoreita kasvoja: ajan oloon omat leirit löytynevät myös ulkopuolelta tulleille.

Muutama vaara ulkopaikkakuntalaisiin johtajiin kuitenkin liittyy. Ensinnäkään käsitys kovasta kuntaveroprosentista ei ole omakohtainen, jos itse maksaa kotikuntaansa veroa 18 % ja samaan aikaan lohjalaisille mätkäistään kuitenkin 20,5 % veroa.

Jokaisella johtajalla on muutoinkin korkea kynnys etsiä omalta hallinnonalaltaan säästöjä. Omista budjeteista on tapana käyttää kaikki, mitä on myönnetty. Kun vielä kuntaveron korotus ei osukaan omaan lompakkoon, ei säästäminen ehkä houkuttele niin paljoa. On helpompi vyöryttää kustannuksia lohjalaisille veronmaksajille kuin arvioida kriittisesti omien alaistensa työpäivien sisältöä.

Toinen vaara on se, jos Lohjaa pidetään ponnahduslautana suurempien kaupunkien virkoihin. Tällöin fokus voi kohdistua liiaksi suuriin hankkeisiin, jotka olisivat komea lisä ansioluettelossa. Näyttäviä sulkia hattuun voi saada puskemalla läpi kalliita projekteja.

On Lohjan kannalta haitallista, jos johtajien into kohdistuu liiaksi vain uusiin ja kalliisiin asioihin. Miljoonien elämyskaivokset tai kalliit asuntomessut tuntuvat sytyttävän, mutta vastaavaa sielun paloa on vaikeampi havaita arkisiin koulukyyteihin tai raskaisiin eläinsuojeluasioihin liittyen. Arki on kuitenkin se, mitä kuntalaiset pääasiassa elävät.

On lisäksi aivan turha kuvitella, että Lohjan hallinnon uusi organisaatio korjaisi ongelmia mitenkään. Jos jo nykyään saman johtajan alla asiat tökkivät, ei asetelma edelleen saman johtajan alaisuudessa muuksi muutu pelkällä hallintomallin laatikkoleikillä. Samat henkiset ”siilot” jatkavat elämäänsä uudessa organisaatiossa kuten aina ennenkin.

PIRITTA POIKONEN

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps)

Lue lisää...

Rahaa kaadetaan Kaivosmuseoon

Tuhlaileva asenne Kaivosmuseolla se vaan jyllää edelleen. Piti ihan lehteen purkaa kiukku ja samalla infota kuntalaisia aiheesta. Tässä mielipidekirjoitukseni Länsi-Uusimaasta 15.4.2016:

  

Rahaa kaadetaan Kaivosmuseoon

Uudet tiedot Kaivosmuseon kohennuksesta paljastavat, että jälleen on tehty kalliita ja huonoja valintoja siellä suunnalla.

Ensinnäkin museon uudeksi vastaanottorakennukseksi ollaan hankkimassa kahdensadan neliön tilaelementtiä viideksi vuodeksi huikealla n. 7000 euron kuukausivuokralla eli lähes 420 000 euron kokonaishinnalla. Äärimmäisen kalliita kertakäyttöneliöitä. Kuka tahansa hartiapankkilainen tietää, että tuolla rahalla rakentaisi laadukkaat 200 neliötä ja vieläpä pysyvään käyttöön.

Ilmeisesti ei ole tarkoitustakaan tehdä nyt mitään järkevää ja pysyvää, vaan edelleen elätellään toiveita siitä, että miljoonien Elämyskaivos-idea saadaan taas aikanaan väkisin kammettua esiin. Virkamieshän ei koskaan hylkää ideaansa, vaikka valtuusto sen tyrmäisi, vaan se tuodaan aina uudelleen päätettäväksi olettaen, että joku kerta vielä tärppää.

Toinen pohjaton rahareikä on uuden hissin vuokraus museolle. Tähän hissiuudistukseen ei valtuusto sitoutunut, vaan hissiratkaisun piti olla jäissä. Yhdyskäytävä väitettiin kaivatettavan vain ”varan vuoksi” ja kulkemisen piti säilyä autoliikenteenä. Nyt museo kuitenkin yllättäen vuokraa käyttöönsä kulloinkin vapaana olevan yhden Koneen hissilaboratorion hisseistä huikeaan 5 000 euron kuukausivuokraan. Siis 60 000 euroa vuodessa. Pelkkään hissivuokraan!  

Kun tuon hissivuokran suhteuttaa pikkukoulujen ja lukioiden lakkautuksista saatuihin ”säästöihin”, menee usko lopullisesti Lohjan sivistykselliseen kehitykseen. Koulut kiinni ja sillä rahalla kallis hissi museolle.

Liiketoimintasuunnitelmaa museon toiminnalle ei ole edelleenkään. Kannattavuusarviot puuttuvat. Pääsylipun hinta ei taida kattaa edes kyseisen kävijän hissimatkan arvoa saati muita vierailulle jyvitettäviä kuluja.

Tärkeimpään eli museon sisältöön ei kuitenkaan ole satsattu kuin minimaalisesti. Pelkillä raameilla sisältö ei kuitenkaan muutu turistimagneetiksi. Sisältö pitäisi tietenkin valmistella ensin ja vasta sitten olisi kuorrutuksen suunnittelun vuoro. Jos siis haluttaisiin toimia järkevästi harkiten ja veronmaksajien rahoja kunnioittaen.

Piritta Poikonen

Kaupunginvaltuutettu, Lohja  

Lue lisää...

Valtuusto ihmettelee itseään

Lohjan valtuustosta ainakin osa rypee syvässä eksistentialismin kriisissä. Annoimme itse itsellemme huonoja arvioita sisäisessä kyselyssä ja nyt sitten kulutetaan tuntitolkulla aikaa sen pohtimiseen, kun poliitikot kinastelevat ja valtuusto käyttää valtaansa eikä ihan aina alistu virkamiesten ja kaupunginhallituksen tahtoon... Hah. Hah. 

Rauhoittukaa. 

Tehdään nyt tätä työtämme ja lopettakaa jo tuo jonniijoutava vellominen ja ajan tuhlaaminen tällaisen asian päältä huokailuun. Uskomatonta. 

Politiikka on yhteisistä asioista päättämistä ja kilpailevien ratkaisuvaihtoehtojen välillä valitsemista. Turha kuvitella, että se menee kivuttomasti. Toki se voisi mennä nykyistä tyylikkäämmin ja vähemmällä vastapuolen älyllisen lahjakkuuden aliarvioinnilla, mutta kukin tyylillään, näemmä.   

Tässä kolumnini aiheesta Länskärissä viime lauantailta eli 12.3.2016:

Valtuusto ihmettelee itseään

Lohjan valtuutetut arvioivat tutkimuksessa itse omaa toimintaansa negatiivisesti. Tulosten mukaan valtuustossa kiistellään, puhutaan liikaa ja viranhaltijoilla vaikuttavat olevan omat, demokratian tahdosta poikkeavat päämääränsä.

Mielestäni tilanne on kuitenkin terve, vaikka tunnelma onkin joskus kireä ja puheet välillä onttoja. Olisi haitallisempaa, jos asiat sumplittaisiin aina kulisseissa ja valtuusto kokoontuisi vain kuuliaisesti hyväksymään eliitin mielihalut ilman vastaväitteitä.

Valtuustokäsittely on usein ainoa paikka vaikuttaa asiaan aidosti ja saada selville sen todellinen kannatus äänestyksessä asti. Valmistelevat seminaarit ovat täysin turhia näytelmiä, joiden vaikutus on olematon. Äänestäminen valtuustossa on mielestäni tervettä ja tarpeellista, jotta kukaan ei voisi piiloutua näennäisen yksimielisyyden verhon taakse.

Asetelmien selvittäminen näin ytimiä myöten tuntuu kuitenkin haittaavan valtuustorauhaa. Vaikuttaa jopa siltä, kuin äänestäminen olisi merkki valtuuston toiminnan epäonnistumisesta! Samoin vaikea pala tuntuvat olevan hyvätkin vastaehdotukset, jos ne tulevat eliitin ulkopuolelta. Periaatteellinen takertuminen kokouksen etukäteen sumplittuun lopputulokseen ei saisi kuitenkaan ikinä olla ratkaisujen asiasisältöä tärkeämpää.

Valtuuston enemmistön kanta on löydettävissä joka asiassa ja on aivan se ja sama, vaikka kaikki ryhmät hajoaisivat jokaisessa äänestyksessä. Senkin ymmärrän, että tappiolle jääneiden kiukku voi purkautua urputuksena. Mutta sitä en ymmärrä, kun voittokaan ei tunnu riittävän, vaan jälkikäteen pöyristellään sitä, miten jotkut kehtasivatkin olla eri mieltä.

Välillä valtuutettuja yritetään jopa viedä kuin pässiä narussa. Esimerkiksi Elämyskaivoksen kohdalla vedottiin siihen, että olimme muka hyväksyneet asian jo Lohjan strategiassa, vaikka huonolaatuiset ja tolkuttoman kalliit elämyssuunnitelmat paljastettiin vasta kauan strategian hyväksymisen jälkeen. Tarvittaessa on siis pakko uskaltaa vastustaa hallintokoneiston ylivoimaa eikä olla vain kumileimasin. Demokratian ja diktatuurin välillä on eroa.

PIRITTA POIKONEN
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu

Lue lisää...