lauantai 14. kesäkuuta 2014

Kirja-arvostelu: Kadotetut kasvot eli "kiinakirja"

Tässä tulee esikoiskirja-arvosteluni Heli Järvenpään esikoisteoksesta Kadotetut kasvot, joka Helin kaveripiirissä tunnetaan myös tunnisteella #kiinakirja. Tunnen Helin vuosien takaa, kun olimme samassa työpaikassa. Kiitos Facebookin yhteys on edelleen säilynyt. Voisin tässä pitää pidemmänkin ylistyspuheen Facebookin ja muun somen yhteyksiä säilyttävän roolinsa vuoksi, mutta tyydyn toteamaan, että aivan mahtavia virityksiähän nämä Facet ja muut on! En tietäisi esim. monen serkkunikaan vaiheista läheskään niin paljon kuin nykyään tiedän ja sepä on mielestäni mukavaa! Turha tulla sanomaan, että kohtaamiset kasvotusten olisi aina parempi. Joojoo, mutta enpä usko, että niitä oikeasti tulisi toteutettua.

Kirjoitan tämän kirja-arvion, vaikken olekaan lainkaan kokenut arvioija, koska tiedän Helin näitä kommentteja kaipaavan ja koska omakustanneteokselle kelpaa kaikki markkinointi - ja koska pidin kirjasta ja toivon monen lukevan sen!


Suomalainen perhe Kiinassa ihmettelemässä ja ihmeteltävänä

Kirja kertoo suomalaisen perheen muutosta Kiinaan pariksi vuodeksi. Perheen isä, Nokian insinööri, lähtee komennukselle Kiinaan opettaakseen oman työnsä kiinalaisille kollegoilleen, jotta työ voidaan lopulta siirtää Suomesta sinne. Siinä sitä globalisoitumista, mutta mentävä on. Työ kun siirtyisi tavalla tai toisella joka tapauksessa.

Tarina kerrotaan perheen äidin näkökulmasta ja hänen kokemustensa kautta. Insinööri-isä katoaa työkomennuksensa kiireisiin pieneen sivurooliin, kun perheen äiti koittaa saada arjen Kiinassa rullaamaan suojellen samalla kahta pikkulastaan kiinalaisilta vaaroilta - ja kiinalaisten loputtomalta uteliaisuudelta kahta lasta ja ylipäänsä kookkaita valkoihoisia suomalaisia kohtaan.


Yhden lapsen politiikka

Kiinan yhden lapsen politiikka tulee tarinassa vahvasti esiin. Se hallitsee kiinalaisten ajatusmaailmaa ja elämänmenoa todella paljon. Miten paljon se aiheuttaakaan ongelmia ja jopa suoranaista rikollisuutta! Suoraan sanottuna tuntuu, että yhden lapsen politiikka tekee sekopääksi lähes kaikki: lapsia haluavat, lapsia ihailevat, lapsensa menettäneet, lapsettomat ja ylipäänsä kaikki tulevaisuuttaan suunnittelevat.

Oman työni puolesta olen välillä törmännyt siihen, että kyllä se Kiinakin ikääntyy ja ongelmallisesti ikääntyykin, kun lapsia ei ole huolehtimassa omista vanhemmistaan ja sukupuolijakauma on vääristynyt. Onko meillä muutaman vuosikymmenen päästä koko Kiina pullollaan ikääntyneitä miehiä vailla mitään hoivaa? Se siitä talousihmeestä. Eilen törmäsin sattumalta muuten sellaiseen tietoon, että kiinalaisten miesten ykköskuolinsyy on vatsasyöpä. Naisilla se on kakkossyy. Ruokavaliossa jotain pielessä?


Hengitystä pidätellen

Parasta kirjassa ovat eloisat arjen kuvaukset ja välillä koomisetkin "Suomi kohtaa Kiinan" -tilanteet. Voi melkein tuntea saastuneen hengitysilman tunkevan sieraimiin ja imeytyvän väkisin keuhkoihin. Vatsaa vääntää, kun lukee kiinalaisista herkkuruuista. Ja se loputon suomalaiseen "kummajaiseen" kohdistuva tuijotus, sen voi myös aistia.

Ahdistavinta kirjassa ovat kiinalaisen elämänmenon ja yhteiskunnan raa'at puolet kuten eläinten julma kohtelu, ympäristön turmeleminen, köyhyys, likaisuus, työntekijöiden asema, perheiden eläminen jatkuvasti erossa toisistaan ja se jo edellä mainittu yhden lapsen politiikan aiheuttama kollektiivinen höperyys. Kiina on edelleen kehitysmaa monin paikoin ja tunteeksi jää, että moni elää ikuisessa odotuksessa. "Sitten kun..." Ja Isoveli valvoo kaiken aikaa.


Lue kirja!

Kadotetut kasvot on hyvä kirja, suosittelen lämpimästi! Kirja etenee mukavasti, luvut ovat lyhyehköjä eikä kieli töki. Loppuhuipennus on mielestäni vähän "no joo" muuten niin realistisen kerronnan päätteeksi, mutta toisaalta kirjailija tekee siinä lukijalle pienen palveluksen, sillä ainakin itselläni ahdistuksen ja tuskastumisen määrä oli jo siinä vaiheessa ihan riittävä. Se ahdistuksen tunteen syntyminen on laskettava kirjailijalle suureksi ansioksi! Kiina on... vaikea.

Tutustu Kadotetut kasvot kirjaan ja kirjailija Järvenpäähän osoitteesssa http://kadotetutkasvot.fi/.

2 kommenttia:

  1. Moi Pirre!

    Suurkiitokset kirja-arviosta. Todellakin, esikoiskirjailijalle kaikki palaute on erityisen tervetullutta. Ja olethan 200 ensimmäisen lukijan joukossa, joten sikälikin mukava, että tarina kauttasi kantautuu kenties muidenkin Kiinasta kiinnostuneiden luo.

    Törmäsin kerran Shanghain pikajunassa amerikkalaislääkäriin, joka oli Kiinassa tutkimassa syöpasairauksia. Hän kertoi, että kaikki syövät ovat Kiinassa todella yleisiä. Itse epäilisin, että paitsi genetiikalla, myös ympäristön saasteilla, jotka ravintoonkin kulkeutuvat on asiaan vaikutusta.

    Kirjan "no joo" loppuhuipennuksen on tarkoitus tiivistää yhteen se ajatus, miten läheltä eri ihmisten elämät voivat liipata toisiaan, ilman että yksittäinen kulkija sitä edes ymmärtää. Sekä se, että juuri kun kuvittelee jotain ymmärtävänsä, ei vielä tiedä oikeastaan mitään. Ja kuinka pienestä voikaan kohtalomme olla kiinni.

    VastaaPoista
  2. Kirjasi oli oikeasti todella hyvä. Sen pariin halusi palata aina pian ja harmitti, kun se loppui. Kirja herätti tunteita, joskin hyvin raskaita, koska tilanne Kiinassa on monen asian suhteen vaikea. Surullisia ihmiskohtaloita, suorastaan rääkättyjä eläinparkoja ja ympäristö jo hyvin sinkeelle vedetty.
    Hieno kirja!

    VastaaPoista