Eläkeasioita Brysselissä

Lähtö aamun ekalla.

Käväisin taas päivän työmatkalla Brysselissä. Tapetilla olivat eläkeasiat tällä kertaa. Eläkeasiathan kuuluvat visusti kansallisen toimivallan piiriin (etenkin siis pakolliset eläkejärjestelmät), samoin kuin koko muu sosiaaliturva.

Työntekijöiden vapaan liikkuvuuden nimissä komissiolla on kuitenkin intohimoja eläkkeidenkin suuntaan. Intohimoja perustellaan myös kuluttajansuojanäkökulmilla. Komission katseet ovat kohdistuneet ns. kolmospilarin eläkkeisiin eli vapaaehtoisiin yksilöllisiin ratkaisuihin. Näihin tuotteisiin yleiseurooppalaisempi ote sopiikin teoriassa (toisin kuin etenkään ykköspilariin), mutta ei kolmospilarinkaan "EU-eläketuote" ole ongelmaton rakentaa. Tässäkin asiassa "devil is in the details" eli paholainen piileskelee yksityiskohdissa. Eläketuotteet liittyvät monesti myös verotukseen ja ta-daa: olemmekin jo heti ongelmien suossa.

NATOn uusi päämaja rakentuu.

Minua huolestuttaa komission jyräävä asenne sen suhteen, että tällainen EU-tason yhdenmukainen yksilöllinen eläketuotehan tehdään. Kaukaa katsottuna idea tuntuu toteuttamiskelpoiselta ja komission korvissa selitykset siitä, että eläkesysteemit ovat kovin maakohtaisia ja monimutkaisia, kuulostavat varmastikin tekosyiltä, vaikka oikeasti ne ovat ihan todellisia ongelmia. Yhtä standardisoitua lisäeläkepalaa ei niin vain saada loksahtamaan erilaisiin kansallisiin eläkekuvioihin.

Eläkkeet ovat lisäksi korostetun pitkäaikaisia sopimuksia, joten ei riitä, että niitä halutaan saada "enemmän ja parempia" eurooppalaisille kuluttajille. Eläketuotteissa fokus pitää olla ennen kaikkea siinä, minkälaiset tahot saavat alkaa tarjota tällaisia pitkäaikaisia sitoumuksia. Tarvitaan äärimmäisen vakavaraisia eli luotettavia yhtiöitä, joiden voidaan olettaa olevan olemassa vastaamassa huutoonsa vielä vaikkapa 50 vuodenkin päästä. Sääntöjen pitää olla siis tiukat ja samanlaista riskiä varten pitää olla erilaisilla tarjoajilla samanlaiset säännöt. Se tuottaa parhaiten reilua kilpailua ja turvaa kuluttajien etuja, vaikkei sääntely ole täysin varma keino sekään tietenkään.

Komissio.

Eläkeastialle on tulijoita. Eurooppalainen vakuutusalan ja ammatillisten eläkkeiden valvojakin haluaa osallistua näiden yksilöllisten eläketuotteiden kehittämiseen, vaikkei sillä olekaan toimivaltaa sillä alueella. Toimivallan lisäystä perustellaan nyt sillä, että kun valvoja jo on aloittanut touhuamisen tällä alueella, toimivaltaakin pitäisi antaa sille niihin asioihin... jepjep. Tässä näkyy sitä EU:n hivuttautumista alueelle kuin alueelle, keinolla jos toisella.

Lisäksi riski tällä hetkellä on, että kun eläkeasioihin on intoa erityisesti niillä, jotka eivät ymmärrä asian ytimiä, elintilaa voivat alkaa saada ehdotukset, joita joku saa ensimmäisenä kasaan, riippumatta siitä, mikä niiden ehdotusten sisältö on. Kauniissa kompaktissa paketissa voidaan saada läpi heppoisiakin virityksiä. Tartutaan siihen, mitä nyt sattuu olemaan tarjolla ensimmäisenä ja mikä näyttää helpoimmalta. Vaikka oikeasti asia on vaikea.

Ilo silmälle: kotimatkan merkki.

Parasta Brysselistä: Godivaa ja Neuhausia. Jouluksi...

Lue lisää...

Eläkeuudistus. Taas.

Marraskuun kolumnini Länsi-Uusimaassa käsitteli tulossa olevaa eläkeuudistusta. Kuten tekstistä huomaa, en aio asettua esteeksi sille, että eläkejärjestelmään taas kerran säädetään ja jopa eläkeikää nostetaan, vaikkei se tietenkään mikään iloinen uutinen ole.

                                                       Eläkeuudistus. Taas.

LU 14.11.2013

Tuskin on saatu edellisen suuren eläkeuudistuksen viimeiset sääntömuutokset voimaan, kun on jo taas tullut aika uudistaa työeläkettämme. Edellinen uudistushan tehtiin vuonna 2005, mutta sen myötä tullut elinaikakerroin on otettu käyttöön vasta vuonna 2010. Eläkejärjestelmämme kyky uudistua ja sopeutua kansantalouden tilaan on sen yksi vahvuus. Toisaalta jatkuvat muutokset voivat syödä sitä luottamuspääomaa, minkä varaan tällaiset sukupolvisopimukset kuten suomalainen työeläke nojaavat. 

Itse suhtaudun varsin luottavaisesti eläkejärjestelmäämme. Sitä on rakennettu ja ylläpidetty sellaisen parhaan matemaattisen osaamisen ja poliittisen näkemyksen perusteella, mitä tästä maasta on löytynyt. Ja toisin kuin vanhushoivan osalta on tilanne, eläkejärjestelmässä on sentään laskettu ja tuotu julki tulevien eläkevastuiden euromäärä. Lisäksi tulevien eläkkeiden varalle on rahastoitu edes jotain. Siksi eläkejärjestelmää on niin helppo parjata: kun tiedetään kattamattomien vastuiden määrä, niihin on kritiikissä helppo tarttua. Hoivasta taas ei tiedetä edes vastuiden euromäärää, saati että olisi olemassa edes jokin hoivarahaston tynkä jossain.

Eläkeuudistus pääsi kunnolla käyntiin, kun ns. Pekkarisen asiantuntijaryhmä vastikään julkaisi omat pohdiskelunsa eläkeuudistuksen pohjaksi. Vaikkei työryhmä esittänytkään mitään suoria suosituksia, selvää on, että luvassa on eläketurvan kiristyksiä. Eläkeikään joudutaan koskemaan, eläketurva ei ainakaan halpene ja eläkemaksujen korotukset ovat selviö. Ken helpotuksia haluaa ja paranevia etuuksia vaatii, tutustukoon ensin eläkkeiden rahoittamisen ongelmiin.

Kipein kiista eläkeuudistuksessa käytäneen vanhuuseläkeiästä. Mielestäni oli virhe, että vuoden 2005 uudistuksessa vanhuuseläkeikä laskettiin 65 vuodesta 63 vuoteen. Siihen asti pidimme selviönä, että vanhuuseläkeikä on Suomessa 65 vuotta. Nyt olemme hyvin lyhyessä ajassa jo tottuneet siihen, että vanhuuseläkkeelle pääsee 63-vuotiaana. Samaan aikaan eliniän odotteemme on jatkanut nousuaan. On matemaattisesti selvää, ettei yhä isompaa osaa elämästä ole mahdollista elää sinänsä ansaitun, mutta kuitenkin yhteisestä pussista tulevan eläketulon varassa. On hyvä huomata, että kansaneläkkeessä eläkeikä on edelleen 65 vuotta. Sairauden tai työttömyyden kohdatessa 65 vuotta tuntuu toki utopistiselta ikärajalta, mutta niihin tilanteisiin täytyy olla muita ratkaisukeinoja kuin yleisen vanhuuseläkeiän pitäminen nykytasolla.

Vaikka itse luotankin työeläkejärjestelmäämme ja arvostan sen vahvuuksia suuresti, en silti laskisi omaa eläkeaikaista toimeentuloani vain työeläkkeen varaan. Niinkin arkiset asiat kuin omasta työkunnosta huolehtiminen ja asuntolainan maksaminen ovat osa vanhuuden toimeentulon rakentamista. Myös määrätietoinen eläkesäästäminen olisi hyvä keino, mutta tällä hetkellä vakuutusmuotoinen eläkesäästäminen on tehty Suomessa erittäin epähoukuttelevaksi. Kyse on poliittisista valinnoista. Onkin outoa, että samaan aikaan kun pakollisen eläketurvan puolella on luvassa vain kiristyksiä, on vapaaehtoisen eläketurvan välineet pilattu. Tilanteenhan pitäisi olla päinvastainen: kansalaisia pitäisi herätellä ja houkutella täydentämään eläketurvaansa vapaaehtoisesti. Olisi mahdollista luoda tilaa taloudellisesti tehokkaille ja aidosti taloudellista turvaa luoville, täysin vapaaehtoisille lisäeläkeinstrumenteille. Jos niin vain haluttaisiin. 

Piritta Poikonen
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps)

Lue lisää...

Potilasdirektiivi

Tällä kertaa ehdin mennä junalla keskustaan.

Käväisin tällä viikolla taas Brysselissä. Tällä kertaa aiheena oli potilasdirektiivi. Direktiivi olisi pitänyt saattaa kansallisesti voimaan 25.10.2013, mutta pitkäksi menee Suomessa. Tähän mennessä vasta 12 EU-maata on hoitanut asian loppuun saakka. Potilasdirektiivin tarkoituksena on helpottaa potilaiden liikkumista yli rajojen.

Suomessa ollaan myöhässä, mutta silti pitkällä

Vaikka Suomessakin implementoinnin kanssa nyt vähän venähtää yli määräajan, reissustani jäi päällimmäiseksi kuitenkin tunne siitä, että meillä asiaa on asiaa pureskeltu hyvin ja ajatustyön osalta meillä ollaan jo pitkällä. Arvostukseni suomalaista virkamieskuntaa kohtaan kasvoi.

Lisäksi olen yllättynyt siitä, että meillä ollaan implementoinnissa ottamassa kerrankin vähän varovaisempi ote eikä siis heti tohkeissaan yli-implementoida ihan vaan varmuuden vuoksi, vaan tietoisesti nyt lähdetään katsomaan, josko vähän vähempikin riittäisi. Voipi olla, että tässä asiassa EU-tuomioistuin antaa näpeille, mutta katsotaan. Voipi myös olla, että Suomen linja kestää tuomioistuimen tutkinnan. Yksittäisen kansalaisen kannalta Suomen valitsema linja saattaa tuntua nihkeältä, mutta koko veronmaksajakunnan kannalta valittu linja voi olla edullisempi. En nyt osaa vielä ihan sanoa.

Suomesta hoitoon muualle

Kovin kiista Suomessa on käyty siitä, millä ehdoilla Suomesta voi hakeutua hoitoon toiseen EU-maahan eli millä tavalla yhteiskunta sponsoroi tällaista muualle hoitoon hakeutumista. Tällä hetkellä linja näyttää olevan se, että ulkomaille hoitoon hakeutuessa saa samanlaisen Kela-korvauksen kuin jos hakeutuisi Suomessa hoitoon yksityiseen hoitopaikkaan - olkoonpa ulkomainen hoitopaikka julkinen tai yksityinen. Tämä on reilu ratkaisu etenkin silloin, jos hakeutuu ulkomaille yksityiseen hoitoon. Korvauksen tulee olla sama, sijaitseepa yksityinen lääkäriasema Suomessa tai vaikkapa Virossa. Mutta jos suomalainen hakeutuu ulkomaille julkisen sektorin hoitoon, korvaus on silloinkin vain yksityisen hoidon Kela-korvauksen mukainen, vaikka Suomessa julkiseen hoitoon hakeutuessa hoito on asiakkaalle hyvin edullista yksityiseen verrattuna. Tämä on se kohta, jossa EU-tuomioistuin saattaa Suomea rankaista.

Suomesta voi lähteä yhteiskunnan sponsoroimana hakemaan muista EU-maista vain sellaista hoitoa, mikä kuuluu suomalaiseen terveydenhuollon palveluvalikomaan. Palveluvalikoiman tulee määrittelemään erityinen toimielin. Tämän määrittelytyön tuloksia odotan suurella mielenkiinnolla!



Näkymä kohti Brysselin vanhan kaupungin keskustaa.

Hoitoon Suomeen

Potilasvirtaa tulee toki olemaan myös Suomeen päin. Täällä pitää kohdella muista EU-maista tulevia potilaita samoin kuin suomalaisia potilaita. Eli samaan jonoon vaan. Direktiivin perusteella hoitoa annettaessa potilaan tulee tosin ensin etukäteen maksaa suomalainen hoito, olipa se julkisen tai yksityisen järjestämää. Potilas sitten jälkikäteen hakee kotimaastaan sen maan sääntöjen mukaiset korvaukset. Mutta jos hoitoa annetaan EU-asetuksen mukaan tai kyseessä on ns. kolmansien maiden asukkaat, kustannusten perintä menee toisin, mutta en nyt pureudu tässä siihen kokonaisuuteen.

Suurin osa potilaista ympäri Eurooppaa halunnee kuitenkin hoidon lähellä kotiaan omassa kulttuuripiirissään. Valtavia potilasmassojen liikkeitä tuskin siis nähdään, etenkin kun direktiivi ei tuo oikeuksia muihin hoitoihin kuin mihin henkilö on omassa kotimaassaan jo ennestään oikeutettu. Eli jostain toisesta EU-maasta ei voi direktiivin nojalla tulla hakemaan Suomesta esim. jotain erityistä syöpähoitoa, mikäli sitä hoitoa ei henkilön kotimaan palveluvalikoimaan kuulu.

Kaiken kaikkiaan potilasdirektiivi on hankala. Eri maiden terveydenhuoltojärjestelmät ovat kovin erilaisia ja tällaisen yhdenmukaisen liikkuvuussäännöstön ujuttaminen osaksi kaikkia erilaisia systeemejä on tietenkin vaikeaa.

Lue lisää...

Höpö höpö, Himanen

Silmäilin eilen suurella kohulla julki tullutta Himasen pamflettia, jota sen alkulehdillä myös "akateemiseksi tutkimukseksi" kutsutaan. Koska kyseessä näyttäisi olevan oman silmäilyni ja julkisuudessa esitettyjen asiantuntevampien arvioiden mukaan 354 sivua vaikeaselkoista höttöä, en aio sitä kannesta kanteen lukea, vaan valikoidut tutkailut riittäkööt.

"Haastava", "kestävä", "kehitys"

Koska kirjoitelma oli niinkin kallis, kyseenalaisesti hankittu ja jo sen esiraportti herätti paljon kritiikkiä, oletin, että Himanen & co. olisivat nyt todella tsempanneet ja osoittautuisivat saamansa rahan arvoisiksi tulevaisuuden luotaajiksi. Mutta ei. Ei tuossa mitään uutta näytä olevan. Vanhojen tuttujen, sinänsä tärkeiden asioiden pyörittelyä. Eilinen luku-urakkani lopahti sellaisen kappaleen kohdalla, jossa mainittiin kolme kertaa sana "haastava", kolme kertaa sana "kestävä" ja vielä kolme kertaa sana "kehitys". Kaikki siis yhdessä ja samassa 11 rivin mittaisessa kappaleessa. Puuduin tuommoiseen junnaamiseen.


Tavoitteet eivät ole toimenpiteitä

Olen yleensä ottaen tuskastunut siihen, että kun vaan pokkana hoetaan jotain asiaa, se alkaa muuttua todeksi. Esimerkiksi tässä Himasen kirjasessa esitetään, että tällä tutkimushankkeella on saatu aikaan muka "poikkeuksellisen suoria käytännön toimenpide-ehdotuksia" (sekin tosin ilmaistaan kieliopillisesti merkillisellä virkkeellä, kts. s. 326). Näitä "toimenpide-ehdotuksia" ovat esim. hallituksen syyskuussa 2013 esittämä työurien pidentäminen kahdella vuodella, työllisyysasteen nostaminen yhdellä prosenttiyksiköllä ja  julkisten palveluiden tuottavuuden nostaminen puolella prosenttiyksiköllä. Mielestäni nämä eivät kyllä ole mitään toimenpide-ehdotuksia, vaan tavoitteita. Numeroiksi puettuja tavoitteita. Niiden saavuttamiseksi tarvittavista toimenpiteistä ei sanota oikeasti mitään. Silti julkisessa keskustelussa on esiintynyt aika paljon sitä höpötystä, että nyt on keksitty keinot, joilla laitetaan koko kestävyysvaje kerralla kuntoon... Ihan ei siltä tunnu.


Seassa Perussuomalaisten mollaamista, mitäs muutakaan...

Varsinaisen mahalaskun Himasen tuotos kokee sivulta 106 lähtien, jossa maalaillaan Perussuomalaisista hyvin umpimielistä kuvaa. Voivoivoi miten surkeaa. Näin käy, kun kirjaillaan norsunluutornissa. Perussuomalaiset leimataan voimakkaan kansallismieliseksi vastarinnaksi kaikkea avoimuutta kohtaan ja äärinationalistisiksi. Totuus Perussuomalaisista on paljon arkisempi ja laimeampi. Semmosia ihan tavallisia tallaajia, joille on suomalaisten ja Suomen asiat tärkeitä. Mitähän vikaa siinä on?

Toisaalta tuon Perussuomalaisten demonisoinnin tiimellyksessä Himanen tulee kuin vahingossa tunnustaneeksi sen, että Perussuomalaisilla on ollut vaikutus muihin puolueisiin ja vaikutuksemme on ollut jopa niin suurta, että "vaalivoitolla Perussuomalaiset vaikuttivat jopa Euroopan unionin poliittiseen ajatteluun vaarantamalla Euroopan koko tukipaketin Portugalille". Vai ei muka oppositiosta voi vaikuttaa mihinkään! Tukipakettejahan me emme ole halunneet.

Toki Himanen sysää ikään kuin kaiken eurooppalaisen ikävän perussuomalaisten syyksi väittämällä samaan syssyyn, että "siitä lähtien Euroopan maiden välinen solidaarisuus on jatkuvasti heikentynyt." No ei se ihan noin ole... Tietty uusi vastuullisuus ja omista asioista ensisijaisesti itse päättämisen vire näyttää nousevan Eurooppassa. Ja se on ihan hyvä. Voin olla kaverisi, ymmärtää tilanteesi, tehdä kanssasi yhteistyötä - ilman että kuitenkaan maksan velkojasi! Euroopan vahvuus on juuri sen monipuolisuus: kansojen, kielten ja kulttuurien kirjo. Ei sitä pidä kahlita liian rajoittavin ehdoin ja tunkea kaikkia samaan muottiin - ja leimata järkeviä kriitikoita heti epäsolidaarisiksi toisia kohtaan! Liian keskusjohtoisista ja solidaarisuutta juhlapuheissa julistaneista viritelmistä on ihan riittävästi huonoja kokemuksia.


Parempaa analyysiä

Paras tähän mennessä lukemani analyysi Himasen kirjasesta löytyy Akateemisesta talousblogista professori Pertti Haaparannan kirjoittamana. Hän käy siinä läpi Himasen esittämiä perusteettomia ja virheellisiä väitteitä hyvinvointivaltiosta. Esimerkiksi toisin kuin Himanen esittää, hyvinvointivaltio ON ennaltaehkäisevä mitä suurimmassa määrin ja vankan hyvinvointivaltion maissa ihmiset ovat onnellisia ja luottavat toisiinsa. Eikä siis vain passiivisina odoteta toisten apua. Suosittelen tuon Haaparannan jutun lukemista!


Arvokas elämä ja kestävä kasvu ovat tärkeitä

Tottakai Himasen julistamat "arvokas elämä" ja "kestävä kasvu" ovat tärkeitä ja vaalimisen arvoisia asioita. Mutta ei tuon toteamiseen olisi 700 000 euroa tarvittu! Keskustelunavauksenakaan Himasen opus ei toimi, vaan päinvastoin tekemällä tällaisen höttöhutun hän onnistuu pilaamaan noiden arvokkaiden asioiden ympärillä käytävän fiksun keskustelun pitkäksi aikaa. Sääli.

Himasen kirjanen löytyy tästä linkistä.

Lue lisää...

Päivä Brysselissä

Kävin tällä viikolla päivän työmatkalla Brysselissä. Näitä reissuja aina välillä kuuluu työhöni. Menin aamun ensimmäisellä lennolla sinne ja tulin päivän toiseksi viimeisellä lennolla takaisin. Onhan se aikamoista haipakkaa ja kontrasti on melkoinen, kun lähtee kotoa maaseudun rauhasta aamulla aikaisin, käy viiden tunnin mittaisessa kokouksessa Keski-Euroopassa ja palaa illalla melko myöhään kotiin taas sinne maaseudun rauhaan Lohjalle.

Itse kokous liittyi henkilövakuutuksiin ja etenkin ikäihmisten tarvitseman hoivan rahoituksen järjestämiseen. Hoivaongelma on vasta kasvamassa ympäri Eurooppaa ja se on vaikea ratkaistava. Vaikeaa on siis hoivan rahoituksen järjestäminen. Kaikkien tahto sen suhteen, että ikäihmisille pitää järjestää hyvä ja mielekäs hoiva, on selvä.

Kovin hohdokasta reissaaminen Brysseliin ei ole,
mutta hyödyllistä ja antoisaa kylläkin. Tyypillinen maisema, mitä päivän matkalla ehtii nähdä, on lentokentälle vievän moottoritien reuna ja kokouspaikan lähikadut.

Kun ajattelen Brysseliä paikkana, minulle tulee mieleen kokouspaikkojen käytävien kokolattiamatot. Ruskeat tai harmaat kokolattiamatot peittävät kaikki lattiapinnat. Ajatuskin jo aivastuttaa...


Tälläkin kertaa kokouksessa tuli hyvin konkreettisesti ilmi se, kuinka kovin erilaisia EU-maat ovat. Ja hyvä niin. Eläköön monipuolisuus ja erilaiset tavat ratkoa yhteiskunnallisia ongelmia. Itselle suomalaisena Suomen tapa toimia tuntuu toki parhaalta, mutta on hyvä ihan oikeasti tajuta, ettei meidän tapa toimia ole ainoa eikä välttämättä edes paras - vaikka se meille paras onkin.

Kahden viikon päästä menen uudestaan päivän työmatkalle Brysseliin ja silloin on kyseessä oikein matkojen klassikko: aamun ekalla sinne ja vikalla takas.

 

Lue lisää...

Ehdokasesittely PS-lehdessä

Uusimmassa Perussuomalainen lehden numerossa (13/2013) on ehdokasesittely minusta sivulla 16. Tässä alla on tuon jutun teksti kokonaisuudessaan. Lehti on luettavissa ilmaiseksi netissä.


Demokratiavaje on EU:n kompastuskivi

Lohjalainen juristi Piritta Poikonen vastustaa EU:n liittovaltiokehitystä ja euron hullutuksia. Omana erityisenä kiinnostuksen kohteena Poikosella on unionin sosiaalinen ulottuvuus, mikä on vasta kehittymässä oleva alue.

Lohjalaisen Piritta Poikosen sukujuuret ovat Pohjois-Karjalassa, mutta hän syntyi Helsingissä ja varttui elämänsä ensimmäiset kymmenen vuotta helsinkiläisessä Pukinmäen lähiössä. Koulunsa hän kävi Nummi-Pusulan kunnassa ja heti lukion jälkeen aloitti elintarvike-ekonomian opinnot maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa. Sittemmin hän vaihtoi oikeustieteelliseen, josta valmistui juristiksi. Koti Lohjalle valmistui hartiapankkivoimin heti opiskelujen jälkeen.

 Sosiaalipolitiikkaan Poikonen hurahti käytyään aviomiehensä kanssa keskusteluja yhteiskunnallisista asioista, jotka johdattivat hänet lukemaan kirjallisuutta aiheesta. Lopulta aihe innoitti hänet jopa vaihtamaan työpaikkaa. Finanssialan Keskusliiton asiantuntijana hän toimii sosiaalipolitiikan ja juridiikan välimaastossa.

- Suomella on paljon etuja puolustettavanaan EU:ssa. Sinne tarvitaan ahkeria, sitkeitä ja rohkeita työmyyriä. Näitä ominaisuuksia olen työuranikin aikana tarvinnut, Poikonen sanoo.

Suomalaisen elinkeinoelämän pärjääminen tärkeää

Poikonen vastustaa EU:n liittovaltiokehitystä ja euron hullutuksia. Omana erityisenä kiinnostuksen
kohteena Poikosella on unionin sosiaalinen ulottuvuus, mikä on vasta kehittymässä oleva alue. Myös taloudellisiin asioihin hänellä riittää perehtyneisyyttä.

- Suomen kansalaisten etujen lisäksi minulle on tärkeää suomalaisen elinkeinoelämän pärjääminen globaalissa kilpailussa. Esimerkiksi eri maiden pankkien tasapuolinen kohtelu pankkiunionissa on varmistettava. Suomalainen elinkeinoelämä on suomalaisen työllisyyden kivijalka. 

- Vielä eurokriisiäkin suurempi ongelma on EU:n demokratiavaje – se, että asioita tapahtuu demokraattisen päätöksenteon ulkopuolella. Jos demokratiavaje syöpyy tarpeeksi syvälle, EU kompastuu siihen ja vähintään vahingoittuu pahasti. Juuri demokratiavajeesta kumpuavat euronkin ongelmat, Poikonen toteaa.

EU:n Poikonen uskoo betonoineen ainakin ydinosansa vuosikymmenien saatossa eikä usko sen hajoamiseen, mutta unionin byrokratiaa on karsittava ja demokratiavaje on korjattava. Euron hän arvelee sen sijaan rapistuvan useammasta nurkasta samanaikaisesti.

Asiantuntijan roolissa Poikonen on tottunut pilkkomaan palasiksi isoja asiakokonaisuuksia. Työnsä puolesta hän on perehtynyt sosiaalipoliittisiin kysymyksiin ja hänellä on kyky ottaa asiat haltuun, rohkeutta taistella silloin kun on sen aika ja viisautta jättää väliin turhat ja toivottomat kamppailut.

- Nykyisen työni takia olen vieraillut monia kertoja Brysselissä ja minulla on käsitys siitä, mitä europarlamentaarikon työ pitää sisällään. Hohdokasta hommaa se ei ole, vaan kovin paperinmakuista puurtamista. Minulla ei siis ole ruusuisia kuvitelmia toimenkuvasta, mutta ei mitään kammoakaan.

Määrä ei korvaa laatua

Piritta Poikonen harrastaa punttisalilla käymistä ja juoksemista. Liikunnan jälkeen rakkaimpia harrastuksia ovat käsityöt, marjastaminen ja kynsien koristelu. Naimisissa hän on ollut vuodesta 2000 ja perheeseen kuuluu lisäksi kaksi isoa löytökissaa. Veljentytöt pitävät tädin välillä kiireisenä. Vaalikampanjansa aikana hän aikoo kierrellä Suomea niin paljon kuin rahat ja aika antavat myöten.

- Meillä on kolmen hengen ydintiimi ja paljon ideoita, joita tulemme julkistamaan pitkin matkaa kierrellessämme tapahtumissa ympäri Suomea niin paljon kuin kalenteriin mahtuu ja budjetti sallii. Asiantuntijana minulle on vierasta pyrkiä hakemaan pelkkää näkyvyyttä. Olen tottunut etenemään asiakärjellä. Siksi pyrin panostamaan määrää enemmän laatuun ja perehtymään asioihin, vaikka se veisi aikaa. En tiedä, miten fiksu strategia se lopulta on, mutta minulle luontainen.

Vaalikampanjaansa Poikonen aikoo panostaa tuhansia euroja, omiakin säästöjä vähintään kymmenentuhannen euron edestä. Miten paljon budjetti kasvaa riippuu siitä, paljonko puolueelta tulee tukea ja miten paljon sponsorirahaa saadaan kerättyä muista lähteistä.


Teksti: Mika Männistö

Kuva: Matti Matikainen



Lue lisää...

Eurooppalaista finanssivalvontaa

Olin tänään eurooppalaista finanssivalvontaa käsitelleessä seminaarissa. Puhujina oli mm. pari MEP:iä muista jäsenmaista, komission edustaja, samoin edustus eurooppalaisesta valvontaelimestä ja tietenkin alan kotimaiset huiput VM:stä ja Fivasta. Itse en ole valvontajuridiikan ekspertti, mutta tottakai valvonta koskettaa meitä kaikkia tällä alalla toimivia ja olen itsekin jonkin valvontaan liittyvän asiakokonaisuuden joskus hoitanut.

 

Mitä on finanssivalvonta?

Finanssivalvonta eli Fiva valvoo mm. pankkien, vakuutusyhtiöiden, rahastoyhtöiden ja pörssin toimintaa. Valvonnassa seurataan esimerkiksi sitä, että toimijoilla on pääomia toiminnasta aiheutuvien riskien ja tappioiden kattamiseen sekä kyky selviytyä sitoumuksista, ja että valvottavat eivät ota toiminnassaan kohtuutonta riskiä asiakkaille. Lisää tietoa valvonnasta löydät täältä.

Eurooppalaisia finanssivalvojia on kolme eli kullakin sektorilla on omansa. Suomessa taas valvonta on keskitetty yhdelle valvojalle. Eurooppalainen finanssivalvonta on uusi juttu, jota on kuitenkin alun perin valmisteltu jo ennen EMUa, mutta tuolloin sitä ei viety loppuun asti. Kriisin myötä asiat alkoivat edetä.

Eurooppalainen valvonta on hyvä asia. Olisi kuitenkin tärkeää, että eurooppalaiset valvojat ottavat kansalliset - niin suomalaiset kuin muut - finanssitoiminnan erityispiirteet huomioon. Eroja on esimerkiksi yhtiö- ja omistusrakenteissa.

Ohjeita vai lakeja?

Päivän keskeisin kysymys liittyi valvonnan ja sääntelyn väliseen tasapainoon. Juridisesti mielenkiintoinen on kysymys siitä, kuinka sitovia valvojan antamat ohjeistukset ovat varsinaiseen lainsäädäntöön verrattuna. Tietenkin ohjeitakin noudatetaan, mutta periaatteellisia rajanvetovaikeuksia on siinä, minkälaiset asiat voidaan hoitaa ohjeistuksella ja mitkä vaativat lainsäätäjän toimia - siis kuinka pitkälle ohjeistus voi ottaa lainsäätäjän roolin. Ja toisaalta, lainsäädännöllä ei pidä hoitaa sellaisia asioita, mitkä kuuluu hoitaa valvonnalla - tai muutoin systeemi menee jäykäksi ja "tukkoon". Se olisi sitä ylisääntelyä.

Päivän paras miete oli mielestäni "delay is better than mistake" eli viivästyminen on parempi kuin virhe.

Lue lisää...

Hyvä paha pankkiunioni

Viimeisin kolumnini Länsi-Uusimaassa käsitteli pankkiunionia.

Länsi-Uusimaa 3.10.2013

Hyvä paha pankkiunioni

Euroopan yhdentyminen tähtäsi alun perin rauhaan ja yhtenäisiin sisämarkkinoihin. Talouskriisin seurauksena EU:sta on kuitenkin yhtäkkiä tullut sen jäsenmaiden julkisten talouksien ongelmien selvittelijä. Jäsenmaiden taloudet kietoutuvat entistä tiiviimmin yhteen. Pankkiunioni on yksi osa tätä tiivistyvää eurooppalaista taloutta.

Pankkiunionilla tarkoitetaan yhteisiä sääntöjä euroalueen pankkien toiminnalle, pankkien yhtenäistä valvontaa sekä yhtenäisiä tapoja hoitaa pankkikriisejä. Idea pankkiunionista esitettiin kesällä 2012 ja nyt sen toteuttamisessa ollaan jo varsin pitkällä. Kiireessä syntyy vaihtelevaa jälkeä.

Pankkiunionin ydinajatus eli samanlaiset pankkien valvonta- ja kriisinratkaisutoimet on hyvä asia. Suurten maiden suuria pankkeja tulee kohdella samalla tavalla kuin pienten maiden pankkeja ja minkä tahansa horjuvan pankin toiminta tulee voida ajaa alas. Tämä tasapuolinen kohtelu ei valitettavasti ole tosipaikan tullen itsestään selvää. Suomi pienenä toimijana voi jäädä alakynteen. Yhteinen pankkivalvonta ja yhteiset kriisinratkaisutoimet koskettavat lisäksi vain euromaita eivätkä siis kaikkia EU-maita. Tämä jakaa EU:n kahteen leiriin. Säännöt olisikin syytä ulottaa koskemaan kaikkia EU-maita, kun kerran tälle tielle on ylipäänsä lähdetty.

Kenelle päätösvallan pitäisi kuulua kriisejä ratkottaessa? Ylimmäksi päätöksentekijäksi on ehdotettu komissiota. Tämä on huono ajatus, koska kriisitoimista päättävien tahojen tulisi olla erittäin ammattitaitoisia, epäpoliittisia ja ehdottoman tasapuolisia. Tästä syystä tarvittaisiin täysin riippumaton kriisinratkaisuneuvosto ylimmäksi päättäjäksi. Päätösvallan antaminen tällaiselle neuvostolle ei ole juridisesti ongelmatonta, mutta nämä ongelmat voidaan ratkaista tarvittaessa vaikka perussopimusta muuttamalla. Kriisinratkaisuneuvoston EU-oikeudellisen aseman pitää olla selkeä. Selkeys on saatava, vaikka perussopimuksen muuttamiseen kuluisikin aikaa. EU:n toimintaan liittyy jo nyt merkittäviä, mutta täysin demokratian ulkopuolella syntyneitä toimielimiä. Niitä ei kaivata enää yhtään lisää.

Kenen rahoilla kriisit tulisi ratkoa? Sijoittajanvastuu (ns. bail-in) on tarkoitettu keskeiseksi kriisitoimien rahoittamisessa. Tämä on oikein. Omistajien ja velkojien tulee ensisijaisesti vastata kriisitoimien rahoittamisesta. Komissio esittää kuitenkin myös yhteisen kriisinratkaisurahaston perustamista. Tämä on huono asia, koska se merkitsisi yhteisvastuuta mekanismiin kuuluvien rahoituslaitosten ja viime kädessä niiden asiakkaiden välillä. Yhteisen rahaston kautta suomalaiset pankit ja sitä kautta suomalaiset pankkiasiakkaat voisivat joutua maksamaan kriiseistä muissa pankkiunioniin kuuluvissa maissa. Lisäksi suomalaiset voisivat joutua rahoittamaan myös talletussuojaa muissa maissa, koska yhteinen kriisinratkaisurahasto voisi antaa lainaa eri maiden talletussuojarahastoille. Tämä on huono asia Suomen näkökulmasta. Suomessa talletussuoja on huomattavasti paremmin järjestetty kuin monissa muissa maissa.

Myös pankkiunionin voimaantulon ajoitukseen liittyy omituisia piirteitä. Kaavailujen mukaan kriisinratkaisumekanismi aloittaisi toimintansa jo 2015, mutta sijoittajanvastuusäännöt tulisivat voimaan vasta 2018. Kriisimaille tämä toki sopisi, sillä väliin jäisi kolme vuotta aikaa touhuta yhteisvastuun varassa ennen sijoittajanvastuun voimaantuloa. Suomelle tämä olisi huono ratkaisu. 

Piritta Poikonen
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps)
www.pirittapoikonen.com

Lue lisää...

Lohjan PS:n kannanotto taloustilanteeseen

Länsi-Uusimaa 1.10.2013

Lohjan valtuusto työsti viime viikon lopulla kaksi päivää vuoden 2014 talousarviota. Työskentely oli hyvää, mutta tällaisessa taloustilanteessa tietenkin ennen kaikkea tuskaisaa. Paljon tärkeitä hankkeita, tarpeellista rahanmenoa
- ja tietenkin erittäin niukasti sitä rahaa! Veroprosentti noussee 20:een, mikä ei miellytä tietenkään ketään.

Keinoja säästää inhimillisesti järkevällä tavalla on melko vähän. Lisäksi hallintorakenteisiin on vielä kovin vaikea puuttua, koska koko henkilökuntaa koskee kuntaliitoksen tuoma viiden vuoden suojasääntö. Tuosta säännöstä voi olla perustellusti montaa mieltä, mutta on hyvä huomata, että meilläkin on suoja-ajasta kohta ensimmäinen vuosi kulunut. Monessa kunnassa edellisten liitosten aikarajat alkavat juuri nyt tulla täyteen ja rankatkin yt:t ovat jo päällä. Hankala sääntö, mutta siitäkin päästään lopulta yli.

Lohjan Perussuomalaisten valtuustoryhmä lähetti taloustilanteesta seuraavanlaisen tiedotteen, jota jo eilisessä Länsi-Uusimaassa siteerattiinkin osittain:


LOHJAN PERUSSUOMALAISTEN LAUSUNTO KAUPUNGIN TALOUDEN TULEVAISUUDESTA

"Lohjan Perussuomalaisten valtuustoryhmä katsoo, että Lohjan kaupungin talousarvion valmistelussa vuodelle 2014 tulee keskittyä erityisesti talouden rakenteiden uudistamiseen. Lohjan kaupungin velkamäärä on Uudenmaan vertailukuntia sekä maan keskiarvoa matalampi. Lohjan kaupungin korjausvelka on kuitenkin kasvanut jo huolestuttavalle tasolle. Mikäli asiaa ei ryhdytä nyt korjaamaan, on tulevina vuosina edessä paljon vaikeampia talouden tasapainottamistoimenpiteitä.

Lohjan kaupungin talous ei korjaannu tekemällä muutaman tuhannen euron leikkauksia budjettiin. Emme halua leikata kolmannen sektorin tarpeellisia tukia. Kolmas sektori tekee hyödyllistä työtä koko vuoden siinä missä esimerkiksi Tenori-päivät vaativat saman tuen vain yhtä viikonloppua varten.

Perussuomalaisten mielestä taloutta tulee korjata keskittymällä pääasiassa kunnan lakisääteisiin tehtäviin. Monia sellaisia palveluja, jotka eivät ole lakisääteisiä, voidaan siirtää yritysten tai yhdistysten hoidettavaksi. Kaupunki voi tarvittaessa ostaa näitä palveluja kulloisenkin taloudellisen tilanteen ja tarpeen mukaan. 

Lohjan alueen koulurakennusten huono kunto ja sen takia tarvittavat väistötilat tulevat kaupungille kalliiksi. Lisävelalla voidaan uusia kouluhankkeita toteuttaa aiemmin ja samalla saadaan alueelle taloudellista toimeliaisuutta. Näillä hankkeilla saadaan oppilaille ja opettajille asianmukaiset ja terveyden kannalta sopivat tilat. Lisäksi homehtuneista rakennuksista voidaan luopua ja niiden paikalle kaavoittaa muuta rakennuskantaa, joista tulee osaltaan myyntituloja.

Perussuomalaisten mielestä Ojaniitun koulu- ja päiväkotihankkeen toteutus tulisi aloittaa jo tulevana vuonna. Tämänkaltainen investointi ei ole ns. syömävelkaa vaan se tulee helpottamaan vuosien 2015 ja 2016 tilakustannuksia. Velkamäärän kasvu tosin aiheuttaa rahoituskustannuksia, mutta niiden taso ei merkittävästi muutu nykyisestä vajaasta kahdeksasta miljoonasta eurosta, sillä korkotaso on maltillinen.

Samaan talouden tasapainottamisohjelmaan liittyen tulisi Lohjan kaupungin luopua kaikista ylimääräisistä ja epätarkoituksenmukaisista kiinteistöistä nopeutetulla aikataululla. Kaikki ylimääräiset tilat lisäävät osaltaan kunnossapitokustannuksia, jotka ovat vuosittaisia toimintaan liittyviä menoja. Toimintamenojen leikkaaminen on keskeistä, jotta tulevaisuudessa saataisiin myös lainan takaisinmaksukykyä kasvatettua. Tämänkaltainen rakenteellinen muutos tuo parempaa liikkumavaraa tulevaisuuden talousarvioita tehtäessä.

Lohjan Perussuomalaisten valtuustoryhmä"

Ennemmin LEDejä kuin sammutettuja katuvaloja...!

Pienenä yksityiskohtana mainittakoon, että ehdotimme kaupungin ulkovalaistuksessa siirryttävän LED-tekniikan käyttöön. Lamppuinvestoinnit maksavat itsenä takaisin varsin nopeasti ja jatkossa on paremmin varaa pitää katuvalot pimeän aikaan myös päällä...!

Nythän on paikallislehdessä kirjoiteltu siitä, miten hankalaa on, kun valot on sammutettuna. Mielestäni ei ole lainkaan nykyaikaa, vaan suoranaista hölmöläisten hommaa, että kun kerran valaisinverkko on rakennettu, valoja pidetään nyt säästösyistä sammutettuina. Ihan pöhköä. Vihreiden ryhmän esityksessä oli sama LED-ehdotus, hyvähyvä.

Lue lisää...

Hesarissa mainittiin kirjamme

Helsingin Sanomien ykköspääkirjoitus 30.9.2013 käsitteli kuntien tehtävien karsintaa ja yhteiskunnan ja yksilön välistä vastuunjakoa. Kirjoituksessa mainittiin kirjamme "Mistä rahat?" ja meidät kirjoittajat nimeltä ja vieläpä positiiviseen sävyyn. Hienoa, juhuu!

Tässä meitä koskenut pätkä:

"Finanssialan keskusliitossa työskentelevät Piritta Poikonen ja Timo Silvola esittävät viime viikolla ilmestyneessä kirjassaan Mistä rahat – hoivan rahoituksen tasapainoa etsimässä, että nykyisestä hyvinvointimallista pitäisi tehdä helpommin ymmärrettävä.

Käytännössä se tarkoittaisi, että yksittäinen suomalainen ymmärtäisi, mitä palveluja kunnat ja valtio lupaavat hänelle tulevaisuudessa ja mistä hän vastaa itse suoraan tai vakuutuksen avulla.

Aloite on kannatettava. On kansalaisen edun mukaista, että hänellä on riittävä tieto omien päätöstensä pohjaksi. Tämän syksyn jälkeen tiedon määrä lisääntynee."

Kirjaa saa nyt hieman alennettuun hintaan Bookysta (40,70 €, norm. 46 €).

Lue lisää...