Lapsilisiä on maksettu jo vuosikausia ulkomaille

EU-vaalien alla on syystäkin noussut otsikoihin Suomen lapsilisät, joita pitää maksaa tietyissä tilanteissa myös muihin maihin. Asia on hyvin ongelmallinen, mutta ei upouusi juttu. Suomesta on maksettu lapsilisiä toisiin EU-maihin EU-jäsenyytemme alusta asti.

Päätin ottaa asiasta tarkemmin selvää. Aikomukseni oli tarkistaa vain ”pari yksityiskohtaa ihan pikaisesti”, mutta siinäpä vierähti tunti jos toinenkin. Kylläpä on tehty asiat monimutkaisiksi! Ehkä nämä EU:n kummallisuudet saadaan tällä tavoin pidettyä paremmin pimennossa. 

Lapsilisiä maksetaan rajojen yli EU-maasta toiseen
Lapsilisää maksetaan Suomesta toiseen EU-maahan, jos Suomessa työtä tekevän toisesta EU-maasta tulevan työntekijän lapset asuvat toisessa EU-maassa. Vastaavasti, jos suomalainen on töissä toisessa EU-maassa, mutta hänen lapsensa asuvat edelleen Suomessa, sieltä toisesta EU-maasta maksetaan tänne lapsilisää – jos sellaista etuutta ylipäänsä edes on työntekomaassa olemassa.

EU:ssa sosiaaliturvaa annetaan aina siitä maasta, missä työntekijä on työssä ja hänen perheenjäsenensä saavat sosiaaliturvansa työntekomaasta, vaikka asuisivat toisessa maassa. Etuuksia ei makseta kuitenkaan tuplana, vaan ne yhteensovitetaan ja esimerkiksi Suomesta Viroon maksetaan lapsilisää sen verran, millä suomalainen etuus ylittää virolaisen etuuden. Ja reilustihan se sen ylittää.

Lapsilisiä ei makseta muihin EU-maihin ihan kuinka vähäisen työskentelyn perusteella tahansa. Työskentelyn Suomessa tulee kestää vähintään neljä kuukautta. Lisäksi edellytetään vähintään 18 tunnin työskentelyä viikossa ja palkan tulee olla vähintään työehtosopimuksen mukainen tai 1154 €/kk.


Ei uutta alla auringon

Lapsilisien maksaminen Suomesta toiseen EU-maahan ei ole mikään uusi juttu, vaan näin on ollut EU-jäsenyytemme alusta asti. Lakia tosin muutettiin Suomessa vasta vuonna 2004. Lakiimme kirjattiin tuolloin säännöt siitä, että oikeus sosiaaliturvaan alkaa muodostua myös työnteon perusteella, eikä vakinaista asumista Suomessa voitu enää edellyttää.

Vuonna 2004 tehty lakimuutos tuli siis voimaan myöhässä. Suomessa oli pitänyt jo myös ennen tuota lakimuutosta noudattaa EU-asetusta, joka mahdollisti lapsilisien maksamisen ulkomaille. Oma lakimme oli siis ollut ristiriidassa EU-asetuksen kanssa, minkä takia EU-asetus jyräsi sen käytännössä jo EU-jäsenyytemme alusta lukien.  

Suomeen työhön tulevalta EU-kansalaiselta ei ole voitu enää vuosikausiin edellyttää vakinaista Suomessa asumista, vaan oikeus sosiaaliturvaan syntyy työnteon perusteella. Tämä sama sääntö alkoi koskea myös EU-jäsenmaassa vakinaisesti asuvia EU:n ulkopuolisia (eli ns. kolmansien maiden) kansalaisia, jotka tulevat Suomeen työhön toisesta EU-jäsenmaasta. Näitä sääntöjä alettiin soveltaa EU:n kautta tuleviin kolmansien maiden työntekijöihin jo vuonna 2003. Asuinpaikan laillisuus on ollut ennakkoehtona tämän säännön soveltamiselle. Lisäksi lapsilisiä maksetaan vain EU-alueelle, eikä sentään sen ulkopuolelle.


Mitä yhdistelmälupadirektiivi toi tullessaan?

Viime aikoina keskustelussa on esiintynyt uusi, vuoden 2014 alusta Suomen lakiin leivottu yhdistelmälupadirektiivi. Se laajensi lapsilisään oikeutettujen piiriä avaamalla mahdollisuuden lapsilisiin myös suoraan EU:n ulkopuolisista maista Suomeen tuleville työntekijöille. Oikeutta on kuitenkin rajoitettu siten, että lapsilisää maksetaan vain ”mukana seuraaville lapsille”. Mikäli työsuhde kestää alle puoli vuotta, lapsilisää ei makseta lainkaan. Lisäksi edellytetään laillista asuinpaikkaa.


Mitä tilanteella voi EU-Suomessa tehdä?

Suomesta on siis maksettu lapsilisiä EU-maasta toiseen EU-maahan jo vuosikausia. Useimmista tämä tuntuu vähintään kummalliselta ja monien mielestä suorastaan väärältä. Kun eri EU-maiden sosiaaliturvaa sovitetaan yhteen työvoiman vapaan liikkuvuuden varjolla, Suomen säännöt väistyvät ja sosiaaliturvamme portit avataan uudella tavalla. EU:ssa halutaan purkaa kansallisen lainsäädännön luomat ”esteet” vapaalle liikkuvuudelle, kävipä siinä rytäkässä sosiaaliturvalle miten tahansa lopulta.

Itse pidän suomalaisten lapsilisien maksamista ulkomaille huonona asiana. Mutta mitä me voimme tälle asialle oikeasti tehdä? Kansallisilla päätöksillä asiaa ei ole mahdollista hoitaa. Jos taas tätä EU:sta tulevaa sääntelyä halutaan muuttaa, pitää pystyä muuttamaan yhtä EU:n perustavaa laatua olevaa säädöstä eli sosiaaliturvan yhteensovittamista koskevaa asetusta. Tämä asetus nojaa vahvaan yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen sekä pyhään työvoiman vapaaseen liikkuvuuteen. Kyseessä on siis todella iso urakka. 

EU:ssa ei ole yhtä yhtenäistä yhdenvertaisen kohtelun säännöstöä. Syrjinnän kiellon perusteet löytyvät kuitenkin perussopimuksista, perusoikeuskirjasta ja Euroopan ihmisoikeussopimuksesta. Näin vahvojen yhdenvertaisuuslähtökohtien maastossa on lähes mahdotonta edes ehdottaa, että jotkin asiat kuuluisivat vain jossain tietyssä EU-maassa asuville. Oman maan kansalaisten positiivinen erityiskohtelu leimataan saman tien muiden syrjimiseksi ja keskustelu jämähtää siihen. 

Vapaata liikkuvuutta pidetään taas niin ylivertaisena asiana, että ennemmin ollaan vaikka valmiita tuhoamaan sosiaaliturva kuin miettimään sitä, haittaako sosiaaliturva oikeasti vapaata liikkuvuutta. 

Jos lapsilisien maksamista ulkomaille ei saada muutettua, pahimmillaan vaarana on, että kansalaiset alkavatkin nähdä lapsilisän niin ongelmallisena asiana, että äänenpainot sen lakkauttamiseksi tai ainakin rajuksi leikkaamiseksi saattavat voimistua. Tämä voi olla jopa joidenkin piirien tavoitteena: eurooppalaisen sosiaaliturvan kilpajuoksuttaminen pohjalle. Toistaiseksi kansalaismielipide Suomessa on ollut lapsilisiä suojeleva, mutta universaalin etuuden vankka kannatuspohja rapistuu jo.

Mitä kaikkea olemme valmiita uhraamaan vapaan liikkuvuuden takia? Ilmeisen paljon.  

Lue lisää...

Liittovaltiota pukkaa

Liittovaltiosta on kinasteltu näiden EU-vaalien alla ihan kohtuullisessa määrin. Useimmiten "juupas-eipäs" tasolla tai sitten on jääty liittovaltion teoreettisia määrittelyjä pohtimaan.

Minä näen EU:n olevan kovaa vauhtia matkalla liittovaltioksi, enkä pidä näkemästäni.  Itse tarkoitan liittovaltiolla rakennelmaa, jossa keskusvallalle annetaan verotusoikeus, on yhteisvastuullisia menokohteita (kuten vaikkapa yleiseurooppalainen työttömyysturva) ja jossa otetaan euromaiden yhteistä velkaa eli tehdään niitä eurobondeja.

Minulle on vaalipaneeleissa välillä väitetty, että liittovaltiota "ei ole eikä tule". Ja sitten hetken päästä on jo toisen kilpailevan joukkueen edustaja saattanut selvittää minulle, että "kuules kun euroalueen ongelmat johtuvat siitä, että pelkäämme liittovaltiota ihan suotta emmekä ole edenneet yhdentymisessä riittävän pitkälle".

Voisivat välillä nuo tahot tapella keskenään liittovaltiosta, kun tuntuvat siitä niin eri mieltä olevan, eikä siis kohdistaa sanojaan aina vain meille perussuomalaisille ;) Me siis todellakin olemme ainoa selkeä vaihtoehto näissä vaaleissa. Muut kun eivät joko suostu näkemään vallitsevaa liittovaltiokehitystä tai sitten ne ovat sen puolesta. Sättisivät välillä myös toisiaan, aihetta kyllä olisi :) Me Perussuomalaiset näemme liittovaltiokehityksen ja vastustamme sitä.

Parlamentti on jo tehnyt liittovaltiota maalailevan päätöslauselman 2012  

Eniten herneen tuntuu tarjoilevan kilpakumppaneille nenään se, jos kaivan esille erään Euroopan parlamentin päätöslauselman vuodelta 2012. Päätöslauselma löytyy kokonaisuudessaan tästä linkistä, jos epäilyttää, että alla poimimani palat ovat jotenkin vääristyneesti valittuja...

EU-parlamentti antoi siis 20.11.2012 (eli aika vähän aikaa sitten!) päätöslauselman otsikolla "Kohti todellista talous- ja rahaliittoa". Päätöslauselma on raskaslukuinen, mutta sisältää mehukkaita ja myös karmeita kohtia. Olen tähän nyt poiminut minua eniten hätkähdyttäneet pätkät. Ja ei, minulle ei tarvitse alkaa siteerata asiayhteydestään irrotettuja paloja kenenkään puoluetoverini blogeista, vaikka sitäkin minulle on jo uhiteltu. Kyllä vaan! Nämä minun valitsemat palaset eivät vääristy, vaikka ne on irrotettu päätöslauselman kokonaisuudesta. Mutta lukekaa toki tuo koko dokumenttikin.

Valitut palat

Kohta P: [Euroopan parlamentti] katsoo, että euroalueen jäsenyys merkitsee siihen kuuluvien jäsenvaltioiden suurta keskinäistä taloudellista ja rahoituksellista riippuvuutta ja edellyttää siksi rahoitus-, finanssi-, sosiaali- ja talouspolitiikan huomattavasti tiiviimpää koordinointia sekä toimivallan siirtämistä jäsenvaltioilta unionille, mihin on liitettävä tiukempia valvontavälineitä ja tehokas täytäntöönpanon valvonta;

Kohta T: [Euroopan parlamentti] katsoo, että kaikki koko talous- ja rahaliiton, mukaan luettuna euroalueen jäsenyyden peruuttamattomuus, ja unionin yhteisen rahan tulevaisuutta koskevat epäilyt ovat perusteettomia, koska vahva unioni on kaikkien kansalaisten etujen mukainen;

Kohta W: [Euroopan parlamentti] - - - katsoo, että yhteisvaluutta voidaan vakauttaa vain, jos jäsenvaltiot ovat halukkaita siirtämään finanssipoliittista toimivaltaa unionille;

Kohta AC: [Euroopan parlamentti] katsoo, että Euroopan yhdentyminen on ilman pienintäkään epäilystä peruuttamaton ja etenevä prosessi;

Kohta AE: [Euroopan parlamentti] - - - katsoo, että olisi siirryttävä todelliseen EU:n liittovaltioon;


- Tätäkö lisää?! Ei kiitos.

Suomalaismeppien äänestyskäyttäytyminen

Kyllähän tästä päätöslauselmasta ihan äänestettiin EU-parlamentissa. Mitenkäs suomalaiset äänesti?


Vastaan äänesti 3 suomalaismeppiä: Terho (PS), Sarvamaa (Kok.) ja Essayah (KD)

Puolesta äänestivät seuraavat 7 suomalaista: Korhola (Kok.), Jaakonsaari (SDP), Repo (SDP), Torvalds (RKP), Hassi (Vihr.), Pietikäinen (Kok,) ja Cronberg (Vihr.).

Poissa oli koko Keskustan kaarti: Jäätteenmäki, Takkula ja Pakarinen. 

Äänestämään nyt!

Meille on annettu työkaluksi mielipiteen vankkaan ilmaisuun äänestäminen. Käytä siis äänioikeuttasi! Ennakkoäänestyksen vilkkaus ei ole vielä päätä huimannut, mutta petrataan tästä!

Lue lisää...

Tarvitaanko työstressiinkin EU:n kampanjaa?

Osuipa silmiini uutinen siitä, miten kovin tyytyväinen komissio on EU:n laajuiseen työstressin hallinnan tiedotuskampanjaan. Työstressin hallinnan kampanjan suomenkielisiltä sivustoilta löytyy monenmoista materiaalia. Kampanja kestää 2014 - 2015 ja sen tavoitteena on kasvattaa tietoisuutta työstressistä ja työn psykologisista riskeistä.

Työstressi on hitonmoinen piina sille, joka sen kourissa kärsii. Sitä ei varmasti kiistä kukaan. Eikä vähättele tilanteen tuskallisuutta. Tosin enemmän EU:ssa tuntuu tällä hetkellä olevan stressiä ja tuskaa massatyöttömyyden takia.

Tuota kampanjaa silmäillessäni tuli kuitenkin jälleen väkisin mieleen, että pitääkö EU:n tätäkin asiaa touhottaa EU:n laajuisesti? Suomen osalta tarvetta ei ainakaan olisi ollut: hyvin kevyellä etsimisellä löysin Työterveyslaitoksen pätevät nettisivut, joilla työstressiä on käsitelty laajasti.

Mutta tätä se EU on: suunnitellaan, strategioidaan, visioidaan, hallinnoidaan ja projektoidaan milloin minkäkin sinänsä hyvän tavoitteen puolesta ison kaavan mukaan. Julkaisuja, ohjelmia, kampanjoita ja nettisivustoja syntyy.  Teemavuosia pidetään milloin köyhyyden poistamisen, milloin ikääntymisen nimissä. Tulokset? Paljon puhetta ja julkaisuja, jotka pääosin sisältävät jo ennestään tuttuja juttuja.

Itse seurasin hieman enemmän noita köyhyyden vähentämisen ja ikääntymisen teemavuosia. Aiheet ovat tärkeitä ja kyllähän niistäkin ääntä täytyy pitää. Ja pidetäänhän niistä! Toimeentulo-ongelmat ja vanhusten asiat ovat esillä mielestäni aika paljonkin, ihan ilman EU:n teemavuosiakin. Tai sitten niitä vain osuu silmiini uutisvirrasta aiheisiin kohdistamani kiinnostuksen takia.

Näiden EU:n teemavuosien vaikutus maailmanmenoon on käsittääkseni ollut olematon. Mutta kyllä siinä jokunen suunnittelija ja kehittäjä itsensä on työllistänyt. Itsekin siis käytin jonkin verran aikaani näiden teemavuosien seuraamiseen :) Mutta paljoa en hyötynyt. Joku harva hyvä luento tulee mieleen, etenkin tuosta köyhyysteemasta, mutta ei teemavuosi vuoria siirtänyt. Eikä varmaan edes yrittänyt siirtää.

Suhtautumiseni tämän tyylilajin EU-humppaan on hieman kahtiajakoinen. Aiheet (köyhyys, ikääntyminen, työstressi) ovat tärkeitä ja on hyvä, että niistä pidetään ääntä. Mutta toisaalta tuntuu, että aiheet on jo puitu kansallisella tasolla hyvin ja kuhunkin maahan sovitetulla tavalla sen maan lähtökohdat huomioiden. Nyt on luotu EU-tasolle yksi kerros, joka koordinoi, strategioi ja hallinnoi teemoja vielä EU-tasolla. Kevyempi kansallisten toimijoiden yhteistyöverkosto ei riitä, vaan pitää olla oikein EU-tason kunnon koneisto näitä jauhamassa. Ja komissio kiittää ja kuittaa.

Materiaaleista löytyy mm. tällaisia tuttuja hokemia:
"Johdon tulisi edistää kannustavaa työilmapiiriä ja kannustaa työntekijöitä ottamaan huolenaiheita esille ja tekemään ehdotuksia."

"Hyvä johtamistapa ja henkilöstöjohtamistaidot auttavat luomaan hyvän psykososiaalisen työympäristön. Näitä taitoja voi oppia ja kehittää."

Hohhoijaa... On kuultu nämä ohjeet jo aika monta kertaa ennenkin. Mutta nyt nämä jutut on keksitty myös EU:ssa! 

  

Lue lisää...

E-kirjamessuilla haastateltavana

Olin tällä viikolla haastateltavana Suomen ensimmäisillä E-kirjamessuilla Elisa-studiolla. Esittelin kirjoittamani kirjan "Mistä rahat?" teemoja. Viime vuonna julkaistu kirjamme käsittelee ikäihmisten hoivan rahoitusta ja kestävyysvajetta. Kiinnostavaa, eikö totta? Minusta on.

Haastattelu näkyi suorana lähetyksenä netissä ja tallenne siitä  on kestoltaan 15 minuuttia. Tuolla videolla olen melko hyvin oma itseni, toki jossain määrin kameran ja yleisön tiedostaen. Mutta jos kiinnostaa nähdä, millainen olento olen, tuosta videosta se käy aika hyvin ilmi. Haastattelijana on Virpi Kotro.





Vaalirintamalla pitää sopivasti kiirettä. Tämän viikon kiinnostavin tilaisuus oli elinkeinoelämän järjestämä puheenjohtajatentti Vanhalla ylioppilastalolla. Tähän meidänkin kirjaan sopiva yksi teema siellä oli julkisen palvelutuotannon avaaminen kilpailulle. Soini kertoi olevansa voimakkaasti julkisen terveydenhuollon kannattaja. Hän sanoi kuitenkin olevansa huolissaan siitä, että nykysysteemillä rahat ei riitä. Soinin mukaan palvelujen järjestäminen ja palvelujen tuottaminen on erotettava toisistaan. Mutta hänen mukaansa tuottajapuolella on säilyttävä riittävän vahva julkinenkin tuottaja, ettei mikään yksityinen firma pääse monopoliasemaan. Jaan kaikki nämä huolet ja kannatan näitä hänen esittämiään näkemyksiä.

Vanhalla 23.4.2014 Piritta Poikonen, Timo Soini ja Anne Louhelainen.

Lue lisää...

Verkko kiristyy

Viimeisin kolumnini julkaistiin Länsi-Uusimaassa lauantaina 12.4.2014. Käsittelin EU:n komission harjoittamaa talouskontrollia, mihin kuuluu mm. se, että Suomen budjetti pitää antaa komission hyväksyttäväksi. Minulle on tullut mielikuva, että Euroopan päälle on ikään kuin viskattu verkko, joka kiristyy, ja jonka alla Euroopan maan sätkivät ja kärsivät talouskriisin kourissa. Tässä koko kolumni:




Länsi-Uusimaa 12.4.2014

Verkko kiristyy


EU:n ote euromaiden taloudesta on kiristynyt merkittävästi viime vuosina. Komissio voi todella vaikuttaa kansallisiin budjetteihin, mikä kaventaa myös Suomen talouspoliittista liikkumavaraa. Loikat kohti EU:n keskusjohtoisempaa talouspolitiikkaa eivät olisi olleet mahdollisia ilman vallitsevaa kriisiä. Kriisin pitkittyminen palveleekin liittovaltion kyhääjiä. Samalla myös EU:n ote sosiaalipolitiikastamme kiristyy talouspoliittisen ohjauksen varjolla.


EU:n uusi talouspoliittinen ohjausjärjestelmä on sekava, mutta vahva. Talouspoliittiselle ohjaukselle on annettu uutta toimivaltaa, mikä tulee lopulta näkymään sosiaaliturvassakin köyhiä kyykyttävänä keppilinjana ja muina sosiaaliturvan heikennyksinä. Niitä ne ”työn tarjontaa lisäävät rakenteelliset politiikkasuositukset” pohjimmiltaan ovat. Talouden kimpussa häärivät myös yksityiset luottoluokittajat, joita jälleen halutaan miellyttää kovilla päätöksillä, vaikka viimeksi finanssikriisin alla nämä samaiset luottoluokittajat eivät erottaneet Ö:tä A:sta.

Komission tavoite eli kestävyysvajeen poistaminen on sinänsä hyvä. Komission arviot eri maiden vajeista ovat kuitenkin epäuskottavia: niiden mukaan Suomen kestävyysvaje olisi maailman suurin. Siksi meihin kohdistuvat myös suuret säästöpaineet, vaikkei Suomen kestävyysvaje sentään oikeasti maailman suurin ole. Komissio laskee, että esimerkiksi Italiassa kestävyysvaje on muka Suomea pienempi, vaikka Suomessa väestökehitys ja muu tilanne on Italiaa parempi.

Suomikin on siis tilivelvollinen komissiolle. Komissio ei kuitenkaan ymmärrä Suomen tilannetta eikä ehdi siihen kunnolla perehtyä - käskytettävien listalla kun on muutama muukin jäsenmaa. Talouden rakenteellista alijäämää ei voi mistään havaita, vaan se pitää arvioida. Arviolaskelmat taas riippuvat taustaoletuksista, joiden määrittelyssä komissiolla on yksinoikeus. Pienen maan on vaikea haastaa komission oletusten oikeellisuus.

Vaarana on, että komissio alkaa puuhastella eläketurvamme parissa. Ilman liittymissopimukseen saatua erityispykälää EU-sääntely vaikuttaisi jo nyt paljon enemmän työeläkkeisiimme. Eläkejärjestelmämme on mielestäni niin hyvä kuin Suomen taloushistorian kuluessa on osattu ja voitu tehdä, vaikka uudistamisen tarvetta onkin taas ilmennyt. Komissio ei vain tunnu ymmärtävän järjestelmämme mekanismeja, kuten elinaikakerrointa. Komissiota miellyttää esimerkiksi enemmän Ruotsin malli, jossa eläkkeitä leikataan, jos järjestelmän sijoitustuotot ovat huonot. Eläkkeiden leikkaus on tehty siellä jo kahtena vuonna ja tehtäneen taas tänä vuonna. Suomessa ei tällaisiin leikkauksiin ole jouduttu. 

Eikä komissiokaan pelkästään huonoja eläke-ehdotuksia ole tehnyt, vaan osa niistä on jopa kannatettavia, kuten esimerkiksi täydentävien lisäeläkkeiden roolin parantaminen. Juuri tässä asiassa Suomi on kuitenkin valitettavasti ymmärtänyt väärin komission suositukset ja vapaaehtoisen eläkesäästämisen keinoja on meillä huononnettu.

Sosiaaliturvaan kohdistuu kova eurooppalainen yhdenmukaistamisen paine. Suomen ongelma on, että sosiaaliturvamme malli ei ole EU:n enemmistön kaltainen eikä Suomella ole riittävää poliittista painoarvoa EU:ssa. Lisäksi euro ja EU rajoittavat Suomen keinovalikoimaa pärjätä maailmantalouden kilpajuoksussa. Se taas lopulta heikentää taloudellisia mahdollisuuksia pitää yllä edes nykyisen kaltaista sosiaaliturvaamme.


PIRITTA POIKONEN
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps)

Lue lisää...

Kampanjakuulumisia

Hyvinkäällä 12.4.2014

Huh hei... kiirettä pitää! Ei meinaa blogiinkaan ehtiä kirjoitella mitään!

EU-vaalitouhu on pyörähtänyt täysillä käyntiin. Kiertelin jo akselilla Turku - Kotka syksyn puolella ennen joulutaukoa, mutta nyt tositouhun alettua on jo tullut nähtyä paljon paikkakuntia: mm. Kuopio, Vantaa,  Nurmes, Iisalmi, Siilinjärvi, Sotkamo, Kajaani, Juuka, Valtimo, Joensuu, Nummela, Hyvinkää... ja lisää on tulossa. Huomenna menen Saloon messuille. Kalenteri on täynnä.





Kuume ja köhä kaatoivat ehdokkaan sairaspetiin

Tahtia hidasti paha kuume ja köhä, joka tarttui EU-vaaliohjelmamme julkaisutilaisuudessa Finlandia-talolla useampaankin meidän ehdokkaista ja moneen muuhun juhlissa käyneeseen. En muista aikuisiällä noin kovaa kuumetta olleen: kovimmillaan mittasin 39,6 C ja olin kuitenkin ottanut kuumelääkettäkin. Mutta kyllä tämä tästä. Perussuomalaisten EU-vaaliohjelma on todella hyvä. Tasapainoista asiaa. Vakavaa asiaa. Ohjelma löytyy täältä, mutta lue nyt tämä postaus ensin loppuun ;) Pääpointti ohjelmassamme on: "Vähemmän, mutta parempaa EU:ta". HUOM: meillä todella sanotaan, että vähemmän.


Nordean vaalipaneeli ollut paras



Nordean eurotalous-paneeli 3.4.2014. Minä oikealla.

Muutamiin vaalipaneeleihinkin olen osallistunut. Nordean eurotalousaiheinen paneeli Vanhalla Ylioppilastalolla on ollut mielenkiintoisin ja kaikin puolin paras. Tiukasti oikeaa merkityksellistä asiaa! Muut panelistit olivat Johannes Koskinen (SDP), Sirpa Pietikäinen (Kok) ja Mikael Pentikäinen (Kesk). Hyvin pärjäsin eikä kuumekaan haitannut pahasti. Olihan se lämpö siinä vaiheessa jo alle 38 C sentään. Koitin kyllä vielä aamulla saada sijaista, sillä en tykkää terveydellä leikkiä, mutta itse oli lopulta osallistuttava. 


Muut puolueet eivät nyt enää halua edes puhua eurokriisistä!?

Eilen illalla olin Nummelassa Vihdin Vasemmistoliiton paneelissa, jossa aiheena oli EU ja arki. Oli todella kivaa olla Nummelassa vaalityössä, koska työmatkamme varrella oleva Nummela on "kotikylämme", vaikka lohjalaisia olemmekin: asioimme Nummelassa niin ruoka- kuin kenkäkaupassa, Globe Hopesta olen ostanut paljon vaatteita, rakas punttisalimme on siellä ja autotkin olemme viime vuosina ostaneet Nummelasta.

Hyvin mielenkiintoista oli se, että talouskriisistä ja euron ongelmista ei ollut lupa eilisessä

Nummelassa 11.4.2014

paneelissa puhua mitään... Tässä on edessä muitakin paneeleja, joissa talousasiat on rajattu pois. Huvittavaa suorastaan, että nämä liittovaltiota haluavat tahot eivät todellakaan halua puhuttavan EU:n suurimmasta ongelmasta ja ylipäänsä EU:n suurimmasta jutusta eli talouskriisistä... Eivätkä liittovaltiostakaan uskalla puhua, vaikka sinne meitä koittavat viedä! Menohan on pian kuin kansanäänestyksen alla 1994, jolloin kaikki kritiikki vaiettiin! Tyypillistä EU-fanatismia. Pulinat pois ja eliitti määrää.


Juuret Itä-Suomessa

Sukulaisia tavattiin Valtimolla 7.4.2014

Tein viime viikonloppuna neljän päivän reissun Itä-Suomeen. Sukujuureni ovat Pohjois-Karjalassa ja isäni asuu Juuassa. Oli todella kiva liikkua itselleni rakkaissa "mummolan maisemissa" sekä nähdä tuttuja ja tuntemattomia kasvoja. Vastaanotto oli lämmin sekä paikallisten Persussuomalaisten että muiden taholta. Kävin vielä tällä viikolla loppuviikosta erillisellä yhden päivän reissulla Joensuussa kevätmarkkinoilla, jotka nekin olivat menestys ja uusia aivan mahtavia tuttavuuksia tuli solmittua. Iskän auton mittariin kertyi neljän päivän reissulla yli 1000 km, nuo kaikki kilometrit siis Itä-Suomessa. Toukokuun alussa teen vielä parin päivän kierroksen Itä-Suomessa.


Ylä-Karjala 4.4.2014

Sotkamo-lehti teki jutun toritapahtumastamme ja yleensä Sotkamon kunnallispoliittisesta tilanteesta.
Samoin Ylä-Karjala kirjoitti Nurmeksen vierailustani. Nummelassa pidetyn Vihdin Vasemmistoliiton paneelin tallenne on tulossa nettiin, mutta vielä en löytänyt linkkiä.





Kampanjatuote myyntiin! Mutta EI TOSIKOILLE!

Tukiyhdistykseni myy Suomessa valmistettuja "Hyvä Persu" naisten pöksyjä. Kaikki tuotto käytetään EU-vaalikampanjaani. Tilaukset osoitteeseen pirittapoikonen@hotmail.com . Hinta 20 € + 1 € postimaksu.

Tämä pöksyidea oli aivan pakko toteuttaa, kun se päähämme taannoin pälkähti. Vastaanotto on ollut 99,99 % positiivinen ,vaikka toki hieman mietimme, josko joku tiukkapipoisin vetää herneen nenään. Noh, tätä elämää ei tiukkapipojen ehdoilla eletä ja vähissä ovat kireät pipot olleetkin! Eiku tilaamaan. Tosikoille näitä EI EDES MYYDÄ :D

Näitä on liikkeellä jo joukoittain :)

Lue lisää...

SOTE-sopu tuli, OK

Yllätyin positiivisesti eilisestä uutisesta, jonka mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksen peruslinjoista oli päästy fiksuun ratkaisuun. Opposition avustuksella, kuinkas muuten. Harmittaa oikeastaan vain se, että tässä on tuhlattu kolme vuotta karmeiden viritysten rakenteluun jankkaamalla vahvaa peruskuntaa, vastuukuntaa ja kuntien pakkoliitoksia. Ihme näytelmä, joka sitten muutamassa päivässä ottikin uuden suunnan ja umpisolmu aukesi. Mikä lie sitten ollut itse kunkin tavoittelema lopputulos jo alun alkaenkin...


Jotain ruotsalaista

Nyt päätetty malli on mielestäni sukua Ruotsin mallille, jonka pikkuserkkuja vähintään taas ovat olleet Perussuomalaisten peruskunta-piirikunta -malli ja Kepun kotikunta-maakunta -malli. Ruotsissa terveydenhuolto on irrotettu kunnista maakäräjätasolle. Toisaalta siellä sosiaalipalvelut ja vanhusten pitkäaikaishoito ovat edelleen kuntatasolla. Tällainen toimien jako kunnille ja maakäräjille onkin ollut ongelmallista. Suomessa mennään nyt sosiaali- ja terveydenhuollon osalta Ruotsia pidemmälle, kun meillä ERVA-alueille siirretään koko terveydenhoidon lisäksi sosiaalihuolto ja myös ikäihmisten palvelut. Näin paranevat linkit perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon sekä sosiaalihuollon välillä. Tai ainakaan kuilu niiden välillä ei repeä nykyistä suuremmaksi. Ruotsin mallin mukaisia maakäräjiä meille ei kuitenkaan ainakaan tämän päätöksen myötä ole tulossa. Ruotsissahan maakäräjät päättävät myös liikenteestä ja maankäytöstä ja sillä on verotusoikeus. Rahoitusmallihan meillä on vielä kokonaan ratkomatta. Samoin vallankäytön lopulliset jakotavat. Siinäpä pari "pientä yksityiskohtaa" ratkottavaksi.

Kipein perusongelma säilyy kuitenkin samana, olipa hallintomalli mikä vaan: kuinka kauas palvelut karkaavat tässä harvaan asutussa pitkien välimatkojen Suomen maassa. Jotain rajaa ja kohtuullisuutta pitää olla!

Kuva: YLEn verkkosivut

Jotain rohkeaa

Loikka viiden ERVAn malliin oli pidempi kuin mitä rohkeimmissakaan kaavailuissa oli aiemmin esitetty. Ainakaan puolueiden toimesta. THL oli esittänyt tällaista viiden alueen mallia ja Kela on omissa ulostuloissaan mennyt vieläkin pidemmälle ja esitellyt sille luontevinta mallia, jossa olisi vain yksi kansallinen terveysrahasto. Kelan kaavailuissa olisi yleinen terveysvakuutus, jonka kunta ottaisi asukkailleen. Palvelujen järjestämisvastuu siirtyisi kunnilta kansalliselle vakuutuslaitokselle. Yhden vastuujärjestäjän malli on käytössä esim. Isossa-Britanniassa. Siellä kansallinen terveydenhoitosysteemi NHS on todella ylpeyden aihe, kuten Lontoon olympialaisten avajaisissakin nähtiin. Siis ajatelkaa: kansakunta haluaa tuollaisessa tilaisuudessa tuoda näyttävästi esiin terveydenhoitosysteeminsä ja lavalla loistivat kirjaimet NHS. Ihan kuin meillä Suomessa arvokisojen avajaisissa vastaavasti suitsutettaisiin Kelaa ;)


Jotain riskipitoista

Päätöksenteon karkaaminen liian kauas on tietysti riski. Omat kokemukseni Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin eli HUS:n uutena valtuutettuna ovat vielä aika vähäisiä eli en osaa sanoa kuntayhtymän olemuksesta kamalan paljoa. Asiat tulee meille valtuustoon eteen melko valmiina, kuten ne kyllä tulee ihan Lohjan valtuustonkin tasolla. Sitä vartenhan valmisteluprosessi on, että asiat "rakennetaan" pitkälle jo ennen kuin viimeinen päättävä kokous on käsillä. Toivottavasti ERVA-alueiden päätöksenteossa valitut pääsevät pureutumaan asioihin kunnolla jo valmisteluvaiheessa ja näin kansalaistenkin ääni tulee kuuluviin. Ettei käy niin, että ammattikunnat junailevat asioita vain omaksi mielikseen. Asiakaslähtöisyys pitää olla ykkösnäkökulma. Siihen ehdottaisin ratkaisuksi kilpailua asiakkaista ja tulospalkkioiden hyödyntämistä. Asiakkaan valinnanvapaus on tuolla Isossa-Brianniassakin ollut toiminnan juju, millä on saatu vapautettua paljon "markkinavoimaa" parantamaan julkista NHS-systeemiä.


Jotain parannusta 

Toivottavasti SOTE-uudistuksella voidaan vähentää eriarvoisuutta oikeasti. Lisäksi julkisen palvelutuotannon tuottavuutta pitää pystyä parantamaan päällekkäisyyksiä purkamalla, sujuvoittamalla palveluketjuja ja kohdentamalla toimenpiteet ja resurssit asiakkaan kannalta oikeaan aikaan.

Taas pitää hyräillä Juicen sävelin ja puolisoni mukailemin sanoin: "Kato terveys, se on kallista, se ei riipu hallintomallista...".

Lue lisää...

Taas pari matkaa Brysseliin

Kärjestään kokonaan pois kulunut repaleinen EU-lippu.

Olen tässä maaliskuun alkupuolella kerinnyt käväistä pari kertaa työmatkalla Brysselissä. Kevättä pukkaa. Ensimmäisen reissuni aikaan tosin Suomessakin oli jo hyvin lämmintä, joten lämpötila ei lyönyt ällikällä. Tämän viikon reisulla sitten lähtöpisteessä Lohjalla oli aamuvarhain -10 C ja Brysselissä +10 C. Eihän siinä muuta kuin untuvatakki jäi auton takapenkille lentokentän parkkihalliin ja jatkoin kevyemmissä varusteissa reissuun.

Mitäs me lobbarit siellä Brysselissä tällä kertaa tehtiin? Eipä taaskaan mitään outoa tai hohdokasta. Puimme komission, valvovan viranomaisen EIOPA:n ja Euroopan neuvoston tekemiä esityksiä, jotka vaikuttavat meidän toimialaan eli henki- ja henkilövakuutuksiin ja aivan erityisesti eläkkeisiin.



Kevät on jo melko pitkällä Brysselissä.

Missä EU, siellä ongelma. Oikeasti.

Usein tekisi mieli sanoa ihan ääneen, että "Missä EU, siellä ongelma!", kun eihän erilaisten kansallisten näkökulmien yhteensovittaminen ole helppoa. Mutta sitä on EU... Kaikki samaan muottiin ja pahimillaan lopputuloksena on sellaisia vaihtoehtoja, joita kukaan ei alun perin halunnut! Ei kansalaiset, ei yritykset, ei EU. Parhaimmillaan toki saatetaan saada aikaiseksi monia tyydyttävä kompromissi, jonka kanssa voidaan elää sopuisasti. Huonojen ratkaisujen kanssa eletään sitten hampaita kiristellen. Sama vaikeus löytää yhteinen eurooppalainen tahtotila ja ääni koskee useimpia toimialoja eikä siis suinkaan ole vain meidän alalle ominaista.


Ukraina



NATOn uusi päämaja rakentuu.

Jälkimmäisen reissupäiväni aikana Ukrainan tilanteen suhteen tapahtui suuria. Pystyin seuraamaan huonosti uutistarjontaa, mutta toki huomasin sen, että Putin piti puheensa ja allekirjoitti Krimin liittämistä koskevat paperit. Sieltä minä sitten illalla lensin Naton päämajan varjosta kolmisen tuntia lähemmäs Venäjää rakkaaseen koti-Suomeen. Siihen somasti Venäjän viekkuun.

Minulla ei ole kovin valmista ja väkevää kantaa vellovaan kriisiin. Olen hyvin pitkälti puoleemme johdon kanssa samoilla linjoilla. Mielestäni Venäjän toimet eivät ole mitenkään toivottavia eivätkä ne maailmaan rauhaa luo, mutta Ukrainan sisäpoliittinen tilanne ei ole niin mustavalkoinen kuin mitä länsimedia toitottaa. Kumpikin osapuoli on osannut toimia arveluttavasti. Korruptio ja autoritäärisyys on tavallista molemmissa leireissä. Siksi en tähän asiaan ala näillä tiedoillani leimakirveellä tämän pahemmin nyt hutkimaan. Mutta kysyä tietysti pitää, että mitäs se Venäjä alkaa toisen maan sisäisiin asioihin alkaa puuttua. Krim on lisäksi varsin kaukana Ukrainan levottomuusalueista. Ja eihän tuota Krimiä ole YK:ssa käsitelty lainkaan. Suomen kannalta itsestään selvästi lisävaikeutta tuo se, että meillä tuota yhteistä rajaa on Venäjän kanssa pitkä pätkä aina vaan ja ikuisesti ja että EU:n talouspakotteilla harrastamasta pullistelusta lankeaa iso lasku juuri Suomelle. Tulisiko siitä hyvästä vaikka EU:n tukipaketteja Suomeen? No tuskinpa vaan. Meille on tässäkin kriisissä varattuna tuo maksumiehen rooli...

Ukrainan kriisi tarjoaa toki oivan keppihevosen liittovaltion kannattajille. He voivat hehkuttaa EU:ta rauhan takaajana ja he voivat näin myös siirtää keskustelun EU:n ulkorajalle ja yli. Kovin rauhattomalta meno EU:n rajojen sisällä on kuitenkin minun mielestäni viime vuosina vaikuttanut: karmea eurokriisi, talouden lamaantuminen, valtava työttömyys ja poliittinen hätäpäissään tehty runnominen pahoinpitelevät muutoin niin hienoa maanosaamme Eurooppaa. Mutta näistä ei nyt tarvitse vakavissaan puhua, kun voidaan keskittyä kauhistelemaan Ukrainan tilannetta. Mikä kiistämättä onkin paha! Mutta eurovaaleissa on kyse myös ja isosti em. vaikeista EU:n ihan itse aiheuttamista EU:n sisäisistä ongelmista!

Schumanin aukio. Oikealla näkyy komissiota ihan vähän.

Itse olen kiinnittänyt erityisesti huomiota Ukrainan kriisin käänteiden nopeuteen. Tilanne on toki kehkeytynyt pitkään, mutta suureet käänteet ovat minun mielestäni vyöryneet nopeasti: väkivaltaisuudet, Janukovitsin lähtö ja Krimin kansanäänestyksen toimeenpano. Maailman johtajille toivon malttia ja viisautta. Ja pullistelun sijaan aitoa tahtoa rauhaan, vaikka vastapuolen tempaukset ottaisivatkin päähän.

Lue lisää...

Hoivamaksujen villi länsi

Länsi-Uusimaan juttu Kultakartanosta (12.3.2014) sai minut kiehumaan  kiukusta pariin otteeseen. Jutussa kerrottiin uuden palveluasumisyksikön Kultakartanon rakentamisesta.

Hieno homma sinänsä, mutta jutussa ei sanallakaan vihjaistu hoivan rahoituspuolesta. Ei tietenkään. Kehuttiin vain sitä, miten Lohjalla on muuta maata vähemmän laitoshoitoa. Kuulostaa päällepäin hyvältä. Mutta tämän trendin vaikutus kuntalaisen lompakkoon voi olla dramaattinen.

Nimittäin jos laitoshoitoa oikeasti tarvitsevia pidetään palveluasumisen puolella, missä hoiva sinänsä on samanlaista laadullisesti ja määrällisesti, päästään asiakkailta nyhtämään palvelumaksuina paljon enemmän kuin mitä heiltä saataisiin irti laitoshoidon puolella. Tämä on väärin. Mutta tätä harrastetaan kautta Suomen: vanhainkodin sijaan ovenpieleen laitetaankin palvelutalon kyltti ja kuin taikaiskusta asiakasmaksupolitiikka muuttuu dramaattisesti. Tämä on pitkään tiedossa ollut ongelma, mutta harvinaista, että viranhaltijat tämän vallitsevan asiantilan näinkin suoraan myöntävät.

Tässä mielipidekirjoitukseni Länsi-Uusimaassa 13.3.2014:

Hoivamaksujen villi länsi

Hienoa, että Kultakartanoa rakennetaan (LU 12.3.2014). Hoivamaksujen ”villin lännen meno” tuli jutusta kuitenkin räikeästi esiin. Asiaa koskevalla lainsäädännöllä alkaa olla jo kiire.

Kultakartano on tehostetun palveluasumisen yksikkö. Kuitenkin ”osa asukkaista on hyvinkin huonokuntoisia”. Miksi heidät siis jätetään pelkän palveluasumisen varaan? Syy selviää samaisesta jutusta: ylilääkäri Hammarén kertoo, että ”hoivan ja hoidon määrässä ei kuitenkaan välttämättä ole laitospaikan ja tehostetun asumisen yksikön välillä eroa.” Puhutaan siis samanlaisesta hoivasta. Missä se ratkaiseva ero sitten on? Vastaus: asiakkaalta perittävissä maksuissa! 

Kuntalainen, joka on laitoshoidossa, maksaa hoivasta enintään 85 % nettotuloistaan. Hintaan sisältyy kaikki. Jos taas hänet pidetään palveluasumisen yksikössä, kuten Kultakartanossa, hän maksaa kaiken itse: vuokran, lääkkeet, ruuan, siivouksen, hoivan. Kultakartanon tyyppisen asumispalvelun kokonaismaksulle ei ole olemassa mitään laista tulevaa kattoa. Vanhus voi pakon edessä joutua käyttämään säästönsä ja myymään kotinsa selvitäkseen maksuista. On hieman epäselvää, tapahtuuko tätä ja missä määrin Lohjalla. Mutta monessa kunnassa tapahtuu. 

Itse kannatan sitä, että hoivan rahoituksessa hyödynnetään paremmin ikääntyvien ikäluokkien omaa varallisuutta. Mutta ei sitä näin saa tehdä: epäreilusti ja pakolla! On hyvin sattumanvaraista, kuka kuntalainen saa saman määrän hoivaa edullisemman taksan mukaan ja kuka joutuu maksamaan paljon enemmän. Myös tilanne eri kuntien välillä vaihtelee.  

Samanlaiseen hoivaan on päästävä samanlaisilla maksuperusteilla. Kunnan pitäisi kuitenkin aina tarjota vaihtoehtona palveluseteliä. Tällöin kuntalainen, jolla maksuhalua ja -kykyä on, voisi vapaaehtoisesti käyttää omia varojaan täydentävänä rahoituksena ja hän saisi edes valita hoivapaikkansa itse. Hinnoittelemalla setelin fiksusti kunta voisi jopa säästää.

Piritta Poikonen
Kaupunginvaltuutettu (ps)

Lue lisää...

Hoivan ryhtiliike

Viimeisin kolumnini Länsi-Uusimaassa (7.3.2014) käsitteli jälleen hoivaa.

Hoivan ryhtiliike

Ikäihmisten hoivan parantaminen edellyttää hoivalupauksen selkeyttämistä, kustannusrakenteen läpivalaisua ja rahoituksellisten lisämahdollisuuksien henkistä hyväksymistä. Pelkkä yksittäistapausten äärellä kauhistelu ei nyt riitä, vaan tarvitaan koko järjestelmän ryhtiliike. Ilman tehokkaampaa ja taloudellisesti kestävämpää järjestämistapaa joudumme suremaan hoivan riittämättömyyttä jatkossakin.  

Ensiksi pitäisi päättää ja kertoa julki se, mitä hoiva Lohjalla tarkoittaa. Pelkkiin yleisiin laatusuosituksiin viittaaminen ei riitä, vaan on todella kerrottava julki esimerkiksi se, kuinka paljon ulkoilua, kuinka monta lämmintä ateriaa päivässä ja kuinka usein tapahtuvia peseytymisiä Lohja vähintään takaa hoivan tarpeessa oleville ikäihmisilleen. Nämä luvatut asiat on sitten hoidettava. Toisissa hoivapaikoissa nämä laatuvaatimukset kyetään täyttämään vähemmällä määrällä käsipareja kuin toisissa. 

Helppo ratkaisu olisi asettaa numeroin ilmaistut hoitajamitoitukset. Tällaiset mekaaniset hoitajamitoitukset ovat kuitenkin vain silmänlumetta. Ne johtaisivat lopulta siihen, että sinnekään, missä tarvittaisiin vähimmäismitoitusta enemmän resursseja, niitä ei myönnettäisi. Laskennallisen minimin täyttämisellä kaikki olisi mukamas OK eikä sillä, mitä oikeasti saadaan aikaan, ole siinä katsannossa niin väliä - mutta byrokraatin ja päättäjän selustat olisivat tällä mekaanisella mitoituksella toki kätevästi turvattu. Sitovat laatuvaatimukset ovat siksi laskennallisia mitoituksia oikeampi, vaikkakin vaativampi tapa ratkaista asia.

Toinen tärkeä askel hoivan parantamisessa on läpivalaista hoivatyön, tilojen, välineiden ja hallinnon määrä eri hoivapaikoissamme. Näin saadaan selville lohjalaisen hoivan kuukausihinta. Laadin tästä ryhmämme valtuustoaloitteen vuosi sitten, mutta tuolloin hintatiedot tuntuivat joko olevan jo selvillä (siis joitain tietoja jossain valtavan budjettimateriaalin syövereissä…) tai sitten asian selvittäminen tuntui vaativan liikaa esimerkiksi lääkäreiden työaikaa. Pienenä vinkkinä kerrottakoon, että ei yksityisissä lääkärifirmoissa lääkärit näitä suoritehintoja laskeskele. Siellä asialle laitetaan talouden ja hallinnon ammattilaiset. Nyt onneksi koko Lohjan talouden tuottavuushankkeessa tämä kustannusten selvittäminen tunnutaan otettavan tosissaan ja laskutikkukin löytänee oikealle työpöydälle. Löysät pois ja lisäresursseja sinne, missä niitä todella tarvitaan!

Kolmas toimenpide on monipuolistaa hoivan rahoitusta. Perinteinen verorahoitteinen järjestelmämme on tuttu ja siksi turvallinen ja sillä saadaan tasattua riskejä. Mutta tulevien vuosikymmenten hoivalaskua emme saa kokonaan maksettua pelkillä veroilla ja asiakasmaksuilla. Koska iso osa hoivaa on asumista, jonka maksamme muutoinkin itse, voisi omalla rahoituksella olla nykyistä isompi rooli. Lisäksi suomalaisilla on varallisuutta enemmän kuin koskaan ennen. Palvelusetelillä henkilön omia varoja ja yhteiskunnan antamaa turvaa voitaisiin yhdistää vapaaehtoisesti. Tein palvelusetelistäkin ryhmämme aloitteen, joka sai hyvää vastakaikua ja laittoi rattaita omalta osaltaan liikkeelle. Järkevästi hinnoitellulla palvelusetelillä saadaan säästöjä kunnalle – kunhan ne kunnan omat tuotantokustannukset tunnetaan! Setelin hinnan tulee kuitenkin olla riittävän korkea kuntalaisen kannalta. Palveluseteli on yksi hyvä apuväline hoivan ryhtiliikkeessä, mutta se on kuitenkin vain osa ratkaisua.

Piritta Poikonen
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps)

Lue lisää...