perjantai 15. maaliskuuta 2013

Jätettä, ruokaa ja kuntarakennetta valtuuston puitavana

Valtuustoviikko alkaa olla vihdoin ohi. Olipahan varsinaista väärien faktojen ja surkean vouhotuksen näytöstä. Puhelimet pirisi ja sähköposti pursusi. Itselläni oli vielä töissä muutama energiaa ryöstävä extrajuttu, joiden puristuksissa ajatukseni ennen valtuustoa olivat lähinnä tämän kuvan mukaiset ;)



 
 

Lausunto kuntarakennelakiluonnoksesta

 
Mielestäni Lohjan lausunto oli hyvä, siinä ei ollut liikaa tyypillistä kuntakitinää. Ryhmäpuheenvuoromme piti Heka, joka totesikin (luvallani), että jopa PS-ryhmän kuntakriittiisin eli Pirrekin luki lausunnon ihan tyytyväisenä ;)
 
Hiukanhan lausunnosta jäi semmoinen kuva, että Lohja tahtoisi nyt vaan lepäillä laakereillaan tehdyistä kuntaliitoksista toipuakseen - ja ihan aiheesta sinänsä. Itse olisin toivonut siis kuntauudistukseen positiivisemmin suhtautuvaa lausuntoa, jossa olisi maalailtu vielä paremmin läntisen Uudenmaan kehityksen vaihtoehtoja. Nyt ne näkemykset olivat vähän rivien väleissä, mutta ilmeisen maksimaalisesti. Ei sen positiivisempi lausunto olisi mennyt valtuustossamme läpi. 
 
 

Jäteasiaa

 
Tämä jätteenkuljetusasia on lohjalainen kestoklassikko. Siitä on tapeltu jo vuosia. Sen sijaan liitoskunnassamme Nummi-Pusulassa asia oli aikoinaan mennyt järkiratkaisulla läpi ilman yhtään puheenvuoroa. No nytpä joudutaan Nummi-Pusulankin alueella purkamaan se järkiratkaisu, mikäli Lohjan lausunto menee läpi. Minkähän suuruinen huuto siitä alkaakaan, kun asia selviää asukkaille?
 
Itse en ollut kunnolla perehtynyt jätteenkuljetusasiaan ennen tätä viikkoa. Tiesin vain taistelulinjojen pääasetelmat. Pohdiskelevan asenteeni voi havaita vaikka tästä vaalikonevastauksestani, jossa en osannut ottaa vielä kantaa, mutta tulevan kantani kriteerit kirjoitin auki: taloudellisesti tehokas, oikeudenmukainen ja ekologisesti vähiten rasittava. Ajatus rekkarallista pitkin kyläteitämme kauhistutti ja tällä viikolla sain selvyyden siitä, millä ralli on estettävissä.
 
Olin ja olen keskitetyn kilpailutetun jätteenkuljetuksen kannalla. Toiminnan luonteesta johtuen kunnollista kilpailua ei saada aikaiseksi muutoin. Nykyinen tilanne, jossa jokainen kotitalous itse soittelee jätefirmat läpi (no niitä on tosin vain pari tällä alueella...) ja "kilpailuttaa" ne, johtaa tässä busineksessa tosiasialliseen oligopoliin. Tässä itsepalvelumallissa lisääntyy myös hallinnointiin kokonaisuudessaan käytetyn työn määrä, mutta sitähän ei huomata laskea, kun sen ottaa jokainen kotitalous näkymättömästi omaan piikkiinsä. Kansantalouden pohdintaa harrastava näkee kyllä tämänkin. Lisäksi nyt tehdyn ratkaisun myötä katoavat haja-asutusalueiden jätepisteet, mikä ei varmasti miellytä moniakaan asukkaita.
 
VATT on tutkinut tätä jäteasiaa. Tulosten mukaan keskitetty kilpailutus tulee asukkaille halvemmaksi (jopa -40 %), saalistushinnoittelua ei ole esiintynyt eikä kilpailutus ole suurien temmellyskenttä. Päinvastoin suurin on tupannut välttelemään niitä alueita, joilla on tehokas keskitetty kilpailu. Se kertoo taas paljon niille, jotka talousasioita pureskelevat. Paikallisilla yrityksillämme on siis täydet mahdollisuudet pärjätä kilpailutuksissa! Nykytilanne on toki niille miellyttävämpi, ihan aiheesta.
 
Näistä tutkimustuloksista huolimatta - tai niitä lukematta tai peräti ymmärtämättä - puhujapöntöstä julistettiin mm. sitä, miten joku lohjalaisena valtuutettuna oikein haluaa tukea lohjalaisia yrityksiä. Tuolla tukimenolla ei Suomi kauaa pärjää. Elämme avoimessa markkinataloudessa ja kilpailu on keskeinen eteenpäin vievä voima siinä. Suojatuilla markkinoilla köllötellen emme pärjää, sen osoitti jo 90-luvun lama, jonka yhtenä suurena tekijänä oli se, että olimme totuttautuneet suojattuun kauppaan Neuvostoliiton kanssa ja jääneet kehityksestä jälkeen. NL:n romahdettua teollisuutemme olikin hätää kärsimässä, kun tuotteemme eivät kelvanneetkaan muulle maailmalle. Sama käy tässä: suojattu markkina näkyisi ikävästi lohjalaisten asukkaiden kukkarossa ja jarruttaisi myös kansantalouden tuottavuuskehitystä omalta osaltaan.
 
On valitettavaa, kuinka pitkälti pelkkiin mielikuviin päätöksenteko perustuu. Tunteissa ei ole mitään vikaa, ne saavat ohjata ratkaisuja, mutta faktojen pitää olla ensin selvillä. Sitten voi antaa tunteiden viedä, mutta faktat on tunnettava. Turha on huudella monopolien uhkasta, jos ei edes kilpailutuksen ja monopolin ero ole selvä. Samoin ne mielipidetutkimukset, joihin asiassa on vedottu, eivät perustu tilastolliseen analyysiin tai ole muutoin kunnon tieteellistä kritiikkiä kestäviä. Tässä asiassa ovat ääntä pitäneet vain ne, jotka ovat vastustaneet kilpailutusta (tämä sanottiin vastapuolen puheessa kokouksessa), muut ovat olleet hiljaa. Menimme siis äänekkäimpien mukaan, terävimmät kyynärpäät ja kovin volyymi voitti. Se ei silti takaa oikeaa päätöstä. Suurin osa asukkaistamme ei siis asiasta välitä, eivätkä he ole tunnekuohun vallassa tässä asiassa. He todennäköisesti vain haluavat, että jätehuolto toimii siten, ettei heidän tarvitse tehdä sen suhteen mitään hallinnointia, ja että hinnat ovat vähintään yhtä edulliset kuin muissa Uudenmaan kunnissa. Lohjalla tämä ei tule toteutumaan, mikäli asia ratkaistaisiin Lohjan lausunnon mukaisesti. Olisimme kaikki kohta talkkareita - ja maksaisimme siitä vielä kovemman hinnan! Huvittavinta tässä olivat ne kommentit, että "kyllä minä itse osaan valita jätekuljetukseni". Heh, eihän kukaan osaamista epäillytkään! Ja kahdesta nyt osaa kuka vaan "valita" :) Mutta yksilöinä olemme heikkoja ostajia juuri tässä busineksessa. Markkinoilletulokynnys on niin hankala ilman kunnon kilpailutusta. Asia on siis minulle juridisesti ja taloudellisesti selvä.
 
Hävisimme äänestyksen luvuin 22 - 29. Itse olin ainoa persuryhmän edustaja, joka oli toimivan kilpailun ja avoimen markkinatalouden kannalla. Itse asiassa äänestyksen voittanut esitys oli muun persuryhmämme kirjoittama. Minä sissi se vaan sitkeästi kaikesta painostuksesta huolimatta pidin oman linjani, koska tiesin olevani oikeassa. Itselleni 47 000 asukkaan etu on parin paikallisen yrityksen etua tärkeämpää - etenkin kun ei tässä yrityksille mitään pahaa tahdottu eikä olisi käynyt! Myös kansantalouden etu on minulle tärkeää, paikallistasollakin. Täältähän se tuottavuuskehitys tulee, jos on tullakseen.
 
Onneksi asian ratkaisee lopullisesti virkavastuullinen jätelautakunta, joka ei voi politikoida, vaan sen päätöksen tulee perustua vain jätelain vaatimusten arviointiin. Siihenhän olisi pitänyt keskittyä valtuustossakin (ja tässä bloggauksessa...), mutta paremmuusarvosteluksihan se meni.
 
 
Jätelain edellytykset jätteenkuljetukselle ovat (37 §):
*tarjolla on jätteen kuljetuspalveluja kattavasti ja luotettavasti sekä kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin;
*jätteenkuljetus edistää jätehuollon yleistä toimivuutta kunnassa, tukee jätehuollon alueellista kehittämistä eikä aiheuta vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle;
*päätöksen vaikutukset arvioidaan kokonaisuutena myönteisiksi ottaen erityisesti huomioon vaikutukset kotitalouksien asemaan sekä yritysten ja viranomaisten toimintaan.
  
Lohjan valtuusto oli siis oligopoliin johtavan kehityksen kannalla. Sinä maksat.
 
 

Ruokaa!

 
 
Käsittelimme uuden keskuskeittiön rakentamista. Asia jätettiin pöydälle ja se päätetään kesäkuun valtuustossa. Investointi on kallis ja ensin halutaan saada selvyys siitä, mitkä muut investoinnit jäävät tämän jalkoihin. Tämä on hyvä, juuri tätä valintojen tekemistä pitäisi olla enemmän. Eikä vaan antaa asioiden edetä omalla painollaan luonnonlakien lailla ja sitten vaan myöhemmin todeta, että nyt ei olekaan varaa tähän eikä tuohon... Näkyviä valintoja, hyvä.
 
Itse olen mahdollisimman modernien ja tehokkaiden tuotantotapojen kannalla. Jotainhan minun pitäisi näistä tietää, koska olen myös elintarvike-ekonomian opiskelija (edelleen ja ikuisesti vissiin...). No enpä paljoa oikeasti tiedä, mutta asenne on tuo edellä kuvattu. Laitosruoka ei ole kotiruokaa ja sitä kotiruokaa ei ole mahdollista jokaisen koululaisen ja laitoshoidossa asuvan lautaselle valitettavasti tuottaa. Mutta itse olen pääasiassa ollut hyvin tyytyväinen laitosruokaankin niin koulussa, yliopistolla kuin työpaikkaruokalassa. 
 
Tuotantotapa pitää myös erottaa raaka-aineiden hankinnasta. Kun hankintaprosessit saadaan kuntoon, porkkanat voidaan varmasti ostaa isoonkin keittiöön läheltä ja useammalta tuottajalta.   
 
 
 
Että semmosia vääntöjä tällä viikolla. Ensi viikolla vuorossa kaupunkisuunnittelua. Päätämme kaavoitusohjelmasta vuosille 2013 - 2015.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti