Sairastuttaako sairaanhoito?

 Kirjoittajavieras-kolumnini Länsi-Uusimaassa lokakuussa 2019

Sairastuttaako sairaanhoito?

Olin itse keväällä vakavasti, vaikken mitenkään henkeä uhkaavasti sairaana. Oma fyysinen avuttomuus veti nöyräksi ja sai jälleen kerran arvostamaan erinomaista hoitoa, jota sain mm. Lohjan sairaalassa.

Oma vaurioni on sellainen, joita aikoinaan leikattiin paljon. Sittemmin on havaittu, että leikattujen ja leikkaamattomien tilanne on 6-8 viikon kuluttua sama, mutta leikkaamaton on välttänyt leikkauksen riskit eikä kroppaan ole kajottu kipulääkitystä pahemmin. Aika ja luonto hoitivat, vaikka kipeää teki odotella.

Lääketieteen kehitys on ollut upeaa. On keksitty rokotukset ja antibiootit. Näitäkin merkittävämpi kansanterveyden edistysaskel oli ei-lääketieteellinen, nimittäin viemäröinnin kehittäminen.

Lääketieteen voittokulun myötä on lipsahdettu jopa ylidiagnosoinnin ja turhien hoitojen puolelle. Leikataan, koska voidaan, vaikkei siitä tutkitusti ole hyötyä - paitsi kirurgin palkkapussille.

Lääketieteellisesti perustellut niukemmat hoitolinjat leimataan säästötoimiksi, vaikka ne oikeasti olisivat potilaan parhaaksi.

Ihmismieli on kyltymätön. Vaadimme yhä enemmän hoitoja. Vaikka ihmiset ovat terveempiä kuin koskaan ennen, kokemus terveydestä on eri. Tämä johtaa terveyspalveluiden ylikäyttöön ja diagnooseihin.

Mielenterveysongelmien lisääntymisen syistä ei ole kuin arvailuja. Voi olla jopa kyse siitä, että tavallisia elämänilmiöitä käsitellään sairauksina. Ihmisten mielialaan vaikuttavat myös omat odotukset ja vertailu muihin etenkin somessa.

Ennestäänkin rankan huoltosuhteen takia Suomella ei ole varaa hukata työikäisten terveyttä etenkään ylidiagnosointiin. Ylihoidon karsimisesta saatavat suoratkin säästöt olisivat mittavia.

Terveydenhuollon uudistamisessa on keskitytty hallinnon rakenteiden pyörittelyyn. Tämän sijaan tulisi uskaltaa arvioida sitä, mitä tehdään. Kaikki hoidot ja operaatiot eivät ole perusteltuja.

Suomessa on tehty tällä saralla hyvää tutkimusta, jolla on jo ollut vaikutusta hoitokäytäntöihin. Tällaisen tutkimuksen rahoittaminen olisi tärkeää ja maksaisi itsensä takaisin.

PIRITTA POIKONEN

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (PS)

Lue lisää...

On ilmoja pidellyt

 Kirjoittajavieras-kolumnini Länsi-Uusimaassa toukokuussa 2019:

On ilmoja pidellyt

Olen ollut ilmastonmuutoksen suhteen median valikoiman tiedon varassa. Olen uskonut, että ihmisen aiheuttama maailmanloppu on tulossa.

Otin vihdoinkin itse paremmin selvää ilmastonmuutoksen perusteista. Yllätyin siitä, että asiaan liittyy niinkin paljon epävarmuuksia ja peräti tietojen vääristelyä.

Harva median edustajakaan on vaivautunut perehtymään asiaan kunnolla. Vallalla on nyt ilmastopaniikki, jota myötäilemällä on helpointa antaa itsestään muka fiksu kuva ja kuulua joukkoon. Näin on massahysterian ilmiöissä tapahtunut ennenkin.

Esimerkit tietojen vääristelystä hämmästyttivät. Ilmastonmuutosta koskevien arvioiden pohjana käytettyjen lämpötilamittausten lukemia on muuteltu nyt jälkikäteen. Tämä koskee esim. nykyaikaa lämpimämmillä 1920- ja 1930-luvuilla tehtyjä mittauksia. Samoin esiteollisen ajan alkuhetkeä on siirrelty aikajanalla siten, että se saadaan osutettua mahdollisimman viileälle ajanjaksolle, jotta vertailu nykypäivään olisi mahdollisimman dramaattinen.

Myöskään väitteet sään ääri-ilmiöiden yleistymisestä eivät pidä paikkaansa. Helleaaltoja ja myrskyjä on ollut ennenkin. Se, että nykyään aineelliset vahingot ovat rahassa mitaten suurempia kuin vaikkapa 100 vuotta sitten, johtuu siitä, että on rakennettu enemmän ja kalliimpaa hajoavaa.

Vaikka ilmastonmuutos saattaa siis olla ihmisen toiminnasta riippumatonta ilmaston luonnollista muutosta, on silti monia muita syitä suojella ympäristöä. Päästöjä on suodatettava hengitysilman ja vesien pitämiseksi puhtaana. Öljypohjaisten polttoaineiden säästeliäs käyttö on viisasta, koska öljy on rajallinen luonnonvara ja riippuvuutta öljyntuottajamaista olisi myös syytä vähentää. Kasvisruokaa kannattaa syödä, koska eläintuotanto on epäeettistä ja vegaaniruoka on terveydelle parempi vaihtoehto.

On selvää, että suomalaisen autoilijan rasittaminen uusilla lisämaksuilla muka ilmaston nimissä on pelkkää rahastusta vailla mitään ilmastovaikutuksia. Sillä vain kiusataan työssäkävijöitä, jotka joutuvat ajamaan säässä kuin säässä päästäkseen töihin.

Piritta Poikonen

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (PS)

Lue lisää...

Orkesteri soi kalliisti

Mielipidekirjoitukseni Länsi-Uusimaassa maaliskuussa 2019:

Orkesteri soi kalliisti

Orkesteria koskeva monipuolinen kirjoittelu on ollut hyödyllistä. Etenkin Pekka Luoman (LU 13.3.2019) ja Jukka Sassin (LU 19.3.2019) asiapitoiset kirjoitukset antavat pientä toivoa siitä, että Lohjan säästötoimissa uskalletaan ehkä vihdoinkin vilkuilla myös ylimääräisten suurten kuluerien suuntaan.

Orkesterimme on upea, mutta se vie myös valtavasti veronmaksajien rahaa. Kyllä sillä summalla kuuluukin saada maailmanluokan tasoista soitantaa!

Musiikkiopiston entisen rehtorin Jorma Mäenpään kirjoitus (LU 22.3.2019) herätti kummastusta. Kuulijaluvuissahan ei oikeasti ole ylletty lähellekään Lohjan kaupungin asukaslukua, vaikka hän toista väittää. Toki kaikki ilmaiskonsertit mukaan lukien luvut saadaan vaikuttamaan suuremmilta, mutta oikeasti merkitsevää on maksavien kuuntelijoiden määrä. Ja se luku on kovin vaatimaton. On lisäksi väärin, että Lohja tarjoaa aivan ilmaiseksi maailmanluokan viihdepalveluita samalla kun sairaiden pitää maksaa pakollisista terveyskeskuskäynneistään.

On myös erikoista, että jos päätoimisen muusikon palkka on Mäenpään mukaan reilu 2500 euroa kuukaudessa, soittajilla on kuitenkin ”useimmiten satoja tuhansia maksava itse kustannettu instrumentti”. Jokin tässä matematiikassa ei oikein täsmää – tai sitten raha-asiat vaikuttavat olevan orkesterin piirissä kroonisesti rempallaan sekä yksilö- että kokoonpanotasolla.

Orkesterin luoma imago taas on puhdas mielipidekysymys. Toisille tuollainen harvojen nauttima luksusviihde on ylpeilyn aihe. Toisille se taas luo mielikuvan Lohjasta kaupunkina, jossa veroprosentti on jo kireä, mutta jossa kallis orkesteri saa silti porskuttaa - eikä edes budjetin ylityksistä seuraa sille kuin pikku nuhteluita. Näyttäydymme tuhlailevana hölmölänä, jossa huolellista taloudenpitoa tärkeämpää on se, että kunhan on ”hienoa”.

Piritta Poikonen

Kaupunginvaltuutettu (ps), Lohja

Lue lisää...

Ideoita Elämyskaivokseen

 Kirjoittajavieras-kolumnini Länsi-Uusimaassa maaliskuussa 2019:

Ideoita Elämyskaivokseen

Lohjan Elämyskaivoksen elämyksiä ei ole vieläkään suunniteltu. Muuta kaivoksen ympärillä kyllä puuhastellaan, mutta tärkein, eli sisällön ideointi puuttuu.

Muutama vuosi sitten Elämyskaivoksen raameja olisi haluttu koristella tekemällä kaivosmuseon päälle kuuden miljoonan euron kahvila-konserttisali. Mutta tuolloinkaan ei itse kaivoksen sisältöä mietitty kunnolla.

Viimeisin Elämyskaivosta koskeva tohina liittyy sen yhtiöittämiseen. Sen lopputuloksena lysti maksatettaisiin jatkossakin pitkälti veronmaksajilla, mutta toiminnan kriittinen seuranta vaikeutuisi kuntakonsernin sokkeloissa. Yhtiö ei olisi todellinen yhtiö eikä sillä olisi konkurssin vaaraa, koska veronmaksajat pantaisiin aina kattamaan tappiot.

Yhtiöittäminen edellyttäisi mm. toimitusjohtajan palkkaamista. Toimitusjohtaja ei kuitenkaan johtajuutensa toimittamisen ohella olisi mikään ideanikkari, vaan hän palkkaisi markkinointipäällikön, joka puolestaan alkaisi tilailla ideasuunnitelmia konsulteilta. Veronmaksajien kustannettavaksi tulisi siis lisää työntekijöitä.

Yhtiöittämisen sijaan nyt olisikin ideoitava kaivoksen elämyksellisyyttä. Tämä voitaisiin aivan hyvin tehdä kaupungin virkakoneistoon jo nyt kuuluvassa kaupunkisisältöjohtajan alaisessa organisaatiossa. Olisi testattava tavallisten kansalaisten keskuudessa sitä, minkälaisten elämysten perässä he olisivat valmiita tulemaan Elämyskaivokseen.

Houkuttelisivatko kokonaisvaltaiset taide-elämykset? Vai pitäisikö tarjolla olla jotain liikunnallisempaa? Vai rauhoittavampaa? Toimisiko huvipuistomainen idea? Raamit mahdollistavat monenlaista.

Olisi tärkeää uskaltaa ensin ideoida ainoastaan mielikuvitus rajana ilman budjettirajoitteita. Jos vetäviä ideoita ei tälläkään tavalla kuitenkaan syntyisi, olisi aika todeta, että kaivosmuseomme on yhtä kannattamaton kuin vastaavat viritykset Ruotsissa ja Suomessa ovat olleet.

Jos taas näyttäisi siltä, että lumoavia ideoita olisi järjestettävissä vähintään 10 vuodeksi, olisi perusteltua panostaa jatkotyöstämiseen.

PIRITTA POIKONEN

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (PS)     

Lue lisää...

Sekoilua säästöissä

Kirjoittajavieras-kolumnini Länsi-Uusimaassa tammikuussa 2019:

Sekoilua säästöissä

Lohjan vetovoimalautakunnan säästölistat ovat sekavia, kuin roiskimalla valmisteltuja. Luvut eivät ole yksiselitteisiä ja on vaikea nähdä virkamiesohjailun läpi. Poliittisten valintojen sijaan aikaa tuhraantuu tekniseen selvittelyyn ja kikkailuun.

Vaikutusarvioinneissa korostuu imagohaittojen surkuttelu. Suurin huoli tuntuu olevan ”mitä ne muualla meistä ajattelee?”.

Säästökohteiden kärkeen on virkamiesvalmistelussa sijoitettu sellaisiakin asioita, joissa ei ole taloudellista järkeä. Esimerkiksi eläinsuojeluyhdistyksen tuki ehdotetaan lakkautettavaksi, vaikka yhdistys tekee kunnan puolesta työtä, joka kuuluu kunnan velvollisuuksiin.  Ja tämänkin säästön kohdalla vaikutusarviossa mainitaan ainoastaan ”negatiivinen imagovaikutus”! Mikä olisi taloudellinen vaikutus, jos nyt pitkälti vapaaehtoisvoimin toimivan eläinsuojeluyhdistyksen sijaan Lohjan tulisikin palkata eläintenhoitajavirkamiehiä tekemään sama tärkeä työ? Mikä olisi vaikutus eläinten kokemaan kärsimykseen, jos LESYä ei olisi?

Kiinnostava asia ovat myös ns. kumulatiiviset säästöt. Koulujen lakkautusten yhteydessä tähän on aiemmin vedottu. Esim. koulun lakkauttamisesta saatava 15 000 euron vuosittainen säästö saadaan kumulatiivisesti ajatellen kymmenessä vuodessa kertymään 150 000 euron tasolle. Lisäksi kumulatiivisiin säästölaskelmiin on lisätty kuvitteelliset remonttisäästöt ajatuksella ”jos se koulu olisi jatkanut, olisi jouduttu remontoimaan X euroa tulevina vuosina”. Sinänsä loogista.

Mutta: tämä kumulatiivisten säästöjen logiikka ”sattumalta” unohdetaan mm. silloin, kun orkesterin lakkautuksesta esitetään saatavan vain kertaluonteinen 607 000 euron säästö Lohjalle (+valtion veroja säästyy n. 0,5 milj./v). Lyhyelläkin tähtäimellä orkesterin kumulatiivinen säästöpotentiaali on kuitenkin siis peräti pari miljoonaa - ja yli 6 miljoonaa 10 vuodessa! Lisäksi vielä tilat uudessa Laurentius-palatsissa ja toistuvat epäonnistuneet flyygelihankinnat ym.

Oletan laskelmien ja vaikutusarviointien terävöityvän kevään kuluessa.

PIRITTA POIKONEN

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (PS)  

Lue lisää...

Lohja - kelpo kaupunki

Kirjoittajavieras-kolumnini Länsi-Uusimaassa marraskuussa 2018:

Lohja, kelpo kaupunki

Lohja on aivan kelpo kaupunki. Ei ihmeellisempi kuin muutkaan, mutta ei sen huonompikaan. Tämä pitäisi päättäjien ymmärtää. Sen sijaan, että veronmaksajien rahaa syydetään ylimitoitettuihin orkestereihin ja kilpauimaratoihin, pitäisi ymmärtää järkevän taloudenpidon ja realistisen tyytyväisyyden välinen kytkös.

Arjesta onni ponnistaa, ei yksittäisistä luksuselämyksistä.

Koulut on siksi saatava kuntoon eikä uusia 30 miljoonan euron tulevia homepesiä (mallia tasakattoinen Laurentiustalo) tulisi edes suunnitella. Vanhuksia, lapsia ja sairaita on hoidettava.

Viihdettä tulisi järjestää verorahalla vain, jos siihen jää varaa. Nykyisillä veroprosenteilla varaa ei olisi. Lohja rokottaa asukkaidensa tuloista jo nyt 20,5 %, Espoo 18 %. Muuttamalla pois Lohjalta voi siis järjestää itselleen 2,5 % palkankorotuksen. Erotuksen noteeraavat etenkin ne, joilla on enemmän veronmaksukykyä.

Kireä verotus ja halvempi asuminen ajavatkin kunnan helposti negatiiviseen tulokierteeseen: hyvätuloiset eivät muuta kiskuriverotuksen kuntiin ja tontin halpuus on sitä ratkaisevampaa, mitä pienemmät on tulot. Pienemmistä tuloista taas ei saada kasaan suuremmallakaan veroprosentilla suuria verotuloja. Tarkoittaahan 20,5 % tonnin tuloista paria sataa, mutta kymppitonnin tuloista jo paria tuhatta jne.

Lohjalla turhiin asioihin tuhlailu on ollut kroonista. Mielestäni tämä kertoo päättäjien huonosta itsetunnosta. On tärkeämpää päästä esittelemään, mitä hienoa Lohjalla on, kuin että terveellä itsetunnolla mitoitettaisiin asiat realistiselle tasolle ja suunnattaisiin resurssit asukkaiden arkisiin tärkeisiin tarpeisiin. Tältä terveeltä pohjalta kasvaisi sitten tervettä vetovoimaa ja yritystoimintaa myös esim. matkailuun. Nythän sen sijaan tekohengitetään esim. Elämyskaivosta verovaroin, vaikka sen pitäisi pyöriä lipputuloilla.  

Ensi vuonna lohjalaisia odottaakin tällä menolla yleisen tuloveron korotus. Vaalikauden keskivaiheilla on korotuksen riski suurin: heti vaalien jälkeen ei kehdata ja juuri ennen vaaleja ei tohdita.

PIRITTA POIKONEN

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (PS)

Lue lisää...

Autolla pääsee

Kirjoittajavieras-kolumnini Länsi-Uusimaassa syyskuussa 2018:

Autolla pääsee

Harva keksintö on helpottanut arkipäivää yhtä paljon kuin henkilöauto. Mieleen tulevat lähinnä pyykkikone sekä tietoliikenneyhteydet.

Auto on tehnyt välimatkoista lyhyempiä. Lohjan kaltaisessa, mukavan väljässä kunnassa henkilöauto on tärkeä. Autolla pääsee! Töihin, harrastuksiin, asioimaan.

En hyväksy autoilijoiden syyllistämistä suunnilleen kaikista ympäristöongelmista. Esimerkiksi tyypillinen liharuokavalio on suurempi ympäristöhaitta kuin autolla liikkuminen. Lisäksi autoilun edut ovat suuret: ihmiset pääsevät liikkeelle, ihmisten kohdatessa syntyy innovaatioita eikä työssäkäyntialue rajaudu hevoskyydin mukaan. Eläinperäistä ruokaa syömällä taas vahingoittaa terveyttään, rahoittaa eläinrääkkäystä ja haaskaa ympäristön resursseja.

Toisin kuin autolle, lihalle on kunnollisia vaihtoehtoja! Silti liharuuan tuotannon haitoista ei haluta puhua.

Joukkoliikenne on toki hyvä asia, mutta toimii vain kaupunkien keskustoissa. Lohjallakin tämä on totta vain ydinkeskustassa, jossa onkin havaittavissa infran luontaista tiivistymistä, kun asuntorakentajat voivat satsata asuinneliöihin parkkipaikkojen sijaan. Autolle löytyy järkevämmin tilaa ydinkeskustan ulkopuolelta.

Autoilu on valitettavan kallista, muttei niin ylivertainen asia voikaan olla aivan halpaa. Ei kai tuollaista teknologian huipputuotetta kukaan kuvittele rakennettavan ilmaiseksi? Siksi Lohjan ei tule rangaista autoilevia työmatkalaisia vyöryttämällä heille verokikkailulla enempää maksurasitusta. Olemme yksityisautoiluun nojaava kunta, mikä tulee tunnustaa ja jättää hörhöily toistaiseksi vähemmälle.

Haluavatko autoilun syyllistäjät ja liikkumisen hankaloittajat oikeasti sitä, että ihmiset vain murjottaisivat kodeissaan tai hukkaisivat aikaansa nykyistä enemmän bussipysäkeillä odotellessa?

Itse odotan tulevaisuuden automatisoidulta, pieniin kuljetusyksiköihin perustuvalta joustavalta kutsupohjaiselta robottiliikenteeltä paljon. Se yhdessä kankean, mutta tarpeellisen Tunnin Junan kanssa tulee muuttamaan Lohjan aidosti osaksi pk-seudun työpaikka- ja innovointialuetta.

PIRITTA POIKONEN

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (PS)     

Lue lisää...

Vakuutusyhtiö oli oikeassa

 Kirjoittajavieras-kolumnini Länsi-Uusimaassa heinäkuussa 2018:

Vakuutusyhtiö oli oikeassa

Korkein oikeus on juuri julkaissut ratkaisun liikenneonnettomuudessa tulleen aivovamman vakuutuskorvauksesta.

Tapauksessa on monia tyypillisiä piirteitä, joita esiintyy riidanalaisissa korvaustapauksissa. Esittelen tässä vain muutaman seikan, mutta aiheesta kiinnostuneiden kannattaa lukea koko 22-sivuinen päätös (KKO:2018:50).

Tapauksessa A:n aivovamma on ollut lievä ja korvaukset on maksettu sen mukaisesti ajallaan. Vuosikymmeniä myöhemmin A on kuitenkin alkanut vaatia korvauksia vaikeasta vammasta. A oli kuitenkin ollut onnettomuuden jälkeen 17 vuotta työelämässä ja työtodistusten mukaan pärjännyt jopa kiitettävästi.

Lääketieteellisestihän on selvää, että lievästä aivovammasta ei voi seurata vaikean vamman jälkitilaa. Aivovamma ei ole etenevä tila, mutta aivosairaus toki voi olla. Aivovamma on kuitenkin eri asia kuin aivosairaus.

Onnettomuutta edeltäneistä sairauskertomusmerkinnöistä käy ilmi, että A:lla on ollut epämääräistä oireilua jo ennen onnettomuutta. Samantyyppinen epämääräinen, mutta sinänsä varmastikin rasittava oireilu on jatkunut onnettomuuden jälkeen. Lähes 30 vuotta onnettomuuden jälkeen oireilusta on päätetty syyttää liikenneonnettomuutta.

Tässä vaiheessa kuvaan on astunut mukaan hoitava lääkäri Z, joka on pääasiassa potilaan omien kertomusten pohjalta tehnyt diagnoosin aivovammasta. Z ei ole tehnyt tutkimuksia yleisesti hyväksytyillä menetelmillä eikä ole tutustunut potilaansa koko sairaushistoriaan.

KKO:n ratkaisun mukaan tapauksessa ei voitu osoittaa syy-yhteyttä onnettomuuden ja oireilun välillä. Mikä sitten voisi selittää tilaa? Sairaushistoriasta selviää onnettomuuteen liittymättömiä selittäviä terveydellisiä seikkoja. Myös yleinen elämään liittyvä stressi, vahvistettu sairauskäyttäytyminen ja taipumus somatisointiin mainitaan.

Pitkän oikeusprosessin jälkeen vakuutusyhtiön korvausratkaisu jäi voimaan eikä A:n henkilökohtainen näkeminen oikeudessa tuonut lisävalaistusta siihen, mikä oli jo asiakirjoista nähtävissä.

PIRITTA POIKONEN

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (PS), joka työskentelee vakuutusalalla

Lue lisää...

Lohjan valtuuston piilopäätökset

Mielipidekirjoituksemme Länsi-Uusimaassa toukokuussa 2018:

Lohjan valtuuston piilopäätökset

Lohjalainen päätöksentekokulttuurissa asioista ei päätetä rehdisti ja avoimesti (ylimitoitettu Laurentiuskoulu) tai edes oikeassa järjestyksessä (Karstun koulun lakkauttaminen).

Kun asioita ei kehdata tuoda selkeästi ja avoimesti päätettäväksi, on keksitty keinoksi edetä ns.  tarveselvitysten avulla. Viimeisin esimerkki on Neidonkeitaan 30 miljoonan euron kisamittaisten uima-altaiden rakentaminen. Valtuusto ei ole vielä virallisesti päättänyt hankkeen toteutuksesta, mutta jos ja kun lohjalaiset hallintotemput taas toistuvat, käy jälkikäteen ilmi, että toteutus käytännössä päätettiinkin jo toukokuun 2018 valtuustossa, jossa valtuusto tosin ”päätti hyväksyä” vasta tarveselvityksen.

Ongelma on siinä, että tarveselvitystä ei olisi ollut mahdollista hylätä! Valtuustolle tuotiin ”päätettäväksi” asia, jossa ei ollut mitään päätettävää eikä vastaesitystä olisi voinut älyllisesti edes tehdä. On nimittäin fakta, että kyseinen tarveselvitys on tehty ja se on olemassa. On myös fakta, että tarveselvityksessä on ilmaistu eri tahojen toiveita. Se, että nämä asiat ovat olemassa, ei kuitenkaan tietenkään tarkoita, että näitä selvityksessä ilmaistuja tarpeita lähdettäisiin verovaroin tyydyttämään.

Lohjalla menettelytavaksi on siis vakiintunut se, että valtuustolle tuodaan ensin ”päätettäväksi” asia, jota ei ole edes mahdollista kiistää eli tarveselvitys. Myöhemmin sitten tulkitaan, että valtuusto onkin tarveselvityksen olemassaolon toteamalla jo muka samalla hyväksynyt myös sen sisältämien toiveiden toteutuksen. Näinhän asia ei ole.

Useammallekin valtuutetulle olikin toukokuun valtuustossa epäselvää, mitä uimahalliasiassa lopulta päätettiin. Meidän Lohjan Jan Tallqvist ilmaisi tämän puheenvuorossaan rehdisti ja ansiokkaasti. Kukaan virkamiehistä ei kuitenkaan tarkentanut asiaa silloinkaan. Epämääräisyydelle selvästikin haluttiin taas kerran jättää tilaa.   

Lohjalainen tapa on siis ajaa valtuusto selkä seinää vasten tarveselvityksien ”hyväksymisellä” samalla vakuutellen, että mitään ei muka vielä päätetä - ja sitten jälkikäteen kuitenkin vedotaan, että ”tehän jo päätitte silloin”.

Kaupunginjohtajakin sanoi meille valtuuston kokouksen jälkeen, että emme vielä päättäneet mitään Neidonkeitaasta. Miksi sitten moisia tarveselvityksiä edes tuodaan ”päätettäväksi”, jos mitään ei kerta päätetä? Eikö asiat pitäisi silloin tuoda vain tiedoksi ja liittää tällaiset tarveselvitykset varsinaisten päätösten tausta-aineistoksi? 

Lohjalaisen kikkailevan hallintokulttuurin mukaista toimintatapaa noudattaen Karstun koulun vaikutusalueen aktiivien kannattaisikin tehdä nyt kuntalaisaloitteita, joissa pyydettäisiin Lohjan kaupunkia tekemään pikaisesti Karstun alueen asukkaiden keskuudessa ”tarveselvitys opetuksen palauttamisesta välittömästi Karstun kouluun”. Sitten tämä tarveselvitys tulisi valtuustolle, joka ei voisi muuta kuin hyväksyä sen olemassaolon, koska selvitys todellakin olisi olemassa. Se siis hyväksyttäisiin, koska muutakaan ei voitaisi tehdä. Tällä tavalla saataisiin lohjalaista ujuttamistekniikkaa käyttäen koulun palauttamisprosessi käyntiin.

On syytä kyseenalaistaa hyvän hallinnon toteutuminen Lohjan päätöksenteossa.

Piritta Poikonen (PS) ja Hannele Maittila (ML)

Kaupunginvaltuutettuja

Lohja

Lue lisää...

Huuhaa jyrää

Kirjoittajavieras-kolumnini Länsi-Uusimaassa toukokuussa 2018:

Huuhaa jyrää

Katastrofiuutisista huolimatta ihmiskunnalla menee paremmin kuin koskaan. Äärimmäinen köyhyys on vähentynyt maailmasta merkittävästi. Maailman väestön eliniän odote on jo 70 vuotta. Yksivuotiaista 80 % on rokotettu jotain sairautta vastaan ja maailman väestöstä 80 % voi käyttää sähköä.

Väestöräjähdyskään ei uhkaa. Maailman väkiluku jatkaa toki vielä kasvuaan, mutta kasvu alkaa hidastua, koska syntyvyyden huippua ollaan jo ohittamassa.

Huuhaa kuitenkin jyrää vahvasti. Osa hoitajista näyttää joutuneen rokotevastaisuuden valtaan. Samaa ei jostain syystä esiinny lääkärikunnalla. Virallinen ravitsemustieto kiistetään, mutta eipä ole tainnut juuri kukaan laihtua rasvagurujen opeilla pysyvästi, eikä edes toista kertaa väliaikaisesti. Vakuutuslääkäreitä haukutaan sumeilematta, vaikka harva tietää edes sitä, että sairauseläkkeistä hyväksytään yli 70 % - ja todellakin ihan ilman että hakijaa nähdään silloinkaan henkilökohtaisesti.

Miksi elämme väärän tiedon ja aiheettomien uhkakuvien vallassa? Uhkille herkistyminen on ollut aiemmin välttämätöntä. Luolamiehen oli elintärkeää olla koko ajan varuillaan. Turvallisessa nykymaailmassa nuo ikivanhat ajatusmallimme aiheuttavat kuitenkin näköalattomuutta. Media lietsoo ihmisten pelkoja. Harvinaiset ääritapaukset myyvät paremmin kuin tavalliset tarinat.

Maailmassa on tietenkin ongelmiakin eikä Suomessakaan talous anna myöten tehdä mitä tahansa.

Etenkin paikallistasolla päätöksentekoa sokaisee ylioptimismi. Lohjalla kuvitellaan, että pelkästään syytämällä verorahaa milloin mihinkin muuttotappio kääntyy. Kaupungin johdossa yksi luulee uusien tarpeettomien johtajan virkojen perustamisen olevan muka henkilöstöjohtamista. Toinen arpoo, josko katujen sulkeminen ajoneuvoliikenteeltä lisäisi vetovoimaa. Kolmas kuvittelee Lohjan tarvitsevan pidemmät uimaradat ja veronmaksajien pitäisi maksaa tämä 30 miljoonan euron itsekäs haave.

Lohjallakin soisi päätösten perustuvan kuitenkin ennemmin realistiseen tietoon eikä tällaisiin virheellisiin kuvitelmiin.

PIRITTA POIKONEN

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps)

Lue lisää...