maanantai 28. huhtikuuta 2014

Tarvitaanko työstressiinkin EU:n kampanjaa?

Osuipa silmiini uutinen siitä, miten kovin tyytyväinen komissio on EU:n laajuiseen työstressin hallinnan tiedotuskampanjaan. Työstressin hallinnan kampanjan suomenkielisiltä sivustoilta löytyy monenmoista materiaalia. Kampanja kestää 2014 - 2015 ja sen tavoitteena on kasvattaa tietoisuutta työstressistä ja työn psykologisista riskeistä.

Työstressi on hitonmoinen piina sille, joka sen kourissa kärsii. Sitä ei varmasti kiistä kukaan. Eikä vähättele tilanteen tuskallisuutta. Tosin enemmän EU:ssa tuntuu tällä hetkellä olevan stressiä ja tuskaa massatyöttömyyden takia.

Tuota kampanjaa silmäillessäni tuli kuitenkin jälleen väkisin mieleen, että pitääkö EU:n tätäkin asiaa touhottaa EU:n laajuisesti? Suomen osalta tarvetta ei ainakaan olisi ollut: hyvin kevyellä etsimisellä löysin Työterveyslaitoksen pätevät nettisivut, joilla työstressiä on käsitelty laajasti.

Mutta tätä se EU on: suunnitellaan, strategioidaan, visioidaan, hallinnoidaan ja projektoidaan milloin minkäkin sinänsä hyvän tavoitteen puolesta ison kaavan mukaan. Julkaisuja, ohjelmia, kampanjoita ja nettisivustoja syntyy.  Teemavuosia pidetään milloin köyhyyden poistamisen, milloin ikääntymisen nimissä. Tulokset? Paljon puhetta ja julkaisuja, jotka pääosin sisältävät jo ennestään tuttuja juttuja.

Itse seurasin hieman enemmän noita köyhyyden vähentämisen ja ikääntymisen teemavuosia. Aiheet ovat tärkeitä ja kyllähän niistäkin ääntä täytyy pitää. Ja pidetäänhän niistä! Toimeentulo-ongelmat ja vanhusten asiat ovat esillä mielestäni aika paljonkin, ihan ilman EU:n teemavuosiakin. Tai sitten niitä vain osuu silmiini uutisvirrasta aiheisiin kohdistamani kiinnostuksen takia.

Näiden EU:n teemavuosien vaikutus maailmanmenoon on käsittääkseni ollut olematon. Mutta kyllä siinä jokunen suunnittelija ja kehittäjä itsensä on työllistänyt. Itsekin siis käytin jonkin verran aikaani näiden teemavuosien seuraamiseen :) Mutta paljoa en hyötynyt. Joku harva hyvä luento tulee mieleen, etenkin tuosta köyhyysteemasta, mutta ei teemavuosi vuoria siirtänyt. Eikä varmaan edes yrittänyt siirtää.

Suhtautumiseni tämän tyylilajin EU-humppaan on hieman kahtiajakoinen. Aiheet (köyhyys, ikääntyminen, työstressi) ovat tärkeitä ja on hyvä, että niistä pidetään ääntä. Mutta toisaalta tuntuu, että aiheet on jo puitu kansallisella tasolla hyvin ja kuhunkin maahan sovitetulla tavalla sen maan lähtökohdat huomioiden. Nyt on luotu EU-tasolle yksi kerros, joka koordinoi, strategioi ja hallinnoi teemoja vielä EU-tasolla. Kevyempi kansallisten toimijoiden yhteistyöverkosto ei riitä, vaan pitää olla oikein EU-tason kunnon koneisto näitä jauhamassa. Ja komissio kiittää ja kuittaa.

Materiaaleista löytyy mm. tällaisia tuttuja hokemia:
"Johdon tulisi edistää kannustavaa työilmapiiriä ja kannustaa työntekijöitä ottamaan huolenaiheita esille ja tekemään ehdotuksia."

"Hyvä johtamistapa ja henkilöstöjohtamistaidot auttavat luomaan hyvän psykososiaalisen työympäristön. Näitä taitoja voi oppia ja kehittää."

Hohhoijaa... On kuultu nämä ohjeet jo aika monta kertaa ennenkin. Mutta nyt nämä jutut on keksitty myös EU:ssa! 
  
Lue lisää...

perjantai 25. huhtikuuta 2014

E-kirjamessuilla haastateltavana

Olin tällä viikolla haastateltavana Suomen ensimmäisillä E-kirjamessuilla Elisa-studiolla. Esittelin kirjoittamani kirjan "Mistä rahat?" teemoja. Viime vuonna julkaistu kirjamme käsittelee ikäihmisten hoivan rahoitusta ja kestävyysvajetta. Kiinnostavaa, eikö totta? Minusta on.

Haastattelu näkyi suorana lähetyksenä netissä ja tallenne siitä  on kestoltaan 15 minuuttia. Tuolla videolla olen melko hyvin oma itseni, toki jossain määrin kameran ja yleisön tiedostaen. Mutta jos kiinnostaa nähdä, millainen olento olen, tuosta videosta se käy aika hyvin ilmi. Haastattelijana on Virpi Kotro.





Vaalirintamalla pitää sopivasti kiirettä. Tämän viikon kiinnostavin tilaisuus oli elinkeinoelämän järjestämä puheenjohtajatentti Vanhalla ylioppilastalolla. Tähän meidänkin kirjaan sopiva yksi teema siellä oli julkisen palvelutuotannon avaaminen kilpailulle. Soini kertoi olevansa voimakkaasti julkisen terveydenhuollon kannattaja. Hän sanoi kuitenkin olevansa huolissaan siitä, että nykysysteemillä rahat ei riitä. Soinin mukaan palvelujen järjestäminen ja palvelujen tuottaminen on erotettava toisistaan. Mutta hänen mukaansa tuottajapuolella on säilyttävä riittävän vahva julkinenkin tuottaja, ettei mikään yksityinen firma pääse monopoliasemaan. Jaan kaikki nämä huolet ja kannatan näitä hänen esittämiään näkemyksiä.

Vanhalla 23.4.2014 Piritta Poikonen, Timo Soini ja Anne Louhelainen.






Lue lisää...

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Verkko kiristyy

Viimeisin kolumnini julkaistiin Länsi-Uusimaassa lauantaina 12.4.2014. Käsittelin EU:n komission harjoittamaa talouskontrollia, mihin kuuluu mm. se, että Suomen budjetti pitää antaa komission hyväksyttäväksi. Minulle on tullut mielikuva, että Euroopan päälle on ikään kuin viskattu verkko, joka kiristyy, ja jonka alla Euroopan maan sätkivät ja kärsivät talouskriisin kourissa. Tässä koko kolumni:



Länsi-Uusimaa 12.4.2014

Verkko kiristyy


EU:n ote euromaiden taloudesta on kiristynyt merkittävästi viime vuosina. Komissio voi todella vaikuttaa kansallisiin budjetteihin, mikä kaventaa myös Suomen talouspoliittista liikkumavaraa. Loikat kohti EU:n keskusjohtoisempaa talouspolitiikkaa eivät olisi olleet mahdollisia ilman vallitsevaa kriisiä. Kriisin pitkittyminen palveleekin liittovaltion kyhääjiä. Samalla myös EU:n ote sosiaalipolitiikastamme kiristyy talouspoliittisen ohjauksen varjolla.


EU:n uusi talouspoliittinen ohjausjärjestelmä on sekava, mutta vahva. Talouspoliittiselle ohjaukselle on annettu uutta toimivaltaa, mikä tulee lopulta näkymään sosiaaliturvassakin köyhiä kyykyttävänä keppilinjana ja muina sosiaaliturvan heikennyksinä. Niitä ne ”työn tarjontaa lisäävät rakenteelliset politiikkasuositukset” pohjimmiltaan ovat. Talouden kimpussa häärivät myös yksityiset luottoluokittajat, joita jälleen halutaan miellyttää kovilla päätöksillä, vaikka viimeksi finanssikriisin alla nämä samaiset luottoluokittajat eivät erottaneet Ö:tä A:sta.

Komission tavoite eli kestävyysvajeen poistaminen on sinänsä hyvä. Komission arviot eri maiden vajeista ovat kuitenkin epäuskottavia: niiden mukaan Suomen kestävyysvaje olisi maailman suurin. Siksi meihin kohdistuvat myös suuret säästöpaineet, vaikkei Suomen kestävyysvaje sentään oikeasti maailman suurin ole. Komissio laskee, että esimerkiksi Italiassa kestävyysvaje on muka Suomea pienempi, vaikka Suomessa väestökehitys ja muu tilanne on Italiaa parempi.

Suomikin on siis tilivelvollinen komissiolle. Komissio ei kuitenkaan ymmärrä Suomen tilannetta eikä ehdi siihen kunnolla perehtyä - käskytettävien listalla kun on muutama muukin jäsenmaa. Talouden rakenteellista alijäämää ei voi mistään havaita, vaan se pitää arvioida. Arviolaskelmat taas riippuvat taustaoletuksista, joiden määrittelyssä komissiolla on yksinoikeus. Pienen maan on vaikea haastaa komission oletusten oikeellisuus.

Vaarana on, että komissio alkaa puuhastella eläketurvamme parissa. Ilman liittymissopimukseen saatua erityispykälää EU-sääntely vaikuttaisi jo nyt paljon enemmän työeläkkeisiimme. Eläkejärjestelmämme on mielestäni niin hyvä kuin Suomen taloushistorian kuluessa on osattu ja voitu tehdä, vaikka uudistamisen tarvetta onkin taas ilmennyt. Komissio ei vain tunnu ymmärtävän järjestelmämme mekanismeja, kuten elinaikakerrointa. Komissiota miellyttää esimerkiksi enemmän Ruotsin malli, jossa eläkkeitä leikataan, jos järjestelmän sijoitustuotot ovat huonot. Eläkkeiden leikkaus on tehty siellä jo kahtena vuonna ja tehtäneen taas tänä vuonna. Suomessa ei tällaisiin leikkauksiin ole jouduttu. 

Eikä komissiokaan pelkästään huonoja eläke-ehdotuksia ole tehnyt, vaan osa niistä on jopa kannatettavia, kuten esimerkiksi täydentävien lisäeläkkeiden roolin parantaminen. Juuri tässä asiassa Suomi on kuitenkin valitettavasti ymmärtänyt väärin komission suositukset ja vapaaehtoisen eläkesäästämisen keinoja on meillä huononnettu.

Sosiaaliturvaan kohdistuu kova eurooppalainen yhdenmukaistamisen paine. Suomen ongelma on, että sosiaaliturvamme malli ei ole EU:n enemmistön kaltainen eikä Suomella ole riittävää poliittista painoarvoa EU:ssa. Lisäksi euro ja EU rajoittavat Suomen keinovalikoimaa pärjätä maailmantalouden kilpajuoksussa. Se taas lopulta heikentää taloudellisia mahdollisuuksia pitää yllä edes nykyisen kaltaista sosiaaliturvaamme.


PIRITTA POIKONEN
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps)


Lue lisää...

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Kampanjakuulumisia

Hyvinkäällä 12.4.2014
Huh hei... kiirettä pitää! Ei meinaa blogiinkaan ehtiä kirjoitella mitään!

EU-vaalitouhu on pyörähtänyt täysillä käyntiin. Kiertelin jo akselilla Turku - Kotka syksyn puolella ennen joulutaukoa, mutta nyt tositouhun alettua on jo tullut nähtyä paljon paikkakuntia: mm. Kuopio, Vantaa,  Nurmes, Iisalmi, Siilinjärvi, Sotkamo, Kajaani, Juuka, Valtimo, Joensuu, Nummela, Hyvinkää... ja lisää on tulossa. Huomenna menen Saloon messuille. Kalenteri on täynnä.





Kuume ja köhä kaatoivat ehdokkaan sairaspetiin

Tahtia hidasti paha kuume ja köhä, joka tarttui EU-vaaliohjelmamme julkaisutilaisuudessa Finlandia-talolla useampaankin meidän ehdokkaista ja moneen muuhun juhlissa käyneeseen. En muista aikuisiällä noin kovaa kuumetta olleen: kovimmillaan mittasin 39,6 C ja olin kuitenkin ottanut kuumelääkettäkin. Mutta kyllä tämä tästä. Perussuomalaisten EU-vaaliohjelma on todella hyvä. Tasapainoista asiaa. Vakavaa asiaa. Ohjelma löytyy täältä, mutta lue nyt tämä postaus ensin loppuun ;) Pääpointti ohjelmassamme on: "Vähemmän, mutta parempaa EU:ta". HUOM: meillä todella sanotaan, että vähemmän.


Nordean vaalipaneeli ollut paras


Nordean eurotalous-paneeli 3.4.2014. Minä oikealla.
Muutamiin vaalipaneeleihinkin olen osallistunut. Nordean eurotalousaiheinen paneeli Vanhalla Ylioppilastalolla on ollut mielenkiintoisin ja kaikin puolin paras. Tiukasti oikeaa merkityksellistä asiaa! Muut panelistit olivat Johannes Koskinen (SDP), Sirpa Pietikäinen (Kok) ja Mikael Pentikäinen (Kesk). Hyvin pärjäsin eikä kuumekaan haitannut pahasti. Olihan se lämpö siinä vaiheessa jo alle 38 C sentään. Koitin kyllä vielä aamulla saada sijaista, sillä en tykkää terveydellä leikkiä, mutta itse oli lopulta osallistuttava. 


Muut puolueet eivät nyt enää halua edes puhua eurokriisistä!?

Eilen illalla olin Nummelassa Vihdin Vasemmistoliiton paneelissa, jossa aiheena oli EU ja arki. Oli todella kivaa olla Nummelassa vaalityössä, koska työmatkamme varrella oleva Nummela on "kotikylämme", vaikka lohjalaisia olemmekin: asioimme Nummelassa niin ruoka- kuin kenkäkaupassa, Globe Hopesta olen ostanut paljon vaatteita, rakas punttisalimme on siellä ja autotkin olemme viime vuosina ostaneet Nummelasta.

Hyvin mielenkiintoista oli se, että talouskriisistä ja euron ongelmista ei ollut lupa eilisessä
Nummelassa 11.4.2014
paneelissa puhua mitään... Tässä on edessä muitakin paneeleja, joissa talousasiat on rajattu pois. Huvittavaa suorastaan, että nämä liittovaltiota haluavat tahot eivät todellakaan halua puhuttavan EU:n suurimmasta ongelmasta ja ylipäänsä EU:n suurimmasta jutusta eli talouskriisistä... Eivätkä liittovaltiostakaan uskalla puhua, vaikka sinne meitä koittavat viedä! Menohan on pian kuin kansanäänestyksen alla 1994, jolloin kaikki kritiikki vaiettiin! Tyypillistä EU-fanatismia. Pulinat pois ja eliitti määrää.


Juuret Itä-Suomessa

Sukulaisia tavattiin Valtimolla 7.4.2014
Tein viime viikonloppuna neljän päivän reissun Itä-Suomeen. Sukujuureni ovat Pohjois-Karjalassa ja isäni asuu Juuassa. Oli todella kiva liikkua itselleni rakkaissa "mummolan maisemissa" sekä nähdä tuttuja ja tuntemattomia kasvoja. Vastaanotto oli lämmin sekä paikallisten Persussuomalaisten että muiden taholta. Kävin vielä tällä viikolla loppuviikosta erillisellä yhden päivän reissulla Joensuussa kevätmarkkinoilla, jotka nekin olivat menestys ja uusia aivan mahtavia tuttavuuksia tuli solmittua. Iskän auton mittariin kertyi neljän päivän reissulla yli 1000 km, nuo kaikki kilometrit siis Itä-Suomessa. Toukokuun alussa teen vielä parin päivän kierroksen Itä-Suomessa.

Ylä-Karjala 4.4.2014

Sotkamo-lehti teki jutun toritapahtumastamme ja yleensä Sotkamon kunnallispoliittisesta tilanteesta.
Samoin Ylä-Karjala kirjoitti Nurmeksen vierailustani. Nummelassa pidetyn Vihdin Vasemmistoliiton paneelin tallenne on tulossa nettiin, mutta vielä en löytänyt linkkiä.





Kampanjatuote myyntiin! Mutta EI TOSIKOILLE!

Tukiyhdistykseni myy Suomessa valmistettuja "Hyvä Persu" naisten pöksyjä. Kaikki tuotto käytetään EU-vaalikampanjaani. Tilaukset osoitteeseen pirittapoikonen@hotmail.com . Hinta 20 € + 1 € postimaksu.

Tämä pöksyidea oli aivan pakko toteuttaa, kun se päähämme taannoin pälkähti. Vastaanotto on ollut 99,99 % positiivinen ,vaikka toki hieman mietimme, josko joku tiukkapipoisin vetää herneen nenään. Noh, tätä elämää ei tiukkapipojen ehdoilla eletä ja vähissä ovat kireät pipot olleetkin! Eiku tilaamaan. Tosikoille näitä EI EDES MYYDÄ :D

Näitä on liikkeellä jo joukoittain :)





Lue lisää...

maanantai 24. maaliskuuta 2014

SOTE-sopu tuli, OK

Yllätyin positiivisesti eilisestä uutisesta, jonka mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksen peruslinjoista oli päästy fiksuun ratkaisuun. Opposition avustuksella, kuinkas muuten. Harmittaa oikeastaan vain se, että tässä on tuhlattu kolme vuotta karmeiden viritysten rakenteluun jankkaamalla vahvaa peruskuntaa, vastuukuntaa ja kuntien pakkoliitoksia. Ihme näytelmä, joka sitten muutamassa päivässä ottikin uuden suunnan ja umpisolmu aukesi. Mikä lie sitten ollut itse kunkin tavoittelema lopputulos jo alun alkaenkin...


Jotain ruotsalaista

Nyt päätetty malli on mielestäni sukua Ruotsin mallille, jonka pikkuserkkuja vähintään taas ovat olleet Perussuomalaisten peruskunta-piirikunta -malli ja Kepun kotikunta-maakunta -malli. Ruotsissa terveydenhuolto on irrotettu kunnista maakäräjätasolle. Toisaalta siellä sosiaalipalvelut ja vanhusten pitkäaikaishoito ovat edelleen kuntatasolla. Tällainen toimien jako kunnille ja maakäräjille onkin ollut ongelmallista. Suomessa mennään nyt sosiaali- ja terveydenhuollon osalta Ruotsia pidemmälle, kun meillä ERVA-alueille siirretään koko terveydenhoidon lisäksi sosiaalihuolto ja myös ikäihmisten palvelut. Näin paranevat linkit perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon sekä sosiaalihuollon välillä. Tai ainakaan kuilu niiden välillä ei repeä nykyistä suuremmaksi. Ruotsin mallin mukaisia maakäräjiä meille ei kuitenkaan ainakaan tämän päätöksen myötä ole tulossa. Ruotsissahan maakäräjät päättävät myös liikenteestä ja maankäytöstä ja sillä on verotusoikeus. Rahoitusmallihan meillä on vielä kokonaan ratkomatta. Samoin vallankäytön lopulliset jakotavat. Siinäpä pari "pientä yksityiskohtaa" ratkottavaksi.

Kipein perusongelma säilyy kuitenkin samana, olipa hallintomalli mikä vaan: kuinka kauas palvelut karkaavat tässä harvaan asutussa pitkien välimatkojen Suomen maassa. Jotain rajaa ja kohtuullisuutta pitää olla!

Kuva: YLEn verkkosivut

Jotain rohkeaa

Loikka viiden ERVAn malliin oli pidempi kuin mitä rohkeimmissakaan kaavailuissa oli aiemmin esitetty. Ainakaan puolueiden toimesta. THL oli esittänyt tällaista viiden alueen mallia ja Kela on omissa ulostuloissaan mennyt vieläkin pidemmälle ja esitellyt sille luontevinta mallia, jossa olisi vain yksi kansallinen terveysrahasto. Kelan kaavailuissa olisi yleinen terveysvakuutus, jonka kunta ottaisi asukkailleen. Palvelujen järjestämisvastuu siirtyisi kunnilta kansalliselle vakuutuslaitokselle. Yhden vastuujärjestäjän malli on käytössä esim. Isossa-Britanniassa. Siellä kansallinen terveydenhoitosysteemi NHS on todella ylpeyden aihe, kuten Lontoon olympialaisten avajaisissakin nähtiin. Siis ajatelkaa: kansakunta haluaa tuollaisessa tilaisuudessa tuoda näyttävästi esiin terveydenhoitosysteeminsä ja lavalla loistivat kirjaimet NHS. Ihan kuin meillä Suomessa arvokisojen avajaisissa vastaavasti suitsutettaisiin Kelaa ;)


Jotain riskipitoista

Päätöksenteon karkaaminen liian kauas on tietysti riski. Omat kokemukseni Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin eli HUS:n uutena valtuutettuna ovat vielä aika vähäisiä eli en osaa sanoa kuntayhtymän olemuksesta kamalan paljoa. Asiat tulee meille valtuustoon eteen melko valmiina, kuten ne kyllä tulee ihan Lohjan valtuustonkin tasolla. Sitä vartenhan valmisteluprosessi on, että asiat "rakennetaan" pitkälle jo ennen kuin viimeinen päättävä kokous on käsillä. Toivottavasti ERVA-alueiden päätöksenteossa valitut pääsevät pureutumaan asioihin kunnolla jo valmisteluvaiheessa ja näin kansalaistenkin ääni tulee kuuluviin. Ettei käy niin, että ammattikunnat junailevat asioita vain omaksi mielikseen. Asiakaslähtöisyys pitää olla ykkösnäkökulma. Siihen ehdottaisin ratkaisuksi kilpailua asiakkaista ja tulospalkkioiden hyödyntämistä. Asiakkaan valinnanvapaus on tuolla Isossa-Brianniassakin ollut toiminnan juju, millä on saatu vapautettua paljon "markkinavoimaa" parantamaan julkista NHS-systeemiä.


Jotain parannusta 

Toivottavasti SOTE-uudistuksella voidaan vähentää eriarvoisuutta oikeasti. Lisäksi julkisen palvelutuotannon tuottavuutta pitää pystyä parantamaan päällekkäisyyksiä purkamalla, sujuvoittamalla palveluketjuja ja kohdentamalla toimenpiteet ja resurssit asiakkaan kannalta oikeaan aikaan.

Taas pitää hyräillä Juicen sävelin ja puolisoni mukailemin sanoin: "Kato terveys, se on kallista, se ei riipu hallintomallista...".




Lue lisää...

torstai 20. maaliskuuta 2014

Taas pari matkaa Brysseliin

Kärjestään kokonaan pois kulunut repaleinen EU-lippu.
Olen tässä maaliskuun alkupuolella kerinnyt käväistä pari kertaa työmatkalla Brysselissä. Kevättä pukkaa. Ensimmäisen reissuni aikaan tosin Suomessakin oli jo hyvin lämmintä, joten lämpötila ei lyönyt ällikällä. Tämän viikon reisulla sitten lähtöpisteessä Lohjalla oli aamuvarhain -10 C ja Brysselissä +10 C. Eihän siinä muuta kuin untuvatakki jäi auton takapenkille lentokentän parkkihalliin ja jatkoin kevyemmissä varusteissa reissuun.

Mitäs me lobbarit siellä Brysselissä tällä kertaa tehtiin? Eipä taaskaan mitään outoa tai hohdokasta. Puimme komission, valvovan viranomaisen EIOPA:n ja Euroopan neuvoston tekemiä esityksiä, jotka vaikuttavat meidän toimialaan eli henki- ja henkilövakuutuksiin ja aivan erityisesti eläkkeisiin.


Kevät on jo melko pitkällä Brysselissä.

Missä EU, siellä ongelma. Oikeasti.

Usein tekisi mieli sanoa ihan ääneen, että "Missä EU, siellä ongelma!", kun eihän erilaisten kansallisten näkökulmien yhteensovittaminen ole helppoa. Mutta sitä on EU... Kaikki samaan muottiin ja pahimillaan lopputuloksena on sellaisia vaihtoehtoja, joita kukaan ei alun perin halunnut! Ei kansalaiset, ei yritykset, ei EU. Parhaimmillaan toki saatetaan saada aikaiseksi monia tyydyttävä kompromissi, jonka kanssa voidaan elää sopuisasti. Huonojen ratkaisujen kanssa eletään sitten hampaita kiristellen. Sama vaikeus löytää yhteinen eurooppalainen tahtotila ja ääni koskee useimpia toimialoja eikä siis suinkaan ole vain meidän alalle ominaista.


Ukraina


NATOn uusi päämaja rakentuu.
Jälkimmäisen reissupäiväni aikana Ukrainan tilanteen suhteen tapahtui suuria. Pystyin seuraamaan huonosti uutistarjontaa, mutta toki huomasin sen, että Putin piti puheensa ja allekirjoitti Krimin liittämistä koskevat paperit. Sieltä minä sitten illalla lensin Naton päämajan varjosta kolmisen tuntia lähemmäs Venäjää rakkaaseen koti-Suomeen. Siihen somasti Venäjän viekkuun.

Minulla ei ole kovin valmista ja väkevää kantaa vellovaan kriisiin. Olen hyvin pitkälti puoleemme johdon kanssa samoilla linjoilla. Mielestäni Venäjän toimet eivät ole mitenkään toivottavia eivätkä ne maailmaan rauhaa luo, mutta Ukrainan sisäpoliittinen tilanne ei ole niin mustavalkoinen kuin mitä länsimedia toitottaa. Kumpikin osapuoli on osannut toimia arveluttavasti. Korruptio ja autoritäärisyys on tavallista molemmissa leireissä. Siksi en tähän asiaan ala näillä tiedoillani leimakirveellä tämän pahemmin nyt hutkimaan. Mutta kysyä tietysti pitää, että mitäs se Venäjä alkaa toisen maan sisäisiin asioihin alkaa puuttua. Krim on lisäksi varsin kaukana Ukrainan levottomuusalueista. Ja eihän tuota Krimiä ole YK:ssa käsitelty lainkaan. Suomen kannalta itsestään selvästi lisävaikeutta tuo se, että meillä tuota yhteistä rajaa on Venäjän kanssa pitkä pätkä aina vaan ja ikuisesti ja että EU:n talouspakotteilla harrastamasta pullistelusta lankeaa iso lasku juuri Suomelle. Tulisiko siitä hyvästä vaikka EU:n tukipaketteja Suomeen? No tuskinpa vaan. Meille on tässäkin kriisissä varattuna tuo maksumiehen rooli...

Ukrainan kriisi tarjoaa toki oivan keppihevosen liittovaltion kannattajille. He voivat hehkuttaa EU:ta rauhan takaajana ja he voivat näin myös siirtää keskustelun EU:n ulkorajalle ja yli. Kovin rauhattomalta meno EU:n rajojen sisällä on kuitenkin minun mielestäni viime vuosina vaikuttanut: karmea eurokriisi, talouden lamaantuminen, valtava työttömyys ja poliittinen hätäpäissään tehty runnominen pahoinpitelevät muutoin niin hienoa maanosaamme Eurooppaa. Mutta näistä ei nyt tarvitse vakavissaan puhua, kun voidaan keskittyä kauhistelemaan Ukrainan tilannetta. Mikä kiistämättä onkin paha! Mutta eurovaaleissa on kyse myös ja isosti em. vaikeista EU:n ihan itse aiheuttamista EU:n sisäisistä ongelmista!

Schumanin aukio. Oikealla näkyy komissiota ihan vähän.
Itse olen kiinnittänyt erityisesti huomiota Ukrainan kriisin käänteiden nopeuteen. Tilanne on toki kehkeytynyt pitkään, mutta suureet käänteet ovat minun mielestäni vyöryneet nopeasti: väkivaltaisuudet, Janukovitsin lähtö ja Krimin kansanäänestyksen toimeenpano. Maailman johtajille toivon malttia ja viisautta. Ja pullistelun sijaan aitoa tahtoa rauhaan, vaikka vastapuolen tempaukset ottaisivatkin päähän.
Lue lisää...

torstai 13. maaliskuuta 2014

Hoivamaksujen villi länsi

Länsi-Uusimaan juttu Kultakartanosta (12.3.2014) sai minut kiehumaan  kiukusta pariin otteeseen. Jutussa kerrottiin uuden palveluasumisyksikön Kultakartanon rakentamisesta.

Hieno homma sinänsä, mutta jutussa ei sanallakaan vihjaistu hoivan rahoituspuolesta. Ei tietenkään. Kehuttiin vain sitä, miten Lohjalla on muuta maata vähemmän laitoshoitoa. Kuulostaa päällepäin hyvältä. Mutta tämän trendin vaikutus kuntalaisen lompakkoon voi olla dramaattinen.

Nimittäin jos laitoshoitoa oikeasti tarvitsevia pidetään palveluasumisen puolella, missä hoiva sinänsä on samanlaista laadullisesti ja määrällisesti, päästään asiakkailta nyhtämään palvelumaksuina paljon enemmän kuin mitä heiltä saataisiin irti laitoshoidon puolella. Tämä on väärin. Mutta tätä harrastetaan kautta Suomen: vanhainkodin sijaan ovenpieleen laitetaankin palvelutalon kyltti ja kuin taikaiskusta asiakasmaksupolitiikka muuttuu dramaattisesti. Tämä on pitkään tiedossa ollut ongelma, mutta harvinaista, että viranhaltijat tämän vallitsevan asiantilan näinkin suoraan myöntävät.

Tässä mielipidekirjoitukseni Länsi-Uusimaassa 13.3.2014:

Hoivamaksujen villi länsi

Hienoa, että Kultakartanoa rakennetaan (LU 12.3.2014). Hoivamaksujen ”villin lännen meno” tuli jutusta kuitenkin räikeästi esiin. Asiaa koskevalla lainsäädännöllä alkaa olla jo kiire.

Kultakartano on tehostetun palveluasumisen yksikkö. Kuitenkin ”osa asukkaista on hyvinkin huonokuntoisia”. Miksi heidät siis jätetään pelkän palveluasumisen varaan? Syy selviää samaisesta jutusta: ylilääkäri Hammarén kertoo, että ”hoivan ja hoidon määrässä ei kuitenkaan välttämättä ole laitospaikan ja tehostetun asumisen yksikön välillä eroa.” Puhutaan siis samanlaisesta hoivasta. Missä se ratkaiseva ero sitten on? Vastaus: asiakkaalta perittävissä maksuissa! 

Kuntalainen, joka on laitoshoidossa, maksaa hoivasta enintään 85 % nettotuloistaan. Hintaan sisältyy kaikki. Jos taas hänet pidetään palveluasumisen yksikössä, kuten Kultakartanossa, hän maksaa kaiken itse: vuokran, lääkkeet, ruuan, siivouksen, hoivan. Kultakartanon tyyppisen asumispalvelun kokonaismaksulle ei ole olemassa mitään laista tulevaa kattoa. Vanhus voi pakon edessä joutua käyttämään säästönsä ja myymään kotinsa selvitäkseen maksuista. On hieman epäselvää, tapahtuuko tätä ja missä määrin Lohjalla. Mutta monessa kunnassa tapahtuu. 

Itse kannatan sitä, että hoivan rahoituksessa hyödynnetään paremmin ikääntyvien ikäluokkien omaa varallisuutta. Mutta ei sitä näin saa tehdä: epäreilusti ja pakolla! On hyvin sattumanvaraista, kuka kuntalainen saa saman määrän hoivaa edullisemman taksan mukaan ja kuka joutuu maksamaan paljon enemmän. Myös tilanne eri kuntien välillä vaihtelee.  

Samanlaiseen hoivaan on päästävä samanlaisilla maksuperusteilla. Kunnan pitäisi kuitenkin aina tarjota vaihtoehtona palveluseteliä. Tällöin kuntalainen, jolla maksuhalua ja -kykyä on, voisi vapaaehtoisesti käyttää omia varojaan täydentävänä rahoituksena ja hän saisi edes valita hoivapaikkansa itse. Hinnoittelemalla setelin fiksusti kunta voisi jopa säästää.

Piritta Poikonen
Kaupunginvaltuutettu (ps)
Lue lisää...

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Hoivan ryhtiliike


Viimeisin kolumnini Länsi-Uusimaassa (7.3.2014) käsitteli jälleen hoivaa.

Hoivan ryhtiliike

Ikäihmisten hoivan parantaminen edellyttää hoivalupauksen selkeyttämistä, kustannusrakenteen läpivalaisua ja rahoituksellisten lisämahdollisuuksien henkistä hyväksymistä. Pelkkä yksittäistapausten äärellä kauhistelu ei nyt riitä, vaan tarvitaan koko järjestelmän ryhtiliike. Ilman tehokkaampaa ja taloudellisesti kestävämpää järjestämistapaa joudumme suremaan hoivan riittämättömyyttä jatkossakin.  

Ensiksi pitäisi päättää ja kertoa julki se, mitä hoiva Lohjalla tarkoittaa. Pelkkiin yleisiin laatusuosituksiin viittaaminen ei riitä, vaan on todella kerrottava julki esimerkiksi se, kuinka paljon ulkoilua, kuinka monta lämmintä ateriaa päivässä ja kuinka usein tapahtuvia peseytymisiä Lohja vähintään takaa hoivan tarpeessa oleville ikäihmisilleen. Nämä luvatut asiat on sitten hoidettava. Toisissa hoivapaikoissa nämä laatuvaatimukset kyetään täyttämään vähemmällä määrällä käsipareja kuin toisissa. 

Helppo ratkaisu olisi asettaa numeroin ilmaistut hoitajamitoitukset. Tällaiset mekaaniset hoitajamitoitukset ovat kuitenkin vain silmänlumetta. Ne johtaisivat lopulta siihen, että sinnekään, missä tarvittaisiin vähimmäismitoitusta enemmän resursseja, niitä ei myönnettäisi. Laskennallisen minimin täyttämisellä kaikki olisi mukamas OK eikä sillä, mitä oikeasti saadaan aikaan, ole siinä katsannossa niin väliä - mutta byrokraatin ja päättäjän selustat olisivat tällä mekaanisella mitoituksella toki kätevästi turvattu. Sitovat laatuvaatimukset ovat siksi laskennallisia mitoituksia oikeampi, vaikkakin vaativampi tapa ratkaista asia.

Toinen tärkeä askel hoivan parantamisessa on läpivalaista hoivatyön, tilojen, välineiden ja hallinnon määrä eri hoivapaikoissamme. Näin saadaan selville lohjalaisen hoivan kuukausihinta. Laadin tästä ryhmämme valtuustoaloitteen vuosi sitten, mutta tuolloin hintatiedot tuntuivat joko olevan jo selvillä (siis joitain tietoja jossain valtavan budjettimateriaalin syövereissä…) tai sitten asian selvittäminen tuntui vaativan liikaa esimerkiksi lääkäreiden työaikaa. Pienenä vinkkinä kerrottakoon, että ei yksityisissä lääkärifirmoissa lääkärit näitä suoritehintoja laskeskele. Siellä asialle laitetaan talouden ja hallinnon ammattilaiset. Nyt onneksi koko Lohjan talouden tuottavuushankkeessa tämä kustannusten selvittäminen tunnutaan otettavan tosissaan ja laskutikkukin löytänee oikealle työpöydälle. Löysät pois ja lisäresursseja sinne, missä niitä todella tarvitaan!

Kolmas toimenpide on monipuolistaa hoivan rahoitusta. Perinteinen verorahoitteinen järjestelmämme on tuttu ja siksi turvallinen ja sillä saadaan tasattua riskejä. Mutta tulevien vuosikymmenten hoivalaskua emme saa kokonaan maksettua pelkillä veroilla ja asiakasmaksuilla. Koska iso osa hoivaa on asumista, jonka maksamme muutoinkin itse, voisi omalla rahoituksella olla nykyistä isompi rooli. Lisäksi suomalaisilla on varallisuutta enemmän kuin koskaan ennen. Palvelusetelillä henkilön omia varoja ja yhteiskunnan antamaa turvaa voitaisiin yhdistää vapaaehtoisesti. Tein palvelusetelistäkin ryhmämme aloitteen, joka sai hyvää vastakaikua ja laittoi rattaita omalta osaltaan liikkeelle. Järkevästi hinnoitellulla palvelusetelillä saadaan säästöjä kunnalle – kunhan ne kunnan omat tuotantokustannukset tunnetaan! Setelin hinnan tulee kuitenkin olla riittävän korkea kuntalaisen kannalta. Palveluseteli on yksi hyvä apuväline hoivan ryhtiliikkeessä, mutta se on kuitenkin vain osa ratkaisua.

Piritta Poikonen
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps)
Lue lisää...

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Naistenpäivä: EU ja tasa-arvo

Minä olen kuvassa keskellä tuo, jonka leuan kohdalla on mikrofoni.
Olin eilen Naistenpäivänä Espoon tasa-arvotoimikunnan järjestämässä paneelissa, jonka aiheena oli naiset ja päätöksenteko EU:ssa.

Kun tutustuin tilaisuutta varten tasa-arvoa koskevaan EU-materiaaliin, pisti silmään se, että paljon on tehty tasa-arvoa koskevia julistuksia, strategioita, päätöslauselmia ja jopa ihan lainsäädäntöä. Silti naiset ovat etenkin työelämän puolella edelleen Euroopassa alakynnessä. EU-parlamentissä naisia on vain 35 %, mutta tässä tilastossa Suomi on kirkkaasti johdossa ja jopa ohittanut fifty-fifty-tavoitteen: meidän MEPeistä yli 60 % on naisia. Kansallisessakin parlamentissa meillä on naisedustajia hyvä määrä, melkein 45 %. Naisia on syytä olla päätöksenteossa mukana vähintään siinä missä miehiäkin, koska onhan maailman väestöstäkin yli puolet naisia!


EU-vaaleissa pitää keskittyä höpinän sijaan liittovaltiokantojen selvittämiseen

Meiltä kysyttiin ensi alkuun sitä, millä kansalaiset saataisiin innostumaan EU-vaaleista. Oma reseptini on, että keskustelu on pidettävä EU-asioista keskeisimmässä: halutaanko liittovaltioon vaiko pitää kiinni itsenäisyydestä. EU on tienhaarassa ja tuosta valinnasta liittovaltion suhteen on näissä vaaleissä kyse. Jos kuitenkin keskustelu mössätään taas kerran joksikin epämääräiseksi "ihmisten EU:sta" puhumiseksi, olemme hakoteillä. Tai jos koko vaalikevät puhutaan pelkästään sinänsä todella vakavasta Ukrainan kriisistä, jää EU:n kannalta keskeinen liittovaltiota koskeva linjakysymys käsittelemättä  - mikä tietenkin sopii paremmin kuin hyvin liittovaltion kannattajille!

EU on toki alun perin rauhanprojekti ja nyt rauhaa rikotaan EU:n rajan tuntumassa, mutta liittovaltio ei ole rauhaa rakentava patenttiratkaisu. Eurooppalainen yhteistyö ja luontaisesti syntyvä yhteenkuuluvuus rakentavat rauhaa, kun taas liittovaltion pakkopaita ei sitä tee. Tällä hetkellä EU ja eurokriisi päinvastoin luovat levottomuutta ja inhimillistä kärsimystä Euroopassa.


Mitä tasa-arvoviemisiä olisi Suomesta EU:hun?

Kysymykseen siitä, mitä minä veisin Suomesta EU:hun tasa-arvon rintamalla, mainitsin meidän hoivamallin, jossa lapset eivät ole taloudellisessa vastuussa vanhempiensa elatuksesta ja hoivasta. Tästähän on juuri kohkattu mediassa viimeisen parin viikon aikana. Samoin veromallimme ja sosiaaliturvamme, jotka eivät ole perheperusteisia vaan lasketaan yksilötasolla, ovat tasa-arvoa luovia rakenteita.


Hienot on arvot

Yleisöstä esitettiin EU:n arvojen puolustamista koskeva kysymys. Sinänsähän EU rakentuu hienoille arvoille, joiden puolesta varmastikin kaikki sivistysvaltioiden sivistyneet asukkaat haluavat tehdä työtä - myös muualla kuin EU:ssa! Näitä arvoja ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen.

Siitähän tässä vain on kiista, että miten näiden arvojen mukaista yhteiskuntaa rakennetaan. Tarvitaanko siihen EU:n massiivista byrokratiaa ja nyt syntymässä olevaa liittovaltiota? Mielestäni ei tarvita.


Välillä mennään liian pitkälle

Kun otetaan tarkempaan tarkasteluun se, miten EU on päivän teemaan sopivassa tasa-arvoasiassa toiminut, huomataan, että välillä on mennyt "överiksi". Omalla alallani eli vakuutusmaailmassa pidetään esimerkiksi käsittämättömä EU-sääntöä siitä, että vakuutusten hinnoittelussa ei saa enää käyttää sukupuolta hinnoitteluperusteena. Ei, vaikka on objektiivisesti arvioiden aivan selvää, että naisilla ja miehillä on esim. erilainen taipumus tapaturmiin ja elinajan odote riippuu suuresti sukupuolesta.

Enää vakuutuksia ei siis saa hinnoitella sukupuolen mukaan eli riskiä vastaavalla tavalla. Joistain hintamuutoksista hyötyvät miehet, joistain naiset, mutta kokonaisuudessaan uudet hinnoittelumallit rokottavat naisia enemmän kuin miehiä.

On myös hyvä muistaa se nurina, mitä on ollut työeläkkeen ympärillä. Työeläkehän on ollut hinnoiteltu naisille ja miehille samalla tavalla jo pitkään. Nurisijat näkevät naisten hyötyvän työeläkkeestä enemmän, koska naiset elävät pidempään ja saavat siten nauttia eläkkeestä kauemmin - vaikka heidän eläkkeensä ovatkin palkkaerojen takia pienempiä kuin miesten eläkkeet. Noh, tuollaisella vakuutusten tasa-arvoisella hinnoittelulla mennään siis jatkossa myös vapaaehtoisissa vakuutuksissa, eikä asia enää muuksi muutu.

Toinen liian pitkälle mennyt EU-tuomioistuimen tasa-arvopäätös koski äidin on oikeutta palkkaan toisellakin äitiyslomalla, vaikka hän ei olisi ollut siinä välissä töissä. Päätös ei ollut Suomen Yrittäjänaisten mieleen lainkaan, koska se tekee heidän mielestään naisista vähemmän haluttua työvoimaa. Päätös rokottaa järjestön mukaan eniten pieniä naisvaltaisia yrityksiä.


Päätösten vaikutusten arvointi olisi tärkeää

EU:n jaloja arvoja tavoittelevien päätösten teossa pitäisi siis aina olla malttia ja taitoa arvioida ratkaisujen todellisia vaikutuksia. Kovin voimakkaasti suojelevat säännöt voivatkin johtaa päinvastaiseen tulokseen kuin mitä halutaan!

On sitä toki onnistuttu Suomessakin sössimään, mutta myös ottamaan oppia ja korjaamaan huono sääntö: joskus aikoja sitten Suomessa säädettiin laki perheellisten miesten paremmasta palkasta perheettömiin verrattuna. No niinhän siinä kävi, että perheellisten oli sen jälkeen vaikeampi saada töitä kuin perheettömien. Säädös kumottiin pikimmiten.


Mikä EU:ssa ottaa päähän?

Meiltä kysyttiin myös sitä, mikä EU:ssa ottaa päähän. No mikäpä ei ottaisi... ;) Minua ottaa EU:ssa päähän se, miten viime vuosina EU:sa on runnottu läpi isoja asioita ilman, että niistä on kysytty mielipidettä kansalaisilta. Talouspoliittista päätösvaltaa on luovutettu EU:n valvonnan ja määräysten alle kaikenmaailman two ja six packeillä, jotka on todellakin runnottu läpi kiirehtien ja TINA-periaatteella ("There Is No Alternative") eli vaihtoehdottomuuden sumuverhoon piilotettuna.


Uusia tuttavuuksia

Tilaisuus oli oikein mukava ja oli kiva tutustua muihin panelisteihin. Hauska keikka!


 
 
Lue lisää...

perjantai 28. helmikuuta 2014

Pitäisikö lapset velvoittaa elättämään vanhempansa?

Oikeustieteen professori Urpo Kangas teki räväkän avauksen ja ehdotti, että suomalaiset pitäisi lain nojalla velvoittaa elättämään omat vanhempansa, jos vanhempien oma eläke ei riitä. Vaikka ehdotus tyrmättiin pian monelta taholta, enkä minäkään todellakaan moista kannata, osoittautui Kankaan ehdotus mainioksi keskustelun avaajaksi. Jo muutaman tunnin kuluttua ensimmäisestä uutisoinnista oli parikin sosiaalipolitiikan professoria ehtinyt mainita parempina vaihtoehtoina esimerkiksi hoivavakuutukset. Itse olen näiden vapaaehtoisten, mieluiten vakuutuspohjaisten lisärahoitusmallien kannalla.

Olen työssäni pohtinut paljon tätä hoivan rahoituksen järjestämistä. Nykyinen verorahoitteinen järjestelmämme on ihan hyvä, tuttu ja siksikin turvallisen tuntuinen. Verorahoituksen hyvä puoli on se, että se vakuutuksen tapaan tasaa riskejä. Kaikki maksavat veroja, eivätkä maksuvelvollisiksi joudu siis vain he, joiden vanhemmat sattuvat elämään pitkään. Ikää sinänsä tärkeämpi seikka on vielä se, missä kunnossa on onni ikääntyä.

Emme kuitenkaan saa maksettua tulevien vuosikymmenten hoivalaskua pelkillä veroilla ja asiakasmaksuilla.


Lukujen kertomaa

Tässä ei nyt siis riitä se, että suljetaan silmät ja todetaan, että ”maksellaan vain veroja ja asiat hoituvat entiseen malliin”. Ei muuten hoidu. Yli 80-vuotiaita on tällä hetkellä n. 280 000, mutta 2030-luvun loppuun mennessä heitä on jo 670 000. Hieno osoitus kansanterveystyön onnistumisesta ja elintason noususta, mutta pikkuisenhan tuo vaatii meiltä mielikuvitusta hoivan rahoituksen järjestämisen suhteen.

Väestöllinen huoltosuhde, jossa verrataan työikäisen väestön määrää lasten ja vanhuuseläkeikäisten määrään, on tällä hetkellä n. 53, mutta vuonna 2030 se on n. 70. Taloudellinen huoltosuhde taas kuvaa työllisten ja ei-työllisten osuuksia ja sen mukaan sataa työssäkäyvää kohden on tällä hetkellä noin 130 ei-työssäkäyvää (lapset, vanhukset, opiskelijat, työttömät). Taloudellinen huoltosuhde on vaihdellut paljon viimeisen 25 vuoden aikana koko Suomen tasolla ja alueelliset erot ovat todella suuria. Uudenmaan taloudellisen huoltosuhteen odotetaan pysyttelevät alle 130:ssa myös vuoteen 2040 saakka, mutta samaan aikaan joissain Pohjois- ja Itä-Suomen kunnissa lukema nousee jopa 350:een.   
 
 
Mikähän malli takaisi hyvän hoivan?
 
Hoiva täytyy hoitaa kunnialla ja laadukkaasti, vaikka se onkin iso ja kallis urakka. En siis kuitenkaan itse lähtisi lapsia lain nojalla velvoittamaan vanhempiensa elättämiseen ja hoivaamiseen. Tälläkin hetkellä lapset vapaaehtoisesti auttavat ikääntyneitä vanhempiaan sekä fyysisesti että taloudellisesti. Sitä voi sitten miettiä, mikä olisi tunnelma, jos ainoa syy avustamiseen olisi laissa asetettu pakko. Tilanne ei olisi kiva kenellekään.
 
Törmäsin näissä kiivaissa nettikeskusteluissa myös sellaiseen määritelmään, jonka mukaan ”hyvinvointivaltio on tuntemattomien ihmisten huolenpitoa tuntemattomista ihmisistä". Mielenkiintoinen, itselleni noilla sanoin sanottuna uusi ja pohtimisen arvoinen määritelmä. Ajatuksen taustalla on näkemys siitä, että siten ihmisarvo, oikeudenmukaisuus ja luottamus säilyvät. Itse en pidä "hyvinvointivaltiolle ulkoistettua hoivaa" lainkaan pahana asiana. Päinvastoin se tavallaan mahdollistaa vanhukselle itsenäisyyden oman perheen ja suvun sidoksista vielä silloinkin, kun omat voimat alkavat hiipua.

Yhteiskunnan tarjoaman hoivan laadun suhteen tulee kuitenkin jatkuvasti ilmi pahoja ongelmia. Tosin niitä ongelmia on ilmennyt myös yksityisissä hoivapaikoissa, joten raha ja yksityinen business eivät sinänsä takaa mitään. Eikä ne tilanteet kotihoitoon päätyneissä perheissäkään läheskään aina niin ruusuisia ole, vaan vanhukset kokevat lastensa taholta jopa väkivaltaa, oman onnensa nojaan unohtelua, päihteiden käytön rasitteita - ja on sitä rahaakin omilta avuttomilta vanhemmilta osattu vaatia vähemmän asiallisin perustein. Ja jos hoivavastuu jää vain yhden/ainoa lapsen harteille, taakka voi olla todella raskas.
 
Asia on myös pitkälti edelleen sukupuolikysymys: omista vanhemmista huoltovastuun kantamisen poistaminen vapautti naiset aikoinaan ansiotyöhön. Perheverotuksen poisto ja sosiaaliturvan yksilöllistäminen tukivat kehitystä. Pidän tätä naisten siirtymistä työelämään erittäin hyvänä asiana. En tietenkään pidä lasten enkä vanhusten kotihoitoa mitenkään huonona tai vääränä asiana, vaan on hienoa, jos valinnan kodin ulkopuolisen työelämän ja kotihodon välillä saa jokainen tehdä todellakin vapaasti itse. 


Kirjastamme löytyy seikkaperäisempi selostus

Olen kirjoittanut tätä hoivan rahoitusta koskevan kirjan ”Mistä rahat?”, jota voi ostaa kustantaja Finvan verkkokaupasta tai ekirjana paristakin paikasta.

Ratkaisumallimme, joka sekään ei siis kaikkea ratkaise, menee tätä rataa: 
 
  • Hoivaan tarvitaan paljon rahaa. Verorahoitus ei tule riittämään.
  • Ikäihmisillä on enemmän varallisuutta kuin koskaan ennen historiamme aikana.
  • Oman työn hedelmiä kannattaa käyttää omaan hyvinvointiin. Nykymaailman perilliset eivät rakenna toimeentuloaan perinnön varaan. Itse asiassa he juuri toivovat, että vanhemmat käyttävät omaa rahaa omaan hyvinvointiinsa.
  • Kertynyttä varallisuutta voi muuntaa rahaksi monin eri tavoin. Ja osahan on usein jo valmiiksi rahan muodossa olevia säästöjä.
  • Teknisiltä ominaisuuksiltaan taloudellisesti tehokkain kokonaismalli voisi olla sellainen, jossa rahaa "vapautetaan omistusasunnon seinistä" esimerkiksi käänteisellä asuntokaupalla. Tällä rahalla ostetaan kertamaksuinen eläkevakuutus, jolla taataan tietty lisätulojen virta elämän loppuun saakka. Vaihtoehtoisesti kyseeseen voisi tulla hoivavakuutus, jonka korvauksilla katettaisiin hoivamaksuja. Vakuutusominaisuuden käyttäminen on kuitenkin keskeistä, koska se tasaa riskejä ja takaa tulovirran elämän loppuun saakka. 
  • Hoivaa ja muita palveluja voisi sitten ostaa kunnan palvelusetelin ja oman rahan yhdistelmällä. Eli myös yhteiskunta tulisi vastaan fiksusti hinnoitellulla palvelusetelillä.
 
Asiakasmaksujen oikean tason määrittäminen on vaikeaa
  
En ole sen kannalla, että omaisuutta otettaisiin väkisin huomioon kunnallisissa laitoshoidon asiakasmaksuissa. Nykyään maksut lasketaan vain tulojen perusteella, ei siis omaisuuden, ja hyvä niin. Tämän viikkoisen metakan aloittanut professori Urpo Kangas on pohtinut kunnallisten laitoshoitopalvelujen asiakasmaksujen ongelmia laajemmin artikkelissa, joka julkaistaan tänä keväänä ilmestyvässä teoksessa ”Vanhuus ja oikeus”. Tuohon kannattaa tutustua. Lisäksi suosittelen lukemaan Newsbrokersin selvityksen "Miljardit pyjaman taskussa".

Pitäisikö lasten siis olla vastuussa ikääntyvän vanhempansa hoivasta enemmän kuin veronmaksun verran? Kyllä, mutta vapaaehtoiselta pohjalta siinä määrin kuin rakkaus ja muut rahkeet riittää. Ja kyllähän se usein pitkälle riittää.
Lue lisää...