Lohjan hallinnon turvotus ei laske

Lohjan valtuuston enemmistö hyväksyi eilen lähes mukisematta organisaatiouudistuksen, joka ei tuo minkäänlaisia tuottavuusparannuksia saati säästöjä, vaan päinvastoin antaa hallinnollisen pöhötyksen säilyä ja pahentua entisestään.

Ongelma ei ole organisaation mallissa sinänsä. Mallin suunnitteluun on selvästikin käytetty valtavasti työpanosta ja jälki on pääosin ansiokasta, vaikkakin kiireen jälkeä näkyy paikoitellen.

Tarvittava poliittinen ohjaus puuttuu, mutta lillukanvarsiin takerrutaan

Itse edustan sitä kantaa, ettei näitä hallinnon laatikkoleikkejä pitäisi edes tuoda valtuustoon asti päätettäväksi. Mielestäni organisaation miettiminen tällä tarkkuudella kuuluu ammattijohtajalle, ei poliitikoille. Kaupunginjohtajan pitää saada, osata ja uskaltaa johtaa joukkojaan itsenäisesti.

Mutta tokihan niinkin "suuresta" asiasta kuin liikuntapalveluiden sijoittumisesta organisaatiokaavion palleroiden seassa joko "elinvoimaan" tai "hyvinvointiin" kuultiin useampikin poliitikkojen puheenvuoro eilen. Aivan uskomatonta turhan jauhamista!

Tärkeämpää olisi valmistella tätä asiaa valtuuston sijasta enemmän organisaation suorittavan tason kokemusperäistä asiantuntemusta hyödyntäen. Todella harvalla valtuutetulla on oikeaa kokemusta näin monipuolisen ja suuren organisaation johtamisesta. Mielipiteitä meillä poliitikoilla tietenkin riittää, mutta kokemusperäistä asiantuntevaa osaamista Lohjan valtuustossa ei tähän ole. Nyt kuitenkin asiaa työstetään johdon ja poliitikkojen mielihalujen mukaan ja varsinainen kaupungin työtä tekevä henkilöstö on suljettu ulos prosessista. 

Mielestäni valtuuston tulisi asettaa vain raamit organisaatiolle ja suunta uudistamiselle. Valtuuston pitäisi linjata esimerkiksi se, että johtajien lukumäärää ei lisätä ja että palkkasummasta pitää saada euromääräisiä säästöjä. Näiden raamien sisällä - ja ne parhaimmillaan alittaen - toimivan johdon pitäisi uskaltaa ja saada itsenäisesti johtaa joukkojaan ilman, että poliitikot ronkkivat jokaista pikkuasiaa. Nythän esittelytekstien(* mukaan yhtenä lähtökohtana organisaatiouudistukselle oli ollut se, ettei johtajien määrää vähennetä eikä heidän palkkaansakaan alenneta! Tämän asian olisin halunnut kirjata näkyviin täysin päinvastaisella tavalla.

Suuret linjat pitäisi siis tulla valtuustosta ja johtaminen johtajilta. Mutta ei. Ei Lohjalla. Johto ei joko uskalla toimia itsenäisesti tai sitten se ei saa toimia. Poliitikot hyökkäävät joka pikkuasian kimppuun leikkimään suurta organisaatiouudistajaa, täysin vailla minkäänlaista kokemusperäistä asiantuntijuutta. Sitten pillitetään valtuuston kokouksessa sen perään, mihin laatikkoon organisaatiokaavioissa liikuntapalvelut sijoitetaan... Hohhoijaa jälleen kerran.

Uudistuksella on katastrofaalisen väärä ajoitus

Suurin ongelma nyt kiireellä pusketun uudistuksen kanssa on sen täysin väärä ajoitus. Edellisestä organisaation myllerryksestä on kulunut vasta kolme vuotta ja kuntaliitoksen mukaisen irtisanomissuoja-ajan päättymiseen on enää hieman alle kaksi vuotta. Olisi hyvä, että välillä tehtäisiin myös oikeita töitä, eikä vain toivuttaisi edellisestä uudistuksesta tai pelättäisi seuraavaa. Yksityiselläkin sektorilla organisaatioiden uudistamisella on jokin tarkoitus ja järki. Lohjalta se puuttuu.  

Mutta jostain kumman syystä hallinnon uusi rakenne halutaan betonoida juuri nyt ja aivan tolkuttomalla kiireellä... 

Ajoitus ei tietenkään ole sattumaa. Tarkoitus on saada kaikille nykyisille viranhaltijoille uudet asemat varmistettua pikaisesti siten, ettei irtisanomissuojan päätyttyä ketään irtisanota. Ei, vaikka mm. Vihreiden puheissa mainittiin kuntaliitoksen myötä liian suureksi kasvanut organisaatio. Siitäpä on ihan turha puhua huolestuneesti, jos ei ole valmis myös tekemään asialle jotain.

Omat lehmät ojassa

Mutta ei tietenkään sellainen valtuusto, jossa todella moni on (tai puoliso on) kunnan palkkalistoilla, tee mitään taloudellisesti järkeviä, mutta omia oksia mahdollisesti sahaavia päätöksiä. Kyllä "Kuntapuolueen" edustajat oman edun valvovat ennen mitään muuta. Eivätkä asiaa valmistelevat viranhaltijatkaan tietenkään esitä mitään sellaista, mikä voisi uhata omaa palkkarahan virtaa veronmaksajan taskusta. Mutta veronmaksajan asemaa valvovien valtuutettujen pitäisi esittää. Tällä kertaa Lohjan valtuustosta meitä vastuullisia poliitikkoja löytyi peräti 4...

Myös pian tulossa olevan sote- ja itsehallintoalueuudistuksen vuoksi olisi fiksua odotella n. 12 - 14 kk uudistuksen lopullisen kohtalon kanssa. Hallintosääntö keritään kyllä kirjoittamaan uusiksi vielä moneen kertaan, se ei ole syy kiirehtiä betonoimaan pöhöttynyt virkamieskunnan määrä nykyiselleen. Sen tekstin uudistaminen ei vie ammattitaitoiselta tekijältä kuin 2-3 täyttä työpäivää aivan maksimissaan.

Uudistukselta puuttuvat tuottavuus- ja säästötavoitteet

Ajoituksen lisäksi uudistuksella on toinenkin suuri ongelma. Siltä puuttuvat nimittäin tuottavuus- ja säästötavoitteet. Mielestäni aivan ehdottomasti pitäisi olla määriteltynä se, että johtajien ja muiden virkojen määrää vähennetään ja että palkkasummasta pitää tulla tuntuvia säästöjä.

Jokin taloudellinen järkeistämistavoite saattaa piillä nytkin rivien väliin kirjoitettuna, mutta sinne se sitten tulee myös jäämään! Käy kuten lomautuksille, joihin valtuusto päätti ryhtyä vuonna 2015, jos budjettikuri ei toteudu. Asiaan ei ikinä palattu vuonna 2015. Ilmeisesti budjetti kaupungin johdon mukaan piti ja homma on taloudellisesti ollut hanskassa...?

Asia olisi pitänyt palauttaa valmisteluun

Esitin, että organisaatiouudistus olisi palautettu valmisteluun aikataulun uudelleen arvioimiseksi ja säästötavoitteiden asettamiseksi. Sisältö sinänsä on ihan ok ja taattua organisaatiohuttua, niillä linjoilla voi jatkaa aivan hyvin. On lopulta aivan yhdentekevää, minkälaisiin laatikoihin pakolliset ja vapaaehtoiset kunnan tekemiset laitetaan. Pakolliset jutut on tehtävä ja vapaaehtoiset rahareiät taas ovat Lohjan valtuuston erityissuojeluksessa. On loppujen lopuksi ihan sama miten tämä tuhlaus organisoidaan, jos/kun valtuusto ei kykene vastuulliseen taloudenpitoon täysin organisaatiohäkkyrän muodosta riippumatta.

Hintana tästä vuosikausien nössöilystä ja sekoilusta on 20,5 % kuntavero. Pahoitteluni. Mutta enemmistö päättää ja näillä mennään. Seuraavaksi käydään varmaan taas kouluja ja lukioita lakkauttamaan, kun kaikkia eivät vielä saaneet nurin.


****

LISÄYS:

*) Suora sitaatti valtuuston esityslistalta 20.1.2016:

"Organisaatiomuutoksella ei lisätä johtajien määrää nykyisestään. Johtajien määrää ei myöskään
tarkoituksellisesti vähennetä tässä uudistuksessa ( kuntaliitossopimuksen mukainen irtisanomissuoja koskee myös johtajia vuoden 2017 loppuun saakka.) Organisaatiomuutoksella ei ainakaan alkuvaiheessa muuteta johtajien palkkoja."

Tuo sitaatti on valmistelun alkuvaiheilta. Myöhemmin tuota ei enää sanottu noin, mutta ei kumottukaan. Suusanallisesti kyllä höpötettiin johtajien vähentämisestä, mutta nähtäväksi jää. Nyt painetta peliin, kuntalaiset! 

Lue lisää...

Poliittista nössöilyä lukion lakkauttamisessa

Valitettavasti Lohjan valtuusto päätyi äänin 14 - 36 (1 tyhjä) lakkauttamaan Nummi-Pusulan lukion.

Vaikka kyseessä ei ole Suomen halvin lukio, on se olosuhteisiin nähden ihan kohtuullisen hintainen. Lukio toimii yläkoulun yhteydessä jakaen samat tilat ja opettajat. Myös koulukyydit toimivat, koska lukiolaiset käyttävät yläkoulun kanssa samoja kuljetuksia. Maallahan ei paljon muita linjoja liiku.

Lohja on muuttotappiokunta nuorissa ikäluokissa, myös 15-19 -vuotiaissa. Emme siis ole mikään koulutuskunta, vaikka sitä mainetta yritetään pitää yllä. Nyt kun yksi lukio lakkautetaan, vilkastuu lukioikäisten muutto entisestään

Yli miljoonan euron orkesteri kaupungissa, jossa ei ole varaa 280 000 euron lukioon!

Oppilaskohtainen hinta on Nummi-Pusulan lukiossa korkeampi kuin Lohjan suuressa Yhteislyseon lukiossa (711 oppilasta), mutta kun oppilaita on 56, ei absoluuttinen summa etenkään valtionosuuden jälkeen nouse älyttömäksi - varsinkin kun kyseessä on kuitenkin koulutukseen käytettävä raha. Toista on esimerkiksi orkesterin osalta, johon työnnetään valtavia summia pienen piirin viihde-elämysten takia.

Itse asiassa vassareiden valtuutettu Wikberg piti Nummi-Pusulan lukioon kuluvaa summaa "varsin merkittävänä" eikä se ole "mikään pikkuraha". Palataan varmasti tähän pikkurahan arvioon orkesterirahojen yhteydessä... :) Nyt näet tiedämme mittatikun; opetukseen on Wikbergin mukaan 400 000 "varsin merkittävä raha". Onkohan orkesteriin uppoava yli miljoona sitten kuitenkin pikkuhiluja? Näinhän se asia on ollut.

Mistähän tuo 400 000 edes tuli? Valtionosuuden jälkeen lohjalaisten kontolla on ollut Nummi-Pusulan lukiosta n. 280 000 euroa vuodessa. Opetukseen Nummi-Pusulassa on mennyt 430 000 euroa vuodessa. Oppilaskohtainen hinta on ollut n. 10900 ja valtionosuutta per oppilas on saatu 4787 euroa.

Orkesterista taas lohjalaisten suora oma maksuosuus on reilu 600 000. Siihen sitten valtion verorahaa vielä toinen mokoma päälle. Menee yli miljoonan, että heilahtaa.


Poliittista nössöilyä pahimmillaan

Tylsintä päätöksenteossa oli se, että ne tahot, jotka olivat lakkautusidean takana, eivät sitten uskaltautuneetkaan ideansa kanssa esiin, vaan se kuorrutettiin vaiheittaiseen lakkauttamiseen. Kun fokus saatiin siihen, lakkautetaanko lukio vuoden vai kahden kuluessa, osa pääsi pakenemaan tämän vaiheistuksen taakse sitä tosiasiaa, että lakkautus se on vaiheittainenkin lakkautus. Varmasti valtuutetut sinänsä ymmärsivät asian, mutta osa käytti tätä härkisti hyväkseen ja yrittivät pestä tällä käsiään.

Oltiin ikään kuin säilyttävinään lukio. Ihan "vähän vaan niinku" lakkautettiin se lukio.

Vaikka se lakkautettiin nyt ihan oikeasti. 

Osa lukion puolustajistakin saatettiin sellaiseen valoon, että olisivat menneet tähän vipuun, kun lehden mukaan lukiolle nostettiin malja, vaikka se lakkautetaan. Ohhoh. Se lukiohan loppuu nyt Nummelta, mikä on todella huono asia!

Vaikka kahden vuoden vaiheittainen lakkautus on hyvä kädenojennus nykyisille opppilaille, on se kuitenkin mahdollisimman kallis ja hankalasti toteutettava lakkautustapa. Ja ennen kaikkea hämäävä. Poliittisesti tämä oli täyttä nössöilyä, että lakkauttajat menivät vaiheistuksen taakse piiloon. Hyh hyh.

Mielestäni parempi olisi ollut, että olisimme selkeästi äänestäneet lakkautuksen puolesta ja vastaan. Nyt sellaiseksi äänestykseksi muodostui ensimmäinen äänestys, jossa vastakkain oli Maittilan säilyttämisesitys (jota minä kannatin ja jonka puolesta äänestin) ja puolinopea lakkautusesitys. Lukio lakkautettiin tämän äänestyksen perusteella äänin 14 - 36.

Meillä lukion säilyttämisen puolesta äänestäneillä oli mielestäni oikeus äänestää myös lopulta voittaneen pidemmän vaiheittaisen lakkauttamisen puolesta, mutta säästöjä hakeneet lakkautuksen ideoijat olisivat nyt voineet tulla esiin ja esittää haluamaansa pikalakkautusta. Nyt sitten mennään kalleimman mukaan ja ollaan säästävinämme. Aivan hölmöä.


Säästöjen toteutuminen seurantaan

Valtuuston päätöksen esittelytekstin mukaan, joka on siis virkavastuulla laadittua: "Nummi-Pusulan lukion henkilöstökulut on noin 430 000 € vuodessa, joka voidaan laskea vuotuiseksi säästöksi mikäli koulu lakkautetaan." Tätä säästöä täytyy etsiä budjetista sitten, kun lukio on lakkautettu. Ensimmäisenäkin lakkautusvuonna tästä pitäisi näkyä jo 30 % ja seuraavana 70 %.  Eipä tule löytymään. Kaupunginjohtajakin oli tämä asian kokouksen jälkeen tunnustanut: kyseessä on vain "laskennallinen säästö", eli ei mikään oikea säästö. Tällaista kieroilua Lohjan valtuustossa.

Olipahan siis taas ala-arvoinen show Lohjan valtuustolta. Ei saada edes säästöjä aikaan, mutta huonojen päätösten tuhovoima on suurta. Sivistys heitetään romukoppaan, mutta luksusta hyysätään.

Kuva Länsi-Uusimaa 10.12.2015

Lue lisää...

Verovaroja valuu turhuuksiin

Pirre-täti oli vähän vihainen, kun koitti aika kirjoittaa joulukuun Länskärin kolumni... Ottaa rankasti aivoon taloudenpito Lohjalla. Rivivaltuutettuna on aivan mahdoton päästä käsiksi suuriin linjoihin. Koneisto jauhaa suurin piirtein entiseen malliin vuodesta toiseen virkamiesten ja poliittisen eliittimme junaillessa asiat kuten aina ennenkin on junailtu. Ei meillä käydä rajanvetoa pakollisen ja vapaaehtoisen rahankäytön välillä, vaan vapaaehtoiset huvihommat saavat porskuttaa, mutta pakollisista asioista kuten kouluopetuksesta, vanhustenhoidosta ja rakennusten kunnosta tingitään.

Tässä kolumnini Länsi-Uusimaasta 8.12.2015:


Verovaroja valuu turhuuksiin

LU 8.12.2015

Välillä Lohjan valtuusto onnistuu yllättämään ja demokraattisen enemmistön tuella saadaan parempia ratkaisuja kuin mitä virkavalmistelun ja poliittisen eliittimme ylivalta muuten jyräisi läpi. Valtuustossa ei kuitenkaan juuri koskaan päästä tekemään selkeitä valintoja sen suhteen, mitä Lohjalla tehdään verovaroin ja mitä ei.

Poliittiset kiistat liittyvät yleensä vain pakollisiin tehtäviin ja niistä säästämiseen. Oman säästölistani kärjessä olisivat kuitenkin kaupunginorkesterin ja Elämyskaivoksen tapaiset kalliit viihdepalvelut sekä matkailun ja markkinoinnin tapaiset ei-pakolliset tehtävät.

Mutta orkesteristahan ei suostuta edes puhumaan, sen on itse kaupunginhallituksen puheenjohtaja minulle julistanut. Matkailun saralla taas luodaan epärealistisia kuvitelmia. Lohjan markkinointi on puolestaan ollut tehotonta sanahelinää. Esimerkiksi taannoisessa tonttiarvonnassa kävi niin, ettei ilmainen tontti Lohjalta kiinnostanutkaan kuin vasta neljättä arvonnan ”voittajaa”.

Asuntomessuhanke ei ole sen varmemmalla pohjalla. On aivan toissijaista pohtia, olisiko messujen teema vesi vai maa. Eihän kukaan muista viime kesänkään messuteemaa! Messujen todellinen pähkinä purtavaksi onkin se, miten saada 30 rakentajaa liikkeelle samanaikaisesti. Tänä vuonna kun kaupungin tontteja on myyty vain kolme.

Lohjalla ei haluta säästää kunnan ylimääräisistä tehtävistä, vaan säästöjä vyörytetään koululaisten arkeen. Tämä näkyy mm. pitkinä koulumatkoina. Säästöpotentiaalia Lohjalla olisi kuitenkin kymmeniä miljoonia, jos toimisimme joka asiassa kuten tehokkaimmat kunnat toimivat. Kaupungin palkkaama konsultti, joka näitä oli laskeskellut, ei kuitenkaan osannut nimetä yhtäkään konkreettista tehostamiskeinoa. Säästäkäämme siis konsulteistakin…

Valtuustossa sivistyksen kuvaksi muodostuu elitistinen orkesterin puolustaminen ja samanaikainen hyökkäys peruskoulutuksen kimppuun. Pienemmät koulut halutaan lakkauttaa ja suurempien on annettu homehtua. Seuraavana lakkautuslistalla on Nummi-Pusulan lukio, koska jotain sivistyksellisesti arvokasta on näemmä saatava tuhottua, kun kaikkia pikkukouluja eivät saaneet nurin.

PIRITTA POIKONEN
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps)

Lue lisää...

Valinnanvapaus on soten parasta antia

Tämän blogin kirjoittamisen aikaan viimeisin sotesopu on vasta 16 tuntia vanha ja maan hallitusta uhannut hajoaminen on estetty. Sovitun sotemallin yksityiskohdista tiedetään vielä varsin vähän, mutta somessa maalaillaan jo uhkakuvia siitä, kun mallissa toteutetaan asiakkaan valinnanvapautta. Tämä muka tuhoaa julkisen terveydenhuollon ja aivan kaikki terveyteen käytetty raha katoaa veroparatiiseihin...

Rohkenen olla vahvasti eri mieltä. Määräysvallan siirtyminen osin asiakkaan käsiin on nimittäin tämän nyt sovitun sotemallin parasta antia. Se laittaa liikkeelle voimia, jotka tulevat tehostamaan julkista tuotantoa lopulta meidän kaikkien eduksi.


Oletukseni: terveyspalveluja ei käytetä turhaan

Oletuksena kaikessa seuraavassa pohdinnassani on se, että ihmiset eivät käytä terveyspalveluja huvikseen. Kaikkia ihmisiä ei siis tarvitse piinata pitkillä jonotusajoilla, jotta muutamat "turhat" käynnit voitaisiin sillä muka estää.

Potilastietojärjestelmät - jotka tulevaisuudessa siis ovat toimivia ja valtakunnallisia (kyllä ne vielä joskut ovat) - osaavat jatkossa tunnistaa turhat käyttäjät käyntihistorian perusteella ja sen tiedon avulla pätevä lääkäri osaa katkaista aiheettomien vastaanottokäyntien ketjun ja ohjata potilaan sopivampaan terapiaan.


Valinta on vapaata jo nykyään. Kiistaa on vain verotuen määrästä.

Hallituksen viimeöisen tiedotteen mukaan:

"Osana uudistusta säädetään valinnanvapauslainsäädäntö, joka mahdollistaa, että käyttäjä valitsee itse palveluiden julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin tuottajan." 

Tämä valitseminen on tietenkin täysin mahdollista jo nykyäänkin. Kyse on vain siitä, kuinka runsaskätisesti yhteiskunta tukee kansalaisen terveyspalvelushoppailua. Mielestäni sitä voi tukea ihan tuntuvastikin, vaikkei ihan Ruotsin malliin saakka mentäisikään.

Ruotsissahan voi valita yksityisen ja julkisen lääkäriaseman välillä vapaasti ja hoito on kansalaiselle yhtä halpaa hoitopaikasta riippumatta. Ruotsin mallissa on ilmennyt myös ongelmia, kuten kustannusten nousua ja terveyspalveluiden tarjonnan keskittymistä ns. parempien alueiden väestölle. Näitä ongelmia voisi Suomessa estää toteuttamalla valinnanvapauden järkevästi hinnoitelluilla palveluseteleillä. Myös hintakatto setelin yhteydessä voisi toimia, kuten esimerkiksi HYKS:n kaihileikkausten osalta kävi.


Julkisella tuotannolla on kaikki edellytykset pärjätä!

En usko, että runsaskätinenkään "raha seuraa potilasta" -malli tarkoittaisi suoraan ja pelkästään sitä, että raha alkaisi virrata vain yksityisille lääkäriasemille. Jos kansalaiset kokevat, että julkisen puolen terveysasemilta ja sairaaloista saa hyvää, luotettavaa ja nopeata palvelua, he valitsevat julkisen ja kas kummaa: se raha seuraa potilasta myös sinne! Juuri sinne terveyskeskukseen tai sairaalaan, jonka potilas valitsee.

Julkisen puolen tuottajilla on kaikki edellytykset pärjätä kilpailussa yksityisiä vastaan. Julkisella terveydenhuollolla on valtavasti henkilökuntaa, osaamista, huippulaitteet, vaikka minkälaisia tiloja ja vieläpä viisi yliopistoa tuottamassa viimeisintä tietotaitoa.

Yhteisillä rahoilla toimiminen ja sen myötä tuleva demokraattinen kontrolli voi tehdä julkisesta toimijasta hieman hitaamman liikkeissään, mutta tämä on viime kädessä äänestäjien päätettävissä. Haluavatko äänestäjät sotealueiden päättäjiksi julkisen toiminnan tehostajia ja uudistajia vaiko jarruttajia ja tuhlaajia, joiden jarrutus ja törsäily lopulta koituvat julkisen terveydenhuollon kohtaloksi?


Teknologia ja valinnanvapaus - tehopari!

Britit juhlistivat terveydenhuoltojärjestelmäänsä
NHS:ää näin isosti Lontoon olympialaisissa!

Suomalaiset luottavat siihen, että vakavan sairauden iskiessä saamme hyvää julkisen sektorin tarjoamaa hoitoa. Mutta se mistä me emme pidä, on jonottaminen hieman pienemmän vaivan kanssa.

Terveysasemalla ei pääse joko viikkoihin tai akuutin vaivan kanssa joudut istumaan päivystyksessä tunnin jos toisenkin. Ehkä useammankin. Eihän tämän nykyaikana enää näin pidä toimia! Huudetaan siis apuun valinnanvapaus ja teknologia!

Potilaalla pitäisi olla täysi vapaus valita mikä tahansa Suomessa sijaitseva (julkinen) terveysasema tai päivystyspiste. Nykyinen malli, jossa terveysaseman valintaan pitää sitoutua vuodeksi kerrallaan, on aivan toivottoman jäykkä. Isossa-Britanniassa, missä julkinen terveydenhuolto "NHS" on ihan kansallinen ylpeydenaihe, laaja valinnanvapaus julkisen sektorin hoitopaikkojen välillä sai aikaan merkittävän tuottavuusloikan. 

Mielestäni netissä pitäisi ehdottomasti olla reaaliaikaisesti nähtävissä jonotilanne julkisen puolen palveluihin ja valinnan voisi tehdä jonotilanteen mukaan, jos siltä tuntuu. Näinhän asia toimii jo yksityisillä lääkäriasemilla: näet netistä, missä on aikoja ja valitset mieluisan. Ei se ole niin vaikeaa.

Valinnanvapaus toimii tietenkin vain tiheämmin asutuilla alueilla, missä tarjontaa on, mutta emmehän me voi virittää koko maan asioita syrjäseutujen ehtojen mukaan ja jättää kehittämättä palveluita siksi, että ne eivät voi mitenkään toimia samalla tavalla Helsingissä ja Kiihtelysvaarassa. Kyseessä on myös asuinpaikan valintakysymys. Molemmissa on hyvät puolensa.


Tulospalkkaa hyvää jälkeä tekeville

Itse yhdistäisin valinnanvapauteen ja "raha seuraa potilasta" -mekanismiin (rahan pitää julkisellakin siirtyä terveyskeskuksesta toiseen potilaan mukana) vielä terveydenhuoltohenkilöstön tulospalkkauksen, jossa esim. jonkin terveyskeskuksen henkilöstön saamien bonusten määrä riippuisi odotusajoista, potilaiden määrästä, hoidettujen vaivojen laadusta ja asiakastyytyväisyydestä. Asiakastyytyväisyyden mittauksilla saataisiin jotain vaikuttavuusnäyttöäkin irti, mikä usein tuntuu muuten olevan kovin vaikeaa arvioida.


Minun puolestani olkoot vaikka kaikki palvelu julkista, jos se olisi aidosti tehokasta

Itse olen vankka julkisten palveluiden kannattaja eikä minua haittaisi, vaikka lähes kaikki terveyspalvelut tuottaisi julkinen sektori. Olisi hienoa, jos julkinen terveydenhuolto olisi se paikka, jonne lääkärit kilvan haluaisivat töihin hoitamaan vaikeita tapauksia ja oppimaan viimeisimpiä juttuja ja jossa hoitajat kokisivat, että saavat tehdä hyvää hoitotyötä ilman uupumista. Todellisuus ei kuitenkaan ole tämä ja siksi on hyvä, että yksityinen sektori päästetään julkisen rinnalle kirittämään tuotannon kehittämistä.

Pääasia on, että Suomessa saisi tarvitsemaansa huippuhoitoa lompakon paksuudesta riippumatta ja ilman, että meillä on turhia päällekkäisyyksiä eri systeemien välillä tai ylimääräistä löysää verovaroin kustannetuissa rakenteissa.

On sitten meidän asiakkaiden oma vika, jos sallimme yksityisten lääkäriyhtiöiden ryöstöhinnoitella palvelunsa ja kääriä niistä mahtavia voittoja, jotka katoavat veroparatiiseihin. Omilla valinnoillamme voimme tehdä siitä lopun. Turha on valittaa ja kauhistella yksityisten voittoja, vaan parempi on äänestää jaloillaan. Sinne julkisen puolen terveyskeskukseen siis, mars! Mutta se lyhyempi jonotusaika yksityisellä miellyttää silti aika monia, eikö vaan? Käärikööt voittonsa, jos minä kuitenkin saan, mitä haluan, vai?


Kuntien vastuun väheneminen pitää näkyä kuntapuolen johdon palkoissa 

Valinnanvapauden lisäksi sote piti sisällään myös hallinnollista valtapeliä, mistä on pidetty eniten ääntä viime päivinä. Ratkaisun myötä Suomeen tulee siis 18 uutta itsehallintoaluetta ja 15 niistä on myös sotealueita. Alueita on mielestäni aivan liikaa, mutta hyvä, että päästiin edes tähän. Tällä hetkellähän terveydenhuoltoa hallinnoidaan 317 (!) kunnassa ja 20 sairaanhoitopiirissä.

Mikä tahansa toimi, mikä vie päätäntävaltaa pois kunnista, on mielestäni erittäin hyvä asia. Kolme vuotta Lohjan valtuustossa touhua seurattuani olen yhä vakuuttuneempi siitä, että valtuustojen pitäisi päättää lähinnä vain kirjastoautojen reiteistä, koska siinä jos missä paikallistuntemus on tarpeen. Vähänkin vaikeammat asiat, kuten esim. koulukiinteistöjen kunnon seuranta ja niissä piilevistä terveysriskeistä ajoissa avoimesti tiedottaminen on jo aivan liian vaativaa. Saati terveyspalveluiden organisointi! Enkä tarkoita nyt virkamiehiä - heidän johdollaan homma voisi jo toimiakin.

Suomen suurimman sairaanhoitopiirin eli HUS:n väestöpohja on n. 1 600 000 ja pienimmän eli Itä-Savon n. 44 000. HUS:ssa on riittävästi kokoa, tehoa ja osaamista. Ei ihme, että esimerkiksi elinsiirrot tehdään HUS:ssa. Niin pitääkin ja luulen, että Itä-Savostakin lähdetään noin vaativaan juttuun ihan mieluusti Meilahteen. Jatkossakin on erittäin tärkeää varmistaa se, ettei jokainen alue kuvittele tarjoavansa kaikkea mahdollista. Kalliita laitteita, joita tarvitaan Suomessa vain muutama, ei pidä ostaa jokaiselle 15 alueelle! Siihen meillä ei ole varaa - ja vaikka olisi, se olisi silti tuhlausta.

Nyt kun saamme 18 uutta itsehallintoaluetta, joihin siirtyy kuntien vastuista puolet, ja kun jokaiselle itsehallintoalueelle tulee kovapalkkainen "maaherra" johtajaksi, on syytä olettaa, että 317 tavallisen kunnan johtoportaan palkat tarkistetaan alaspäin, koska alaisten ja vastuiden määrä putoaa niissä dramaattisesti.

En kanna suurta huolta 18 maakunnan suuresta lukumäärästä. Aika ja potilaiden valinnanvapaus hoitavat liiat alueet pois kartalta. Ei nyt hätäillä ja olla liian väkivaltaisia. Maaseudun tyhjeneminen on suurimmalle osalle suomalaisia kova paikka. Kenties teknologia mahdollistaa paluumuuton maalle sitä haluaville joskus tulevaisuudessa. Esimerkiksi robottiambulanssi voi tuoda terveyspalvelut kaukaisempiinkin paikkoihin nopeasti.

VNK 7.11.2015.
Tärkein tieto vasemmassa laidassa: yhteinen ICT!

Lue lisää...

Ne vie meidän työt!

Viimeisin Länsi-Uusimaan (24.10.2015) kolumnini käsitteli robotisaatiota. Olen viime viikkoina osunut useisiin aihetta käsitteleviin tilaisuuksiin. Teknologian uudet saavutukset ovat aina kiinnostaneet minua ja erinäisiä härveleitä on tullut hankittua ihan kokeilumielessä. Into ei ole laantunut, vaikka osa laitteista on ollut täysiä susia.

Robotti-imurikin meidän huushollissa oli ja meni. Annoin sille lopputilin jo nelisen vuotta sitten, kun eihän se pienen säiliönsä kanssa pärjännyt kahden pitkätukkaisen ihmisen ja kahden normikarvaisen kissan taloudessa.

Ne vie meidän työt!

Länsi-Uusima 24.10.2015

Koneiden ja robottien on pelätty vievän ihmisiltä työt. Pelon takia työläiset jopa rikkoivat tehtaiden kehruu-Jennyjä 1800-luvulla.

Jos voisimme katsoa tähän päivään sadan vuoden takaisesta maatalousyhteiskunnasta käsin, nykymaailma vaikuttaisi täysin automatisoidulta. Lähes kaikki työt näyttäisivät kadonneen! Paitsi että… maailmaan on tullut paljon aivan uudenlaisia töitä.

Yrityssektorin työpaikoista tuhoutuu Suomessa joka vuosi n. 12 %. Työpaikkojen syntymisaste on kuitenkin myös n. 12 %. Tätä myllerrystä on ollut työmarkkinoilla aina. Uusien työpaikkojen syntymistä ei vain uutisoida yhtä isoin otsikoin kuin kipeitä tehtaiden sulkemisia.

Talouden alamäessä työpaikkojen tuhoutuminen dominoi ja siirtymä uuteen ottaa aikaa. Murrosvaiheen aikana olisi tärkeää pitää huolta työttömäksi joutuneiden koulutuksesta ja toimeentulosta. Satsaaminen ihmisiin on investointi tulevaisuuteen, kun taas näköalattomalla ja kurjistavalla säästämisellä supistamme taloutta entisestään.

Työ ei maailmasta lopu edes automatisaation myötä. Mutta se muuttuu. Toimisto- sekä teollisuustyöntekijöiden osuus työntekijöistä on pienentynyt. Automatisaation vaikutus osuu siis tällä hetkellä palkkajakauman keskivaiheille. Tulevaisuudessa kuitenkin myös monimutkaisemmat asiantuntijatehtävät vähenevät, kun koneäly kehittyy.

Hoiva-alalla ja lääkärin työssä teknologialta on odotettavissa paljon. Lohjallakin suunniteltiin jo lääkärin etävastaanottoa, jolloin esimerkiksi korva- ja ihokameroilla olisi voitu tutkia potilaan tilaa pitkienkin matkojen päästä. Parhaita tuloksia teknologisesta kehityksestä saadaankin juuri silloin, kun voidaan yhdistää ihmisen ylivoimaiset ominaisuudet koneiden tehokkuuteen.

Robotit voivat tarjota myös viihdettä. Itse olen jo jumpannut robotin tahtiin ja hauskaa oli. Tanskassa taas eräässä hoivakodissa omaiset vaativat hoivarobotit poistettaviksi. Mutta pian asukkaat itse vaativat saada hauskat apurit takaisin! Teknologian tuominen hoiva-alalle ei olekaan vain tehokkuuskysymys, vaan se antaa myös ikäihmisille mahdollisuuden elää mukana teknologian kehityksessä.

PIRITTA POIKONEN
Kirjoittaja on lohjalainen teknologiaintoilija ja kaupunginvaltuutettu

Lue lisää...

Unohtakaa puheet Impivaarasta

Palataanpas taas kerran yhden suosikkiaiheeni pariin eli siihen, että Suomi on hyvä maa. Parempi kuin mitä meille täällä kotimaassa kerrotaan.

Eikä tämä mikään Impivaara ole! Älkää enää edes viitsikö sitä jankuttaa!

Sveitsiläisen tutkimuksen mukaan maailman 15:stä kansainvälistyneimmästä maasta 13 on Euroopan maita ja Suomi on hienosti sijalla 10! Tutkimuksessa selvitettiin yli rajojen kulkevien taloudellisten virtojen, informaation vaihtamisen ja henkilökohtaisten kontaktien määriä sekä kulttuurista läheisyyttä. Asiasta uutisoi World Economic Forum (WEF).

WEF Kansainvälistyneisyys

WEF:n uutisoimana törmäsin myös siihen tuoreeseen tietoon, että Suomi on maailman toiseksi innovatiivisin maa. Pitkään oltiin tässä arvioinnissa ykkösiä, mutta nyt on vaihdettu paikkaa Sveitsin kanssa. Ei huono silti. Kun ei se ykkössijakaan tuntunut olevan oikein mitään ihmeellistä, niin ei nyt sitten masennuta tästä mokomasta kakkossijastakaan, eihän? :)

WEF Innovatiivisuus

Myös Bloombergin innovatiivisuusasteikolla Suomi sijoittuu hyvin ollen neljäs Etelä-Korean, Japanin ja Saksan jälkeen.

Bloomberg Innovatiivisuus

Samoin The Global Innovation Index (GII) on Suomen kannalta oikein hyvä. Sijoituksemme on kuudes ja edelle menevät vain Sveitsi, Iso-Britannia, Ruotsi, Alankomaat ja USA.

GII

 
Tältä vankalta pohjalta ponnistetaan ylös aivan varmasti!

Vaikka taloudessamme onkin nyt tuskaiset ajat meneillään, ei se pohja, miltä ponnistamme taas ylös, ole todellakaan mikään huono. Kunhan vaan päättäjät ja äänekkäimmät "talousviisaat" eivät ihan peikkoile ja sössi koko hommaa pilalle.

Vähän mulla on kyllä sellainen olo, että vaikka kuinka peikkoilisivat, ne eivät siinä onnistu. Suomea ei enää voi ohjailla kriisitietoisuuden lietsomisen kautta väkivalloin runnomalla. Ajat ovat muuttuneet. Maamme kerma ei vain vielä ole sitä huomannut. Menohan on kuin Nokiassa, jossa ensimmäiselle iPhonelle lähinnä naureskeltiin ja pidettiin sitä ohimenevänä humpuukina...

Ja jos ei kerma huomaa aikojen muuttuneen, me näytetään se niille.

Ollaan nimittäin myös luovaa porukkaa. Se kerrotaan esim. tällä asteikolla, missä mitattiin teknologista tutkimusta ja kehittämistä, koulutuksen määrää ja erinäisten vähemmistöjen kohtelua. Sijoituksemme on jaettu 5. tila.

Eikä nyt työnnetä niitä innovaatioita hanuriin. Työnnetään ne maailmalle.

Lue lisää...

Rakastettavat robotit

Viime viikolla Helsingin Messukeskuksessa järjestettiin erittäin mielenkiintoinen Digi Life -seminaari, joka käsitteli terveyden ylläpitoon ja sairaanhoitoon liittyvän teknologian mahdollisuuksia. Ei todellakaan mikään vähäpätöinen business ja Suomi on yksi niistä maailman 10 maasta, joka vie enemmän kuin tuo terveysteknologiaa.

Huolestuttavaa on kuitenkin se, että vaikka robotiikka on kasvava trendi maailmalla kasvun ollessa noin 20 %:n luokkaa, Suomessa lukema on -20 %. Buu. Mikähän puolue ajaisi Suomessa robotisaation asiaa? Tällä hetkellä ei mikään. 

Hoivarobotit ovat tarpeen

Hesarin mielipideosastollakin on viime päivinä tuotu julki pelkoja siitä, kuinka hoivatyötä tekevä robotti ei osaa rakastaa ja että robotin käsi on kylmä. Pelot ovat ymmärrettäviä, mutta ainakin osin aiheettomia.

HS Mielipide 18.10.2015

HS Mielipide 10.10.2015

Eikä robottia ole rakastamaan tarkoitettukaan! Vaan tekemään töitä ja viihdyttämään. Rakastettavia ne otukset voivat kyllä olla.

Otetaanpa esimerkiksi Paro hyljerobotti, joita on käytössä joissain hoivakodeissa myös Suomessa. Kaikki dementikothan eivät ole helppoja hoidettavia ja kontaktin saaminen heihin voi olla vaikeaa. Mutta eräskin pääasiassa omissa maailmoissaan elelevä dementikko oli kuitenkin välittömästi ihastunut Paroon ja halannut sitä tiukasti kaksi tuntia! Kuinka moni omainen olisi jaksanut ja kuinka moni hoitaja olisi voinut olla halattavana kaksi tuntia? Mutta Parohan jaksaa.

Lisäksi hoivarobotit voivat myöhentää sitä hetkeä, kun intimiteettiä ja arvokkuutta on luovutettava ulkopuolisille ihmisille. Kunnon heikkenemisestä huolimatta voi elää itsenäisesti robottien avustuksella entistä pidempään. Esim. peffan pesevä vessanpytty voi olla monelle oman henkilökohtaisen reviirin säilyttämisen kannalta parempi vaihtoehto kuin pesun suorittavan toisen ihmisen läsnäolo.

Robotit voivat paikata kasvavaa hoivatyövoiman tarvetta, olla kustannustehokkaita ja lisäksi ne voivat olla jotain sellaista, jota hoivattavat itsekin haluavat. Samalla hoivarobotit tarjoavat ikäihmisillekin mahdollisuuden pysyä kehityksen kelkassa mukana.

Kuulimme myös selostuksen eräänlaisista koiraroboteista, jotka pysyvät pystyssä, vaikka niitä tönittäisiin. Pitkälle kehitetty tasapainotaiteilua siis, wau! Mutta hauskaa tapauksessa oli se, että ihmiset, jotka näkivät tätä tönimistä, suuttuivat siitä, että robottia tönittiin! Jäämmekin odottamaan ensimmäistä Robottien Suojeluyhdistystä.

Robotiikan tulo edellyttää myös demokraattisia reittejä pitkin tapahtuvaa päätöksentekoa, koska robotisaation myötä työ ja tulonmuodostus muuttuvat. Robotisaatio edellyttää, että raivataan tietoisesti tilaa robottien tekemälle työlle ja muille tempuille.

Ennaltaehkäisyn mantra

Aikamme mantralta eli terveyshaittojen ennaltaehkäisyltä ei tietenkään voi välttyä missään eikä siis tässäkään seminaarissa. Hohhoijaa, sanoisinko… Mutta tällä kertaa sekaan livahti teräviäkin huomioita. Esimerkiksi erilaiset liikunta-appsit ja aktiivisuusrannekkeet ovat ihan kivoja, mutta eivät tee sitä tärkeintä eli ne eivät muuta ihmisten käyttäytymistä. Niitähän käyttävätkin pääasiassa he, jotka liikkuvat muutenkin. 

Käyttäytymisen muuttamiseen tarvitaan enemmän kuin pelkkää omien tekemisten mittaamista. Dääm…! Mitä siihen sitten tarvitaan, sitäpä ei tiedetä, mutta kaikenlaista kokeillaan tällä saralla.

Tietoturvaa!

Ja mitä jotkut toisaalla rakentaa, sitä jotkut toisaalla tuhoaa. Virukset, kaikenlainen hakkerointi ja tulevaisuudessa esim. robottiautojen etäkaappaaminen tai -lamauttaminen ovat oikeita, ihmisen toisten ihmisten riesaksi kehittelemiä vitsauksia. 

Saimme tietoa IoT:n riskeistä ja muista tietoturvan vaaroista sopivan pelottavalla luennolla. Älkää hei hyvät ihmiset kytkekö sitä jääkaappianne tai kahvinkeitintänne suotta nettiin. Ja ne Samsungin televisiot voivat tosiaan vakoilla kotiemme olohuoneiden keskusteluja. Ja vaikka mitä inhottavaa muuta örkkiä onkaan liikenteessä. Nettiin liitettyjä vauvojen itkuhälyttimiäkin hakkeroitiin vuonna 2013 ja sieltä saivat kiusanhenget huudeltua älyttömyyksiään kaiuttimien kautta.

Minä olenkin nyt sitten kirjoittanut joulupukille, että Maximum Overdrive olisi mitä osuvin elokuvalahja tänä jouluna. Eikä vähiten tunnarin takia.

Lue lisää...

Puurot ja vellit

Kaurapuuro. Maailman paras aamiainen :)

Mielenosoitus ohraa vastaan

Toissapäivänä näytti kiristyvän useammankin sellaisen hermo, joka muutoin suhtautuu maahantulijoiden vyöryyn maltilla. Myös itseäni alkoi nyppiä. Syynä oli Oulun vastaanottokeskuksen ruokamielenosoitus, johon osallistui vajaa 100 keskuksen yli 370 asukkaasta.

Pidän tällaista mielenilmausta melko rajuna tempauksena: lähdetään marssimaan poliisiaseman eteen isolla joukolla ohralisukelautasen kanssa ja valitetaan ruuasta ja majoitusolosuhteista, jotka Suomi heille ilmaiseksi järjestää ja tarjoaa.

Tarjoaa, vaikka selvää on, etteivät kaikki ole tulleet tänne sotaa pakoon. Tarjoaa, vaikka koko touhu rahoitetaan nyt valtion lisävelalla. Velalla, jonka ottamisen turmiollisuudella meidät suomalaiset on peloteltu aivan säikyiksi ja lamaantuneiksi jo pitkän aikaa sitten ja se rummutus vain jatkuu. Paitsi näiden maahantulijoiden kohdalla. Sitten sitä rahaa yhtäkkiä onkin ja velkaa otetaan löysin rantein.


Ennemmin suomalaista puuroa kuin elämä sodan keskellä, eikös niin?

Ärtymyksen suurin syy on arvioni mukaan kuitenkin se, että kun näiden ihmisten väitetään tulleen tänne sotaa ja todellista hengenvaaraa pakoon, oletus on, etteivät he ihan ensimmäisenä ole mieltä osoittamassa siksi, että ohra on "pahaa" ja haukkumassa saamaansa kelpo ruokaa "koiranruuaksi". Mielikuva sotaa paenneesta hädänalaisesta alkaa taipua sinne elintason etsiskelijän puolelle. Mielessä käy kieltämättä kysymyksiä siitä, kuinka nirsoa ja röyhkeää porukkaa tänne oikein onkaan tullut.

Makuasioista saa kiistellä. Mutta jotain rajaa. Omien kokemusteni pohjalta väitän, että suomalainen suurkeittiöruoka on ollut aina ihan hyvää. Olen syönyt monessa koulun, yliopiston ja työpaikan ruokalassa lukemattomia hyviä aterioita. Harvoin mitään oikeasti vähänkään epämiellyttävää olen joutunut syömään. Ruokaloissa leijailevasta hajusta minä en pidä, mutta itse ruoka, se on ollut hyvää. Lempiaamiaiseni on kaurapuuro. Sunnuntaiaamujen erikoisherkku. Ja kun vastikään olin nauttimassa kallista aamiaista hienossa buffetissa, niin mitä söinkään pääasiassa: uuniohrapuuroa! :) Pois leikkeleet ja croissantit. Ohraa sen olla pitää.

Niin... kun minulle sitten tullaan videolla esittelemään ohraa ja haukkumaan se koiranruuaksi, niin minun puolestani voit sitten olla syömättä kokonaan. Mene takaisin sinne, missä on parempi ruoka. Jos ennemmin kärsit sodasta, kuin syöt ohraa, niin omapa on valintasi. Minä valitsen ilomielin ohran, kaurapuuron ja rauhan ennemmin kuin sodan ja viininlehtikääryleet.

Lisäksi tuolla Oulussahan oli jo etukäteen muokattu monella tavalla maahantulijoiden ruokalistoja heidän makunsa mukaisiksi. Listalta oli tietenkin poissa sianliha, mutta sittemmin myös keitot, peruna ja puurot on jätetty pois. Ja nyt tämän episodin jälkeen listaa aiotaan muokata vielä lisää!

Ihan hienoa, että ruuanvalmistajat jaksavat tsempata tämänkin jälkeen. Minä varmaan vaan keittelisin puuroa aamiaiselle... Tulijoiden sopeutumisen kannalta olisikin parempi alkaa tottua suomalaisiin ruokiin alusta pitäen. Heidän tulevien työpaikkojensa ruokaloissa kun ei välttämättä ole erikseen esim. irakilaista menua.


Suomi ei ollutkaan helpon korkean elintason maa?

Itse en oikein osaa käsittää tätä ruuan haukkumista muutoin kuin että näille tulijoille on maalailtu Suomesta jokin ihmeellinen kuva, sitten he ovat maksaneet matkastaan tuhansia euroja ja lopulta tehneet ehkä jopa osin vaarallisen matkan tänne. On saattanut olla todella kovia odotuksia vauraasta tulevaisuudesta.

Mutta sitten täällä onkin vastassa ihan vaan harmaan tavallinen, turvallinen ja talveen valmistautuva Suomi, jossa syödäänkin tavallista keittoruokaa, puuroa, ohraa ja pottua. Ja majoitus on ensihätään jumppasalin lattialla. Haaveet kaatuu. Unelmista tulee realiteettia. Minä ymmärtäisin tätä taustaa vasten tämän rajuhkon reaktion, mutta eihän se tilannetta sinänsä korjaa. Auttaa kuitenkin sietämään tätä Oulussa nähtyä ylireagointia.

Toivottavasti siellä keskuksissa jotkut nyt pikaisesti selittävät Suomen todellisen taloudellisen tilanteen maahantulijoille ja sen, minkälaisiin kiristyneisiin tunnelmiin tämä aivan hämmentävä ruokaprotestointi on johtamassa. Ja ylipäänsä avaavat suomalaista reilua arvomaailmaa ja opettavat vallitsevia tapoja.


Mieltään saa toki osoittaa, mutta huutoon myös vastataan

Mieltään saa tietenkin osoittaa kuka vaan. Vaikka sitten ns. Unelma-jengi, kriittinen järkiporukka kuin maahantulijat itse. Mutta jos mielenilmaus koetaan laajasti kovin epäoikeudenmukaiseksi, ei kannata ihmetellä, jos suomalaisten reaktio on kylmähkö.

Ruoka kelpaa monelle myös Oulussa.
Kuva:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1443674309078.html

Mutta muistetaan nyt se, että kaikista tulijoista vain pieni joukko osoitti mieltään Oulussa. Edes suurin osa kyseisen vastaanottokeskuksen asukkaista ei ollut mukana, vaan päinvastoin pitävät ruuasta ja ovat sitä jopa kehuneet.

Ei siis tuomita kaikkia maahantulijoita näiden vajaan sadan yksittäistapauksen tuittuilun vuoksi. Aivan kuten se kaheli Lahden huppupää ei edusta järkikriitikoita pätkän vertaa. Eihän se edusta edes läheskään kaikkia ankarampiakaan kriitikoita.

Otetaan sen sijaan nämä Oulun mielenosoittajat pikaiseen ja huolelliseen turvapaikanhakuprosessiin ja tutkitaan heidänkin motiivit oikein kunnolla. Että ollaanko todella sotaa paossa vai jotain muuta hakemassa. Ne samaiset henkilöt kun ovat kuulemma edelleen jatkaneet ruuan päältä temppuilua mielenosoituksen jälkeenkin. Äkkiäpä ovat sodan traumat haihtuneet ja vaihtuneet arjesta urputtamiseksi.


Unelma-jengin pakahdutettu pettymys

Unelma-jengille näyttikin ottavan koville tämä ruokaprotestointi ja muut negatiiviset oheisilmiöt, joita maahantulijoiden myötä on alkanut tulla pintaan. Olen ollut flunssan kourissa hyvin somen ääressä pari päivää ja päässyt seuraamaan tilannetta.

Asiasta vaikenemisen lisäksi on ollut havaittavissa Unelma-jengin epäuskoista pakahtunutta pettymyksen sekaista itkupotkuraivaria. Se sitten purkautuu esim. lällättelynä sille, kun ärsyynnytään tällaisesta mielenosoituksesta muka turhaan. Myös ruokien maitopohjaisuutta on väitetty syyksi mielenilmaisulle ja oikeutettu sitä sillä. Ja höpönhöpön. Maitoa on karsittu jo aikoja sitten resepteistä ja edes sitä maitopohjaista kalakeittoa, joka oli kuulemma aiheuttanut vatsanpuruja, ei ole ollut keskuksen ruokalistalla ainakaan viime viikon aikana.

Tärähtäneimmät ovat jopa alkaneet myötähaukkua suomalaista ruokaa. Heille sanoisin, että tehkääs siitä vaikka biisi ja pitäkääs pieni piknik sekä Unelma-puistokonsertti. Ai niin, alkaa olla jo liian kylmä sellaiselle touhotukselle. Noh, ensi kesänä sitten taas palaatte asiaan. Me muut koetetaan nyt päästä tämän tylsän talven yli näitä arkisia maahantulijaongelmia tunnustaen ja ratkoen.


LISÄYS 3.10.2015: Tässä MTV Uutisten jutussa "Taustalla särkynyt unelma" on aika hyvin kuvattu tätä virheellisten odotusten ongelmaa. Edelleenkään mielestäni Suomen ei tule ottaa pysyvästi vastaan muut kuin todellisessa hengenhädässä olevat, mutta itseäni auttaa sietämään tätä protestointia, kun tajuan, mistä se reaktio kumpuaa.

Tässä ei nyt todellakaan maailmat kohtaa, vaan haaveet kaatuu. Kun ei täällä ollutkaan sitä maailmaa, mitä oltiin havittelemassa. Ja kun ei läheskään kaikkien tulijoiden lähtömaa olekaan se maailma (raivoava sota), mistä olemme kuvitelleet heidän tulevan.
    

Lue lisää...

Porlan hetki on nyt

Tässäpä tuorein kolumnini Länsi-Uusimaasta. Olivat toimituksessa tuhrineet taiton kanssa muutamassa kohdassa, mutta tässä teksti siinä muodossa kuin minä sen kirjoitin:

Porlan hetki on nyt

Porlan kaavoittamisen virallinen vaihe on alkanut. Aloitusvaiheen suunnitelmat ovat kommentoitavissa 6.10.2015 saakka. Valmistelumateriaalia on kertynyt paljon ja se on tutkittavissa myös netissä.

Vaikka Porlaan on alustavasti hahmoteltu asuinrakentamista ja hotellia, lopullinen kaava voi olla aivan erilainen. Tosin viitasammakoille ja muille harvinaisuuksille, joita luontoselvityksellä todennettiin, pitää turvata riittävä elintila. Suojeltavia kohtia ei saa enää tonkia edes puiston rakentamisen verran, koska eliöt häiriintyisivät siitäkin myllerryksestä. Rauha siis viitasammakoille kavereineen.

Muilta osin kaupunkimme keskustan rannassa voisi kuitenkin olla iloa, ihmisiä ja mukavia tapahtumia. Rikkumattoman luonnonrauhan rannat ovat muualla kuin keskustassa.  Kannatan siksi Porlan rakentamista. Kaupunki voisi lisäksi saada tonttimaan myymisestä sievoisen summan. Suojeluvaatimukset kuitenkin pienentävät sallittua rakennusaluetta merkittävästi.

On hyvä, että rantaraitin on tarkoitus säilyä kaikkien kulkea ja että asuinrakentaminen on kerrostaloja eikä vain pari superkallista omakotitaloa. Yhden kerrostalotonteista voisi mielestäni varata Lohjan kaupungin vuokra-asuntotuotantoa varten. Vuokra-asuminen kuuluu myös paraatipaikoille.

Rantaraitin ja kauniin asuinrakentamisen lisäksi tulevaisuuden Porla-Aurlahti -alueella olisi hyvä olla rantaravintola, estradi kesätapahtumille, uimaranta ja palvelut veneilijöille. Kaikkia näitä on tuloillaan, mutta ei yhdellä kertaa. Siksi on uskallettava edetä vaiheittain.

Porlan suunnitelmien omituisuus on hotelli, jota nimenomaan kaupunki jostain syystä vaatii rakennettavaksi. Yksikään yritys ei ole kuitenkaan vielä aidosti pitänyt hotellin paikkaa riittävän kiinnostavana.

On taloudellisesti uhkarohkeaa, kun me poliitikot alamme virkamiesten kanssa visioida liiketoimintaa. Näin etenkin matkailun saralla. Hotellin tapaan hallintovetoisesti ideoitu toinen epävarma matkailuhanke muhii Elämyskaivoksen uumenissa. Jonkun pitäisi uskoa näihin matkailuhankkeisiin myös omalla rahalla ja omalla riskillä.

PIRITTA POIKONEN

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu

Lue lisää...

Unelmasta ongelmaksi

Piknikistä pahaksi ongelmaksi. Alle viikko siinä meni.

Somessa on meno hiljentynyt. Ei mainosteta enää unelmaa, ei julisteta enää, että "meillä on tilaa". Positiivinen pikniktunnelma on haihtunut. Maahantulijoiden saapuminen taitaakin olla jotain muuta kuin mitä oli ehkä ajateltu. Unelmasta ongelmaksi.

Vielä viime viikollahan maamme suurin ongelma oli talous. Talouden peikot uhkasivat Suomen tulevaisuutta lähes asteroidi-iskun tuhovoiman lailla. Mutta nyt se talous sitten onkin jo pienempi ongelma kuin maahantulijat. Kuinka suuri ongelma tämä hallitsematon maahanmuutto nyt sitten oikein onkaan?

Vielä elokuun lopussa tehtiin selväksi, että "ei sellaista maailmaa ole, jossa me laitamme rajat kiinni". Eilen, 21.9.2015 kävi ilmi, että jopa rajojen sulkemista kuitenkin jo mietitään ja tänään, 22.9.2015, raja koitetaan tukkia edes jotenkin. Niin se maailma muuttuu. Johonkin suuntaan.

Edelleen minua huolestuttaa se, mihin ovat jääneet sodan kauhuista kärsivät syyrialaiset. Suomeen asti heitä ei tule juurikaan. Suomeenhan saapuu tulijoita eniten Irakista, Somaliasta ja Albaniasta. Siis jopa riittävän turvallisena pidettävistä maista.

Osa onkin jo lähtenyt saman tien takaisin Irakiin. Osalle taas ei kelpaa tarjottu majoitus tai muut olosuhteet. Silloin on vain toivotettava #tervemenoa ja turvallista matkaa. Ikävää, että jostain syystä heidät on houkuteltu tälle kalliille ja vaarallisellekin hukkareissulle lähtemään. Kaikkea hyvää ja ennen kaikkea rauhaa sinne kotinurkille. Ihmisen on usein parasta olla juurillaan, mutta sodan keskellä ei tietenkään voi elää.


Kriittisen varovaisesti kaiken median kanssa!

Kannattaa olla - kuten aina - äärimmäisen mediakriittinen näinä aikoina. Valtamedialla on agendansa tai ainakin suuntauksensa. Ei kannata luottaa pelkästään omaan perinteiseen suosikkimediaan, vaan tutkailla asioita monesta kulmasta. Itse luen välillä jopa parjatuinta julkaisua eli MV-lehteä ja tämän linkin takaa löytyvää juttua suosittelen kaikille. Hokkuspokkus maahanmuuton negatiiviset taloudelliset vaikutukset on valtamediassa taiottu positiivisiksi. OECD:n luvuthan taipuvat, kun oikein taivutetaan...

Kritiikkini ja ihmettelyni tuohon artikkeliin liittyen ei kohdistu itse kustannusasiaan. Voi hyvinkin olla, että hädänalaisten auttaminen maksaa enemmän kuin ikinä tuottaa ja se pitää sietää, koska se on silti oikein!

Mutta se minua ottaa aivoon, jos/kun valtamedia mussuttaa tästä aiheesta ihan satuja! Päätetään mitä päätetään, mutta tehdään se rehelliseltä pohjalta. 

Minä olen jäänyt ikuiseksi medialuulotautiseksi EU-kansanäänestyksestä lähtien. Se vyörytys silloin 1994 oli järkyttävää. Seuraan monia lähteitä, mutta tasaisen epäluuloisesti. Koitan poimia sisältöjä ampumatta sanansaattajaa. Eikä kaikkia kuvia kannata uskoa ja kiirehtiä jakamaan.   

Lue lisää...