perjantai 8. marraskuuta 2013

Höpö höpö, Himanen

Silmäilin eilen suurella kohulla julki tullutta Himasen pamflettia, jota sen alkulehdillä myös "akateemiseksi tutkimukseksi" kutsutaan. Koska kyseessä näyttäisi olevan oman silmäilyni ja julkisuudessa esitettyjen asiantuntevampien arvioiden mukaan 354 sivua vaikeaselkoista höttöä, en aio sitä kannesta kanteen lukea, vaan valikoidut tutkailut riittäkööt.


"Haastava", "kestävä", "kehitys"

Koska kirjoitelma oli niinkin kallis, kyseenalaisesti hankittu ja jo sen esiraportti herätti paljon kritiikkiä, oletin, että Himanen & co. olisivat nyt todella tsempanneet ja osoittautuisivat saamansa rahan arvoisiksi tulevaisuuden luotaajiksi. Mutta ei. Ei tuossa mitään uutta näytä olevan. Vanhojen tuttujen, sinänsä tärkeiden asioiden pyörittelyä. Eilinen luku-urakkani lopahti sellaisen kappaleen kohdalla, jossa mainittiin kolme kertaa sana "haastava", kolme kertaa sana "kestävä" ja vielä kolme kertaa sana "kehitys". Kaikki siis yhdessä ja samassa 11 rivin mittaisessa kappaleessa. Puuduin tuommoiseen junnaamiseen.


Tavoitteet eivät ole toimenpiteitä

Olen yleensä ottaen tuskastunut siihen, että kun vaan pokkana hoetaan jotain asiaa, se alkaa muuttua todeksi. Esimerkiksi tässä Himasen kirjasessa esitetään, että tällä tutkimushankkeella on saatu aikaan muka "poikkeuksellisen suoria käytännön toimenpide-ehdotuksia" (sekin tosin ilmaistaan kieliopillisesti merkillisellä virkkeellä, kts. s. 326). Näitä "toimenpide-ehdotuksia" ovat esim. hallituksen syyskuussa 2013 esittämä työurien pidentäminen kahdella vuodella, työllisyysasteen nostaminen yhdellä prosenttiyksiköllä ja  julkisten palveluiden tuottavuuden nostaminen puolella prosenttiyksiköllä. Mielestäni nämä eivät kyllä ole mitään toimenpide-ehdotuksia, vaan tavoitteita. Numeroiksi puettuja tavoitteita. Niiden saavuttamiseksi tarvittavista toimenpiteistä ei sanota oikeasti mitään. Silti julkisessa keskustelussa on esiintynyt aika paljon sitä höpötystä, että nyt on keksitty keinot, joilla laitetaan koko kestävyysvaje kerralla kuntoon... Ihan ei siltä tunnu.


Seassa Perussuomalaisten mollaamista, mitäs muutakaan...

Varsinaisen mahalaskun Himasen tuotos kokee sivulta 106 lähtien, jossa maalaillaan Perussuomalaisista hyvin umpimielistä kuvaa. Voivoivoi miten surkeaa. Näin käy, kun kirjaillaan norsunluutornissa. Perussuomalaiset leimataan voimakkaan kansallismieliseksi vastarinnaksi kaikkea avoimuutta kohtaan ja äärinationalistisiksi. Totuus Perussuomalaisista on paljon arkisempi ja laimeampi. Semmosia ihan tavallisia tallaajia, joille on suomalaisten ja Suomen asiat tärkeitä. Mitähän vikaa siinä on?

Toisaalta tuon Perussuomalaisten demonisoinnin tiimellyksessä Himanen tulee kuin vahingossa tunnustaneeksi sen, että Perussuomalaisilla on ollut vaikutus muihin puolueisiin ja vaikutuksemme on ollut jopa niin suurta, että "vaalivoitolla Perussuomalaiset vaikuttivat jopa Euroopan unionin poliittiseen ajatteluun vaarantamalla Euroopan koko tukipaketin Portugalille". Vai ei muka oppositiosta voi vaikuttaa mihinkään! Tukipakettejahan me emme ole halunneet.

Toki Himanen sysää ikään kuin kaiken eurooppalaisen ikävän perussuomalaisten syyksi väittämällä samaan syssyyn, että "siitä lähtien Euroopan maiden välinen solidaarisuus on jatkuvasti heikentynyt." No ei se ihan noin ole... Tietty uusi vastuullisuus ja omista asioista ensisijaisesti itse päättämisen vire näyttää nousevan Eurooppassa. Ja se on ihan hyvä. Voin olla kaverisi, ymmärtää tilanteesi, tehdä kanssasi yhteistyötä - ilman että kuitenkaan maksan velkojasi! Euroopan vahvuus on juuri sen monipuolisuus: kansojen, kielten ja kulttuurien kirjo. Ei sitä pidä kahlita liian rajoittavin ehdoin ja tunkea kaikkia samaan muottiin - ja leimata järkeviä kriitikoita heti epäsolidaarisiksi toisia kohtaan! Liian keskusjohtoisista ja solidaarisuutta juhlapuheissa julistaneista viritelmistä on ihan riittävästi huonoja kokemuksia.


Parempaa analyysiä

Paras tähän mennessä lukemani analyysi Himasen kirjasesta löytyy Akateemisesta talousblogista professori Pertti Haaparannan kirjoittamana. Hän käy siinä läpi Himasen esittämiä perusteettomia ja virheellisiä väitteitä hyvinvointivaltiosta. Esimerkiksi toisin kuin Himanen esittää, hyvinvointivaltio ON ennaltaehkäisevä mitä suurimmassa määrin ja vankan hyvinvointivaltion maissa ihmiset ovat onnellisia ja luottavat toisiinsa. Eikä siis vain passiivisina odoteta toisten apua. Suosittelen tuon Haaparannan jutun lukemista!


Arvokas elämä ja kestävä kasvu ovat tärkeitä

Tottakai Himasen julistamat "arvokas elämä" ja "kestävä kasvu" ovat tärkeitä ja vaalimisen arvoisia asioita. Mutta ei tuon toteamiseen olisi 700 000 euroa tarvittu! Keskustelunavauksenakaan Himasen opus ei toimi, vaan päinvastoin tekemällä tällaisen höttöhutun hän onnistuu pilaamaan noiden arvokkaiden asioiden ympärillä käytävän fiksun keskustelun pitkäksi aikaa. Sääli.

Himasen kirjanen löytyy tästä linkistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti