sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Valikoivaa historian muistelua

Tunnen olevani maahanmuuttokysymyksessä keskitien kulkija. Vaikkei sellaisia joidenkin väitteiden mukaan voi olla. No tottakai voi. En ole kovin kriittinen, mutta en kovin myönteinenkään. Uskon helposti, että monella maahantulijalla on monenlaista mielessään, mutta uskon helposti senkin, että jopa nämä  "iPhone-miehet" voisivat olla kotimaassaan hengenvaarassa. Minulla on suuri hätä ja ahdistus niiden naisten, lasten ja vähävaraisten puolesta, jotka eivät pääse pakoon sodan keskeltä.

Keskustelussa on vedottu historiaan ja sen aiheuttamiin velvoitteisiin. Tänään esimerkiksi vaaditaan Unkaria muistamaan omaa pakolaismenneisyyttään, kun 1950-luvulla sieltä joutui lähtemään satojatuhansia ihmisiä Neuvostoliittoa pakoon. Tosin sieltä joutui silloin lähtemään länsimaihin juuri se länsimaalaishenkisin joukko. Nythän Eurooppaan tulee sankoin joukoin ihmisiä, joille länsimaiset arvot ja tavat ihan jo naisten asemaa myöten ovat hyvin outoja. Voipi olla enempi sopeutumiskitkaa odotettavissa.

Tulipa mieleen sekin, että aina kun Kreikan kriisin väännöt ovat olleet tiukimmillaan, Saksan massiivisten velka-armahdusten historiaa ei tunnu muistavan kukaan... Eli muistellaan historiasta aina sitä palaa, mikä parhaiten sopii omaan nykyagendaan.

Ruotsissakin joku ministeri loihe lausumaan, että Suomen pitää muistaa oma historiansa ja se, että Ruotsi otti aikoinaan 70 000 suomalaista sotalasta. Kiitos kaunis siitä. Voin vannoa, että jos Suomeen olisi nyt pyrkimässä Syyriasta pikkulapsia, tunnelma olisi jokseenkin erilainen. Tällä hetkellähän Suomeen tulee kuitenkin hyvin vähän turvapaikanhakijoita Syyriasta ja lapsia on tulijoissa todella vähän. Irakilaisia nuorehkoja miehiä taas on tulijoissa todella paljon.

Kaikkia hädänalaisia pitää tietenkin auttaa, mutta jos nyt kerta kaivellaan Suomen sotalapset keskusteluun, niin kaivellaan sitten kunnolla koko kuvio. Olisi hyvä ruotsalaisministerin miettiä läpi sekin, että jos suomalaiset parhaassa "puolustusvoimaiässä" olevat lihaksikkaat miehet olisivat sodan aikana paenneet rintamalta Neukkulan painaessa itärajalla päälle, voisi Ruotsissakin olla kieliopin tunneilla hieman eri säännöt nykyään taululla.

Historiasta siis kumpuaa monenlaista velkaa, jos oikein kaivellaan. Otetaan ennemmin historiasta opiksi velkataulukoita vertailematta.

Mielestäni tämä kuva kuittaa ruotsalaisministerin puntaroinnin tehokkaasti:


Tilanne on sotaisilla alueilla järkyttävä ja Euroopassa paikoitellen kaoottinen. Jäitä haittuun kaikille äärilaitojen huutelijoille. Kummallakin laidalla on jotain pointtia ja minä ainakin tajuan, mistä se huutelu eri laidoilla kumpuaa. En hyväksy sellaisenaan, mutta tajuan.

Maailma ei pikku piknikpelleilyillä muutu kuin korkeintaan kärjistetymmäksi. Vastenmielistä tuollainen ihmisten hädällä ratsastaminen. Siis hei kamoon: pidetään "koko kansan piknikpäivä", kun ihmisiä hukkuu mereen, kriisit jatkuvat, ihmiset traumatisoituvat ja vastaanottokeskusten liepeillä on jo ikäviä häiriöitä ilmennyt. Ei minulla ole kuulkaa piknikfiilistä pätkääkään tällä hetkellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti