Monimutkainen tasa-arvo

Kirjoittelin taas mielipidekirjoituksen Länskäriin, jossa valtuustokaverini oli avannut keskustelua siitä, että miehet ehtivät olla naisia lyhyemmän ajan eläkkeellä, koska miehet kuolevat nuorempina.

Näinhän se asia on. Silti suomalaisessa työeläkkeessä ei ole koskaan ollu eri eläkeikiä miehille ja naisille. Lisäksi EU:n myötä lisäeläkkeissä yleisesti olleet miesten ja naisten eri eläkeiät piti yhtenäistää jo 1990-luvun lopulla keskenään samoiksi.

Nyt viimeisimpänä EU-sääntönä tuli vapaaehtoisia henkilövakuutuksia koskevat säännöt, joiden mukaan sairauskuluja ja tapaturmaisia kuolemia korvaavissa vakuutuksissa sekä eläkkeissä ei saa olla eri hintoja miehille ja naisille eikä eriäviä eläkeikiä. Oli aivan pakko kirjoittaa näistä tasa-arvosäännöistä, koska työni liippaa läheltä näitä asioita.

Lisäksi tasa-arvoteemaan liittyen tuli samalla sopiva tilaisuus kommentoida Lohjan kaupunginjohtajan valintaprosessia. Olin ollut asiasta hieman ärtynyt jo muutaman päivän. Oma, vain lehtitietoihin perustuva mielikuvani valintaprosessista on, että "onpas pikkumaista touhua". Ei tässä mitään suoraa sukupuolista syrjintää ole tietenkään ollut (kukaan niin tyhmä ja hullu ole!), mutta onhan se monesti niin, että jotkut miehissä ihaillut ominaisuudet tekevät vastaavasti naisista jotenkin muka "hankalia" tms. henkilöitä. Minun nenääni tämä prosessi haiskahtaa juuri tältä.


Monimutkainen tasa-arvo

Länsi-Uusimaa 11.3.2015

Jukka Sassi toi kirjoituksessaan (LU 10.3.2015) hyvin esiin tasa-arvon moniulotteisuuden. Miehet todellakin ehtivät nauttia suuremmista eläkkeistään naisia lyhyemmän ajan. Sassin ehdottama miesten eläkemaksujen alentaminen tai naisten eläkeiän korottaminen eivät vain ole laillisia keinoja korjata tätä epätasa-arvoa. EU on kieltänyt sukupuoleen perustuvat erot vakuutusten hinnoissa ja erilaiset eläkeiät, vaikka keskimäärin miesten ja naisten tapaturma-alttius ja elinajan pituudet ovat selkeästi erilaisia. Tämä seikka on monien muiden joukossa ymmärrettävä tasa-arvoista kokonaisuutta hakiessamme.

Millimetritasa-arvoon pyrkiessämme luomme välillä uusiakin ongelmia. Itseäni ilahduttaisi välillä tosin edes kilometrin tarkkuus, koska käytännössä edelleenkin samaan työhön naiselta vaaditaan enemmän koulutusta ja samasta työstä mies saa usein naista parempaa palkkaa.

Paljon on myös meistä naisista itsestämme kiinni: Lohjan kaupunginjohtajaksi oli vain kaksi naishakijaa, vaikka kaiken kaikkiaan hakijoita oli 20. Valintatyöryhmän virhe oli sitten se, että kumpaakaan heistä ei kutsuttu edes haastatteluun. Sivuutettiin mm. kelpoisuusvaatimukset täyttävä sivistysjohtajamme, joka Lohjalla hyvin tunnetusti on nainen, joka ei meidän päättäjien kädestä syö. Väitän, että vastaavalla lujuudella varustettu mies olisi haastateltu ja vieläpä ”vahvan johtajan karismaa” kehuen.

Piritta Poikonen