Talousarviotuskaa

Lohjan valtuuston strategia- ja talousarvioseminaari pidettiin tämän viikon perjantaina ja lauantaina kaupungintalolla. Työstimme kuitenkin pääasiassa vain talousarviota, koska Lohjan uusi strategiahan alkaa olla jo aika lailla pulkassa.

Itse en päässyt edelliseen varsinaiseen strategiaseminaariin, koska olin sairaana. Mutta eipä sieltä mitään yllättäviä tuloksia näyttänyt tulleen. Pidän strategian luomista tärkeänä ajattelua kehittävänä prosessina, mutta voi ihme miten ne srategiapaperit ovatkin lopputulostensa osalta niin kovin ennalta-arvattavia. Kun mitäpä lennokasta - ja silti realistista - tällaisen kriisikuntastatusta lähestyvän, tavallisen ikääntyvän uusmaalaisen kunnan strategiaan oikein voisi laittaa? Ideoita odetaan vastaan...

Talousarvion tekeminen on ja tulee olemaan pelkkää tuskaa. Säästöjen etsimistä, verojen korotusta, velan lisäämistä. Välillä säästöjä on tosin syytäkin etsiä, koska organisaatiot - niin yksityisen kuin julkisen sektorin - tuppaavat keräämään "ylimääräistä" rattaisiinsa. Mutta eihän tämä miellyttävää ole.


Kiinteisömme ovat huonossa kunnossa

Itselleni hätkähdyttävin havainto on ollut se, kuinka paljon "korjausvelkaa" olemme kerryttäneet. Lohjalla on annettu koulujen ja muiden rakennusten rapistua: sisäilmaongelmia on monessa paikassa ja koululaisia on parakkikouluissa luvattoman paljon. Tärkeitä investointeja on vain lykätty ja lykätty. 

Tässä on siis turha kenenkään kovin paljoa kehuskella sillä, että Lohjalla on vähemmän velkaa kuin Suomen kunnissa keskimäärin. Sen vähäisen velan vastapainona meillä on nyt sitten paikat rempallaan. Se on sitä "korjausvelkaa". Kutsuisin tätä vallinnutta toimintatapaa pään laittamiseksi pensaaseen. Ehkä olisin itsekin sortunut samaan, mene ja tiedä.


Ydinpalveluista ei ole paljon tingittävää

Lohjalla on kuulemma "pidetty yllä liian hyvää palvelutasoa tulotasoon nähden". Itse en oikein hahmota, missä kohdin ainakaan peruspalvelut olisivat meillä erityisen hyviä. Ihan normaaleja ne ovat. Eli oikeammin pitäisi kai sanoa, että kaupungin tulojen tulisi olla nykyistä suuremmat nykyiseen palvelutasoon päästäksemme. Haiskahtaa veroprosentin korotukselle.


Maksetaanko enemmän vai sälytetäänkö hiljaisten niskaan?

Vaihtoehtomme ovat siis seuraavat: a) joko korotamme verotuloja ja otamme investointeja varten myös velkaa tai b) sälytämme jatkossakin kurjuuden palveluiden käyttäjille, jotka sitten kärsivät huonosta sisäilmasta ja koulunkäyntiavustajien vähentämisestä ym. konkreettisista heikennyksistä.

Mielestäni on reilumpaa nostaa veroprosentti ja velkamäärä sille tasolle, mitä realiteetit edellyttävät. Mutta sitä ennen on suoritettava myös palvelutason kriittistä tarkastelua ja tarvittaessa leikattava, jotta tiedetään oikeat realiteetit.


Pakko investoida

Emme voi lykätä lopputtomiin kalliitakaan investointeja.Sitä paitsi rapistuvalla välineistöllä työskentely tulee sekin kalliiksi: pitää tehdä jatkuvasti pieniä hätäremontteja sinne sun tänne ja keksiä muita tilapäisratkaisuja pakon edessä.

Jos tilanne päästetään vielä pahemmaksi, voi Lohja kirjata seuraavaan strategiaansa kuvailun: "Luonnonläheinen kaupunki, jossa veroprosentti on 22 % ja koulut ja päiväkodit ovat homeessa - ja josta työmatka Helsinkiin kestää 1,5 tuntia Turun moottoritien ruuhkissa..."


Julkinen velka on mainettaan parempaa

Itse en pidä julkisen sektorin velkaa sellaisena peikkona kuin mitä monesti kuulee julistettavan. Julkisen sektorin velkaa ei voi verrata yksityishenkilön velkaan. Tämä olisi oikeasti pitkä juttu, mutta mainitsen vain tärkeimmän eron yksityishenkilön ja vaikkapa kaupungin välillä: kaupunki ei kuole. Sen ei tarvitse kuolevaisen yksilön tavoin pyrkiä maksamaan kaikkia velkojaan koskaan pois, vaan kaupunkihan uudistuu ja pikku hiljaa syntyy uudelleen koko ajan.

Eihän koskaan kuule tarinoita, joissa kerrottaisiin jonkin kaupungin tai valtion maksaneen eräänä ihmeellisenä päivänä kaikki velkansa pois.

Tämä ei tarkoita, että tulisi velkaantua mieltä vailla. Ei tietenkään. Mutta se paniikinomainen reagointi, mitä moni ilmaisee kotikuntansa velasta puhuessaan, on osin turhaa. Ei kannata verrata kunnan velkaa omaan asuntolainaan.


Korkojen nousua ei kannata odotella

Koska meillä Lohjalla on pakollisia investointeja lykätty jo liiankin kauan, on ne mielestäni tehtävä nyt. Meillä ei ole enää 5-10 vuoden päästä malttia tehdä uusia kouluja, kun on kiire rakentaa ikäihmisillemme "Kultakoti no. 12". Nythän Lohjalla on alkamassa Kultakoti no. 2:n rakentaminen.

Se, että raha on tällä hetkellä halpaa, ei saa tietenkään olla peruste ottaa lisää velkaa, mutta pakollisten investointien kanssa on tyhmää odotella korkojen nousua!


Valtion raha ei tipu taivaasta

Ärsyttävin havainto tässä talousarviotyössäkin on ollut se, että valtion raha nähdään kuntapuolella ikään kuin ilmaisena rahana.

Olipa kyseessä kaupunkimme kaksikielisyys tai jättimäisen kaupunginorkesterimme ylläpito, ensimmäinen vastaus on aina se, että "kun siihen saa niin paljon valtion rahaa". Että minulla meinaa aina silloin käämit hieman kärytä! En minä ajele tuolla aamuruuhkissa duuniin ja maksa valtion veroa siksi, että Suomen kunnissa voidaan laittaa surutta rahaa menemään suoranaisiin turhuuksiin! Tuolla menollahan tullaan olemaan ikuisesti ilman Lohjan rataa, mutta vaihdellaan valtion rahoilla katukylttejämme kaksikielisiksi täysin suomenkielisillä alueilla ja soitatetaan kaupunginorkesterilla sinfonioita puolityhjille saleille...

Veronmaksajan näkökulmasta kunnan on harkittava jokaikisen veroina kerätyn euron käytön järkevyys - eikä laittaa järkeä syrjään siinä vaiheessa kun voidaan tuhlata valtion rahaa!


Ensisijaisesti leipää ja maltilla sirkushuveja

Olen pohjimmiltani suomalaisen perinteisen laajan julkisen sektorin kannattaja ja ymmärrän, että tähän pohjoismaiseen malliin kuuluu se, että "edetään leveällä rintamalla". Meillä ei siis tehdä niin, että priorisoitaisiin tiukasti "lapset ja vanhukset ensin ja vasta sitten kulttuuri". Johonkin mittaan saakka hyväksyn sen, että vaikeinakin aikoina kulttuuria pidetään yllä yhteisin varoin. Elämähän on elämistä varten, myös vaikeina aikoina. Mutta jotain rajaa. Mielestäni sellainen massiivinen ja huipputasokas kaupunginorkesteri kuin mikä meillä on Lohjalla, on hieman liikaa.

Ryhmästämme kysyttiinkin, että eikö tätä orkesteria voi saada vaikka läntisen Uudenmaan kuntien yhteiseksi orkesteriksi. Sivistysjohtajamme vastaus kertoi kaiken: muiden kuntien taloudellinen tilanne ei ole mahdollistanut niiden mukaan tuloa. No niin... ja Lohjallako sitten on ylimääräistä rahaa tähän orkesteritouhuun? Lohjalla, jossa samalla veroprosentilla (19,5 %) verokertymä on 100 € vähemmän asukasta kohden kuin vaikkapa naapurissamme Vihdissä? Olemme toki Vihtiä isompi, mutta meillä alkaa olla veropohjan kanssa kohta hankalat paikat.


Politiikkaa vai insinööritiedettä?

Välillä talousarvion teko on aika kaukana politiikasta. Liikutaan teknistä asiantuntijuutta vaativien  asioiden puolella. Eilen kiisteltiin esimerkiksi siitä, ovatko uudet ehdotetut ruuanlaittomenetelmät hyviä. Onko uusi "Cook & chill" sittenkin "Cook & kill"?

Itse elintarviketieteilijänkin taustaa omaavana jätän kyllä menetelmistä päättämisen enemmän asiantuntijoiden harteille. Vaikka toisaalta meidän poliitikkojen tulisi olla valppaina sen suhteen, ettei asiantuntijuuden varjolla jyrätä läpi jotain, mikä oikeasti onkin jotain poliittista päämäärää palvelevaa tai sortavaa.

Itse en viitsi intoilla tässä suurkeittiöasiassa esim. lähiruuan puolesta. Tänäänkin ostin ruokaa Lidl:stä, eikä kaikki ollut kotimaista. Miksi siis päättäjänä vaatisin, että yhteisillä rahoilla tehty ruoka pitäisi valmistaa aina kalleimman mukaan ja vain kotimaisesta? Niin kivaa kuin se olisikin.